Eiköhän olisi jo aika lopettaa tuon diagnoosin jakeleminen vain siksi että ei pidä toisesta tai että tämä toinen on erotilanteessa toiminut omasta mielestäsi väärin.
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeala ei löisi narsistin leimaa kenenkään iholle kovin helpoin perustein. Päinvastoin sillä tutkimustietojen mukaan narsisteja on vain alle prosentti väestöstä.
Se ei todennäköisesti ole hirveän tavallista.
Se että sanotaan toista narsistiksi on kuin antaisi pesäpallomaian käteen. Sillä on helppo lyödä ja se antaa luvan siihen, että kaikki selittyy toisen piirteillä. hän selventää.
Erotilanteiden riidat ja voimakkaat tunteet voivat johtaa siihen, että toista tulkitaan väärin.
Ajatella että kun toinen vielä antaa aiheen reagoida voimakkaasti. KIusattuna, manipuloituna, hyväksikäytettynä ei kukaan osaa toimia oikein ja siitähän kiusaaja saa aiheen mollata uhriaan ja nimitellä tätä narsistiksi.
Ihmmeellistä toimintaa kylläkin. Varsinkin jos tuo narsistiksi nimittely on pysyvää, kohteet vain vaihtelee. Joillakin on jopa useampia narsistiksi sätittyjä ihmisiä ympärillään. Todella erikoinen tapaus koska tutkimuksen mukaan narsisteja on todella hyvin vähän. Onko sitten suomen kaikki narsistit yhden ja saman henkilön kimpussa?
Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeala ei löisi narsistin leimaa kenenkään iholle kovin helpoin perustein. Päinvastoin sillä tutkimustietojen mukaan narsisteja on vain alle prosentti väestöstä.
Se ei todennäköisesti ole hirveän tavallista.
Se että sanotaan toista narsistiksi on kuin antaisi pesäpallomaian käteen. Sillä on helppo lyödä ja se antaa luvan siihen, että kaikki selittyy toisen piirteillä. hän selventää.
Erotilanteiden riidat ja voimakkaat tunteet voivat johtaa siihen, että toista tulkitaan väärin.
Ajatella että kun toinen vielä antaa aiheen reagoida voimakkaasti. KIusattuna, manipuloituna, hyväksikäytettynä ei kukaan osaa toimia oikein ja siitähän kiusaaja saa aiheen mollata uhriaan ja nimitellä tätä narsistiksi.
Ihmmeellistä toimintaa kylläkin. Varsinkin jos tuo narsistiksi nimittely on pysyvää, kohteet vain vaihtelee. Joillakin on jopa useampia narsistiksi sätittyjä ihmisiä ympärillään. Todella erikoinen tapaus koska tutkimuksen mukaan narsisteja on todella hyvin vähän. Onko sitten suomen kaikki narsistit yhden ja saman henkilön kimpussa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
DG löytyy.....tarkista.......
Dg löytyy.........kenelle tälläkertaa?
Narsismia on tervettä ja epätervettä. Kukaan ei täällä voi eikä edes jakele diagnooseja kenellekään. Usein narsisteja ei diagnosoidakaan, koska he ovat omasta mielestään täydellisiä, ja osaavat terapiassakin esittää täydellisen roolinsa hyvin. Tästä myös johtuu, että narsistien lukumäärä on hämärän peitossa. Narsisteiksi luokiteltuja on harvassa, sitä huomattavasti suuremmalla osalla on enemmän tai vähemmän epäterveen narsismin piirteitä. Eikä niitä epäterveen narsismin piirteitäkään näe kuin lähimmät ihmiset.
