Ilkeä vanhempi sisko

Hei nimimerkki, päsmäröinti.

Otan osaa menetykseesi. Hieman erikoinen lause siskoltani, jos hän tarkoitti mitä luulen; ettet menisi hautajaisiin. Miksi hän niin ehdottaisi? Ilmeisesti ette kuitenkaan ole riidoissa vaikkette usein tapaakaan. Soita muille sisaruksille, jos haluat kuulla onko tämä vanhin heillekin näin sanonut. Mutta ilman muuta voit mennä hautajaisiin. Ne ovat yleisiä jumalanpalveluksia, joihin voi osallistua kuka tahansa. Itsestäni tuntuu melko selvälle, että menet äitisi hautajaisiin...

Voimia sinulle,
Pirkko-pappi

Hautajaiset on viimeinen saattomatka vainajalle. Johon lähiomaiset yleensä osallistuu.
Siitäkin huolimatta, että joku sisaruksista on ollut omaishoitajana. Olette kaikki lapset ja mahdollinen leski, tervetulleita siihen saattojuhlaan. Jopa ilman kutsua.

Joka tapauksessa, te kaikki sisarukset joudutte tapaamaan toisenne jo lähiaikoina uudestaan. Perunkirjoitus on näiden saattojuhlien jälkeen, se seuraava velvollisuus.
Saattaahan se olla, että kyseinen omaishoitaja toimii jälleen "pesänselvittäjänä". Ja ehkä mahdollisesti myös, testamentissä edunsaajana.
Pitäkää kuitenkin puolenne. Loppupeleissä, te olette kuitenkin kaikki saman arvoisia rintaperillisiä.

Itselleni kerrottiin itse asia niin, että oli kutsuttu hautajaisiin henkilö x, jonka yhteys kuolleeseen vanhempaanikin oli jo vuosia sitten katkennut...johon samaan ihmiseen itselläni oli, liki 20 v. sitten, ihmissuhde.
Äänestin ns jaloillani, kuten "ohje" oli.
Perunkirjoitukseen ei ole pakko osallistua kuin pesän varallisuuden ilmoittajan, ja 2 uskotun miehen. Kopion perukirjasta saa pyytää osoitteeseensa.
Kahvilla minäkin saisin käydä... Kunhan en puhu, mitään, mikä liittyy kotipaikkaan. Sisaruksista yhdelle vaikeaa, kun on useita perillisiä.
Ilmaisikin sen sanoin. Silti muut jäivät... testamentiton juttu.

Miksi nämä ilkeät sisaret jotka eivät ole pitäneet yhteyttä äidin elinaikana ja nyt äidin kuoleman jälkeen haluavat taas olla tekemisissä?

Omaishoitajan työ on hyvinkin rankkaa. Äidin ja lapsen suhde menee ihan nurinkurin. Lapsi pitää äitinsä kuivana, syöttää, pesee ja lääkitsee. Sellainen saa ihmisen kuin ihmisen tolaltaan, eikä ajattelu toisen kannalta onnistu. Ja jos lisäksi tämä yksi sisko on yksin huolehtinut kaiken hautajaisiin liittyvän, niin tunteet ovat pinnassa, eikä minkäänlaisia tunteita osaa niin kontrolloida.
Itse olen auttanut äitiäni vastaavassa tilanteessa, äitini oli se hoitava sisko. Toiset sisarukset sälyttivät kaiken äidilleni ja kehtasivat toimituksien jälkeen vielä valittaa. Muutoin välit sisaruksien kanssa ovat kunnossa, mutta juuri ratkaisevilla hetkillä yksi jätettiin hoitamaan kaikki. Sellainen on katkeroittavaa. Ja jos suhteet ovat muutenkin huterat, niin helposti kulminoituu tuollaiseen.
Kuinka isänne viimeiset hetket sekä hautajaiset hoidettiin? Kirjoituksessa ei mainita isää, joten oletan hänen kuolleen aiemmin. Kuka hoiti hautajaiset ym. pakoliset asiat? Oliko sisko silloinkin yksin hoitamassa asioita teidän muiden vaan saapuessa valmiiseen kirkkoon sekä muistotilaisuuteen?
Omaishoitajan arki ja elinympyrät pyörivät niin pienissä piireissä, ja samoissa jokapäiväisissä huolenaiheissa, että mielestäni muiden sukulaisten pitää olla ymmärtäväisiä sekä tarjota apuaan, eikä vain odotella, jotta sitä pyydettäisiin.
Itse en äitini hautajaisia jättäisi väliin missään tilaanteessa. Kirkko on kirkko, sinne saa kaikki mennä. Muistotilaisuus onkin jo eri asia.