Lienee useimmiten niin että humalaan vedotaan kun petetetään: ts. jos ei olisi SYYTÄ pettää ja suhde toimisi niin hakeutuisiko pettäjä vieraisiin??En usko muuhun kuin että se on hyvä tekosyy.
Mitä kaikkea voikaan selittää humalatilalla???
miesystäväni petti minua ja erosimme, tulin myöhemmin siihen tulokseen että jos hän olisi todella minua rakastanut ei olisi käynyt vieraissa, niin kauhealta kun se tuntuikin itselleen myöntää, suhteessamme oli ollut jo pitkään tyytymättömyyttä hänen puoleltaan.
miten teillä muilla??
Mitä kaikkea voikaan selittää humalatilalla???
miesystäväni petti minua ja erosimme, tulin myöhemmin siihen tulokseen että jos hän olisi todella minua rakastanut ei olisi käynyt vieraissa, niin kauhealta kun se tuntuikin itselleen myöntää, suhteessamme oli ollut jo pitkään tyytymättömyyttä hänen puoleltaan.
miten teillä muilla??
Vastaukset 23
Vanhimmat
Siihenhän usein vedotaan, minusta se ei ole syy, silloinhan kaikkiin rikoksiinkin annettaisiin päänsilitystä, jos on ollut kännissä.
Olen myös nähnyt ympäripäissään olevien miehien tilaavan taxin kotiin, vaikka naisia olisi ollut joka sormelle, että sillee.
MIelestäni se menee niin, että humalaan vedotaan. Tosiasiassahan se onkin niin, että humalassa tehdään niitä asioita, joita selvin päin haaveilee tekevänsä ja selvin päin ei tule tehtyä kun järki on sanelemassa.
PETTÄMISTÄ tosin olisi olemassa ilman viinaakin, mutta ehkei niin holtitonta vaan tarkkaan harkitumpaa ja tietoisempaa. Se, että puoliso pettäis humalassa, harmittais suuresti, sillä mieluiten toivois että hän tekis jotain sellaista selvin päin hänen itsensä vuoksi. Humala on huono tekosyy.
Itse ajattelen myös että pettäminen liittyy toisen osapuolen "tyytymättömyyteen", mutta mielestäni se jota on petetty, ei tulisi ottaa tätä itseensä. Tietyntyyppiset ihmiset kaipaavat tietynlaisia persoonia rinnalleen. Olimme minkälaisia tahansa voi olla, että se jonka olemme puolisoksi valinneet ei pysykään rinnallamme ja hän pettää meidän ominaisuuksista huolimatta, koska hän kokee että ehkä mahdollisesti joku muu olisi sopivampi, josta seuraa pettäminen.
Tuon myöntäminen, että "jos hän olisi todella minua rakastanut, hän ei olisi käynyt vieraissa" on rohkea teko ja niin totta. Tekee kipeää myöntää ettei toinen rakasta, mutta hän ehkä etsii jotain toisenlaista ihmistä ja sinä olet arvokas juuri tuollaisena.
Mulla itsellä meinas mennä sen pohtimiseen, että mitä minussa oli vikana, kunnes tajusin, että olisin ollut minkälainen tahansa, hän etsi ehkä jotain muuta.
Ei pettämisen syynä läheskään aina tarvitse olla humalatila tai ongelmat parisuhteessa. Puolisoaan voi rakastaa tai jopa jumaloida, seksi sujuu, mutta silti haaveilee "seikkailusta" jonkun muun, satunnaisesti kohdalle osuvan ihmisen kanssa. Ja nyt on ihan turha tulla selittämään, että " ei voi oikeasti rakastaa, jos pettää ", tämä on lapsesta asti saadun yhteiskunnallisen aivopesun aikaansaama ajattelumalli. On toki kunnioitettavaa ja nykyään ehkä turvallistakin, jos pysyy uskollisena puolisolleen, mutta onko se nyt sitten niin kamalaa, jos joskus vähän lipsahtaa, kunhan ei pahoita kenenkään mieltä? Ketä se haittaa, paitsi moraalinvartijoita, jotka yleensä eivät itsekään sovellu nykyajan yhteiskuntaan? Syrjähypyistäänhän ei tietenkään pidä puolisolle mennä kertomaan, siitä ei kukaan hyödy.