"Terve ja epäterve narsismi ihmissuhteissa
Narsisti ja narsistin uhri ovat henkisesti hylättyjä lapsia, joiden oireiden määrä ja laatu vaihtelevat hylkäämisasteen mukaisesti. Kun narsisti ajaa itsekkäästi omaa etuaan, uhri asettuu epäitsekkään rooliin ja keskittyy muihin ihmisiin. ”Yhteistä heille molemmille on vääristynyt käsitys omasta itsestä, sisäinen turvattomuus ja henkisesti etäiset ihmissuhteet”, kiteyttää vuorovaikutuksen tutkija Paula Salomaa. "
"Narsistilta puuttuu empatiakyky, sillä hän käy koko ajan kilpailua tai vertailua muiden kanssa. Salomaan mukaan narsisti on tarvitsevuudessaan kuin pieni lapsi, jonka myötätunto ulottuu vain itseen. Narsistin rakkauskin on ehdollista: rakastan sinua, jos olet sellainen, kuin vaadin. Hän ei pysty hyväksymään itseään, jolloin hän ei hyväksy muitakaan kokonaisina, vikoineen kaikkineen. Narsisti ei pysty antamaan anteeksi kohtaamiaan vääryyksiä, vaan jää kiinni vihaan."
Tuo viimeinen lause paljastaakin, miksi monet täälläkään ei pysty puolisonsa uskottomuutta antamaan anteeksi, vaan jää kiinni vihaan jopa vuosiksi eron jälkeen.
Siinä se tuli
Yksi lauseko todistaa että petetty jätetty olisi narsisti. entäs kun itse pettänyt ja jättänyt nyxänsä kanssa nimittelevät jätettyä narisistiksi vain siksi kun tämä ei jaksa, hyväksyä, ymmärtää eikä antaa anteeksi rikollista tekoa jonka kohteeksi on joutunut.
"nimittelevät jätettyä narisistiksi vain siksi kun tämä ei jaksa, hyväksyä, ymmärtää eikä antaa anteeksi rikollista tekoa jonka kohteeksi on joutunut."
Tuohan on täsmälleen kuvaus epäterveestä narsismista. Juuri siitä mistä omanelämänsäuhrit kirjoitti. Kun pidät uskottomuutta/eroa vielä rikollisena, se on piste iin päälle. Terveen narsismin omaava kykenee selviytymään puolisonsa uskottomuudesta ja erosta ilman syyttelyä, uhriutumista, ja jatkamaan elämäänsä.
Sekö on narsismia kun ei pysty antaan anteeksi kun varasti henkilökohtaista omaisuuttani. Mäkö se silloin olen narsisti?
Ihmeellistä muutenkin että keittiöpsykologien lausunnot ovat muka enämpi oikeita kuin psykologian professorin tutkimustulokset asiasta.
Piste ja kaksoispiste päälle.
"Anteeksianto on vaikeaa, etenkin kun on loukkaantunut kaikkein rakkaimman vääryyksistä tai ilkeistä sanoista. Katkeruudesta luopuminen on kuitenkin vapauttavaa: se antaa voimia jatkaa eteenpäin."
"Viha, häpeä ja syyllisyys rasittavat fyysisesti. Pitkään jatkuttuaan kielteiset tunteet saattavat uuvuttaa meidät täysin. Anteeksi antaminen helpottaa.
Helsinkiläinen lastenpsykiatri, psykoterapeutti Tuulikki Saaristo ei lakkaa hämmästelemästä anteeksiannon parantavaa vaikutusta. Kun luopuu katkeruudestaan, ihminen rentoutuu, uni alkaa maistua paremmalta, masennus ja ahdistus vähenevät.
Keittiöpsykologit ovat kentällä, psykologian professorit yliopistossa. Eli keittiöpsykologeilla on pikkaisen enemmän kosketuspintaa todelliseen elämään. Sitä paitsi, jos esim. puolisollani on tukuttain epäterveen narsismin piirteitä, niin tekeekö se yliopiston proffan elämästä helvettiä? No eipä tietenkään. Enkä minä myöskään tuossa tapauksessa tee yhtikäs mitään tuolla tiedolla, että "varsinaisia" diagnosoituja narsisteja on 1% väestöstä. Ihan naurettavaa edes kuvitella, että tämä tilasto jotenkin helpottaisi elämää, tekisi siitä paremman.
