Himoitsetko tekotaitoista ja oppinutta ankaran kontrapunktista satsia, kuten Mozartin laulajatarvaimo Constanze, joka rakastui niihin Bachin ja Händelin fuugiin, jotka hänen miehensä Wolfgang Amadé toi kotiin suosijansa paroni Gottfried van Swietenin luona vietetyistä sunnuntaimatineoista, ja jotka Konstanzen mielestä äkisti olivat maailman kauneinta musiikkia. Ja hän himoitsi ankaran kontrapunktista barokinaikuista polyfonista satsia niinkuin raskaana oleva nainen himoitsee jotakin tiettyä ruokalajia epärationaalisesti äkilisinä mieleenjohtumina vailla pakottavaa ja syvempää loogista tarvetta. En ole itse ollut milloinkaan raskaana, joten en tarkalleen voi tietää mitä ruokaa raskaana oleva nainen miloinkin himoitsee äkillisissä mielentilojensa vaihteluissa, reikä-vaiko homejustoa?; olisikohan Glenn Could tiennyt, hän kun oli niin kiimassa Bachin fuugataiteeseen, kontrapunktiseen jäljittelyyn ja barokkimusiikkiin noin yleensäkin. Hänellä taisi olla hiukan seksuaalisilta mieltymyksiltääkin jotakin yhdenmukaista Horowitzin kanssa, joka kävi homobaareissa vanhoilla päivillään New Yorkissa asuessaan, koska rakasti nuorten miesten seuraa, kuten Jakke rakastaa Nakkea, jne. Siitä onkin vierähtänyt pitkä tovi kun itse koin pikkuvauvalina jotakin vastaavaa, nimittäin orgasmit Bachin 2-3-äänisten inventioiden ja sinfoniuoiden parissa, mutta nyttemmin olen saanut niistä tarpeekseni kurkkuani myöten.
Himoitsetko tekotaiteellista kontrapunktiusta satsia?
höpönassu
5345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...mutta yritetään:
1. Fuuga ei välttämättä ole tekotaiteellista vaan yksi kaikkein vaikeimpia sävellyksen muotoja. Erään Mozart-elämäkerran mukaan, jonka nimeä en nyt muista, Mozartin koko säveltäminen lamaantui vähäksi aikaa hänen tutustuttuaan Bachin fuugiin.
2. Konstanzen ihastumisesta Bachin fuugiin ei liene muuta dokumenttia kuin Mozartin kirjeet isälleen, ja niihin tulee suhtautua mediakriittisesti. Isä-Leopold ei hyväksynyt Wolfgangin avioliittoa, ei avioliittoa yleensäkään, eikä varsinkaan itsellisen naisen kanssa, jolla oli omaa tahtoa ja mahdollisuus elättää itsensä laulajana. Wolfgang pyrki kirjeissään isälleen korostamaan Konstanzen älynlahjoja tavalla, joka paikoitellen ylittää uskottavuuden rajat.
no, Hildesheimerin mukaan, kun sen hyvin ulkoakin muistan, Konstanzen järjestyksentaju näyttäisi tulleen tyydytetyksi pelkästään hänen saadesaan nauttia ankaran kontrapunktisesta satsista. Niinpä hänen miehensä joutui kirjoittamaan hänelle fuugia.
Ja Mozart kirjoitti tukuttain fuugia, joista useimmat ovat jääneet keskeneräiseksi; fuugan neljänneksiä, puolikkaita ja kolmeneljänneksiä. konstanzen järjestyksen taju ei näytä menneen niin pitkälle, että hän olisi vaatinut myös fuugien saattamista päätökseen. Eikö Mozart ollut halukas tyydyttämään vaimoaan kokonaan? lienee oikeampaa etsiä keskeneräisyyden syitä musiikista itsestään. Tarkasteelkaamme vaikka fuugaa e-molli, KV 375e = 401, jonka mozart, kumma kyllä on heittänyt sikseen vasta vähän ennen lopua; vimeiset 8 tahtia ovat jonkun muun, tod. näk. Maximillian Stadlerin käsialaa. Fuuga vaikuttaa meistä äänenkuljetuksensa jäykkyydessä ja miltei krampinomaisuudessa aivan liian suuren ja Mozartista itserstäänkin sietämättömän Bachista, niin etrtä kirjoittaminen näyttää tehneen tenän vielä aivan ennen loppua. Ehkäpä hän halusi totuttaa konstanzen pois mieltymyksestään? Toisin on nelikätisen suuren c-molifuugan kohdalla, KV 426, joka on hänen valtavimpia pianoteoksiaan; neliäänisenä, abstraktisti ajayeltuna, ja harmonisesti ennenkuulumattoman rohkeana tämä teo on oman lajinsa kruunu. Se ei taatusti ole syntynyt Konmstanzen miellyttämiseksi, vaan jostakin välittömästä ja pakottavaasta syystä häntä itseään ja jotakin oppilasta varten.
Mozartin tuotteliaisuuteen tuskinpa tutustuminen Bachin fuugiin vaikutti lamaannuttavasti, muutoin kuin ehkä viemällä sävellystyöltä ja puhtaaksikirjoittamiselta sen vaatimaa pakollista aikaa. Mozartin ekläömään kuului näihin aikiohin, 1781 - 1782 paljon muitakin aktiviteetteja, kurten aviuoliitto Konstanzen kanssa, c-molli messun sävellysprosessi ja esitys Salzburgissa, vierailu Linzissä kreivi Thuninluona paluumatkaölla ja 3 - 5 päivässä linziläisen sinfonia säveltäminen, Ryöstö Seraljista oopperaproduktion valmistelu ja kantaesitys 1782 jne. jne.
Ainoa huonmionarvoisa seikka koko jutusta pistää msilmän on se, että Comlpete- nimeä kantava Complete mozart Edition ei ole vaivautunut julkkaisemaan kokonaislevytyssarjassaan näitä fuugakatkelmia yhtä lukuunottamatta, kun taas lyhyet kaanonharjoitelmat kyllä ovat loistamatta poissaolollaan, eli ovat sinne sisällytettynä. onko tämä bisnes-rationaalisuutta, että myydään vähän vähemmän mitä luvataan, liiketaloudellisen voiton maksimointia ajatellen.
Olisimme muuten kernaasti olut näkemässä Mozartin soittvan e-molli fuugansa omin nokkineen: hän nimittäin aikalaisten kertoman mukaan pystyi soittamaan sen itse, kun kaikki myöhemmät tulkitsijat hallitsivat sen nelikätisesti; mOzart näet soitti puuttuvan nuotin nenällään!!!!
mozart yrittikin rakentaa sillätavoin siltaa isänsä sydämeen.
olet joxeenkin oikeassa idiootti!aika paskoja juttuja nämä ovat...missä menee taiteellisuuden raja?kuka murhasi john holmesin?miksi kuu on juustoa ja onko minussa vikaa jos pidän homojen säveltämästä kontrapunktista?
Voi sika!Olet aika peevelin naurettava häiskä!
= )
PS:olen pahoillani että sävellyksesi ovat ihan vitun huonoja!