Yhdenyön suhteet. Jos kertoo lukumäärän kertoo toiselle ihan kylmiltään, sen perusteella voidaan tulkita ihmistä väärin. Tunnen useita henkilöitä (miehiä ja naisia) joilla ollut todella paljon tai todella vähän kumppaneita. Oleellista on huomioida milloin ja missä ajassa ne ovat tulleet. Hyvän ystäväni vaimolla oli lähes kaksisataa kumppania ennen avioliittoa. Ne tulivat lähes kaikki neljän vuoden sinkkuaikana. Se on jo paljon ja se kertoo elämäntavasta. Se ei ole normaalia yleisen käsityksen mukaan. Yhdellä miesystävälläni on ollut vain kolme kumppania 10 vuoden aikana, mutta hän on silti ollut seksuaalisesti aktiivinen, ne ovat olleet pidempiä suhteita.
Jos jollakin ollut esim.12 kumppania elämänsä aikana ennen avioliittoa, se ei ole paljon jos hän on kolmekymppinen. Se on siis sopiva määrä yleisen käsityksen mukaan. Jos ne kaksi ensimmäistä ovatkin olleet pidempiä suhteita ja eron jälkeen ne loput 10 ovat tulleet puolen vuoden aikana, niin se onkin aika paljon. Näitäkin löytyy useita. Se on jonkinlainen addiktio, hyväksytyksi tulemisen tarve, päihteiden hallitsematon käyttö tai jonkinlainen tunnepuolen häiriö.
Villit sinkkuvuodet ovat hyväksyttävämpiä jos siihen liittyy hauskaa pientä kokeilua ja tempaukset ovat yksittäisiä kokeiluja. Jos ne ovat ns.liukuhihna toimintaa (ja seuraava) niin se ei ole kokeilua vaan jo suorittamista. Tunneälykäs ihminen voi kokeilla yhden yön juttua jossain elämäntilanteessa jos tuntee siinä olevan jotain ainutlaatuista, mutta siitä ei tule tapaa.
Lukumäärä siis ei kerro yksistään kovin paljon jos aika ei ole tiedossa. Vuodessa 20 kumppania on ihan eri asia kuin kymmenessä vuodessa.
Työskentelin Helsinkiläisessä yökerhossa seitsemän vuotta. Käsitykseni suomalaisista naisista vääristyi. Naisilla petikumppanit vaihtuivat tiuhempaan kuin miehillä. Miehillä naisen saaminen oli ilmeisesti sen verran voitto, että seuraavana iltana saattoi juhlia enemmän, keskittyä juomiseen ja kavereihin. Naisilla taas uusi mies oli useammin kainalossa jo seuraavana iltana.
Ei ollut mitenkään uutta, että uusia kumppaneita tuli jokaiselle viikolle ja joskus parikin viikossa. Näitä "villejä" sinkkuja käy pilettämässä tietyn tyylisissä yökerhoissa.
En tuomitse heitä, siitä ei ole kysymys. He vaan eivät jaksa tutustua toiseen ihmiseen oikeasti ja juttua ei tahdo riittää kuin pilettämiseen ja sen jälkeiseen naimiseen. Pinnallista se on, vaikka sillä hetkellä tuntisikin jonkinlaista lämpöä. Se ei kuitenkaan ole aitoa lämpöä.
Nyt olen muuttanut toiselle paikkakunnalle. En juurikaan harrasta yhden yön juttuja ja tutustun mieluummin toiseen muutenkin ennen seksiä, siitä huolimatta olen ihmisten mielestä liian kevytmielinen. Ihmiset pitävät minua häntäheikkinä. Puheet ja tavat ovat sen verran tarttuneet, että läppäni otetaan tosissaan. Flirttailuni on liian rohkeaa, vaikka se on hienotunteisempaa kuin mihin olin tottunut aiemmassa kotikaupungissani. Pidän tästä paikasta silti enemmän. Täytyy vaan pitää malttia läpän heitossa.
Miksi tämän kirjoitin. En tiedä varmaksi, ehkä vain halusin kirjoittaa ajatuksiani.
Jos jollakin ollut esim.12 kumppania elämänsä aikana ennen avioliittoa, se ei ole paljon jos hän on kolmekymppinen. Se on siis sopiva määrä yleisen käsityksen mukaan. Jos ne kaksi ensimmäistä ovatkin olleet pidempiä suhteita ja eron jälkeen ne loput 10 ovat tulleet puolen vuoden aikana, niin se onkin aika paljon. Näitäkin löytyy useita. Se on jonkinlainen addiktio, hyväksytyksi tulemisen tarve, päihteiden hallitsematon käyttö tai jonkinlainen tunnepuolen häiriö.
