Kosto ilkeälle esimiehelle

Paras kosto? Mikä järki?

Olen osannut aina kohdella esimiehiäni niin hyvin, ettei heidän ole tarvinnut ruveta ilkeäksi. Se on kaikkien etu.

Yksi aivan sallittu keino on alkaa kertoa työpaikan ongelmista mahdollisimman moneen paikkaan, varsinkin jos kyseessä on valtion työpaikka.

Itse jouduin ärhäkkään kiusaamisen päätteeksi kidutetuksi ja olin kertonut siitä vasta esim poliisille, supolle, krp:lle, ministeriölle, lääkäreille, psykiatreille, suomi24:lle niin jo tuli vihjailua vastuuseen/rikosoikeudelliseen vastuuseen joutumisesta... No yrittivät vielä kiusata tarkoituksellisesti asioita vääristellen epäilemällä minua virkavelvollisuuden rikkomisesta, muka juuri eniten kiusattu olisi katsonut työkaverin tietoja poliisijärjestelmistä, hahhah että käyttivät senkin kiusaamiskeinon minuun. Kohta heiltä loppuu tila/keinot/uskottavuus kiusata siellä työpaikalla ketään, sen verran olen tehnyt kiusaamisenvastaista kampanjaa.

Jos koston tielle lähtee on ensin selvitettävä mitä sillä haluaa saavuttaa.

Pidemmällä tähtäimellä ystävällisyys väärintekijää kohtaan on parempi "kosto" kuin äkkiseltään mielensäpahoittamisen takia tehdyt kostot, jotka monesti kolahtaa omaan nilkkaan.

Hyvä kosto vaatii tilannetajua, harjaantunutta silmää, huomiointi kykyä, pitkäjänteisyyttä.

Paras "kosto" on kun annan ilkeyksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eli en niistä pahemmin piittaa.

Kosto tulee yleenssä omaan nilkkaan ja löydät itse ensimmäisten potkujen joukossa. Puhu rakentavasti, äläkä hauku........

Elämä on pitkä ja maailma hämmästyttävän pieni. Matkan varrella tarjoutuu monenlaisia tilaisuuksia, joissa pääsee tekemään mieleisiään ratkaisuja.