Eli siis mielestäni ei ole olemassa yksiselitteistä syytä pettämiselle, sitä nyt vain yksinkertaisesti tapahtuu, harkitusti tai harkitsematta. Ihmisiä on erilaisia, yksi pystyy olemaan uskollinen, toinen ei, yksi tykkää viinasta, toinen ei jne..
"Syrjähypyistäänhän ei tietenkään pidä puolisolle mennä kertomaan, siitä ei kukaan hyödy."
Mikä logiikka? Onko se noin haastaavaa olla rehellinen argumenteissaan? Salailusta hyötyvät pettäjät. Rehellisyydestä kaikki. Tällöin petetty osapuoli ainakin saa mahdollisuuden harrastaa samaa, jos on siihen asti ollutkin uskollinen.
Otetaan nyt sitten esimerkki:
Olet pettänyt, esimerkiksi työmatkallasi, puolisoasi hetken huumassa ( tai miten vaan, vaikka pitkällisen suunnittelun jälkeen ). Tämä kerta oli yksi ja ainoa kyseisen henkilön kanssa. Suhteesi puolisoosi on kohdallaan, teillä on lapsia, uusi auto ja omakotitalo. Mitä teet? Jos kerrot puolisollesi, aiheutuu riitelyä, parisuhdeongelmia, lapset kärsivät, saattaa tulla jopa avioero. Kuka tällöin hyötyi rehellisyydestä tässä tilanteessa? Jos taas et kerro puolisollesi mitään, kaikki jatkuu kuten ennenkin, jaksat ehkä myös vähän paremmin kotona osallistua arkiaskareisiin, kun olet kokenut jotain uutta, jota voi muistella kiikkustuolissakin.
Luuletko / oletko sitä mieltä, että puolisoiden pitää kertoa toisilleen ihan kaikki asiat? Teetkö itse oikeasti niin? Katsopa tarkasti peiliin...
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että jos pettäminen on jatkuvaa ( varsinkin saman henkilön kanssa ), on parasta miettiä tekojaan vähän tarkemmin.
Tämä reiluuden termi taitaa olla vähän hakosella pettäjillä. Laitan tämän hyvin yksinkertaisesti:
Et anna mahdollisuutta partnerillesi tehdä samoin kuin itse teit salaamalla jutun. Hän saattaa hyvässä uskossa olla uskollinen ja menettää monia hyviä ja uusia kokemuksia, upeita ja ihania seksikokemuksia uusien tuttavuuksien kanssa joita voisi muistella kiikkutuolissa.
Katson peiliin joka aamu vähintään ja PIDÄN siitä mitä nään. Itsekunnioitus on hyvä työkalu tässä maailmassa mikä on jo tarpeeksi täynnä epärehellisyyttä.
Jos et halua kertoa partnerillesi syrjähypyistä, niin älä sitten kerro. Mutta yritä ainakin puhua asioista kuten ne ovat, senverran munaa on hyvä omata. Sanoit itse: "Syrjähypyistäänhän ei tietenkään pidä puolisolle mennä kertomaan, siitä ei kukaan hyödy."
Sinä HYÖDYT siitä ettet kerro. Ja se jonka kanssa petit saattaa HYÖTYÄ siitä. Partnerisi taas MENETTÄÄ mahd. upeita seksikokemuksia muiden kanssa, jos sinuun uskoen jatkaa uskollista linjaansa.
