Onko suomalainen parisuhde mennyt tääläiseksi, kuuluuko sen mennä näin? On omat kaverit joihin toisella ei ole oikeutta tutustua, miehet ja naiset kaikki samaa massaa ilman estoja, oma elämä josta toisella ei ole oikeutta tiettää mitään, on suhde jossa on arki minät, lapset ja toimeentulo. On kaverit josta saadaan se kaikki muu hauska , ilman huolia ja murheita. Jos oma puoliso ei osaa " ratsastaa" voi ratsastaa jonkun kaverin kaa, muutenhan ei voisi siitäkin nauttia koko loppu elämänä. Onko näin " On vain tämä yksi elämä ja haluan kokea kaiken"
Onko elämä tälläistä?
Ulalla
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä en halua kokea kaikkea, yksinkertaiset asiat riittää, jotkut tekee itse siitä elämästään hankalempaa.
Toi on sitä "mulle kaikki heti, terävin kyynärpäin", muista välittämättä. Toivottavasti ei kovin yleistä.
Aloittaja on varmaan mies joka kuvittelee että kun ollaan parisuhteessa niin vuosien jarrastuksista ja kavereista on luovuttava ja keskityttävä vain puolisoon. Hähä mikä tyhmä pässi. Herää nyt on 2015.
Olipa nyt mikä tahansa vuosi, kyllä se vain niin on, että parisuhteeseen mennessä pitää jostain luopuakin, molempia ei voi saada, sinkkuutta ja parisuhdetta.
Hyvät kaverit kyllä pysyvät, eivät hekään samalla tavalla. Kotisi on paikka jossa voidaan tavata kaverit, puolisosi oppii tuntemaan kaverisi, samoin sinä hänen.
Enää parisuhteessa ei eletä biletyselämää, että joka viikonloppu mennään ulos. Jos ei itse pysty ymmärtämään tätä muutosta, ei ole aika myöskään mihinkään parisuhteeseen.
Tietenkin pitää olla muitakin kuin puoliso, mutta he tulevat kotiisi, ei juosta villeinä pitkin kujia ja katuja.
Kuulostaa minusta vähän liian kaavamaiselta. Kyllä minusta saa tavata kavereita muuallakin kuin kotona. Tosin voihan puolison/kumppanin ottaa mukaan bilettämään.
MIksi oletat, että _suomalainen_ parisuhde on mennyt tuollaiseksi?
Meillä on omat ystävät ja on yhteiset ystävät. Kehenkään ei kielletä tutustumasta, mutta ei miesystäväni edes haluaisi tulla viikottaisiin kahvitapaamisiin ystävättäreni kanssa. Yhtä lailla hänellä on vanhoja ystäviä, joita tapaa yksin, koska jos minä olisin mukana niin keskustelu olisi ihan erilaista (en jaa heidän kanssaan samoja kokemuksia menneisyydestä). Jos miesystävääni ei huvita lähteä kanssani johonkin näyttelyyn tai teatteriesitykseen tai elokuvaa katsomaan tai vaikka käymään Tallinnassa, niin käyn ystäväni kanssa. Hän vuorostaan jakaa kavereidensa kanssa moottoripyöräharrastuksen ja tekee pyörällä päiväreissuja.
Vaikka suhteemme on tuore niin toivon, että tämä on loppuelämän suhde, ja siksi minulla ei ole mitään kiirettä olla koko ajan yhdessä. Ehtiihän sitä yhteistä aikaa elämän varrella vielä kertyä, vaikka olisi sellaisiakin harrastuksia, joita harrastetaan muiden kanssa.
Meillä on täysin erilainen rakkaussuhde kuin mitä tuossa luettelit. Olemme ääripää siellä mitä ei kovin moni ihminen täällä maailmassa halua, täydellistä fyysistä ja henkistä yhdessäoloa aina kun vain saamme. Suhteita on niin monenlaisia ja molempia ääripäitä löytyy :)
Olen ollut parisuhteessa pian kolmekymmentä vuotta. Minulla on miehelläni on aina ollut "omat" ystävät ja omat elämät ja sitten ne yhteiset ystävät ja yhteinen elämä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että parisuhteessa olevat hylkäävät ystävänsä ja harrastuksensa harrastuksensa. Meillä kaikilla on tosiaan vain yksi elämä eikä sen ole tarkoitus olla vankila.