En tiedä koston kannattavuudesta, mutta jos on noita ajatuksia, niin lähde äkkiä pois parempiin hommiin. Vuosia sitten huomasin että pomo on luonnevikainen. Minua tosin varoitettiin jo ekana päivänä työkavereiden toimesta ja nimenomaan varoitettiin luonneviasta. No, otin alusta linjan että käsketyt työt tehdään, ei mitään muuta. Pärjäsin hyvin ja sain kiitosta, sillä itserakas idiootti ei sietänyt itseään parempia ja oli tyytyväinen kun osa orjiensa hommista meni päin persettä. Sai sitten kehua kuinka hän kävi sitten laittamassa asiat reilaan. Ei siinä tilanteessa oikein voinut erottaakaan eli mentiin "kauhun tasapainolla" ja äijä oli tyytyväinen kun hommia valmistui käsketyllä tahdilla mutta mikä oli sitten mitenkäkin laadullisesti. Ammatillinen kehitys toki polki paikoillaan ja ehkä taantuikin, mutta vapaa-ajalla opiskelin kaikenlaisia taitoja ja tietoja. Sittemmin olin ihan mukavassa hommassa, kun vaihdoin firmaa, mutta se loppui kun organisaatiouudistus toi seinähullun despootin pomoksi. Vaihdoin firmaa ja huomasin jonkin ajan kuluttua että uusi olikin sukurutsasta kärsivä käärmeenpesä, mikä ei ole nykyaikana harvinaista. Salkkareista ja kaunareista haetut mallit kun jyräävät. Mutta palkka juoksi ja hommia oli. Hain pari vuotta sisältöä CV:n puolelle ja ulos. No sitten olin yhdessä firmassa muuutaman vuoden ja ihmettelin kun matkan varrella työnkuva muuttui samoin kuin asema koko ajan alasppäin ja sitten alkoi ilmestyä ihmeellisiä kommentteja pomolta. Ilmeisesti jokin mustamaalauskampanja oli käynnissä, mutta taaskin raha juoksi tilille ja oli hommia. Ei kun vaihtoon, sillä CV oli taas saanut muutamia vuosia sisältöä. Pihalla oleva pomo kyseli että johtuiko lopputili hänestä, mutta kerroin yleisiä ammatilliseen kehitykseen liittyviä blaa-blaa-blaa-diiba-daaba-syitä, vaikka idiootimpaan työhön vaihoin. Tosin paremmalla liksalla. Kysi vielä että olisiko nykyisessä kinjassa parantamisen varaa, mutta vastasin että olette juuri oikealla tiellä eli jatka vaan tähän positiiviseen malliin, niin tulosta syntyy. Jäi näet hyvä mieli ja kuva minusta, vaikka olisi se linjanmuutos ollut niillä tosi tarpeeseen. Ihan sama mulle, menköön vaikka "kiville koko laiva" kun minä olen ulkona. Nykyisessä hommassa olen jälleen palkkatöissä (olen ollut aina välillä omassa muun alan firmassakin ja joskus ihan kokonaan noiden väliaikoina) ja nykyinen homma on aika itsenäinen. Pomolla on tosin despootin piirteitä (ja saa ollakin kun on omistaja), mutta se ei ainakaan vielä haittaa kun olen aiemmassa elämässäni oppinut tuon alussa mainitsemani kauhun tasapainon hyödyntämisen. Muistakaa että mulkku pomo tarvitsee ja on tyytyväinen kun osa alaisten hommista menee päin persettä. Jopa pienemmissä firmoissa (omistajapomo muutama orja) pitää tämä paikkansa, vaikka on se aika hurjaa että oma ego on tärkeämpi kuin oma lompakko. Jos sulla on työsuhde firmaan, niin hoida tasan tarkkaan käsketty työ, meni perseelleen tai ei, ota huudot vastaan ja nosta palkka. Nykyinen työelämä poikkeaa kasari-ysäri-meiningistä siinä että sun pitää hakea jatkuvasti uutta paikkaa ja yrittää sitä kautta hieroa KOKONAIS-palkkaasi ylöspäin. Eihän sun tarvi olla kun muutama kk tai muutama vuosi hommassa ja ei kun uuteen. Ennen katsottiin että työpaikan vaihtaja oli tuuliviiri, mutta ei sitä nykyään kukaan katso. HR-porukatkin nääntyvät työnsä alle eli ei ne katso kuin pari viimeisintä työnantajaa. Edelliset työpäikanvaihdokset kannattaa perustella sillä että olet aktiivinen ja pyrit eteenpäin. Ja siksi olet sitten taas haastattelussa siinä uudessakin. Ota myös hyviä harrastuksia ja hanki niiden kautta osaamista vapaa-ajallasi. Sitten noista oman firman pyörityksistä. Huomasin taannoin että yksi firma, joka tilasi multa alihankintaa, veti muutamia kertoja maton alta. Siinä kohtaa oli pakko "kostaa" eli kun mä aina tarjosin jokaisen homman erikseen, siis tapauskohtaisesti, niin laitoin sikäli poskettomia hintoja ettei ne enää tilanneet. Viimeinen niitti oli kun ilmoitin vuosien yhteistyön jälkeen etten mä mitään niille tarjoa kun muutan firman toimintaa. Se on nyt sitten kiinni koko paska, mutta siinä oli jonkinlainen kosto. Muista se ettei se työnantajafirma tule sinua sairaalaan katsomaan tai haudallesi. Älä ota henkilökohtaisesti noita, vaan ime oppi/palkka pois ja heti vaan seuraavaan luukkuun.

Mikäli pomosi on oikein kiero, hän rikkoo paikkoja ja nostaa syytteen sinua vastaan, kuten minulle kävi
https://www.facebook.com/veikko.laulajainen/media_set?set=a.720820224633804.1073741829.100001175007053&type=3

Ei onneksi ole ilkeätä esimiestä. Huh. Jotain hyvää mun työpaikassa.

Työtuntejani evättiin syyttä muuttoalalla, joten järjestin esimiehelle kirjallisen varoituksen ja sain palkkani takautuvasti takaisin...ja sit kaverin kans tehtiin tää biisi kokemuksista : https://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8