Hyvä juttu, että oma naama miellyttää : )
Kuten, kääntäen aiempi lauseeni, voisi siis sanoa, mielestäni kaikki hyötyvät siitä, ettei syrjähyppyjään kerro: pettäjät, kanssapettäjä (?), sekä myös petetty, vaikka et sitä nyt myönnäkään. Petetylle ei aiheudu mielipahaa ja elämä jatkuu, luultavasti puoliso jopa tosiaan jaksaa kaikenlaista paremmin.
Se taas sitten on jokaisen oma päätös, mihin tilaisuuksiin elämässään tarttuu, ja mihin ei. Ei ole pettäjän syy, jos partneri ei vastaavanlaisia tilaisuuksia hyödynnä!
"Petetylle ei aiheudu mielipahaa ja elämä jatkuu, luultavasti puoliso jopa tosiaan jaksaa kaikenlaista paremmin."
Parisuhteissa on yleensä tapana tehdä jonkinlainen sopimus uskollisuudesta. En tiedä omastasi, eikä tunnu mielekkäältä perehtyä henk. kohtaisuuksiin. Lupausten rikkojat usein määrittävät ns. mielipahan aivan oman logiikkansa mukaan. Tämä logiikka perustuu siihen ettei ole staminaa olla rehellinen. Se perustuu piiloitteluun.
Ensinnäkin miten pettäjästä tulee yht'äkkiä se joka "suojelee" partneria mielipahalta? Millä perusteella voidaan ennustaa että partneri edes tuntisi mielipahaa? Onko peruste se että usein huonon itsetunnon omaava pettäjä ylentää itsensä korkeammalle tasolle ja olettaa että hänen menetyksensä olisi "suuri shokki"?
Ja kyllä se on pettäjän vastuulla jos rikkoo lupauksensa, kuten että pitää sen pelkurimaisesti salassa. Vaikuttaa siten toisen mahdollisuuksiin tässä elämässä. Pettäjän usein epäloogiseen ja harhaiseen mieleen ei taida tupsahtaa tällainen ajatus:"On ihmisiä jotka pitävät lupauksensa".
En nyt sanonut, että salaamalla syrjähypyt ketään "suojellaan". Luultavasti monellakin pettäjällä on kotona kaikki ihan hyvin ja tämän harmonian rikkominen kaiken kertomalla saa aikaan vain rikkinäisiä koteja ja perheitä. Enkä tosiaan usko, että huonon itsetunnon omaava pettäjä mitenkään "ylentää" itseään salaamalla tekonsa, hän vain ajattelee loogisesti, mikä on kaikille parasta hänen tilanteessaan. Sinä kutsut sitä piilotteluksi, minä terveeksi järjeksi.
Ylevistä avioliittolupauksista huolimatta olemme vain ihmisiä. Koska mielestäni ihminen on eläin siinä kuin muutkin, toimien välillä viettiensä ohjaamana, on kohtuutonta odottaa, etteivät nämä vietit välillä veisi voittoa "moraalista" tai "uskollisuudesta". Jos sitten joskus vähän eksytään "väärille" poluille, onko siitä sitten tuomittava siten, että koko elämä mullistuu ja menee piloille? Silloinhan rangaistaan myös "syyttömiä".
En vieläkään ymmärrä, miten syrjähypyn salaamalla voi vaikuttaa kenenkään mahdollisuuksiin. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että petetty on miettinyt eroa, ja tarvitsee siihen vain sopivan sykäyksen?
Aika paljon ollaan menty ohi varsinaisen aiheen, mutta ei kait se haittaa!
Ok, olemme yhdessä asiassa samaa mieltä: ihminen on eläin vietteineen. Mutta huomaa, on eläimiä jotka solmivat elinikäisen suhteen kadottamatta eläimellisyyttään. Viettien olemassaolo ei automaattisesti tarkoita lupausten pettämistä ja vieraita sänkykamareja.
Mies voi olla mies valitsemalleen naiselle, tuntematta oman eläimellisyytensä vähenevän tippaakaan sitoutumisen takia. Ja nainen myös. Vanhassa rakkauden oppikirjassa Kama Sutrassa sanotaan jotain tänne päin (en muista sanatarkkaan): "Täydellisin viettely on rakkaus". Ja ihmistä johon on sitoutunut voi nimenomaan rakastaa, ei tarvitse heti tuudittautua ns. arkeen. Mitä on arki ylipäätään? Me luomme itse oman arkemme.