Niin tai että ex yritti rikollisin keinoin käyttää minun omaisuutta hänen ja kakkosen elämän rahoittamiseen. Ei tietenkään mitkään proffat sititä kärsi mutta en väitä että ex olisi narsisti enkä minäkään vaikka kärynnyt ex ja kakkonen kyllä niin väittivät kun heidän puuhat paljastui ja tein siitä lopun.
NO etkö ole huomannut että täällä pyörivän paneeline mukaan narsisteja eivät ole pahantekijät, hyväksikäyttäjät, varkaat haukkujat, nimittelijät, valheiden levittäjät. vaan ne joita nuo teot koskee ja jotka eivät voi antaa anteeksi.... he ovat narsisteja.
No niin, erinomaista. Olet vartioinut omia rajojasi, puolustanut itseäsi, aivan kuten pitääkin.
Narsisteja on joka lähtöön, kuten tuossa edellä hienosti lainattu.
"Narsisti ja narsistin uhri ovat henkisesti hylättyjä lapsia, joiden oireiden määrä ja laatu vaihtelevat hylkäämisasteen mukaisesti." Tulkitsit kuitenkin liian yksioikoisesti ketjun kirjoituksia. Esim. tyylipuhdas narsisti hyvin harvoin nimittelee karkeasti, hyväksikäyttää kyllä. Jos sinulle ryppyillään, luonnollisesti sinun tehtäväksi jää valita miten teet havaintoja ja reagoit asiaan. Vai reagoitko kenties vain ihmiseen, etkä asiaan ollenkaan? Vai heittäydytkö uhriksi? Marttyyriksi? Johonkin aivan muuhun, historiaan/lapsuuteen, kenties? Se mitä SINÄ teet ja miksi niin toimit, sillä on todellista merkitystä sinun kannaltasi.
Ei kaikki ilkeilijät ole narsisteja. Tässä oli kyse narsistidiagnoosista - ei sillä ole mitään väliä oman elämän kannalta. Mutta kun tietää mitä kuuluu epäterveeseen narsismiin, pystyy tunnistamaan sen. Vain narsismin tunnistamalla pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä, tekemään valintoja ja ratkaisuja.
Mitä ja ketä auttaa huudella puskiin kuinka ilkeillään tai että syytetään narsistiksi?
Sekö se on tärkeintä elämässä eikä elämä itsessään! Kuinka tylsää ja yksinäistä tuollainen elämä on?
Nytkin on kesä tulossa, voisi suunnitella kaikkea kivaa, matkustelua, esim.patikointia, muitakin harrastuksia. Juhlia ja vaikka mitä. Oma valinta se on jos jää oven koloon huutamaan oman elämänsä surkeutta.
Terve maalaisjärki kyllä osaa ohjata meitä tekemään ne järkevät valinnat elämässä.
Mitä ellei kukaan kirjoittaisi tänne? Alkaa todella tuntumaan, että olet höynähtänyt. Maalaisjärki puuttuu kokonaan.
Siinäpä se, ei huutelu ja syyttely mitään autakaan. Siinä vaan jäädään paikoilleen ja vellomaan omassa surkeudessa.
Käytännössä jokainen joka ihastuu tulisesti, on hetken rakkauspykoosissa, joka saa ihmisen käyttäytymään täysin itsekkäästi ja poikkeasvasti. Tuo riivatun tunteen vallassa tehdään asioita, oita normaalisti ei tekisi: valehtelu, luottamuksen pettämienen, empatianpuute. Harvemmin pettäjä on narsisti, vaan ihastunut tai rakastunut. Hormonaalinen hulluuskohtaushan se on.
Jos kyse ei ole ihastumista, eikä pettäminen henkilöidy kehenkään erityisesti vaan pettäminen on tapa, henkilöllä voi olla persoonallisuushäiriö. Se onkin sitten laaja ja vivahteikas käsite.
