Tämä on kemijärveläisten kohtalo, siirto reservaattiin lähestyy:
Sairaalahoitoon liittyvästä toimintakyvyn laskusta (hospital associated disability) kirjoittaa geriatrian professori Jaakko Valvanne tutkijatovereineen tänään julkaistussa Suomen Lääkärilehden artikkelissa. Otsikko ”Kun tauti paranee, mutta potilas ei”, kuvaa hyvin mistä on kyse.
Vuodeasukkeja vaaliva hoitokulttuuri on valtava terveydenhuollon kuormittaja. Suomi käyttää vuosittain noin kolme miljardia euroa ikääntyneiden hoitoon terveyskeskusten vuodeosastoilla ja palvelutaloissa ja -kodeissa.
Päivystyksessä ja vuodeosastoilla ikäihmisten pitäisi liikkua koko ajan, jotta toimintakyky ei heikkene. Lisäksi pitäisi saada kunnon valkuaispitoista ravintoa, ja riittävästi energiaa, Valvanne sanoo.
– Nuoremmilla ihmisillä lihasvoimassa on reservikapasiteettia, mutta vanhuksella jo päivän vuodelepo näkyy. Jos hauraan ihmisen kuntoutus viivästyy useita päiviä, se voi olla kohtalokasta.
Oireyhtymä on monisyinen aivan kuten vanhuksilla yleinen sekavuustila tai vajaaravitsemuskin. Ne olisi kuitenkin ennaltaehkäistävissä hyvällä diagnostiikalla, hoidolla ja tehokkaalla kuntoutuksella.
Kaksi miljardia kuluu hoitoon, joka liittyy dementian ja itsestä huolehtimisen ongelmiin.
Aalto-yliopiston professori, kunniatohtori, Erkki Vauramo on geriatrien tavoin vaatinut jo pitkään, että muistisairaat pitää saadaan pois sairaaloista – sekä inhimillisistä syistä että taloussyistä.
Suomen hoitomalli on kummajainen muuhun Eurooppaan verrattuna. Vauramon mukaan Suomea leimaa passiivinen ja ylihoitava hoitokulttuuri. Vuodeosastot ovat ahtaita ja epäinhimillisiä, ja pakkomakuu käpristää ihmisen liikkumattomaksi.
– Usein heidät lääkitään rauhallisiksi vuodepotilaiksi.
Keski-Euroopassa vuodeosastoiden pitkäaikaishoito lopetettiin 1970-luvulla, Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä, ja Pohjoismaissa samoihin aikoihin. Vauramo on laskenut, että Ruotsin mallilla vanhusten laitoshoidon vuosikustannus pienenisi noin miljardi euroa.
Kustannuksista osa, noin 400 miljoonaa euroa, siirtyisi tarvittaviin avopalveluihin, mutta siitä huolimatta Ruotsin järjestelmä olisi lähes 30 prosenttia halvempi.
Vanhuskorttelit
Vanhuskortteleita ja Etelä-Karjala-mallia
Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri on kunnostautunut terveydenhoidon uudistajana – myös vanhuspalveluissa. Kotiin siirtyneiden kuntoutujien kustannuksissa säästöä on saatu peräti 2,8 miljoonaa euroa vuosina 2012–2014.
Armilan kuntoutuskeskuksen johtaja Jouko Saramies painottaa kahta asiaa: kuntoutuksen nopeutta ja kuntoutuksen jatkamista toiminta- ja fysioterapeuttien avulla aktiivisesti kotona.
– Lonkkamurtumien leikkauksissa toipumisennuste saattaa olla kiinni jopa tunneista. Jos lonkka saadaan leikattua alle kuudessa tunnissa, ennuste on parempi, Saramies sanoo.
Armilassa kuntoutuksen idea on, että päivä vietetään muualla kuin sängyssä. On ryhmäjumppaa, ja Punaisen ristin tukitoimintaa. Tärkeintä on, että kotiin pääsyn päivämäärä sovitaan jo tullessa.
Liian huonokuntoisina kotiin palautetuista vanhuksista kuulee jatkuvasti kauhutarinoita.
Saramies sanoo, että kotiuttamisen laatua seurataan mittarilla, joka kertoo takaisin hoitoon palanneiden osuuden. Normaalitasona pidetään 15 prosenttia, mutta Etelä-Karjalassa osuus on alentunut kahteen.
