Olen ollu kohta vuoden naimisissa mieheni on aivan ihana ihminen mutta jotenkin tuntuu että olla kasvettu erilleen olen ottanu asian puheeksi mutta hän vaan ei ymmärrä.....
Turhautunu.
sädesjp
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Kasvanut erilleen"? Vajaassa vuodessa!
Mikset sano suoraan että olet persiintynyt koko hommaan?
Varmaan ette ole alunperinkään olleet kovin samalla ajatustasolla.Kun vajaa vuosi naimissa? Ja nyt jo kyllästyttää..ehkä nykypäivän ihmiset ei siedä arkea..
Eipä varmaan ymmärräkään, että miten jo vuodessa näin huima kasvuvauhti eri suuntiin. Paljon et viestissä asioita selittele. Lieneekö siinä syy muutenkin huimaan erokasvuun, että suoraan asiaan ja asiasta pois. Kypsyminen on hidas prosessi, joten kypsymisestä erilleen kasvusta ei taatusti ole kyse. Kyse lienee jostain aivan muusta.
Taas kerran on pakko olla samaa mieltä Margareetan kanssa. Vuodessa ei kasveta erilleen, jokin muu sinua nyt riipii, mutta sanotuksi et saa.
Varmaankin tunsitte toisenne jo ennen avioliittoa jonkin aikaa. Oliko elämä silloin jotenkin parempaa - jos, niin miten? Vai oletitko ehkä elämänne muuttuvan jotenkin avioliiton myötä?
Sinä ja miehesi vietitte paljon aikaa yhdessä, tutuistuitte kumpikin tarpeeski kauan toisiinne ja tiesitte toistenne perheet, suvun, arvomaailman, tyomoraalin, uskonnollisen suutauksen, taloudellisen tilanteen, tulevaisuuta varten (euroissa) säästämisideat, yhteisen asuinpaikan hankinnan, lasten hankinnan, heidän koulutuksen jne jne...
Kaikesta tuosta huolimataa jo vuoden aviiiiiiiiiiiiiioliiton jälkeen homma maistuu puulta!
Nyt jokin teidän yhtälossä ei synkkaa. Joko sinä, miehesi tai te molemmat olette henkisesti alikehittyneitä.
Tämä oli huikea. Mitenkä oppeliini1 pystyi aloituksesta päättelemään mitä kaikkea aloittaja puolisonsa kanssa tiesi toisistaan naimisiin mennessä. Mutta hyvä. Ja naimisiin mennessä kannattaa tosiaan sopia lasten hankinnan lisäksi lasten koulutuksesta, suku ja ennenkaikkea hautapaikkakin on hyvä tietää etukäteen, hankitaanko tuleville lapsille mahdollisesti koira vai hamsteri vai riittäkö lattialla majailevat villakoirat.
Apuva. Mitä jos ei saadakaan lapsia? mitä jos toinen ei tykkääkään koirista ja toinen ei villakoirista? Mitä jos työura katkeaakin? Mitä jos arvomaailma kehittyykin? Mitä jos toinen tuleekin uskoon? Mitä jos toinen kasvaa fyysisesti ja toinen henkisesti?
Ja ennenkaikkea: MITÄ JOS EI YRITETÄ KONTROLLOIDA KAIKKEA.
Kontrolloinnilla ei ole niin paljon arvoa.
Kyse on lähinnä aivan pikkiriikkisen nähdä vaivaa tutustua toiseen oikein kunnolla!
Tuolloin tulee selväksi, onko toinen:
kiinnostunut/allerginen eläimistä,(ja vain millaisista!), onko toinen hakemassa sisäistä ohjelankaa elämälleen, kuinka kasvetaan yhdessä voimakkaaksi pieneksi soluksi yhteiskunnassa, kunka valmis toinen on tukemaan toista hädän hetkellä( sairaus, tyottomyys jne). Syyhyääko toisen tossunpohjat maailman kiertelyyn vai viihtyyko mieluummin kotona, haluaako perhettä heti vai myohemmin ja miksi, kuka (onko apua perhepiiristä vai kodin ulkopuolelta) hoitaa lapset jos ja kun heitä hankitaan, jnejne jne.
Nuo ovat minimaalisia peruskysymyksiä jotka seurusteluvaiheessa (jos viitsii nähdä vaivaa tutustua toiseen) automaattisesti tulevat esille.
Tietysti jos kaksi ameebaa seurustelee vain alapäillään ja luulee, uskoo, toivoo toisen olevan jotain mitä hän ei ole, niin .... vastaus on itsestään selvä!
Se että keskustelee tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista ei ole kontrollointia vaan tapa oppia tuntemaan toisensa. Eikä tuntemattoman kanssa kannata naimisiin mennä, vaikka jotkut ihastumisen rakastumiseen ensisilmäyksellä sekoittavatkin ja harvat jopa hullun tuurilla onnistuvat yhdessä pysymäänkin.
Tietysti tulee ennen avioliittoa jo miettiä arvoja, ovatko ne yhteisiä ja halutaanko samoja asioita. Mutta oppeliini oli provoamalla vienyt tuon vähän pidemmälle.
Se nyt vaan on niin, että ihmiset, tilanteet tms.muuttuu. Kaikkia asioita ei aina näe seurustellessa, Kyllä itsekin myönnän, että vuosi avioliiton solmimisen jälkeen esiintyvät ongelmat voivat hyvinkin johtua esim. vuosia valmisteltujen kymppitonneja maksaneiden häiden järjestämisen jälkeisestä tyhjyyden tunteesta. Oikeasti erota kannattaa vasta, kun vuosikausia on elänyt täysin epätyydyttävässä suhteessa.
Mutta ap:lle toivotan onnea ja sitä, että saatte asianne järjestymään.
Mikset kysy kuumaperunalta? näköjään voi kysyä ilmaiseksi www.kuumaperuna.fi