Petetyn haukkuminen narsistiksi on pelkästään julmaa. Suru, pettymys ja katkeruus ovat terven ihmisen merkkejä, ne ovat osoitus siitä että ihminen yrittää selittää ja paikata rikkoutunutta kohtaa ymmärryksessään: ihmiskäsitystään, luottamusta toisiin, minäkuvaansa. Näiden rikkoutumista pitää surra ja murehtia. Ero sinällään on jo kova henkinen kriisi ja jos siihen liittyy epärehellisyyttä tai huojaamista, on jätetyn yleensä surtava ensi ero, sitten pettämiseen liittyvä erärehellisyyden kohteena olo. Joillakin suruaika on puolivuotta joillain viisi. Ei pitkään sureminen tee ihmisestä narsistia.
Lähipiirissäni on sekä pettymyksen heti taakse jättäinetä että pitkään surreita. Poikkeuksetta voi sanoa, että ne jotka ovat heti kyntäneet haavat auki ja surreet kunnolla, ovat lopulta tulleet onnelliseen suvantoon, ja oppineet jotain olennaista myös itsestään. Käsittelemättä asian taakse jättäneet "suruttomat" ovat siirtyneet nopeasti eteenpäin, mutta valitettavasti vuosien varrella huomaa, että taakse jätetyt käsittelemättömät tunteet ovat kasvaneet koko ajan suuremmaksi. lopulta ne alkavat hallita ihmisen koko ajattelua. Sen sijaan että he olisivat rehellisesti vihanneet puolioaan vuoden ja raivonneet pettämisen tuskaa, sisällä jurputtava pettymys on eskalitunut kaiken kattavaksi "naisvihaksi" tai "miesvihaksi", mustasukkaisuudeksi, epävarmuudekksi, kylmydeksi, katkeruudeksi.
Täällä vain vaikuttaa vahvasti olevan niin, että vihaan ja katkeruuteen jäädään vuoksi kiinni.
" Suru, pettymys ja katkeruus ovat terven ihmisen merkkejä, "
Suru ja pettymys kyllä, mutta katkeruus ei. Katkeruus syö ihmistä, se on vahvaa pitkävihaisuutta, anteeksiantamattomuutta. Petetty on aika huonossa jamassa, jos hänen minäkuvansakin murentuu puolison pettämisestä. Ei ole tervettä.
Siis vuosiksi kiinni...
Pitkään sureminen tuskin helpottaa kenenkään elämää, eikä siitä mitään hyötyä ainakaan ole, ei edes surijalle. Vaan aivan päinvastoin. Pitkään sureminen, negatiivisten tunteidensa kanssa painiskelu saattaa johtaa oman itsensä ja sosiaalisen elämän täydelliseen rapautumiseen, katkeruuteen, negatiivisuuteen, ilottomuuteen. Mitä tällaisessa tilassa pystyy antamaan itselleen tai toisille yhtään mitään?
Tuli mieleeni jumittaminen, josta luin vastikään:
"Parisuhteessa jumittaja tekee pahaa jälkeä. Hän ei pääse kokemastaan vääryydestä yli. Hän vääntää asiaa aina vain uudelleen: "niin mutta kun" tai "miksi". Mikään vastaus tai selitys ei ole riittävän hyvä. Jumittaja jumittaa, koska ei pysty päästämään irti tapahtuneesta."
Jaa-a. Tuosta "ovat surreet kunnolla" voitaisiin keskustella oikein pidemmän päälle. Mitä sillä oikein tarkoitat? Eihän kukaan voi tietää toisen tunteista yhtikäs mitään, ellei tämä itse kerro, avaudu oikein kunnolla. Erittäin harva avautuu esim. eksälleen "suren eroamme, vielä neljän vuoden jälkeenkin oikein kunnolla". Puhumattakaan nyt siitä, että voisimme sanoa toiselle "kyllä sinä nyt teet suuren virheen, koska et ole surrut eroasi kunnolla".
