Hyväntahtoisuus on liiaksi luonteessa vain huonoksi. Olen ollut jo pidempään huolissani äitini tästä piirteestä. Lähes kaikki sisaruksensa ovat jollain tapaa käyttäneet hyödyksi tätä puolta. On milloin millaistakin apua tarjolla ja siitä sitten maksetaan hyväntahtoisesti palkka sisarukselle joka on palveluksen tehnyt. Äitini on eläkeläinen ja tulot eivät muutoinkaan ole hulppeat. Periaatteessa ihminen saa tehdä mitä haluaa. Lähinnä tässä huolettaakin ne kärkkyjät, jotka jostain syystä, lähinnä kai omista rahahuolistaan johtuen ikäänkuin liittyvät seuraan ja pyytävät kyytiin ja milloin millekin asioille. Sitten kun toisella on tapana tarjota lähinnä rahaa kiitokseksi. Tässä on se vaikeaa, kun voi vain sivusta seurata eikä haluaisi sekaantua. Sitten on vielä näitä muita hyppiäisiä ,jotka vain huomatessaan tämän luonteenpiirteen, käyvät yhä ahneemmiksi.
Hyväntahtoinen ihminen
Kolikoitakoneeseen.12
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Äitisi raha-asioita voit varmaan avittaa parempaan suuntaan. Kun menet hänen luokseen käymään, juttelet aiheesta ja vaikka yhdessä mietitte paperilla ja tiliotteiden avulla miten pieni eläke on ja jääkö mitään pahanpäivänvaraksi. Painota hänelle, että pitää jäädä säästöön jotakin joka kuukausi, että on mistä ottaa jos/kun tulee sairauskuluja tai hoitolaitosmaksuja. Tuskin nämä sisarukset ja "hyppiäiset" silloin tulevat avuksi maksamaan vanhan sairaan ihmisen kuluja.
Voisit jopa tarjoutua hänen asiainhoitajakseen, eli hän luovuttaisi vapaaehtoisesti raha-asioiden hoidon sinulle. Tällöin voisi olla viikoittainen yhteinen kauppamatka, jolloin yhdessä roudaatte isot ostokset hänelle, ja sen lisäksi EI KÄTEISTÄ RAHAA ÄIDILLÄ JATKUVASTI KOTONA. Yksi seteli voisi olla pahanpäivänvaraksi, mutta siihen ei kosketa ellei ole pakko!
Ensin hänestä varmaan olisi noloa kun ei voi tavalliseen tapaan kylvää viis- ja kaksikymppisiä palkaksi kaikenmaailman soittelijoille ja ovikellonsoittajille. Mutta parissa viikossa hän tottuisi siihen, että nyt säästetään rahoja tulevaisuuden varalle.
Kiltteys, liika sellainen, on ongelma, kyllä. Silloin kun henkilö ei jämäkästi tai mitenkään osaa sanoa EI. Mutta vanhanakin voi opetella. Ja ihan käypä selitys on sekin, että "voi voi kun minulla ei nyt ole yhtään rahaa". Ainakin kärkkyjät oppisivat parista kerrasta että turha vaiva..