Olen tapaillut kilttinä pitämääni miestä kohta kaksi vuotta ja hämmentymiseni oli suuri kun hän alkoi osoittaa aggressiivisuuden merkkejä äskettäin.
Hän potki minut humalassa sängystä pois, ei yksinkertaisesti antanut olla ja jouduin menemään sohvalle. Samalla hän puristi käsivarttani ja alkoi nyrkkeillä, mutta ei raskain käsin. Aamulla ei muista mitään ja tapahtuma pantiin uneksimisen tiliin. Kun muistelen tarkemmin, tämä on tapahtunut pari kertaa aiemminkin. Olisiko kyse uhkailusta? Asia tekee miettiväiseksi, koska olisi yhteenmuutto edessä. Asiasta ei voi keskustella, se on hänen mielestään riitelemistä.
Tiedän, että miehen entinen vaimo on sanonut miehen lyöneen häntä ainakin kerran, mutta mies sanoo, että se ei ole totta. Meillä ei ole ollut pahoja riitoja, mutta jos jotain on ollut niin mies saattaa sanoa, että pitää erota jos kerran pitää riidellä. Sen verran mies on kertonut, että entisen vaimon kanssa on ollut kovia riitoja.
Mitä sitä sitten uskoisi? Mies on kiltti, jopa pelkää näyttää mitään vihojaan, ei valita mistään ja näyttää tykkäävän minusta. Kuitenkin tuntuu, että tarpeeksi humalassa haluaa uhkailla. Mitä hänessä sitten piilee ja eikö hän vain uskalla suuttua, koska pelkää millainen kohtaus siitä tulisi?
Väkeviä hän juo harvoin, aika paljon kaljaa viikonloppuisin. Olen joutunut tekemään selväksi hänelle, että itse otan sen verran kuin haluan ja tuputtamista en hyväksy. Tämä hänen on ollut aika vaikea tajuta ja epäilen sen herättävän hänessä ärtymystä mitä hän ei kuitenkaan uskalla sanoa.
Sanoilla hän ei pärjää minulle. En tiedä sitten hyväksyykö hän sen vai haluaisiko hän kuitenkin ottaa ylivallan. Käsittääkseni hän haluaisi antaa ainakin ulospäin sellaisen kuvan, että akat eivät häntä määräile.
Minulla mietityttää ja huolestuttaa ensinnäkin tuo entisen vaimon lyönti, minkä hän kieltää. Jos mies on lyönyt entistä, lyökö hän seuraavaakin, onko se aina niin? Jatkaako mies uudessa suhteessa lyömistä jos on kerran aloittanut? Toisekseen paljonko aggressiivisuutta naisen pitää hyväksyä, mistä se raja menee? Onko niuhottamista puuttua tällaiseen sängystä ulospotkimiseen, missä en kuitenkaan vahingoitu, mutta minkä koen uhkailuksi?
Hän potki minut humalassa sängystä pois, ei yksinkertaisesti antanut olla ja jouduin menemään sohvalle. Samalla hän puristi käsivarttani ja alkoi nyrkkeillä, mutta ei raskain käsin. Aamulla ei muista mitään ja tapahtuma pantiin uneksimisen tiliin. Kun muistelen tarkemmin, tämä on tapahtunut pari kertaa aiemminkin. Olisiko kyse uhkailusta? Asia tekee miettiväiseksi, koska olisi yhteenmuutto edessä. Asiasta ei voi keskustella, se on hänen mielestään riitelemistä.
Tiedän, että miehen entinen vaimo on sanonut miehen lyöneen häntä ainakin kerran, mutta mies sanoo, että se ei ole totta. Meillä ei ole ollut pahoja riitoja, mutta jos jotain on ollut niin mies saattaa sanoa, että pitää erota jos kerran pitää riidellä. Sen verran mies on kertonut, että entisen vaimon kanssa on ollut kovia riitoja.
Mitä sitä sitten uskoisi? Mies on kiltti, jopa pelkää näyttää mitään vihojaan, ei valita mistään ja näyttää tykkäävän minusta. Kuitenkin tuntuu, että tarpeeksi humalassa haluaa uhkailla. Mitä hänessä sitten piilee ja eikö hän vain uskalla suuttua, koska pelkää millainen kohtaus siitä tulisi?