Jokainen ihminen tuntee omia tunteitaan. Kaikki tunteet ovat yhtä hyväksyttäviä. Mutta ihmisen oman, eikä hänen läheistenkään mielenterveyden kannalta ei ole mielekästä jäädä suruun. Jos ihminen suree vuosikausia mitä tahansa, hän antaa surun hallita itseään. Pitkä sureminen kertoo pikemminkin kyvyttömyydestä kohdata surua kuin surusta ylipääsemisestä, surun käsittelystä.
Tuohon "suren eroamme, vielä neljän vuoden jälkeenkin oikein kunnolla" lisään vielä, ettei kaikki edes sure eroaan, vaan pitää sitä pikemminkin positiivisena "tapahtumana".
Vittupäiden käänteisesti toimivat "kannustukset" ja niiden lukeminen nostaa negatiivisia tunteita, katkeruutta ja ilottomuutta.
Tuota kaikkea olet saanut aikaan ja se on kaukana kannustetuksi tulemisen tunteesta. Miten vaikea sinun on ymmärtää sitä?
Ääh. Mitä väliä jollain yksittäisellä diagnoosilla? Katselkaa ympärille, ja ehdottomasti vilkaiskaa myös peiliin. Jollain tavalla vaikeita ihmisiä on pilvin pimein. On vain kyse siitä miten tulla toimeen vaikean ihmisen kanssa, tai haluaako ylipäänsä tulla. Vaikeat ihmiset ovat entistä vaikeampia kaikenlaisissa kriiseissä, koska niissä jopa kaikkein kiltimmistä, kaikin tavoin normaaleistakin ihmisistä tulee vaikeita.
Kyllä katkeruuskin on ihan luonnollinen tunne ja monessa tapauksessa kohdallaankin. Se kääntyy ongelmaksi vasta pitkittyessään. Se pitää olla reaktio yksittäiseen asiaan, siitä ei saa tulla tapa ajatella,
Ei nuo negatiiviset jylläävät tunteet ole kenekään valintoja, ei kukaan halua olla vuosia onneton. Jokainen luopuu katkerrudesta ja surusta varmasti mielellään heti kun pystyy. Tällaiset palstat ovat hyviä paikkoja vihan ja katkeruuden purkamiselle. Hyvä jos täällä vois ja saa tilittää pahaa oloaan. Saada empatiaa jota puolisolta ei saanut.
Mutta viisuden sanoja löytyy tästä ketjusta surun pitkittämisestä. Jossain vaiheessa pahasta mielestä on opeteltava pois jos se ei muuten lopu. Opettelua ei kannata tehdä uuden ihmissuteen kautta. Baanalle ja uutta putkeen on mahdollisimman huono ohje, sillä se osahan on eniten rikki ja vaatii pisimmän toipumisasjan. Se sijaan ilo pitää etsiä muista asioista. Kiinnittää ensin huomiota elämäsä oleviin hyviin asioihin alkaen kauniista säästä, hyvästä elokuvasta jonka näki, lasillisesta viiniä jonka saa juoda rauhassa.Kannattaa ehdä jotain sellaista mistä kokee ylpeyttä, kohentaa kuntoa, ulkonäköä, kielitaitoa, hankkia uusi harrastus, tai tehdä jotain minkä osaa hyvin. Kun maailman alkaa nähdä ihan ok paikkana elää, alkaa myös tekemisten ympärillä olevat ihmiset olla luottamuksen arvoisia, ja lopulta jopa ihmissuhteen aloittamiseen löytyy uskoa.
Koitetaampa ymmärtää toistemme vaikeita aikoja täällä keskustelupalstoillakin. Jo se että kirjoittaa tällaiselle palstalle on askel siihen että yrittää jotenkin päästä pahasta olosta pois. Ystävälliset ohjeet, omienkokemusten jakamiset ja etennpäin viemiset ovat hyvä juttu. HAukkumiset, vähättelyt ja mollaamiset ei.
