Minäpä poika laitoin deitti-ilmoituksen, lyhyen ja tiiviin. Laitoin pari speksiä, joilla ajattelin että pääsen alkuun. Ajatus oli, että kun vastauksia tulee, niin sitten niistä vielä teen toisen kierroksen, joista sitten raakkaan vielä niine spekseineni, joita en ilmoituksessa tuonut ilmi. Tämä siis siksi, että vastaajan oma persoona ja hänen arvomaailmansa tulisi mahdollisimman paljon esille. Liian tiukka seula alkuun ja tarkkojen speksien tuominen julki olisi vain ohjastanut väärään suuntaan ja antanut myös työkalut tekeytymään (lue: valehtelemaan) speksien mukaisiksi.
Mikä oli tulos? Vastauksia ei tullut yhtään parissa päivässä. Sadan päivän raja meni rikki eilen. Kourallinen, noin alle viisi vastaajia oli lukenut ilmoituksen kunnolla, mutta ei ollut vastannut mitään ja hekin olivat luokkaa "moi olen läski nelikymppinen YH". Jotkut briljantit olivat vielä lisänneet sporttisuutta, tissiensä kokoa ja että huumorintajua löytyy (kuten aina kaikkien mielestä jokainen itse on ihan hiton huumorintajuinen!).
Ei tytöt näin, ei todellakaan näin.
Tietenkään en itse lähettänyt näille mitään vistiä. Mieleen kyllä sitten juolahti tämän palstan tavanomainen naisten määkinä. Ei siinä voinut raapia päätänsä ja miettiä, että voi voi. Tunsin lopulta puhdasta sääliä, ihmisiä nuokin ovat, mutta niin toivottoman onnettomia itsensä kanssa. Omalla tapaa aivan käsittämätöntä ihmisryönää.
Joten siis päivän vinkki: lukekaa ilmoitus ja vastatkaa siihen. Jollet täytä speksejä, älä vastaa. Älä.
Mikä oli tulos? Vastauksia ei tullut yhtään parissa päivässä. Sadan päivän raja meni rikki eilen. Kourallinen, noin alle viisi vastaajia oli lukenut ilmoituksen kunnolla, mutta ei ollut vastannut mitään ja hekin olivat luokkaa "moi olen läski nelikymppinen YH". Jotkut briljantit olivat vielä lisänneet sporttisuutta, tissiensä kokoa ja että huumorintajua löytyy (kuten aina kaikkien mielestä jokainen itse on ihan hiton huumorintajuinen!).
Ei tytöt näin, ei todellakaan näin.
Tietenkään en itse lähettänyt näille mitään vistiä. Mieleen kyllä sitten juolahti tämän palstan tavanomainen naisten määkinä. Ei siinä voinut raapia päätänsä ja miettiä, että voi voi. Tunsin lopulta puhdasta sääliä, ihmisiä nuokin ovat, mutta niin toivottoman onnettomia itsensä kanssa. Omalla tapaa aivan käsittämätöntä ihmisryönää.
Joten siis päivän vinkki: lukekaa ilmoitus ja vastatkaa siihen. Jollet täytä speksejä, älä vastaa. Älä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aikansa elänyt touhua ollut jo vuosia. Aivan turhaa ja sekopäisten ihmisten kokoontumispaikka.
Kerran kokeilin yli vuosi sitten ja en ikinä enää!!
koko deitti on perseestä
Ainakin tämä valikoitunut "palstamateriaali" tuntuu olevan aika pihalla ongelmansa kanssa, ja parisuhteen luonteesta yleensäkin. Jos puheet ja ajatukset ovat kuin nämä palstakirjoitukset, ei voi mätsätä: peruskoulu- ja murkkuikäisten kiukuttelua ja "huumorin" tajua.
Voi kysyä, missä vika, nykyajassa? Palstavastauksen pienen lukemisen perusteella arvaa: naisissa! Ymmärtämättömyyttäänkö moni mies maalaa näissä asioissa itsensä nurkkaan. Tottahan tuollainen herättää myös pientä empatiaa ja sääliäkin, esim.eri elämään kuuluvien "vastusten" ulkoistaminen automaattisesti toisten syyksi ei anna henkisestä aikuisuudesta hyvää kuvaa.
Naisen haaste: tuostako alle 5%:n joukosta olisi kumppani löydettävä
Ehkä ei ihan niinkään, isompi elämä taitaa olla vaan enämbi näitten eriytyneiden deittipalstojen ulkopuolella :)
Tässä ketjussa nousi kaksi kysymystä esille; enkö saa seuraa "oikeassa elämässä" ja mistä juontaa miesten ja naisten epäsuhta parisuhdemarkkinoilla.
Ensimmäisenä; netti ei ole ainoa alusta, missä katselen ympärilleni. Netistä pidän ehkä enemmän siksi, koska haluan aluksi tutustua vastapuolen persoonaan hyvän välimatkan päästä. Ulkonäkö ei siis ole se syy, minkä takia pidän nettiä mukavampana rajapintana. Toki olen pilke silmäkulmassa oikeassa elämässä, mutta toisaalta enimmäkseen pyörin samoissa tutuissa piireissä ja niissä metsästäminen on tökeröä keneltä tahansa.
Ja metsästämisestä tullaankin toiseen kohtaan, epäsuhtaan. Niin, oma henkilökohtainen kokemukseni ja näkemykseni on, että miehet sopeutuvat paremmin sinkkuna olemiseen, jos niikseen tulee. Myöskään minulla ei ole mitään pakkoa löytää ketään rinnalleni, olen ihan tyyyväinen näinkin. Kunhan lähdin kuin mato-ongelle, on tullakseen jos on tullakseen. Jossain määrin oma sinkkuutuminen on ollut itselle helpotus, nyt voin pyörittää arkeani täysin oman maun mukaan. Toisinaan tosin kaipaan toista ihmistä rinnalleni, toisinaan en.
Naisilla pakonomainen hakeminen sen sijaan on ilmiönä tutumpi. Täälläkin näkyy sama tuttu turhautuminen. Se on omalla tapaa sääli, mutta siitä ei käy ketään muuta syyttäminen kuin itseään. Onhan meitä täällä karussa pohjoisessa aika fifty-fifty miehiä sekä naisia. Turhautunut, kiukustunut ja miehiin pettynyt nainen ei vain ole kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. Kuka sellaisen rinnalleen haluaa, joka ei ole valmis antamaan toiselle mitään, mutta ottamaan senkin edestä. On hurjan hassua, että täälläkin sitä samaa vaatimista ja vinkumista löytyy, näin ihan anonyymilta mieshenkilöltä vaaditaan solidaarisuumunan antamista. WTF, sanon minä.