Olen katsellut sivusta sekä kaveripiirissä että suvussani näitä kolmiodraamoja pettämisestä johtuen. Viimeisin tapaus suvusta on 45-vuotias nainen, kahden lapsen äiti. Hän petti miestään 6 vuotta, lähti väh. kerran kuukaudessa "sukulaisiin". Julkisesti kohteli aina ukkoaan alentavasti kuten eunukkia.Mitä HYVÄÄ siinäkin suhteessa tapahtui kaikkien osapuolten kannalta? Eikö olisi ollut parempi olla rehellinen ja lähteä nostelemaan? V*tuttaa niiden skidien puolesta, kun joutuivat katselemaan vierestä sitäkin toimintaa. Olisi voinut akka edes kunnioittaa miestään lapsiensa isänä ja kohdella julkisesti kuten ihmistä. Mutta ei...ja ukko yrittää parastaan, hoitaa lapsia kun toinen reissaa. Sääliksi kävi.
En olekaan missään vaiheessa puhunut näistä ongelmaisista liitoista, vaan syrjähypyistä, jotka tapahtuvat ns. hyvissä liitoissa, joissa ei riidellä kotona tai juuri muutenkaan, jossa vanhemmat kunnioittavat toisiaan jne.. Totta kai on selvää, että jos liitto ei muutenkaan toimi, ei ole järkeä siinä elää.
On eläimiä, jotka pariutuvat vain yhden puolison kanssa elinaikanaan. Onko myös ihminen tällainen eläin, on tapauskohtaista.
Miksi mennä avioon ja tehdä sopimus mitä ei voi pitää? Nostaako se jotenkin itsekunnioitusta? Turha on vedota eläimellisyyteen jos ei kykene pitämään sanaansa. Eläimellisyyden tuomat ongelmat pitäisi kai sitten tuoda esiin avioliittosopparissa? Mutta tuodaanko? Ei. Ja tekopyhä toiminta jatkuu kaikenlaisilla verukkeilla.
On tiettävästi tapauksia, missä vaimo on tiennyt miehensä pettävän, mutta koska ei ole halunnut luopua miehestä on vain hiljaisesti hyväksynyt. Asiasta ei ole puhuttu.
En siis koe asiakseni neuvoa ketään. Kukin tekee valintansa. Itse uskon että mies voi olla mies sängyssä ja suhteessa, ja silti kunnioittaa kukkastaan. Kunnioitukseen perusten kerroin 20-vuotiaana silloiselle kumppanille pettäneeni hänet. Mielestäni hänellä oli oikeus tietää. Se nosti myrskyn ja erosimme. Ei ollut lapsia, eli oli siinä mielessä helppoa.
Valitsin jo silloin rehellisen tien ja sillä olen pysynyt. Se sopii luonnolleni paremmin kuin salailut. Mutta kukin tyylillään. All the best!
Luin läpi koko tuon viestiketjun ja puhut kyllä itsesi mielestäni aivan pussiin.
Ensimmäisessä viestissä kirjoitat, että
"Ja nyt on ihan turha tulla selittämään, että " ei voi oikeasti rakastaa, jos pettää ", tämä on lapsesta asti saadun yhteiskunnallisen aivopesun aikaansaama ajattelumalli."
Itse sorrut aivan samanlaiseen ajattelumalliin tuossa ketjussa selittäessäsi, miten "seikkailustaan" ei pidä mennä kertomaan.
Jos kerran pikku seikkailut eivät haittaa ja voivat jopa auttaa jaksamaan kotona paremmin, kuten mainitset, niin miksi se täytyisi tehdä salaa? Jos vähän lipsahtaa, kunhan ei pahoita kenenkään mieltä. Puhut täyttä puppua. Tahdot vain saada itsellesi tukea, että on ihan ok käydä välillä jotain vierasta panemassa.
