Tarvisin vähä apua ymmärtääkseni mun miestäni.
Toivon asiallisia vastauksia, koska en tiedä kuka tässä on ns. väärässä ja kuka oikeassa (jos noita termejä nyt voi käyttää).
Hänellä on ajatuksena se, että haluaa tehdä kaikki asiat yhdessä, kyläilyt, harrastukset, kaupassa käynnit, mitä nyt ihmiselämään kuuluu, kaikki yhdessä. Mitä enemmän ollaan yhdessä, sen paremmalta hänestä tuntuu.
Olen itse ollut sinkku tosi kauan ja nyt puolisen vuotta olen ollut tämän miehen kanssa. Myönnän ettei parisuhde ole ollut minulle helppo, koska tunnen tarvitsevani omaa aikaa ja tilaa välillä. Tämä tietysti on miehestä ikävää.
Kysymykseen..
Miehelle on tulossa lääkärissä käynti tässä piakkoin. Asia on sellainen, että hänen pitäisi saada tutkimuksia, että tiedetään onko hänellä eräs sairaus. Asia ei ole mitenkään intiimi eikä mistään kamalan vakavasta esim. syövästä tms ole kyse.
Hän haluaa minut vastaanotolle mukaan. En haluaisi mennä, koska kyse on aikuisesta miehestä, joka osaa kyllä itse kertoa ja hoitaa asiansa.
Hän toivoisi, että olen muistuttamassa häntä mitä oireita hänellä on ollut ja on ns painamassa päälle jos lääkäri ei ole myötämielinen lisätutkimuksille ja tuntuu et mun pitäis hoitaa puhuminen.
Olen yrittänyt selittää miehelle oman kannan mutta hän ei tunnu ymmärtävän minua.
Toivon asiallisia vastauksia, koska en tiedä kuka tässä on ns. väärässä ja kuka oikeassa (jos noita termejä nyt voi käyttää).
Hänellä on ajatuksena se, että haluaa tehdä kaikki asiat yhdessä, kyläilyt, harrastukset, kaupassa käynnit, mitä nyt ihmiselämään kuuluu, kaikki yhdessä. Mitä enemmän ollaan yhdessä, sen paremmalta hänestä tuntuu.
Olen itse ollut sinkku tosi kauan ja nyt puolisen vuotta olen ollut tämän miehen kanssa. Myönnän ettei parisuhde ole ollut minulle helppo, koska tunnen tarvitsevani omaa aikaa ja tilaa välillä. Tämä tietysti on miehestä ikävää.
Kysymykseen..
Miehelle on tulossa lääkärissä käynti tässä piakkoin. Asia on sellainen, että hänen pitäisi saada tutkimuksia, että tiedetään onko hänellä eräs sairaus. Asia ei ole mitenkään intiimi eikä mistään kamalan vakavasta esim. syövästä tms ole kyse.
Hän haluaa minut vastaanotolle mukaan. En haluaisi mennä, koska kyse on aikuisesta miehestä, joka osaa kyllä itse kertoa ja hoitaa asiansa.
Hän toivoisi, että olen muistuttamassa häntä mitä oireita hänellä on ollut ja on ns painamassa päälle jos lääkäri ei ole myötämielinen lisätutkimuksille ja tuntuu et mun pitäis hoitaa puhuminen.
Olen yrittänyt selittää miehelle oman kannan mutta hän ei tunnu ymmärtävän minua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikuttaa identtiteettikriisiltä.
Joku päivä menette yhdessä myös vessaan
Nii..kiitos.
Pitääpä tutkia asiaa. :)
En olisi tuollaisen keskenkasvuisen poikasen kanssa. Vaikuttaa siltä, että ette sovi toisillenne. Eipä muuta kuin eri teille vaan.
Parisuhteessa joudutaan joustamaan puolin ja toisin ja tekemään kompromisseja.
En ymmäärrä, miksi kaikki pitäisi tehdä yhdessä. On nimittäin jopa suotavaa, että omiakin mieltymyksiä ja harrasteita on ja omaa aikaa (olla vaikka tekemättä mitään). Vaikka parisuhde on kahden kauppa, niin ei se edellytä fokusoitumista toiseen jatkuvasti. Kun tuntee toisen ja tietää tunteet niitä jatkuvasti vakuuttamatta, tieto että toinen on taas vierellä aikanaan, pitäisi riittää. Epävarmuustekijöitä jos on, niin silloinhan kontrolloidaan tätäkin aikaa.
Lääkäriin voisit mennä vain siksi, että olet valmis oleman hänen tukenaan. Tee asia selväksi hänelle, hänen tuekseen, mutta et aio muuttua hänen suuksi ja sanoikseen, koska luotat että hän itse osaa hoitaa parhaiten asiansa. Lääkäritkin yleensä kuuntelee mieluummin potilasta kuin päälle painavaa omaista.
Joo, olen kyllä samaa mieltä. Kirjoitat asiaa, kiitos.
Olen kyllä yrittänyt miettiä kaikki mahdolliset kannat tähän mutta en ole kyllä päässyt tulokseen joka olis selkeä.
"Lääkäritkin yleensä kuuntelee mielummin potilasta kuon päälle painavaa omaista"
Juurikin näin. Tämän vuoksi asia tuntuu tosi nololta et menisin vastaanottohuoneeseen mukaan.
Hän kaipaa äitihahmoa vierelleen. Siis äitiä ja vaimoa samassa paketissa. Ei ehkä kovin lupaava asetelma naisen kannalta.
Ai hirveetä, tulee ex mieleen.
Samalla lailla käyttäytyi joka vaan paheni pahenemistaan. Kulki kotonakin perässäni huoneesta huoneeseen ja vessaankin. Jos laitoin oven kiinni niin huuteli sen takaa kiireisiä, tärkeitä asioita.
Hulluksihan siinä meinas tulla.
Odotti minun hoitavan hänen asioitaan hänen puolestaan esim. hammaslääkärin peruutus ja uudelleenvaraus.
Kyse oli liki viiskymppisestä miehestä. Ainuttakaan omaa mielipidettä ei ollut.
E oo törmänny moisee, e myöskää puolisoin oo törmänny.
Läheisriippuvuus oletuttaa ny ekaks.
Tietty o kiva, jos menee tueks mut. Mut ku e oo kyse vakavast sairaude diaknoosi kuulemisest. Taviskeikal e sit o mtn tuettavaa.
Toist turhauttaa & toine o ilone. Aikanaa alkaa syömään suhetta.
Onks tullu sellast "Miksi et voi muka nyt tulla mukaan kun silloinkin tulit", jos e, ni joskus tulee.
Kiitos vastauksista!
Saitte mut oikeesti pohtimaan meidän tulevaisuutta.
Taidan tukahtua ajan mittaan hänen kanssaan ..