Tässä ketjussa on paljon viisaita sanoja on niitä ollut muissakin. Monessa ketjussa on tuollaisia suruun ja katkeruuteen juuttuneita yritetty niin ystävällisesti kuin vähemmänkin ystävällisesti saada heräämään ja huomaamaan miltä heidän tilanteensa muista vaikuttaa.
Siinä on moni rakentavastikin keskustellut saanut tuta ettei ole muita ajatteluvaihtoehtoja kuin tuo katkeruus ja viha. Ja että siihen on jäätävä vähintäänkin vuosiksi muuten ei edes kasva ihmisenä.
Hei. Lopeta sen jankuttaminen. Minua ei kiinnosta, enkä halua kuulla enää kertaakaan kannustustasi. Ymmärrätkö sinä kirjoitusta? Vihaan pettäjiä ja pettureiden kumppaneita ja petettyjen mielipahan syyllistäjiä. Täyttä paskaa tulla kannustamaan. Lopeta. Hae ihmisten seuraan, jotka ovat kuin sinä. Perusta kannustavien ihmisten kerho ja kutsu se täyteen kannustajia. Minä en osaa laittaa sanoiksi kuinka vastenmielistä "kannustuksesi" on. Siinä on jotakin hyvin ilkeämielistä, alistavaa, pakottavaa, syyllistävää, roikkumista petetyissä, kenties trollaamista. Palstalla on ihmisiä, joita kutsuisin ystäviksi. Olet kaukana heistä.
Miten täällä voi syntyä ystävyyssuhteita?
Olen siis onnekas kun minulla on ystäviä joilla on kasvot.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että täällä ei aina kirjoiteta sinulle? "Minua ei kiinnosta, enkä halua kuulla enää kertaakaan kannustustasi."
Sinun "hienovarainen kannustaminen" on ihan muuta miksi itse kuvittelet sen. Se ei kannusta yhtään. Minua ne vituttavat aivan suuresti, joten sellaista aiheutat. Päätin myös kertoa sen, koska kuvittelet muuta.
Minun ystävyydet eivät kuulu sinulle, enkä ole tilivelvollinen niistä sinulle.
No et tietenkään ole mutta hengitä syvään ja rauhallisesti. Turhaan vedät pultteja :)
Ei sun tarvitse mun kommentointeja lukea jos se tuottaa sinulle noin valtavan mielipahan.
Tää kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Ei niistä muutkaan ole kannustuneet. Et ole myöskään saanut kiitosta kannustamisesta, mutta joku on kannustanut kannustuskirjoituksiasi.
Se on aika ihan eria asia, kuin että olisi kannustanut ketään.
Vältä itse omasta mielestäsi katkerien kirjoitusten lukemista ja lopeta kannustaminen joka ei ole sitä.
Ympärilläni ei ole kuin se yksi narsisti ja dg varmasti oikea.6 vuotta ollaan oltu yhdessä.teen kaiken väärin, en saa suunnilleen ilman tappelua ja keskustelua nähdä läheisiäni, ystäviäni tai lapsiani.Olen kuulemma nyt aiheuttanut hänen sairautensakin ja kaiken pahan a ja o.Kaikki syy aina minussa vaikka olisi mistä kysymys.Ei kuuntele vaan huutaa ja haukkuu päälle.Joutuu koko ajan olemana takajaloillaan mitä seuraavaksi tapahtuu tai mikä mahtaa olla herran mielentila.Fyysisesti on aiknaan käynyt kiinni, ei taida enää uskaltaa.Esittää kaikille hyvää ja kaunista, todellisuus aivan toista.Hän on taitavin, suurin ja paras kaikista.Osaa kaiken ja on aina oikeassa, muista viis.Järkyttäviä traumoja tullut kaikesta tästä.Olen yrittänyt irti useita kertoja, uhakilemall, kiristämällä ja pelottelemalla saanut mut takaisin.Nyt taitaa tulla ero ja se on todella positiivinen asia.pettänyt on varman kaiken aikaa.En ole enää pitkään aikaan välittänyt vähääkään.Tätä on todellinen narsisti.