Siitä olen samaa mieltä, että puolisoaan rakastavakin voi tahtoa "seikkailla", eikä se mitenkään vähennä hänen rakkauttaan. En usko, että ihminen on yksiavioinen luonnostaan, mutta silti ajattelen, että parisuhteessa sovitaan yhdessä uskollisuuden rajat ja ihminen pystyy kyllä tässä sopimuksessa halutessaan pysymään. Jos sovitaan, että satunnainen vieraissa käynti on ok, en näe asiassa mitään ongelmaa.
Sen sijaan salaa sovitun uskollisuuden rajojen ylihyppely on vain ja ainoastaan itsekästä.
Seikkailu kerran. Mitäs sitten, jos suhde jatkuu vuosia. Onko silloinkin kyseessä jännityksen haku ja seikkailu. Eikös se vuodessa häviä...
Totta tämäkin, ainakin osittain. Osoittaa mielestäni aika selvästi, miten helppoa on "mennä virran mukana", eli tehdä ja ajatella niin kuin on totuttu, ei niin kuin todella itse ajattelee! Olen silti sitä mieltä, että puolisoiden ei kuulu tietää kaikkea, mitä toinen tekee. Mielestäni tämä on eri asia, kuin todeta, että rakastamista tai rakastamattomuutta ja pettämistä ei voi rinnastaa. Edellinen on loogisen päättelyn tulos mahdollisista tapahtumaketjuista ja seurauksista, toinen perustuu tuntoihin ja arvioihin.
Olen välttänyt tuomasta millään tavalla omia kokemuksiani kuvioon, mutta sen verran on pakko todeta ( kun syytetään kerran suoraan ), että en ole vaimoani pettänyt. Tilaisuuksia ja ns. läheltä piti- tilanteita on ollut, ja olen näiden seurauksena alkanut vakavasti pohtimaan ( aika vaikeaa muuten yrittää olla objektiivinen itsensä suhteen ), mikä kantani oikeastaan olisi / on syrjähyppyihin. En siis hae tukea olleisiin tai tuleviin syrjähyppyihini. Ja vastauksena seuraavaan kysymykseen(ne): minulla pettämisen raja on siinä, että vaatteet pysyvät päällä!
Miksikö syrjähypyt tehdään salaa? Eikös siihen ole syynä se, ettei puoliso varmaankaan ole syrhjähypyistä mielissään? Aika harvassa liitossa voidaan varmaan sopia, että syrjähypyt ovat sallittuja, itse en ainakaan tiedä tällaisia liittoja. Et kai kuitenkaan ole niin naiivi, että luulisit pettämistä harkitsevan ottavan asian esille vaimonsa kanssa?!
Kuten itsekin tein tuossa yllä, yleistin asian, josta en itse asiassa tiedä. Yleistäminen onkin harmillisen helppoa, johon kaikki sortuvat varsin usein ( taas yleistys ). Toinen vaikea asia on moraalin määrittely. Ja sitten itsekkyys: miten esimerkiksi voit sanoa, että jokin asia on itsekästä? Et voi tietää toisen motiiveja tai ajatuksenkulkua juuri sillä hetkellä, kun tämä jotakin tekee, tässä tapauksessa siis pettää. Itse sana "itsekkyys" on määritelty eri tavoin eri lähteissä ja määritelmäkin riippuu määrittelijän omista motiiveista. Tähän olen törmännyt myös keskustelussa lapsista: jonkun mielestä on itsekästä olla hankkimatta lapsia. Minun mielestäni taas lapsia hankitaan lähes pelkästään itsekkäistä syistä. Ja taas on riita pystyssä...Minulla muuten on lapsiakin.
Lukekaapa tuolta ylempää otsikolla "Olkaa hyvät!" nimim. Mimmun antama linkki. Se joka huonoa parisuhdettaan syyttää syrjähypyn syyksi ei ota vastuuta teoistaan.