Villit sinkkuvuodet ovat hyväksyttävämpiä jos siihen liittyy hauskaa pientä kokeilua ja tempaukset ovat yksittäisiä kokeiluja. Jos ne ovat ns.liukuhihna toimintaa (ja seuraava) niin se ei ole kokeilua vaan jo suorittamista. Tunneälykäs ihminen voi kokeilla yhden yön juttua jossain elämäntilanteessa jos tuntee siinä olevan jotain ainutlaatuista, mutta siitä ei tule tapaa.
Lukumäärä siis ei kerro yksistään kovin paljon jos aika ei ole tiedossa. Vuodessa 20 kumppania on ihan eri asia kuin kymmenessä vuodessa.
Työskentelin Helsinkiläisessä yökerhossa seitsemän vuotta. Käsitykseni suomalaisista naisista vääristyi. Naisilla petikumppanit vaihtuivat tiuhempaan kuin miehillä. Miehillä naisen saaminen oli ilmeisesti sen verran voitto, että seuraavana iltana saattoi juhlia enemmän, keskittyä juomiseen ja kavereihin. Naisilla taas uusi mies oli useammin kainalossa jo seuraavana iltana.
Ei ollut mitenkään uutta, että uusia kumppaneita tuli jokaiselle viikolle ja joskus parikin viikossa. Näitä "villejä" sinkkuja käy pilettämässä tietyn tyylisissä yökerhoissa.
En tuomitse heitä, siitä ei ole kysymys. He vaan eivät jaksa tutustua toiseen ihmiseen oikeasti ja juttua ei tahdo riittää kuin pilettämiseen ja sen jälkeiseen naimiseen. Pinnallista se on, vaikka sillä hetkellä tuntisikin jonkinlaista lämpöä. Se ei kuitenkaan ole aitoa lämpöä.
Nyt olen muuttanut toiselle paikkakunnalle. En juurikaan harrasta yhden yön juttuja ja tutustun mieluummin toiseen muutenkin ennen seksiä, siitä huolimatta olen ihmisten mielestä liian kevytmielinen. Ihmiset pitävät minua häntäheikkinä. Puheet ja tavat ovat sen verran tarttuneet, että läppäni otetaan tosissaan. Flirttailuni on liian rohkeaa, vaikka se on hienotunteisempaa kuin mihin olin tottunut aiemmassa kotikaupungissani. Pidän tästä paikasta silti enemmän. Täytyy vaan pitää malttia läpän heitossa.
Miksi tämän kirjoitin. En tiedä varmaksi, ehkä vain halusin kirjoittaa ajatuksiani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on ollut 5 kumppania. Olen 35 vuotias. Viimeiset 5 vuotta olen ollut selibaatissa.
Minusta luullaan, että minulla on ollut huomattavasti enemmän kumppaneita. Jostakin syystä tuttu nainen on ottanut aiheekseen mustamaalata minua ja puhuu minusta kevytkenkäisenä miesten liehittelijänä.
Lisäksi hän mustamaalaa minua sinkkuudestani. Miehet kuulemma eivät jaksa minun luonnetta. Totuus kuitenkin on se, että itse olen lähtenyt suhteista.
Olen sinkku, koska en vain ole kohdannut ketään sopivaa miestä. En käy baareissa, en hae työpaikkasuhdetta, enkä halua käyttää nettideittiä säästääkseni kaikki osapuolet pettymyksiltä.
ite oon ollu pisimpään neljä vuotta selibaatissa kun en halunnut naida ketä tahansa kun yleensä miehet sitten vaativat/toivovat seurustelua ja yhteenmuuttoa jos erehtyy antamaan,
Toinen totuus on se että kerran nain viittä eri miestä kuukauden aikana kun halusin unohtaa rakastamani exän. Tottakai niistä tuli sitten riesaa pariksi vuodeksi, itse asiassa vielä tänäkin vuonna joku ehdotti treffejä mutta kerroin että olen varattu.
Olen siis todella onnellinen ja varattu mutta en tod tule ikinä kertomaan esim näistä viidestä kollista joita nain vailla mitään tunnetta. Osaan siis olla selibaatissa mutta osaan olla antelias horokin. Parisuhteessa rakastan eikä tulisi ikinä mieleenkään pettää!
Kumppanin arvo parisuhteessa lähtee tasan siitä päivästä kun seurustelu alkaa. Millään aikaisemmilla ei ole väliä tai mitään tekemistä nykyisen suhteen kannalta. Paitsi jos toisella osapuolella on huono itsetunto tai muita epävarmuuksia. Menneitä on turha laskeskella.