välttämätön salaisuus avioliitossa?

Ja myös vanhempani ovat sitä mieltä ettei pidä mennä selostamaan asioista, vaan toivovat parasta meille ja olemme hyväksyneet asioiden laidan ettemme voi tavata enää. Mutta ymmärrän täysin sen että vaimoni, joka ei voi tietää syitä, olettaa että voisi tavata heidät, ja hänelle perinteet ovat tärkeitä. Karmeita asioita on kuitenkin tapahtunut, asioita jotka saisivat monen haukkomaan henkeään epäuskosta ja ihmettelemään voimaani selvitä sellaisesta taustasta, mutta ne ovat mennyttä eikä niiden tarvitse enää ikinä toistua JOS asia jätetään näin, että en tapaa enää perhettäni ikinä. Mutta toisaalta jos tapaan, ja hän tapaisi, painajainen hyvin todennäköisesti palaisi ja seurauksena olisi monta onnetonta ihmistä.

joten olen tässä ihmetellyt, mitä teen..jatkanko vain asian välttelyä, hänen ehdottaessaan lokakuuta yms. mahdollisuudeksi tavata jne..

vai kerronko että on oikeasti parasta että emme ikinä tapaa, mutta voidaan joskus videopuhelussa tavata, mutta ei ikinä normaalisti. Herättääkö tällainen liikaa kysymyksiä ja aiheuttaa vain hämmennystä hänelle?

Vai sanonko vain että ei, ei halua puhua vanhempieni tapaamisesta, ja toivon kunnioittavan tätä. Hänellä vain koko oma perheensä kyselee vanhemmistani, heille tällaiset jutut tosi tärkeitä joten voin kuvitella että käyvät sitten yhdessä asiaa lävitse että miten ratkaistaan tilanne ja voitaisiin saada "koko perhe yhteen ja tavata onnellisesti".

Vai kerronko että heidän tapaamisensa on vaarallista ja vaarantaisi koko tulevaisuutemme. Voiko tällaista vain sanoa ja jätttää tähän, vaikka näin asia onkin, mutta en osaa enää nähdä tätä ulkopuolisen silmin kun olen ollut kokijan roolissa vuosikaudet.

Kullostaa hyvin erikoiselta että et pysty millään tapaamaan perhettäsi ja silti sanot soittelevasi heille lähes päivittäin. Eiköhän tämä ole se ristiriita joka tässä mättää. Vaimo varamaan ymmärtäisi jos olisit jostain todella hyvästä syystä katkaissut välisi ihan kokonaan perheeseesi mutta tuollainen kummallinen välimuoto kyllä kaipaisi vähän selittämistä jotta vaimosi ja hänen vanhempansa ymmärtäisivät missä oikein mennään.

Onko asia todella sellainen, josta et voi puhua vaimollesi? Uskon, että asia voi oikeasti olla todella arka ja että tapaamattomuus voi olla parasta. Mutta vaimon näkökulmasta - kun hän ei tiedä, mitä sinä tiedät - on hyvin loukkaavaa, jos välttelet ja kiemurtelet. Onko kyse siitä, ettet itse halua muistutettavan asiasta vai ajatteletko, ettei vaimosi kestäisi kuulla?

Vaikea tilanne sinulla! Nytkin asia aiheuttaa ahdistusta ja vaikuttaa suhteeseenne. Älä ainakaan lupaile sellaista, mitä et aio pitää.

Olen myös samaa mieltä aiempien kirjoittaijien kanssa että vaimolle pitäisi ainakin vähän valottaa asian oikeaa laitaa. Ajan saatossa tästä saattaa kasvaa teidän parisuhteenne tuhoava mörkö jos vain lakaiset sen maton alle. Ymmärrän vaimosi hämmennyksen jos et mitään hänelle kerro eikä hän ole koskaan tavannut vanhempiasi. Hän saattaa miettiä että syy on jotenkin hänessä eikä sinun menneisyydessäsi. Itse olen katkaissut välit vanhempiini rankkojen kokemusten jälkeen mutta tietysti puolisoni tiesi tästä eikä syy ollut mikään kevyt. Nykyään olemme yhteydessä vain sähköpostitse muutaman kerran vuodessa. En voisi kuitenkaan kuvitella että en olisi kertonut hänelle tilanteesta. Yleensä ihmiset ymmärtävät vaikka asioita pelottaa ottaa puheeksi. Ja eikö olisi helpompi elää oman perheen kanssa ilman sitä virtahepoa olohuoneessa? Sinunkin mielesi saisi rauhan vaikka se aukaisisikin haavat. Kuullostaa kuitenkin siltä ettet ihan loppuun asti ole asioita käsitellyt jos pelkäät miten käy kun puhut niistä. Ei tuommoisten salaisuuksien kanssa ole helppoa elää, olivat ne sitten mitä tahansa.

