Kolmekymppinen ja kaunis, lapseton nainen. Pitkä suhde takana, jonka toisen vuosia kestänyt seks. haluttomuus ja kyvyttömyys rikkoi. Jätti jäljen itsetuntoon.
Rakastuminen takana, jätti jäljen itsetuntoon, kun toiselle olinkin vain lelu.
Menneisyys tarpeeksi rankka ja sairastan paniikkihäiriötä. Kuka näitä hyväksyy jos hyväksyy? En kyllä itsekään etsi täydellistä (paitsi itselleni täydellistä).
Olen hyvä koulussa, ihan fiksu siis, en kuitenkaan rikas.
Maalaisjärkeä löytyy myös. Kyky rakastaa on vahvasti tallella.
Kiintyvä, empaattinen, eläinrakas, joskus ujo ja joskus tulinen. Eroottinen. Hellävilli.
Taitava kokki, vaikka punnitsenkin arkena ruokani (normaalipainoinen mutta muodokas ja pehmeä). Lenkkeilen joka pv, käyn salilla kun siltä tuntuu, olen taitava mm. askartelussa ja loistava siivoamaan.
Voin käyttää alkoholia tai olla käyttämättä. Lapsia haluan ehdottomasti ja äitinä olisin varmasti hellä, rakastava ja rajoja asettava.
Miehessä arvostan mm. vastuullisuutta, empatiakykyä ja seurallisuutta.
Hyvä hygienia ja itsestään huolehtiminen on välttämättömyys.
En toivo kuitenkaan kummankaan viettävän peilin ääressä ikuisuuksia aikaa.
Ulkonäöllä on väliä; miehen tulee pidempi ja isompi, sykäyttää minua. Minun sykäyttää miestä. Ei hevilookia, ei muodin huipulla kulkijaa.
Pahat pojat ei kiinnosta mutta entinen paha poika menee; en tuomitse ihmisiä menneen perusteella. Huumeet ja muu rikollisuus on ehdoton nounou. En etsi pelkkää pan*seuraa.
Jatkuva matkustelu, rahan korostaminen, yli-itsevarmuus ja yltipositiivisuus ei säväytä.
Kriteerit on mitä on; rakastuessaan sitä näkee toisen niin ihanana, vaikkei kaikkia täyttäisikään, mitä on etukäteen lueteltu.
Milaisia kriteereitä teillä muilla, keistä tuntuu, ettei löydy miestä?
Rakastuminen takana, jätti jäljen itsetuntoon, kun toiselle olinkin vain lelu.
Menneisyys tarpeeksi rankka ja sairastan paniikkihäiriötä. Kuka näitä hyväksyy jos hyväksyy? En kyllä itsekään etsi täydellistä (paitsi itselleni täydellistä).
Olen hyvä koulussa, ihan fiksu siis, en kuitenkaan rikas.
Maalaisjärkeä löytyy myös. Kyky rakastaa on vahvasti tallella.
Kiintyvä, empaattinen, eläinrakas, joskus ujo ja joskus tulinen. Eroottinen. Hellävilli.
Taitava kokki, vaikka punnitsenkin arkena ruokani (normaalipainoinen mutta muodokas ja pehmeä). Lenkkeilen joka pv, käyn salilla kun siltä tuntuu, olen taitava mm. askartelussa ja loistava siivoamaan.
Voin käyttää alkoholia tai olla käyttämättä. Lapsia haluan ehdottomasti ja äitinä olisin varmasti hellä, rakastava ja rajoja asettava.
Miehessä arvostan mm. vastuullisuutta, empatiakykyä ja seurallisuutta.
Hyvä hygienia ja itsestään huolehtiminen on välttämättömyys.
En toivo kuitenkaan kummankaan viettävän peilin ääressä ikuisuuksia aikaa.
Ulkonäöllä on väliä; miehen tulee pidempi ja isompi, sykäyttää minua. Minun sykäyttää miestä. Ei hevilookia, ei muodin huipulla kulkijaa.
Pahat pojat ei kiinnosta mutta entinen paha poika menee; en tuomitse ihmisiä menneen perusteella. Huumeet ja muu rikollisuus on ehdoton nounou. En etsi pelkkää pan*seuraa.
Jatkuva matkustelu, rahan korostaminen, yli-itsevarmuus ja yltipositiivisuus ei säväytä.
Kriteerit on mitä on; rakastuessaan sitä näkee toisen niin ihanana, vaikkei kaikkia täyttäisikään, mitä on etukäteen lueteltu.
Milaisia kriteereitä teillä muilla, keistä tuntuu, ettei löydy miestä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ero onkin siinä että nainen ei kelpuuta ketään ehdokkaita, mies ei saa ketään oikeasti.
Oikein hyvää päivää sinullekin.
Mikset kelpaisi? Luulisi noilla stateilla kelpaavan useammallekin normaalia parisuhdetta etsivälle miehelle. Ymmärrän, ettei ole varmasti helppoa löytää sellaista kunnollista kumppania kaikkien itseään tyrkyttävien joukosta, varsinkaan jollei pysty luottamaan omaan arviointikykyynsä/ihmistuntemukseen täysin (huonot kokemukset-itsetunto), eikä siten muihinkaan. Yhtään asiaa ei helpota se, että miestenkin joukossa on niitä hyväksikäyttäjiä, pelimiehiä, huoraajia ja luonnehäiriöisiä. Ota niistä tarjokkaista sitten selvää.