Vanhustenhoidon edelläkävijöitä on muuallakin maassa, mutta kaikkiaan uudistukset jumittavat. Aalto-yliopiston professori, kunniatohtori, Erkki Vauramo sanoo, että lääkärikunta on jakautunut kahtia, nykytilannetta puolustaviin ja muutosta ajaviin.
– Edelliset lähtevät siitä, että kun vanhuksia tulee koko ajan enemmän, yhtään vuode- tai laitospaikkaa ei saa purkaa. Modernistit katsovat, että tällä järjestelmällä emme selviä.
Vauramo itse puhuu niin kutsuttujen palvelukortteleiden puolesta.
Hän ei ymmärrä, miksi palvelutaloja on rakennettu taajamien reunoille tai jopa keskelle metsää. Vanhukset pitäisi sen sijaan asuttaa lähelle palveluita ja muita ihmisiä oikeisiin asuntoihin eikä palvelutalojen ”koppeihin”.
Sairaalahoitoon liittyvästä toimintakyvyn laskusta (hospital associated disability) kirjoittaa geriatrian professori Jaakko Valvanne tutkijatovereineen tänään julkaistussa Suomen Lääkärilehden artikkelissa. Otsikko ”Kun tauti paranee, mutta potilas ei”, kuvaa hyvin mistä on kyse.
Vuodeasukkeja vaaliva hoitokulttuuri on valtava terveydenhuollon kuormittaja. Suomi käyttää vuosittain noin kolme miljardia euroa ikääntyneiden hoitoon terveyskeskusten vuodeosastoilla ja palvelutaloissa ja -kodeissa.
Päivystyksessä ja vuodeosastoilla ikäihmisten pitäisi liikkua koko ajan, jotta toimintakyky ei heikkene. Lisäksi pitäisi saada kunnon valkuaispitoista ravintoa, ja riittävästi energiaa, Valvanne sanoo.
– Nuoremmilla ihmisillä lihasvoimassa on reservikapasiteettia, mutta vanhuksella jo päivän vuodelepo näkyy. Jos hauraan ihmisen kuntoutus viivästyy useita päiviä, se voi olla kohtalokasta.
Oireyhtymä on monisyinen aivan kuten vanhuksilla yleinen sekavuustila tai vajaaravitsemuskin. Ne olisi kuitenkin ennaltaehkäistävissä hyvällä diagnostiikalla, hoidolla ja tehokkaalla kuntoutuksella.
Kaksi miljardia kuluu hoitoon, joka liittyy dementian ja itsestä huolehtimisen ongelmiin.
Aalto-yliopiston professori, kunniatohtori, Erkki Vauramo on geriatrien tavoin vaatinut jo pitkään, että muistisairaat pitää saadaan pois sairaaloista – sekä inhimillisistä syistä että taloussyistä.
Suomen hoitomalli on kummajainen muuhun Eurooppaan verrattuna. Vauramon mukaan Suomea leimaa passiivinen ja ylihoitava hoitokulttuuri. Vuodeosastot ovat ahtaita ja epäinhimillisiä, ja pakkomakuu käpristää ihmisen liikkumattomaksi.
– Usein heidät lääkitään rauhallisiksi vuodepotilaiksi.
Keski-Euroopassa vuodeosastoiden pitkäaikaishoito lopetettiin 1970-luvulla, Ruotsissa 1990-luvun puolivälissä, ja Pohjoismaissa samoihin aikoihin. Vauramo on laskenut, että Ruotsin mallilla vanhusten laitoshoidon vuosikustannus pienenisi noin miljardi euroa.
Kustannuksista osa, noin 400 miljoonaa euroa, siirtyisi tarvittaviin avopalveluihin, mutta siitä huolimatta Ruotsin järjestelmä olisi lähes 30 prosenttia halvempi.
Vanhuskorttelit
Vanhuskortteleita ja Etelä-Karjala-mallia
Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri on kunnostautunut terveydenhoidon uudistajana – myös vanhuspalveluissa. Kotiin siirtyneiden kuntoutujien kustannuksissa säästöä on saatu peräti 2,8 miljoonaa euroa vuosina 2012–2014.
Armilan kuntoutuskeskuksen johtaja Jouko Saramies painottaa kahta asiaa: kuntoutuksen nopeutta ja kuntoutuksen jatkamista toiminta- ja fysioterapeuttien avulla aktiivisesti kotona.
– Lonkkamurtumien leikkauksissa toipumisennuste saattaa olla kiinni jopa tunneista. Jos lonkka saadaan leikattua alle kuudessa tunnissa, ennuste on parempi, Saramies sanoo.