Aivan, eläimellisiin vaistohin vetoaminen on aivan luonnollista tietylle ihmistyypille.
Eläimen ja ihmisenhän erottaa toisistaan kyky puhua ja ajatella loogisesti.
itseään kunnioittavan nainen / miehen on vaikea ymmärtää pettäjän logiikkaa, monikohan hyvittelee loppuikänsä kännistä hairahdusta. Entäs jos tästä on seurauksena lisää jälkikasvua, eikö muka seurauksia jos tulee ilmi?
Ei pettäjä ajattele kuin itseään,vaikkakin usein vain hetken verran, jos menettää kaiken niin oma on vikansa. Jotainhan silloin kaipaa jos kakkua haluaa syödä ja säästää, korkeintaan omantunnon voi vaimentaa vetoamalla vaistoihinsa, tekevät eläimet paljon muutakin jota ihmiset eivät.yhtä hyvä tekosyys siis kuin humalatilakin, onnittelut loistavasta oivalluksesta!!
Mites sitten, jos ei partneri halua seksiä?
Pitääkö viedä lapsilta koti ja vanhemmat vai unohtaa oma oikeutensa terveeseen seksielämään?
Parisuhteessa on omat ongelmansa, mutta kun tässä jutussa on paljon muutakin kuin joku teini pari, joka vaan seurustelee.
Pitäiskö vaan katsoa itseä peiliin ja todeta, että olitpa hölmö, kun aloit perhettä perustamaan eikä tällainen tilanne tullut mieleenkään?
Hyvä kaikille joiden parisuhde toimii kaikilla ja tyydyttää kaikilla tasoilla. Sehän olisi ideaalista, mutta ei näköjään kovinkaan realistista, ainakaan meillä. Nytkö sitten pitäisi vaan syöda tonni suklaata?
Niimpä harkitsen vakaasti maksullisia palveluita tai irtosuhdetta. Suhteessa on sellainen huono puoli, että voipi jäädä helpommin tunnekoukkuun.
Ei tää on kovinkaan helppo kysymys, mutta jos jollain on hyviä mielipiteitä, niin luen mielelläni.
jos partneri ei haluakaan sitä seksiä kanssasi.
Pienet lapset, masennus, stressi työstä jne.
Sitä olisi toisenkin syytä pysähtyä miettimään ja ehkä katsoa sinne peiliinkin.
Huomioiko itse puolisoaan riittävästi, vaikka onko koko suhde lähinnä itsestäänselvyys.
Usein se haluttomuus on ainakin lapsiperheissä ohimenevää.
Mutta pettämällä sen takia voi rikkoa kaiken, eikä paluuta enää ehkä olekaan.
Keskustelun paikka kumminkin!
Meillä tilanne on ollut jo päällä aika kauan. Syitä, tai ainakin teko sellaisia, on varmasti vaikka kuinka, muttei vuosia jatkunutta kuivaa kautta voi ihan niilläkään selittää.
Lapset ja työ vievät toki aikaa ja energiaa, mutta niin ne vie minultakin. Kyllä todellinen syy taitaa olla kahdessa asiassa. Vanhemmuuden tuoma uusi rooli ja vanhan suhteen kiinostavuuden puute.
Melkein toivoisi, että puoliso kävisi vieraissa, ehkä se herättäisi.
Pettämisellä voi rikkoa kaiken, mutta niin voi itsensä ja tarpeidensa/ toiveidensa kieltämiselläkin. Olisiko ympäristön, itsen ja puolisonkin kannalta parempi elää jonkin aikaa valheessa ja romauttaa korttipakka jossain sopivassa hetkessä kuin antaa itsensä katkeroitua ja sitten romauttaa sen?
Kummallakaan tavalla ei tilanne voi jatkua loputtomiin.
Ei keskutelukaan kaikkeen auta. Tätä keskustelua on käyty ilman edes merkkejä muutoksesta.