Olen asumuserossa miehestäni tällä hetkellä. Olen myös ihan tyytyväinen elämääni.
Mieheni on sanonut, että asumusero on ollut hyväksi meille kummallekin ja opettanut sellaisia asioita, joita ennen emme olleet ajatelleetkaan.
Mutta mitä on oikeasti rakkaus, mitä pitäisi toista kohtaan tuntea?
Kertokaa miten se teillä ilmenee!
Tämä on avioeropalsta, mutta luulen, että täällä on lukijoina myös parisuhteessa olevia, joilla pyyhkii hyvin.
Kertokaa mitä on rakkaus!
Asumusero vain pitenee kun en tiedä mitä rakkaus on.
Mieheni on sanonut, että asumusero on ollut hyväksi meille kummallekin ja opettanut sellaisia asioita, joita ennen emme olleet ajatelleetkaan.
Mutta mitä on oikeasti rakkaus, mitä pitäisi toista kohtaan tuntea?
Kertokaa miten se teillä ilmenee!
Tämä on avioeropalsta, mutta luulen, että täällä on lukijoina myös parisuhteessa olevia, joilla pyyhkii hyvin.
Kertokaa mitä on rakkaus!
Asumusero vain pitenee kun en tiedä mitä rakkaus on.
Vastaukset 12
Vanhimmat
hormonitoimintaa
Uudesta Testamentista seuraavat sanat:
Galatialaiskirje 5:22
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Näiden seurauksena syntyvä hyvä hedelmä kantaa varmasti myös avioliittoa.
Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.
Lyhyt mutta hyvä kysymys sinulla.
Minä rakastan vaimoani. Se on varma asia. Mutta silti tunnen tyhjyyttä, olen kadottanut sen "täyttymisen" tunteen mikä ennen syntyi keskusteluistamme ja yhdessä olostamme. Se tunne oli pulppuava ja mahtava. Enkä puhu ihastumisesta olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 12 vuotta :)
Emme me ole vielä puhuneet kaikkia asioita emmekä tehneet kaikkia asioita yhdessä. Mihin se tunne on voinut kadota? Ja ei kai se tunne ollut sittenkin rakkaus? En haluaisi uskoa niin...
Rakastan miestäni olen rakastanut jo 30 vuotta. Nuorena rakkaus oli syvää intohimoa. Nyt vuosien saatossa se on syvennyt "tavalliseksi turvalliseksi rakkaudeksi" joka kantaa myös silloin kun on vaikeaa. Rakkaus perustuu luottamukseen, toisen kunnioittamiseen ja ymmärtämiseen. Näin olen itse aina ajatellut ja uskonut myös mieheni näin ajattelevan, koska olemme meillä on aina puhuttu kaikista asioita.
Mutta nyt ..... on todella vaikeaa, koska hänellä on ollut toinen nainen. Hän sanoo, että meidän rakkautemme on tullut tavaomaiseksi ja se jokin puuttuu hänen tunteestaan. Yritämme jatkaa ja yritän antaa anteeksi, mutta olen rikkirevitty ja pelkään tulevaa, en haluta menettää miestäni jota rakastan.
Miehet ovat kummallisia, itse en olisi uskaltanut tuollaista riskiä suhteeseemme ottaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin. Miehenipä myös uskalsi...oli aikansa kahden vaiheilla mutta valitsi minut ja lapset, koska kakkonen oli ns. muussa mielessä hänelle liian "huonotasoinen".
Jäljet jäivät syvät ja ero on minunkohdaltani vieläkin mahdollinen, mutta yritämme.
Rakkaus on syvyyttä. Jokaisessa ihmisessä on Rakkaus. Se täytyy itse löytää itsestään.
Rakkaus on ennen kaikkea tekoja.
Rakkauden teot ovat suurempia kuin sanat.
"Minä Rakastan itseäni ja Sinua minä Rakastan"
Rakkaus antaa, luopuu, tekee kaiken.
Rakkaus on kärsivällinen, ymmärtäväinen, luottavainen. Rakkaus aina antaa enemmän kuin ottaa. Pyyteetön Rakkaus antaa kaiken, ei pyydä vastapalveluksia.