Armilassa kuntoutuksen idea on, että päivä vietetään muualla kuin sängyssä. On ryhmäjumppaa, ja Punaisen ristin tukitoimintaa. Tärkeintä on, että kotiin pääsyn päivämäärä sovitaan jo tullessa.
Liian huonokuntoisina kotiin palautetuista vanhuksista kuulee jatkuvasti kauhutarinoita.
Saramies sanoo, että kotiuttamisen laatua seurataan mittarilla, joka kertoo takaisin hoitoon palanneiden osuuden. Normaalitasona pidetään 15 prosenttia, mutta Etelä-Karjalassa osuus on alentunut kahteen.
Vanhustenhoidon edelläkävijöitä on muuallakin maassa, mutta kaikkiaan uudistukset jumittavat. Aalto-yliopiston professori, kunniatohtori, Erkki Vauramo sanoo, että lääkärikunta on jakautunut kahtia, nykytilannetta puolustaviin ja muutosta ajaviin.
– Edelliset lähtevät siitä, että kun vanhuksia tulee koko ajan enemmän, yhtään vuode- tai laitospaikkaa ei saa purkaa. Modernistit katsovat, että tällä järjestelmällä emme selviä.
Vauramo itse puhuu niin kutsuttujen palvelukortteleiden puolesta.
Hän ei ymmärrä, miksi palvelutaloja on rakennettu taajamien reunoille tai jopa keskelle metsää. Vanhukset pitäisi sen sijaan asuttaa lähelle palveluita ja muita ihmisiä oikeisiin asuntoihin eikä palvelutalojen ”koppeihin”.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanhukset holhoukseen
Lapset varastaa isän rahat tililtä
Pankki katselee sivusta veronkiertoa.
On ihan totta, että vanhusten hoito kaipaa uudistusta. Nykytilanne ei ole hyvä. En usko uudistusten tuovan kuitenkaan säästöjä. Vanhusten palveluiden lähtien monentyyppisestä kuntoutuksesta, ruokavaliosta jne maksaa. Tietysti asiakas maksaa osittain palvelut, mutta ei täysimääräisesti. Nykyinen järjestelmä, jossa työntekijä piipahtaa 5-15 minuutiksi, ei ole hyvää vanhustenhoitoa. Vanhat hyvät ajat, jolloin vanhukset asuivat lastensa perheissä, asiat olivat paremmin. Elämää ja toimitaa oli ympärillä ja vanhukset kykenivät olemaan paljonkin lastensa ja lastenlastensa tukena.Eikä se ollut kallista.
Muistisairauksiin liittyy ennenkuin sairautta on todettu vähittäistä toimintakyvyn laskua. Aloitekyvyn ja toimintakyvyn heikentyminen on varsin yleistä. Kyse voi olla masentuneisuudesta, mutta myös apatiasta, joka on yleistä alkavissa muistisairauksissa. Usein puhuttu vanhusten yksinäisyys, on vanhuksen omaa aloitekyvyttömyyttä. Hyvin menee silloin, kun toinen ihminen, ammattiauttaja tai omainen on pyörittämässä arkea, seurustelemassa, viihdyttämässä, liikuttamassa, tukemassa ruokailuja, mutta kun vanhus jää yksin, niin ilmaantuu yksinäisyys. Oma-aloite puuttuu. Ei osata lähteä mihinkään, ei tehdä mitään, olla vaan. Siinä vaiheeessa muutto vanhuskortteliin voisi olla paikallaan. Olisi seuraa, toimintaa, kuntoutusta, terveellistä ruokaa. Entisajan perheyhteisö korvautuisi muunlaisella yhteisöllä.
Kaikki vanhukset eivät ole samanlaisia. Jotkut kaipaavat yksinäisyyttä. He kokevat olevansa yksin, mutta eivät yksinäisiä. Silloin asiat ovat hyvin, kun vanhus kykenee hankkimaan itselleen terveellistä ravintoa, hengen ravintoa ja liikuntaa.Palveluja on, mutta ne vaativat kykyä etsiä niitä ja osallistua. Ongelmat tulevat siinä vaiheessa, kun oma aloitekyky vähenee ja asioiden kuntoon saattaminen vaatii ulkopuolista apua.
Jos haluat kunnon ja ystävällisen hoidon mene Rovaniemelle! Kemijärvi tarjoaa vain välipitämätöntä ja epäystävällistä hoitoa. Toisinsanoin et saa huonoakaan hoitoa Kemijärvellä!!!!!!!!!!!!!
