oon piakkoin 17v täyttävä tyttö ja exä samanikäinen. ollaan seurusteltu vuosi, nähty lähes jokapäivä ja näitä kuuluisia ylä- ja alamäkiä on tähän suhteeseen mahtunut, mutta kaikesta huolimatta rakastan exääni enemmän kun mitään. Meillä on joulun aikaan ollut luottamusongelmia exän puolelta kun on toiselle muijalle laittanut viestejä jossa haluaa tämän viereen nukkua yms. mutta annoin tämän anteeksi vaikka olin tosi hajalla ja tuntenut itteni riittämättömäksi. tämä kevät puoli on ollut vaikeampaa aikaa, kun poikaystävää on ihan yhtäkkiä ruennut kiinnostaa muut asiat yhdessä ja haluaa omaa aikaa. itse olen niin läheisriippuvainen että tekee ihan pahaa ja siitä on sitte riitoja tullu aika urakalla. noh nyt paripäivää sitten torstaina tuli taas semmoinen tunne että kaikki ei ollut hyvin vaikka ex niin väitti. nukuttiin yö meillä ja heräsin keskellä yötä ja rupsein selaa hänen puhelintaan. (meillä on lupa katsoa toisten puhelimia) ja huomasin sitten taas että on valehdellut ja kirjoitellut toiselle muijalle pitemmän aikaa seksiviestejä. itkin asiasta hänelle mutta hän ei osannut sanoa mitään ja aamulls hän vain sanoi ettei jaksa enää. murruin täysin ja tähän päivään asti oon vaan itkeny taukoomatta:( en voi uskoo että se teki sen taas, vaikka rakastaa mua todella paljon ja tiiän sen. häntä vain kuulemma ahistaa seurustelu ja haluaa miettiä asioita ja meillä on nyt parin viikon paussi :/ en tiedä yhtään mitä teen. rakastan sitä jätkää mutta en halua pelätä koko aikaa että jotain tapahtuu..:( neuvoja joltain? ex on myös todella omistushaluinen mua kohtaan ja tuntuu että se aiheuttaa minulle stressiä vielä lisää. ollaan puhuttu asiasta mutta tilanne ei ole muuttunut. haluaisin kovasti jatkaa, mutta haluaisin olla myös vapaa enkä riippuvainen toisesta:(
Ensirakkaus jätti pitkä teksti
tietämätön
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Elin nuoruuteni (13-17v) saman jätkän kanssa välillä erossa ja taas yhdessä. Näin jälkeen päin ajateltuna tajuan, kuinka riippuvainen olin hänestä. Ihan kirjaimellisesti roikuin hänessä, vaikka tämä jätkä teki mitä huvitti, mm. sekoili muiden tyttöjen kanssa. Olin heikko ja aivan liian sinisilmäinen. Mutta se oli nuoruutta se ;) Nyt 32 vuotiaana voisin sanoa teini-minälle, että päästä siitä hölmöstä irti ja elä nuoruutta :) Minäkin löysin miehen, joka palvoo minua ja meidän suhdetta. Olen nyt onnellinen. Teinivuodet ovat vain pieni osa muistoja. Tsemppiä! Sinä pystyt siihen, pysyt vaan vahvana ja näytät tälle sinun jätkälle närhen munat ;)