Ei uskaltanut mies rakastua

kamppailen vastaavassa tilanteessa, mies 39v. Meillä vielä riesana, että asutaan eri maissa.. mies sanoo rakastavansa, olevansa ns. yksinäinen susi myös, eronnut 6v. sitten ja sen jälkeen tottunut olemaan yksin..jotenkin ihan sekaisin ressukka.. ja itselle todella kuluttavaa kun ei koskaan tiedä miten tässä pitäisi olla. Yrittää antaa tilaa jne, mutta silti ei päästää toista kokonaan karkuun kun kumminkin tunteita on. Hankalaa.

Ekan kerran laittoi poikki jo elokuussa eli siitä lähtien on roikuttu hirressä..selvästi näillä on sama syndrooma näillä meidän miehillä..Tämä on pikemminkin alunperin antanut mulle 1000 ja yksi syytä miksei meidän suhde voi onnistua, silti vihjaillut jatkuvasti että pelkää suhdetta jne ja että myöhemmin eroaminen olisi vaikeampaa ja se kumminkin tulee väistämättä eteen ?! ihan kauheaa tälläinen. Ja kyllä, välillä on ollut todella tyly myös ja syyttänyt asioista joihin en voi olla syyllinen..Nyt meidän olisi pitänyt taas tavata, mutta huomaan, että alkaa taas lipeämään ja viivyttelemään ja keksimään syitä. Pakko kohta iskeä hanskat tiskiin, oma sydän ei vaan kestä. Ja joka kerta kun olen ollut valmis itsekin lähtemään, tulee paniikinomaisesti hetkeksi takaisin, vain lähteäkseen jälleen.. :(

Ja raskaintahan tässä on se, että väkisinkin sitä pohtii että jos sitä vain on kuitenkin "väärä nainen" eikä mies epäröisikään jos olis se oikea..ja että jos nuo rakkauspuheet on paskapuhetta ja tosiasiassa haluaisi vaan tavata jonkun muun. Mutta itse kun on rakastunut niin sitä mielellään tietysti uskoo vain havoitetun miehen -teoriaan. Saisikin varmuuden, että tuhlaako tässä vaan omaa elämäänsä..

No aivan..Ei tässä auta kun ottaa päivä kerrallaan, eikä antaa itsensä uskoa mihinkään enää. Pidän omat silmät auki kyllä muuallekin nyt kun ei kerran voi luottaa siihen että tulevaisuutta on viikkoa pidemmälle. Ei voi satuttaa kun luopuu odotuksista..Toisaalta olen henkisesti kiinni ellen laita pistettä tälle touhulle kokonaan..Minun eiliseen viestiin ei vastattu. Toissailtana kyllä juteltiin hetken..

Näinhän se sitten päättyi että mut laitettiin tänään friendzonelle eikä halua enää tavata. Hienoa.. Kuulemma ansaitsen miehen joka rakastaa mua "hyvin".

Vaan otti tämä mies vielä yhteyttä ja haikaili perääni. Muistutin hänelle miten keväällä sanoi minulle "kiitos mutta ei kiitos". Myönsi tehneensä tyhmästi ja että oli oma häpeä kun sanoi mitä sanoi. Jos kuitenkin nyt uskaltaisi vielä yrittää.

Mutta oon jo uudessa suhteessa ja hyvin onnellinen tämän uuden miehen kanssa.

Mitä tästä opimme? Kannattaa takoa silloin kun rauta on kuuma.