Hoitajat ok, ämmilääkäri ylimielinen.
Alkaa näkyä hoidon tasossa henkilökunnan vähennys. Vedotaan, että laitospaikkoja pitää vähentää, Tehdään teennäisesti ennen laitoshoitopäätöksen saaneita syötettäviä vuodepotilaita uudestaan palvelukotien asukeiksi. Tapahtuiko ihmeparantuminen? Tuliko heistä yht`äkkiä yhden autettavia omatoimisiksi testattuja käveleviä (edes apuvälineen avulla)? Ei ! Samat potilaat nyt asukkaiden nimellä ja henkilökunta kuitenkin on mitoitettu suht`omatoimisten mukaan. Halutaan vain rahastaa purkamalla laitospaikkoja. Niitä kuitenkin oikeasti tarvittaisiin. Onko jotakin älyä siirtää vuodepotilaat takaisin hoitokoteihin, jossa maksavat vuokran neliöiden mukaan, erikseen ruoan, puhtauden, hoidon ja vielä pitää olla omat kalusteet ja muut tavarat lakanoista ja hammastahnasta lähtien. Sitten maksetaan, kun kuskataan kokeisiin sairaalaan vaikkapa ambulanssilla. Oli juuri saneerattuja osastoja sairaalassa, jossa kaikki tarvittavat tilat ja hoitovälineet ja henkilökunta ja nyt vaan mukkelis makkelis.... Sairaalassa tosin on ruoka huonontunut, ei juuri nesteitäkään tarjolla riittävästi. Hoitokodeissa sentään on tähän asti annettu ruokaa ja juomisia riittävästi ja yksilöllisesti, mutta taitaa taso laskea, kun sekin viedään eli aletaan sairaalasta kuskaamaan samaa mössöä jonkun kerran viikossa ja sitä sitten sulatetaan ja lämmitetään hoitokodissa! Jotain rajaa... Palataanko sata vuotta taakse päin! Kuinka paljon rahaa palaa näissä muutoksissa, saneerauksissa; paljonko on säästö huomioiden raha vastaan elämisen ja hoidon taso! Kuinka paljon kunnioitetaan vanhuksia tässä? Onko kysytty heiltä?
Oletko varma? Minä koin tuon "ihmeparanemisen" 90v halvaantuneen, puolisokean äitini kohdalla. 3 kk makuutettiin Laakson sairaalassa kuntoutusosastolla kivuliaassa joka 4. päivä toistuvassa peräruiskehoidossa Morfini/ Risperidon lääkityksessä nääntyneiden hoitajien hoidossa, useat lähellä eläkeikää. Nostolaitteita en nähnyt osastolla. Äitini oli täysin vaippapotilas, joka huusi kivuissaan niin kuin halvaantuneet usein huutavat. Yöllä hänet vietiin eristykseen, jotta ei häiritsisi.
MUTTA SITTEN Äitini siirrettiin lisä-arviointiin/kuntoutukseen Kontulan vanhain keskukseen. Heti vietiin vessaan kahden hoitajan avulla, yllä mainittu lääkitys poistettiin. 2-3kuukauden jälkeen tilanne: Äitini käy vessassa yhden hoitajan ja yksinkertaisen nostolaitteen avulla. Vaippaa hän ei tarvitse päivällä. Hän liikkuu itsenäisesti omassa pyörätuolissaan. Hän kuuntelee radiota, osallistuu moneen keskuksen toimintaan.
4kk jälkeen hän sai taxikortin, joten olemme käyneet äidin kotona, ja isäni haudalla. Hän pystyy myös vihdoin saamaan lisäfysioterapiaa taxin avulla lähellä olevasta Itäkeskuksen Fysiokeskuksesta. Hän myös kuuntelee äänikirjoja laitteen avulla, jonka hän sai näkövammaisten liitosta Vanhain keskuksessa toimivan kirjaston avulla. Yksinkertaista Duro-kännykkää on hän myös alkanut käyttämään. Nyt kesällä on keskuksen kanat (Orvokki, Klara ja Eveliina) tuoneet paljon iloa vanhuksille. Ilman osaston ajoittain hyvinkin vähälukuisia ystävällisiä, jaksavia, innostuneita hoitajia mikään tällainen ei olisi ollut mahdollista.
Kaikki lomilla. Hoitakaa omaiset välillä itse omaisianne.