Toisaalta samaa valittaa osa miehistä; ei kelpaa kiltti ja kunnollinen mies naisille. Tuo "kiltti ja kunnollinen" tosin tuntuu olevan vielä määrittelemätön, tai tulkinnanvarainen asia. Osa näistä itseään "kilttinä ja kunnollisena" pitävistä tuntuu olevan piilo- tai passiivis-aggressiivisia, mikä näkyy yhtäällä kyvyttömyytenä käsitellä turhautumista ja konflikteja, sekä ilmaista negatiivisia tunteita järkevästi ja aikanaan, ja toisaalla tämä johtaa sitten tunteiden patoamiseen ja niiden purkamiseen netti- tai rattiraivona. Se voi myös tulla esiin torjutuksi tulemisen kautta ja ilmetä niin, että torjuttu heijastaa torjutuksi tulemisen tuskaansa kostamalla tämän torjujalle esim haukkumalla ja solvaamalla tätä. Toisaalta se on, puhtaasti käyttäytymistieteen valossa, ihan normaalia, että näin toimitaan, mutta valitettavasti se ei oikein edistä parisuhdetta, tai edes sellaisen saamista. Raivoaminen siksi, että tulee torjutuksi heijastaa enemmänkin henkistä kypsymättömyyttä, impulssikäyttäytymistä ja itsekontrollin puutetta, sekä mahdollisesti lapsena koetun varhaisen vuorovaikutuksen puutetta, tai kasvuympäristön negatiivista ilmapiiriä, puhumattakaan heikosta itsetunnosta.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki itseään "kiltteinä ja kunnollisina" mainostavat olisivat jotain muuta kuin kilttejä ja kunnollisia, ja vielä tunnollisiakin. Varmasti näitä miehiä on, mutta jostain syystä he eivät tule huomatuiksi. Osa on voinut haluta opiskella ja hankkia vakaan työn ja aseman ennen parisuhdetta ja perhekuvioita. Osa voi olla vain sosiaalisesti ujoja, eivätkä "pääse" esille. Netti palstoilla he kirjoittavat ehkä hiukan kömpelön tuntuisen aloituksen, eivät saa vastausta ja luovuttavat. Nämä miehet eivät kirjoittele solvaus-viestejä, eivätkä raivoa palstoilla, vaan jatkavat hiljaista etsintäänsä. Mutta kuka nainen voisi tietää yhden aloituksen perusteella, kaikkien niiden kymmenien muiden joukosta? Mietitään pitäisikö laittaa toinen viesti, vai kokisiko nainen sen jo häirintänä ja leimautuisinko stalkkeriksi?
Niin paljon kuin näistä "jännämiehistä ja -naisista" puhutaan, sekä siitä, miksi heihin langetaan, niin olen huomannut erään seikan ystävä - ja tuttavapiirissä. Tietyille ihmisille toisessa ihmisessä olevat tietyt "trigger-piirteet" ovat avainasemassa. Joillekin naisille se trigger voi olla kalju parta-yhdistelmä, joillekin se on miehen kaveripiirin osoittama kunnioitus (tai pelko) henkilöä kohtaan. Naisessa trigger-tekijä voi olla esim hutsahtava olemus, tai vaikkapa "jääkuningattaruus". Trigger-tekijällä taas ei ole mitään tekemistä ihmisen yhteensopivuuden kanssa. Siksi monet miehet ja naiset toistavat samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan, ja valittavat sitten "miksi nämä minun suhteet ei onnistu?" Vastaus on yksinkertainen: koska valitset kumppanisi väärin perustein.
Jos haluaa päästä eroon jatkuvasta epäonnistumisen kierteestä, niin on tiedostettava mitkä piirteet toisesa kiehtovat ja mitkä piirteet kertovat mistäkin luonteenpiirteestä. Onko se "tunkion kukkous" tai "jääkuningattaruus" välttämättä hyvä ja yhteensopiva luonteenpiirre parisuhteen kannalta? Tai jatkuva huomiohakuisuus, joka voi ilmetä ylisosiaalisuutena ja verrattomana seurallisuutena? Varsinkin, jos on itse taipuvainen mustasukkaisuuteen. Pitäisi siis osata erottaa omat alitajuiset mieltymykset parisuhteen onnistumisen kannalta oleellisista piirteistä, ts yhteensopivuudesta. Se ei ole välttämättä helppoa; se vaatii itsetutkiskelua, kykyä myöntää virheensä ja kykyä oppia. Mutta ne, jotka ovat siihen kyenneet, ovat yleensä päässeet eroon kierteestään ja pystyneet löytämään itselleen paremman parisuhteen. Eivät ehkä sen "unelmien prinssin tai prinsessan" kanssa, mutta parhaan mahdollisen kanssa.
Helkutin hyvää tekstiä. Monelle ikisinkulle tuli siinä kerralla psykoanalyysi maksutta.
Vaatii hyvää itsereflektiokykyä, nyt en keksi parempaa sanontaa, nähdä vähän kuin sivusta omat valintansa ja kohtalonsa, ja ottaa opikseen. Aloittajallakin on varmaan jotakin opittavaa elämästä ja itsestään. Mitä signaaleja ympärilleen antaa, ja miten reagoi minkäkinlaisiin henkilöihin. Lapsettomana kauniina naisena hänellä periaatteessa on rajaton valinnanvara, eli jos on vaikeaa voisi pariterapeutille juttelu auttaa paljonkin naista itseään.
Minulla on takana yli 5 vuoden psykoterapia ja opin sen aikana itsestäni (ja sitä kautta) muista todella paljon, eikä se oppiminen ole päättynyt.
Kriteerini mahd. tulevan miehen suhteen olivat erilaisia 5-10v. sitten...