Itsellä on vähän saman tyyppinen tilanne. Lapsuudessa tapahtuneiden asioiden takia olen minimoinut kanssakäymisen vanhempiin ja sisaruksiin. En ole asiaa miehelle sen tarkemmin selvittänyt. Hän on ymmärtänyt, että tapaamiset ovat riski mielenterveydelleni. Minusta voit sanoa vaimollesi, että sinulla on painavat syyt toimia niin kuin toimit. Ja pyydä, ettei asian vatvomista jatketa. Kerro, että sinulle tärkein perhe on nyt vaimosi. Ehkä joskus tulevaisuudessa pystyt avautumaan hänelle asiasta.

Olen samaa mieltä joskusvaanonnäin kanssa. Et tilannetta ap kauheasti avannut, mutta puolisolle olisi hyvä puhua asiasta hieman. Silloin teillä ei ole välejä hankaavia salaisuuksia ja voit saada jopa puolisoltasi tukea. Mutta puhua kannattaa tietenkin vain sen verran kuin itse parhaaksi näet ja minkä olosi sallii.

Tältä aloittajalta ovat jääneet päivän lääkkeet ottamatta.

Nainen tosi läheinen perheensä kanssa, ja mies ei ole tavannut pariin vuoteen vaikka lähes päivittäin soittelee perheelleen.

Koska hänellä ei ole ole mitään vanhempiansa vastaan, he ovat hyvissä väleissä. Mutta he eivät voi tavata. Todennäköisesti ikinä. Ja syy on niin harvinainen ja vaikea käsittää edes ihmisten itsekään, ettei sitä voisi kuvitellakaan selostavansa kenellekään joka ei ole asiaa läheltä kokenut. Ja kaikinpuolin viisaimmalta tuntuukin ettei sitä asiaa tuotaisi esille, koska asia on todella traumaattinen ja parasta olisi kun niitä haavoja ei tarvitsisi repiä uudelleen auki käsittelemällä asioita ja turhaan aiheuttaisi ahdistusta molemmille ja vaikeuttaisi asian unohtamista koska siitä ei ole todellakaan kuin haittaa kaikille jos asiaa käydään lävitse.

Ja minä olen se mies. Mutta tämä on tosi vaikeaa, kun vaimo kyselee että koska voisi tavata ja ei oikein tiedä mitä voi sanoa. Tuntuu että kuinka kukaan voi ymmärtää sitä että ei voida tavata vaikka jutellaankin usein.

Mulle oma vuosien kokemus sanoo ettei pidä missään nimessä tavata heitä, vaarantaisin koko oman että myös uuden liittoni onnen vakavasti, saman kokeneet varoittelevat riskeeraamasta, tuntemattomat jolle olen selostanut tilanteen kehottavat olemaan riskeeraamatta, asiantuntijat kehottaneet varomaan viimeiseen asti.

En halua valehdella, en myöskään halua kertoa koko kuviota, se on niin karmeaa että pelkkä tuntemattomalle sen läpi käyminen sai mut voimaan pahoin pitkään,

Vaimolle olen kertonut alusta asti että mulla ei ole tavallista perhettä että en heitä tapaa ja en tiedä haluanko tulevien lapsienkaan ikinä tapaavan.


Onkohan tuo nyt ihan totta:
- lähes päivittäin soitellaan, mutta ei koskaan tavata, eikä tulla tapaamaankaan, vaikka välit ovat hyvät huolimatta uskomattoman traumaattisesta kokemuksesta, joka on niin karmea, että asiantuntijatkin kehottavat välttämään vanhempien tapaamista.