Rakkaus on. Se kestää.
Ihmiset vain eivät aina kestä.
Rakkaus on halua olla toiselle hyvä, halua olla toisen läheisyydessä, elää rakastettunsa kanssa. Rakkaus on sitä, että elämä tuntuu paremmalta ja täydemmältä juuri tuon rakastamani ihmisen kanssa.
Minulle ero miehestäni on aina osoittanut tunteideni (ja hänen tunteidensa syvyyden), kaksi viikkoa eri teillä palauttaa nopeasti mieleen, kuinka suuri rooli toisella elämässäni onkaan, kuinka kaipaankaan hänen hassuja tapojaan tai unista tuhinaansa...
En väitä, että käsitykseni rakkaudesta olisi se ainoa oikea. Minä määrittelen rakkauteni jotenkin noin... Kun katson miestäni, tiedän haluavani olla juuri hänen kanssaan.
Rakkaus on tunne mutta jos sille ei tehdä mitään, se haihtuu tai kuolee ikävien tekojen ja sanojen seurauksena. Rakkautta pitää vaalia ja ruokkia, pitää arvossa. Rakastuminen on eri asia, se vie jalat alta ja järjen päästä, mutta se voi kehittyä rakkaudeksi jos sille antaa tilaisuuden ja on matkalla samaan päämäärään kuin toinenkin osapuoli. Rakkauden tulee aina olla vähintään ystävyyden veroista, mieluummin tietysti vielä enemmän, mutta samat elementit siihen pitäisi sisältyä: luottamus, toisen kunnioittaminen, vapaaehtoinen läheisyys ja antaminen, epäitsekkyys ja toinen toisensa palveleminen. Rakkaudessa on tehtävä valinta, puoliksi ei voi rakastaa. Valinta ja tahto kantaa avioliittoa myös yli niiden huonojen päivien. Jos jompikumpi ei ole sisimmässään tehnyt valintaa, hän on ikäänkuin puoliksi mukana ja silloin homma ei toimi.
...kyllä sen rakkauden todella huomaa...tosin se ei ole näkyvissä kaikenaikaa mutta putkahtaa välillä esiin ihan huomaamattakin...saattaa olla piilossa pitkänkinaikka ja rakastettuaan voi jopa vihatakkin välillä, mutta sitten se tääs tulee jostain esille... se on aika kummallista...
sitä, kun viehättyy ja välittää jostakin niin, että tulee äärimmäisen voimakas hyvänolontunne ja riippuvuus toisesta. Siinä elää aivan kuin eri todellisuudessa. Ankeinkin kaupunginosa jos rakastettu siellä asuu, näyttäytyy silmissä jonakin ihmeellisen ja käsittämättömän kauniina paratiisina. Ihan luonnollinen psykokemiallinen juttu se vaan on. Kyllä sen useimpien meistä pitäisi aavistaa ennen kokemustakin, vaikka oikeaa käsitystä ei tietenkään voi saada itse näkemättä mistään asiasta.
Ei rakkauteen voi itseänsä eikä ketään pakottaa mutta sen eteen voi tehdä töitä ja odottaa, kun tulee kohdalle. On useita tapauksia, joissa ei aluksi rakasteta mutta esimerkiksi juuri eron seurauksena jossakin vaiheessa tulee polttava ikävä kumppania kohtaan. Rakkaus tekee paitsi äärimmäistä hyvää, myös kovaa kipua. Siitäkin sen tunnistaa.
Rakkaus on kaikkea edellämainittua, mutta mikähän se on kun siinä niin lujaa sattuu? Mistä ihana asia saa tämän tunnetun ilmenemismuodon "rakkauden tuskan"?
Onko se menettämisen pelko? Eikö rakkaus ole pyyteetön ja anna myös mahdollisuuden päästää irti?
Minä en kai osaa rakastaa sitten kun tämä myös ahdistaa. Tosin emme ole vielä rakkaani kanssa "kirkossa kuulutettuja", joten epävarmuus kai on se mikä rassaa...
Mene ja tiedä. Kertokaa jos olette samanlaisia tunteneet...ja olettehan te.