Väkeviä hän juo harvoin, aika paljon kaljaa viikonloppuisin. Olen joutunut tekemään selväksi hänelle, että itse otan sen verran kuin haluan ja tuputtamista en hyväksy. Tämä hänen on ollut aika vaikea tajuta ja epäilen sen herättävän hänessä ärtymystä mitä hän ei kuitenkaan uskalla sanoa.
Sanoilla hän ei pärjää minulle. En tiedä sitten hyväksyykö hän sen vai haluaisiko hän kuitenkin ottaa ylivallan. Käsittääkseni hän haluaisi antaa ainakin ulospäin sellaisen kuvan, että akat eivät häntä määräile.
Minulla mietityttää ja huolestuttaa ensinnäkin tuo entisen vaimon lyönti, minkä hän kieltää. Jos mies on lyönyt entistä, lyökö hän seuraavaakin, onko se aina niin? Jatkaako mies uudessa suhteessa lyömistä jos on kerran aloittanut? Toisekseen paljonko aggressiivisuutta naisen pitää hyväksyä, mistä se raja menee? Onko niuhottamista puuttua tällaiseen sängystä ulospotkimiseen, missä en kuitenkaan vahingoitu, mutta minkä koen uhkailuksi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
näyttää olevan, että joka lyö yhtä, lyö myös toista! Ensimmäistä seuraa toinen jne.
Toki on POIKKEUKSIA, mutta harvemmin.
Se on jo paha merkki, jos ei uskalla vihaisuutta/kiukkua osoittaa avoimesti normaalilla tavalla. Turhan usein tällaiset patoutumat sitten humalassa purkautuu ja vieläpä moninkertaisina.
Otappa joskus puheeksi, hänen ollessaan selvin päin! - mitkä asiat suututtavat ja mitä hän tekee kun suuttuu? Miksei ilmaise kiukkua? Ja keskustelkaa miten mahdolliset vihan tunteet voisi käsitellä normaalilla tavalla - puhumalla tai vaikka kirjoittamalla, jos se on helpompaa kuin puhuminen.
Älä jätä asiaa tähän, nyt on jo kiire. En halua pelotella, mutta väkivaltaan ei koskaan saa suhtautua liian kevyesti!
Älä odota että tilanne helpottuisi. Mulla meni 5 v tajuta ja nyt on lähestymiskielto voimassa. Tilanteet lähti pienistä asoista ja paisuivat eivätkä mitenkään loppuneet! Tietenkin jos kaverisi osaa ja haluaa keskustella tilanteesta eikä Vähättele, kuuntele rivien välistä. Onnea jatkoon....
minun ex oli väkivaltanen ja nyt hänellä uusi nainen,koska itse lähdin juuri väkivallan takia.En vois kuvitella että hän joskus lyö uutta naistaan koska ex mieheni on raitis ja sanoi että minun kanssa tuli väkivaltaa koska olin niin v-mäinen.Muita ei tarvitse edes uhkailla.Ja tämä uusi nainen sano mulle että he ei ole edes koskaan riidellyt,heillä menee niin hyvin.
sinulla taitaapi olla hel.. edessäpäin, jos jo nyt käy käsiksi. Olen ollut helv. avoliitossa 8v. ja hakkaamista on riittänyt. Myös avomieheni entinen oli ollut monena viikonloppuna sairaalassa sen takia. miehenikin on selvinpäin todella kiltti, ja kuinka ollakkaan ei muista mitään tapahtumista. Kuule, jos vain suinkin älä tee yhteenmuuttopäätöstä vielä, seuraa tilannetta, jos käy vieläkin käsiksi., unohda jätkä. minä en anna enää hakata itseäni, vaan eroan ja hän on myös siitä jo tietoinen.
että itse erotilanne voi johtaa pahempaan!Kannattaa hekea jostain tukea,yksin siitä on vaikea päästä eteenpäin.Tsemppiä!
Millaisia määriä kaljaa miesystävälläsi kuluu viikonloppuisin? Oletko varma, että hän juo vain silloin? Onko miehesi kasvanut kodissa, jossa on alkoholiongelmaa?
