Miksi tunnen jääväni ulkopuoliseksi

Raha siis on ruvennut rassaamaan. Ajattelitko siis parisuhteeseen astuessasi saavasi osan miehenkin omaisuudesta vai mikä rassaa?

" Kun kysyn asioista niin on vain hiljaa. On anatanut ymmärtää, että mökit ym lahjoittaa jollekkin sukulaiselle. Minulle ei ole luvannut mitään, enkä minä tosi niitä vailla olekkaan. Mutta ihmetyttää tämä minut ulkopuolelle jättämisestä."

Älä hyväksy hiljaisuutta vastaukseksi. Sano, että nyt jumalauta keskustellaan. Sitten kun asiat on puhuttu halki, sinulla pitää olla kasa vastauksia. Ne eivät ehkä miellytä sinua, mutta tiedät missä mennään.

No ei tuo kyllä miltään vuosisadan rakkaustarinalta kuulosta. Tässä merkkaa se, mistä sinä olet valmis luopumaan tuon suhteen vuoksi, antaako se enemmän kuin ottaa ja millä mielellä elelet tuon miehen kanssa. Eihän olo tunnu häkkiin tungetulta arvottomalta rievulta, joka lämmittää silloin kun on tarve ja unohtuu muulloin tyystin. Toisalta on tuota pahempiakin miehiä, mutta jos itselläsi ei ole hyvä olla tuossa niin ei ole pakko jäädä. Ethän 10 vuoden päästä vihaa itseäsi jos jäät tuohon suhteeseen. Mieti aikaa ennen miestä, olitko silloin onnellisempi? Teillä ei vielä tunnu olevan mitään mikä pakottaisi jäämään, mieskin tuntuu pitävän takaovia auki, että voi helposti dumpata sinut sittrn pihalle kun kyllästyy.

Et sinä tyhmältä kuulosta

Kun muutitte yhteen, ostitteko asunnon niin, että kumpikin sijoitti omista varoistaan?
Nimittäin kerrot, että omistatte asunnon yhteisesti ja kuitenkin hän on ilmaissut, että ei halua turvata asumistasi, jos hänelle sattuisi pahasti.
Mökit mies on siis saanut/perinyt ennen yhteenmuuttoanne ja niiden osalta hän voi avoliitossanne tehdä siten kuin tekee.
Avoliitto tosiaan on avonainen liitto, mitä tulee näihin omistamisasioihin.
Miekkonen ei yksinkertaisesti ole sitoutunut sinuun niin kuin sitoudutaan avioliittoon.
Tarkemmin sanottuna, olet eräänlainen kämppäkaveri, kämppis.
Kihlauskosintaasi olet saanut rukkaset! Hänen vastauksensa ei ole ollut erityisen kaunis eikä kunnioittava, vaan halventava. "Olet liian köyhä", sitä miehen vastaus tarkoittaa.
On hän sentään ostanut sinulle syntymäpäivälahjan! Monet miehet eivät osta mitään.
Ilmeisesti tuo syntymäpäivälahja on jonkinlainen laiha lohdutus siihen, että hän ei halua kihlautua eikä sitoutua lain edessä.
Mies ei ole vahingossa jättänyt sinua perinnöttömäksi. Kyllä se on aivan tietoista ja kertoo, ettei hän luota sinuun jostain syystä eikä katso olevansa sinusta vastuussa millään muotoa.
Ei ihme, että on paha olo.

Näkyyko missään kirjoissa tai kansissa että sinä olet laillinen omistaja (puolet asunnosta) asunnostanne?

Ellei, niin jäät lehdellä soittelemaan, teidän mahdollisessa erotapauksessa tai miehen kuollessa.

Taataksessi asunnonomistussuhteesi, ota välittomasti yhteys (esim. kuntasi ilmaiseen) lakiapuun. Sinä tarvitset oikeaoppista tietoutta miten toimia turvataksesi sinulle kuuluvan lakiosuuden.

Toivon totisesti, että teillä on asunnon yhteisomistuksesta mustaa valkoisella.

Ihmettelen kyllä, miksi roikut tuollaisessa liitossa. Mies maksattaa sinulla menojaan antamatta mitään omastaan. Muutenkin ihmettelen näillä palstoilla kirjoittavia naisia, jotka alistuvat miehen taloudelliseen alistamiseen, joka muuten on yksi henkisen väkivallan muodoista. Ovatko naiset niin epätoivoisia, että huonokin suhde on parempi kuin yksin oleminen.

Ihan kuin olisin lukenut tämän saman tekstin muutama viikko sitten jo täältä. Eli mahdollisesti trolli tai sitten silloin ei saanut sellaisia vastauksia kuin olisi toivonut. Mutta onhan näitäkin kohtaloja tietysti, joten:

Miehen kesämökki on hänen kesämökkinsä, siinä ei kai pitäisi olla mitään ongelmaa.

Asunnon olette ostaneet puoliksi, joten erotilanteessa se myös jaetaan puoliksi. Käytännössä jompi kumpi lunastaa toisen siitä pois, tai jos siihen ei ole varaa niin se myydään ja jaetaan saatu hinta puoleksi.

Kuolemantapauksen varalle pitäisi ehdottomasti olla testamentti. Miksi ihmeessä ette tehneet sitä jo silloin, kun ostitte asunnon? Ilman testamenttia ette ole toistenne edunsaajia myöskään vakuutuksissa. Ehkä ette haluakaan, mutta käytännössä asumisoikeus yhteisessä asunnossa toisen kuoleman jälkeen on sellainen asia, josta kannattaisi tehdä paperit.

Se, mitä saat syntymäpäivälahjaksi tai kuka ostaa ruuat ei liity mitenkään siihen, onko asumisjärjestelynne riittävän hyvin turvattu eron tai kuolemantapauksen varalta, ja miehen muu omaisuus ei tosiaan kuulu sinulle millään tavoin.

Hei Surupuserossa.

Olet saanut jo vastauksia kirjoituksesi omistus- ja rahapuoleen. En siksi kommentoi niitä. Sen sijaan haluan pysähtyä arvostus-teeman äärelle. Tulkitset miehen käytöksestä, ettei hän arvosta sinua tarpeeksi. Miten on, voisitko ihan reilusti ottaa asian heti pöydälle, lykkäämättä. Jokin viestisssäsi saa minulle tunteen, että olet vain odottanut tilanteen muuttumista ja arvostuksen syntyä. Jospa kysyisit suoraan: Mitä tunnet minua kohtaan? Mitä minussa arvostat? Miltä parisuhteemme sinusta tuntuu? Mikä toimii, mikä ei? Ja kuunneltuasi häntä kertoisit samat asiat myös hänelle.

Uskoisin, että on helpompi elää, kun selvittää, missä mennään, parisuhdeasioissa. En usko, että tilannetta silmiin katsomalla menettää mitään, siinä saattaa menettää, ettei ota asioita puheeksi. En myöskään usko, että raha on tässä se pointti, vaan nimenomaan parisuhteenne dynamiikka. Miten voit itse toimia sen parantamiseksi, aktiivisesti?

Kanssasi kyselee, Merja, diakoni

taas joku mottipää!on kesä mökkiä,yhteistä asuntoa,mutta ukolla ei ole varallisuuttalennä venukseen ei anukseen.