Itse ihmettelin aikoinaan kiltinoloisen exäni mielen tyyneyttä tietyissä tilanteissa suhteemme ensimmäisinä vuosina. En ymmärtänyt, että alkoholistin lapsena hän oli kasvanut kodissa, jossa tunteita ei saanut näyttää. Vuosien kuluessa juomisen lisääntyessä kaikki pikku hiljaa paljastui. Henkinen väkivalta astui kuvaan...
Ei, älä muuta vielä yhteen. Mieti vielä vähän.
Juuri tämä hänessä pelottaakin, että hän ei puhu epäkohdista, vaan vetäytyy. Eniten minua ihmetyttää, että miten mies voi tyystin torjua tietoisuudestaan tapahtuneen.
Vieläkin tivasin häneltä syytä tuohon käytökseen ja hän sanoo, että hän on nähnyt unta ja että miksi en herättänyt häntä ja että hän ei koskaan voisi tehdä minulle pahaa. En saa häntä tajuamaan, että hän ei ollut herätettävissä, en saanut häneen mitään tolkkua, siihen hän sanoo, että olisit vaikka potkaissut, mutta en uskaltanut, koska silloin en tiedä mitä humalatilan takia olisi tapahtunut. Hän siis vähättelee tapahtunutta.
Miten saisin hänet tajuamaan, että hän pelästytti minut ja että tuo ei saa toistua? Kuinka järeitä otteita siinä pitäisi sitten käyttää, että saa miehen uskomaan? Hän ei tule helposti humalaan ja hän vakuuttaa minulle, että hän ei ole koskaan ollut humalassa väkivaltainen. Kaljan käyttö on kyllä reilua, saan koko ajan toppuutella ja inhoan sitä minulle tuputtamista, koska en halua lisätä omaa kulutustani, mikä kyllä häneen tutustumisen myötä lisääntyi ennen kuin tajusin, että hän ei määrää kuinka paljon minä juon.
Kuulostaa liiankin tutulta...
Itse elin melkein kaksi vuotta suhteessa,jossa alkoholi näytteli omaa osaansa ja väkivaltakin astui vielä kuvioihin.Ensin "viattomana",sitten pahempana.Väkivalta siis muuttui aina kerta kerran jälkeen pahempaan ja kynnys jokaisen pahoinpitelyn myötä vain aleni uutta kertaa ajatellen.
Myös mein tapauksessa mies ei tunteistaan puhunut eikä juuri näyttänyt ja jos jostain suhteeseen liittyvistä asioista piti puhua,mies tekeytyi puhumattomaksi tai sitten suuttui,et mitä nyt TAAS pitää puhua...
Me ehdimme kuitenkin jo saman katon alle muuttaakkin ja vajaa viikko siitä mies löi.Olin kevättalvella sanonut edellisen pahoinpitelyn thteydessä,että jos vielä lyö,niin ero tulee.Ja nyt sitten tuon tapauksen jälkeen sanoin,että haluan erota.Erostamme on nyt yli kuukausi ja voin sanoa,että helppoa tää ei ole,kun mies asuu saman katon alla kanssani vuoden loppuun,mutta tämän loppuajan kun vielä kestän,niin sitten helpottaa.
Tämä nyt on aika tiiviissä muodossa kerrottu,mutta pääpiirteitä jos aattelet,niin aika samanlaista meillä varmaan on..Joten suosittelen sinulle malttia yhteenmuuton suhteen-katsele vielä ja jos aggressiivisuuden merkit leijuu yhä ilmassa,niin eroa,kun vielä voit.Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa.Voimia ja lujuutta sinulle!
Mies haluaa saada sinut koukkuun. Hän ei puhu epäkohdista, koska se estäisi suhteenne etenemisen. Ja jos kaikesta ei voi avoimesti keskustella, niin silloin toisella osapuolella on jotain salattavaa.
Ai että hän vain näki unta, ja potki sut pois sängystä. Heh heh. Taisi olla pikemminkin muisti pois -tilassa alkoholin vuoksi. Hyvä, ettet potkaissut takaisin. Ei hyödytä humalaista potkia, saati sitten keskustella. Ei muistais aamulla koko juttua kuitenkaan, jos promilleja on ollut tarpeeksi veressä.
Kiinnitin eniten huomiota siihen, kun kerroit, ettei miehesi tule helposti humalaan. Tiedätkös mistä se kertoo? Siitä, että hän on juonut elämänsä aikana enemmän kuin silloin tällöin. Toleranssi nimittäin kasvaa aikaa myöten. Mun ex joi kerran lähes kokonaisen kossupullon miltei yhdeltä istuimelta, kun olimme lähdössä erään miehen luo. Kun olimme aikamme jutelleet, paljastin, että mieheni on ottanut. Tuo toinen mies ei ollut huomannut mitään!!!
"Suurkuluttaja on mies, joka
nauttii kerralla 7 ravintola-annosta alkoholia tai enemmän.
nauttii alkoholia yli 24 ravintola-annosta viikossa."
Yksi keskiolutpullo = 1 ravintola-annos.
Kun kerran joudut koko ajan toppuuttelemaan hänen juomistaan, pitäisi hälytyskellojen soida jo ja lujaa. Alkoholismi on aina paheneva sairaus. Mies haluaa tarjota sinulle alkoholia saadakseen luvan omalle juomiselleen. Kukas sitä nyt yksin haluaa juoda, varsinkin jos toinen siitä koko ajan marmattaa. Hän haluaisi juoda rauhassa. Ja saada sinut samaan veneeseen. Olen pannut merkille, että monen juovan miehen puoliso alkaa itsekin käyttää alkoholia tai sitten käyttää psyykenlääkkeitä, mikä on periaatteessa ihan sama asia. Alkoholin suurkuluttaja/alkoholisti ei ole onnellinen raittiin/kohtuukuluttajan kanssa. Törmäyskursseille joudutaan ennen pitkää. Juovan tunne-elämä on sairas. Läheisen tunne-elämä sairastuu sitä enemmän, mitä kauemmin hän joutuu olemaan juovan vaikutuspiirissä.
Tarkkaileppas miehesi juomisen määriä. On ihan sama, juoko hän väkeviä vai keskaria. Se on sama aine, alkoholi, joka vaikuttaa molemmissa juomissa.
Mun ex, joka muistuttaa kovasti sun miestäsi, joi osittain salaa minulta seurusteluaikana. Tai itse asiassa suljin silmäni, vaikka näin tyhjiä pulloja hänen kotonaan yms. Vasta kun menin hänen kanssaan naimisiin, ja hän sai vakituisen työpaikan (ja siis rahaa juomiseen), minulle alkoi valjeta todellinen tilanne. Siinäpä sitten kärvistelin vielä 8 vuotta, ennen kuin oli pakko jättää hänet. Mutta menetin sinä aikana terveyteni, rahani yms. Kävin AA-kerhot, Al-anonit sun muut läpi, ennen kuin pystyin irrottautumaan hänestä. Ja miten helppoa se yhteenmuutto olikaan...
Minua ärsyttää oma nynnyilyni. En saa tehtyä asioita selväksi, vaikka näen nämä asiat niin selvästi jo nyt.
Oma äitini sanoi aikanaan, kun meni naimisiin juopon isäni kanssa, että hän tiesi, että päin helvettiä mennään, mutta piti tehdä kuitenkin.
Mikä meitä naisia riivaa, että oikeastaan tiedetään miten käy, mutta tehdään kuitenkin? Olen ollut ihmeen voimaton hänen suhteensa. Tulee vain syyllinen olo, koska olen aina se, joka nalkutan.
Mies vakuuttaa tykkäävänsä, mutta eikö suurinta tykkäämistä olisi, että jättää ne kaljat pois, koska sitä minä arvostaisin eniten? Selvinpäin tuskin mitään uhkatilanteita syntyy, mutta juuri muistamattomana humalassa. Aamulla on helppo sitten sanoa, ettei muista mitään, toinen on nähnyt unta.
Kun etsimme itsellemme elämäntoveria, etsimme useinkin alitajuisesti lapsuuskodistamme tuttuja ja turvallisia asioita tuosta toisesta ihmisestä. Alkoholistin lapselle tuttuakin tutumpaa on juominen. Niinpä moni alkoholistin lapsi ottaa juovan kumppanin... Valitettavasti.
Olin samanlainen kuin äitisi. Näin, että päin helvettiä mennään, mutta piti tehdä kuitenkin. Menin alkoholistin kanssa naimisiin. Niin kuin nyt raittiita mukavia miehiä ei olisi ollut olemassakaan... Vasta nyt kolmannella kierroksella ymmärrän asian täysin. Kymmenen vuotta alkoholistin rinnalla opetti kantapään kautta valitsemaan tarkasti. En tyytynyt enää keneen tahansa, vaan pidin rimaa korkealla. Sain monen vuoden etsinnän tuloksena raittiin miehen. Juuri minulle ja lapsilleni sopivan.
Minunkin ex vakuutti rakkauttaan. Mutta todellisuudessa alkoholistin elämässä numero 1 on alkoholi. Opin senkin kymmenessä vuodessa. Perhe oli auttamattomasti kakkonen siinä leikissä, kun tarpeeksi oli aikaa kulunut ja sairaus nimeltä alkoholismi edennyt exässäni.
Suurinta tykkäämistä olisi tosiaan kaljojen poisjättäminen. Tiesitkö muuten, että alkoholisti voi olla jopa vuosia juomatta, jos hän niin haluaa, ja hänellä on siihen joku syy? Siispä jos mies jättäisi vuoksesi kaljat juomatta, niin mites mahtaa olla asian laita muutaman vuoden päästä?
Se raitis mies minunkin mielessäni on ollut. Tästäkin luulin ensin, että kyse on vain saunakaljoista, mutta eipä taida olla.
Ajatus yhteenmuuttamisesta sai minut tutkimaan miehen tapoja hieman tarkemmin ja juuri alkoholin liikakäyttö ja väkivaltaisuus ovat mielestäni kauhistavia asioita. Tuo väkivaltaisuus ei vielä ole aivan selvää, onko hän tosissaan väkivaltainen, hän on niin kiltti.
Lapsuudenkodissani sain pelätä paljon ja jo toisen humalatila saa minut levottomaksi. Tätä yritän selittää miehelle, mutta ei mene perille, tuntuu nyt jo pitävän kiirettä yhteenmuuton kanssa, taisi tulla pelko siitä, että saan selville asioita.
Pyysin lisäaikaa ja siihen hän sanoi, että sitten hän menee lopullisesti. Tuntuu, että hän nyt yrittää oikein itsepäisesti viedä tämän yhteenmuuton läpi kuuntelematta minua tai vastaväitteitäni. Hän ei halua ymmärtää varovaisuuttani. Samalla huomaan, että hän on surullinen ja luulee minun vain oikuttelevan.
Kyllähän tämä minua mietityttää. Kenellekään en haluaisi pahaa, mutta kun pelottaa, mitä edessä on.
Anna miehelle vaihtoehdot: sinä tai alkoholi. Molempia ei voi saada...
Moni alkoholisti on muuten selvin päin tosi ihana ihminen. Siksipä se irrottautuminen on työn takana. Vieläkin exäni herättää minussa satunnaisesti tunteita, kun soittelemme toisillemme yhteisen lapsemme tapaamisasioissa. Onneksi välimatkaa on monta sataa kilometriä ja tuoreessa muistissa loppuun asti käyty tie hänen rinnallaan.
Olet aivan oikeilla jäljillä!
Se, että miehesi painostaa sinua yhteenmuuttoon sanomalla, että "muuten menee lopullisesti" on varoitusmerkki. Yhteenmuuttamalla hän saisi sinut vielä enemmän sitoutumaan itseensä, jolloin hän voisi yhä enemmän olla oma itsensä: kaljoitella ja käyttäytyä aggressiivisesti.
En ihan usko tuohon uniselitykseen. Sitä paitsi vaikka hän ei muka muistaisikaan tapahtunutta väkivaltaista käyttäytymistään, kertoo käyttäytyminen joka tapauksessa jotain hänen alitajunnastaan. Tämä on jonkun verran sama asia, kun väkivaltainen käyttäytyminen laitetaan humalan piikkiin sanomalla, että "selvin päin ei koskaan lyö".
Myös oma ex:ni painosti minua kihloihin kanssani samalla tavalla sanomalla, että "jos et nyt suostu, en kysy toista kertaa". Samoin hän käyttäytyi humalassa nukkuessaan väkivaltaisesti (repi hiuksista ja väänsi käsiäni). Hän oli myös muuten väkivaltainen.
Oletko muuten huomannut, että hän salailisi sinulta juomistaan?
Epäilen ainakin päivittäistä kaljanjuontia. Ei kenties isoja määriä muuta kuin viikonloppuisin, väkevät eivät tunnu häntä kiinnostavan. Se on hänen mielestään "vain" kaljaa, hän ei tunnu pitävän kaljaa edes alkoholijuomana.
Mies vakuuttaa, että ainoa motiivi yhteenmuutolle on, että eläisimme onnellisina yhdessä loppuelämämme. Hän ei ymmärrä varovaisuuttani, hänen mielestään tässä ei ole mitään pelättävää.
Hänen väkivaltaisuudessaan on kenties kysymys enemmänkin humalaisen kiusanteosta. Hassua kyllä, minulle tulee mieleen vanha, dementoitunut äitini. Aina vieraisilla ollessani hän hillui kaiket yöt eikä antanut minun nukkua. Kiusantekoa kai sekin oli, hän halusi kenties ilmaista jotakin sellaista mihin ei ollut sanoja.
Niin kai tämä mieskin tekee. Hän oikeastaan ilmaisee kyllä tunteitaan minulle, mutta muiden nähden en saa ottaa häntä edes kädestä kiinni, sen hän kielsi heti seurustelun alkuvaiheessa.
Olen tajunnut hänessä kyllä mahdolliset aggressiiviset piirteet ja siksi haluan rajoittaa hänen juomistaan. Hän kyllä uskoo, kun teen stopin, mutta kokonaan ilman alkoholia hän ei suostu olemaan.
Kirjoituksessasi on selkeät merkit siitä, että tulet joutumaan fyysisen ja/tai psyykkisen väkivallan uhriksi myös tulevaisuudessa. En olisi pystynyt itse tarkemmin asiaa kuvaamaan niin kuin teit.
Vahvimpana merkkinä pidän sitä, ettei hän pysty asiasta puhumaan ja jopa kieltää tapahtuneen. Tilanne on siis vaikea, hän ei pysty myöntämään asiaa, ei suuntaan eikä toiseen.
Ja katso: hän on jo käyttänyt väkivaltaa parisuhteessanne potkiessaan sinua, kuvaamasi tilanne on ollut vähintään uhkaava sen jälkeenkin. Uhkaavasta tilanteesta ei ole enää pitkä matka itse tekoon vaan se on jo käsillä.
-> Myös neuvo tähän on siis selkeä.
Joko hän selvittää asian perin juurin tai sitten te ette muuta yhteen.
Ja miksi neuvoni on selkeä?
Tuo tilanne kuvasi minua itseäni tilanteessa, jossa olin väkivaltainen ENKÄ (painotan tätä) myöskään pystynyt myöntämään asiaa itselleni saatika sitten kenellekään muulle.
Millä konstilla toisen saa tietoiseksi tällaisesta, mikä ei ole muistissa, vaan humalassa esiin tulevia alitajuisia aggressioita?
Kaikki viittauksetkin tapahtumaan mies tulkitsee riitelynhaluksi. Kenties hän on jonkin verran alkanut avautua viime aikoina, mutta muuten koko suhteen ajan on ollut, että hän yksinkertaisesti kävelee ulos, kieltää tai istuu aivan tuppisuuna kun tulee esiin asioita, mitä pitäisi käsitellä.
Ilmeisesti hän on kuitenkin tajunnut, ettei kokonaan keskustelematta selviä ja antanut nyt ulos jonkin verran. Mies ei ole muuten hiljainen, ollut ikänsä ulospäin suuntautuvien harrastusten parissa ja samoin ammatissa.
Olen kyllä tehnyt selväksi, ettei minua kohdella miten tahansa, mutta kun ei itsekään tiedä mistä oikein on kyse.
Ei saakkaan.
Se pitää hänen itse tiedostaa ja ymmärtää, että luurangot pitää kolistella kaapista ulos. Sitä ei kukaan pysty tekemään hänen puolestaan. Itse olen niin puupää, että sen tajuamiseen meni minulta monta hyvää suhdetta ja yksi avioliitto mäkeen. Ei tietenkään voi verrata mutta esimerkkinä.
Hyvää vuodenvaihdetta!