Ateisimihan on epäuskoa Jumalaan/jumaliin, mutta millainen logiikka sen takana oikein luuraa?
Ateistin epäusko syntyy oikeasti epäuskona ihmisten väärille jumalkuville ja tämä on täysin oikeaa epäuskoa. Mutta, mutta, hänen logiikka kuitenkin ilmeisesti päättelee, että koska ihmisten väärät jumalkuvat ovat epätodellisia, niin ei voi olla todellistakaan Jumalaa, eli ateismissa nämä kaksi asiaa liitetään niin lujasti toisiinsa, että ei nähdä enää metsää puilta ja todellisen Jumalan mahdollisuus pestään mielestä samalla pois, kun sieltä pestään ne ihmisten väärät jumalkuvatkin pois. Ja tätä asiaa ei ihminen edes itse tiedosta, vaan hänen logiikkansa vähitellen sokaisee hänet kokonaan.
Ateismissa sanotaan, jumalia ei ole! Totta, jumalia monikossa ei olekaan!
Mikä sitten voisi olla se "todellinen Jumala"?
Vinkkejähän tulee vähän kaikkialta, lähinnä kuitenkin lännestä ja idästä.
Jeesuksen mukaan Taivasten valtukunta on sisäisesti meissä. Missä sitten on Jumala? Jumala on Taivasten valtakunnassa. Onko Jumalakin sitten meissä?
20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Jung oli myös kovasti samoilla linjoilla.
<
Kaikissa uskonnoissa eli uskomusjärjestelmissä on tietenkin sama sokeus sille logiikalle, joka on johtanut ihmisen uskomaan juuri siihen uskontoon. Ihminenhän toimii kuitenkin aina loogisesti sen tiedon ja ymmärryksen varassa minkä hän omaa. Uskontojen kohdalla tämä tietenkin hämärtyy, koska niissä on kyse myös paljon muustakin kuin älystä ja logiikasta, sisäinen tunne on niissä paljon korostuneempi. Ateismissa ei pitäisi olla tätä puolta, mutta kyllä siinäkin sisäinen tunne näyttäisi olevan erittäin korostetussa asemassa. Kun musta tuntuu, että se ei ole totta, niin se ei voi olla totta. Sisäinen tunne lienee erittäin voimakas kaikissa uskomuksissa. Intuitoksikin sitä kutsutaan ja sekin ohjaa ihmistä hänen päätöksissään.
Tiedostava, rehellinen looginen ajattelu ajaakin ihmistä enemmänkin agnostikoksi. En tiedä, en ole täysin varma, se on mahdollista. Vakaumuksellisuus on kuitenkin monelle ihmisille niin tärkeä asia, että hän ei kykene oikein elämään ilman sitä ja epävarmuuskin voi olla ahdistava asia. Älyllinen rehellisuus on välillä vaikeaa, kuten rehellisyys aina muutenkin tuppaa välillä olemaan. Sitten on myös ryhmäpaine, joka ohjaa ihmisen vakaumuksellistakin ajattelua, eihän oikein kukaani halua jäädä yksinkään.
Ateistin epäusko syntyy oikeasti epäuskona ihmisten väärille jumalkuville ja tämä on täysin oikeaa epäuskoa. Mutta, mutta, hänen logiikka kuitenkin ilmeisesti päättelee, että koska ihmisten väärät jumalkuvat ovat epätodellisia, niin ei voi olla todellistakaan Jumalaa, eli ateismissa nämä kaksi asiaa liitetään niin lujasti toisiinsa, että ei nähdä enää metsää puilta ja todellisen Jumalan mahdollisuus pestään mielestä samalla pois, kun sieltä pestään ne ihmisten väärät jumalkuvatkin pois. Ja tätä asiaa ei ihminen edes itse tiedosta, vaan hänen logiikkansa vähitellen sokaisee hänet kokonaan.
Ateismissa sanotaan, jumalia ei ole! Totta, jumalia monikossa ei olekaan!
Mikä sitten voisi olla se "todellinen Jumala"?
Vinkkejähän tulee vähän kaikkialta, lähinnä kuitenkin lännestä ja idästä.
Jeesuksen mukaan Taivasten valtukunta on sisäisesti meissä. Missä sitten on Jumala? Jumala on Taivasten valtakunnassa. Onko Jumalakin sitten meissä?
20. Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".
Jung oli myös kovasti samoilla linjoilla.
<
Kaikissa uskonnoissa eli uskomusjärjestelmissä on tietenkin sama sokeus sille logiikalle, joka on johtanut ihmisen uskomaan juuri siihen uskontoon. Ihminenhän toimii kuitenkin aina loogisesti sen tiedon ja ymmärryksen varassa minkä hän omaa. Uskontojen kohdalla tämä tietenkin hämärtyy, koska niissä on kyse myös paljon muustakin kuin älystä ja logiikasta, sisäinen tunne on niissä paljon korostuneempi. Ateismissa ei pitäisi olla tätä puolta, mutta kyllä siinäkin sisäinen tunne näyttäisi olevan erittäin korostetussa asemassa. Kun musta tuntuu, että se ei ole totta, niin se ei voi olla totta. Sisäinen tunne lienee erittäin voimakas kaikissa uskomuksissa. Intuitoksikin sitä kutsutaan ja sekin ohjaa ihmistä hänen päätöksissään.
Tiedostava, rehellinen looginen ajattelu ajaakin ihmistä enemmänkin agnostikoksi. En tiedä, en ole täysin varma, se on mahdollista. Vakaumuksellisuus on kuitenkin monelle ihmisille niin tärkeä asia, että hän ei kykene oikein elämään ilman sitä ja epävarmuuskin voi olla ahdistava asia. Älyllinen rehellisuus on välillä vaikeaa, kuten rehellisyys aina muutenkin tuppaa välillä olemaan. Sitten on myös ryhmäpaine, joka ohjaa ihmisen vakaumuksellistakin ajattelua, eihän oikein kukaani halua jäädä yksinkään.
Vastaukset 96
Vanhimmat
Miksi ateistin tulisi olla evidentialisti? En usko jumalaan, koska en usko, Simple as that.
Hmm. Mutta kun niin, että ainakaan minulla ei ole ollut koskaan mitään sisäsitä tunnetta Jumalasta, eikä kirjoissa olevat jutut Jumalasta tee Jumalasta totta, enkä ole saanut Jumalasta pienintäkään vihiä, niin ei ole mitään Jumala-kohdetta, johon voisin vilpittömästi uskoa.
Siksi ne kaikki Jumalat vaikuttavatkin olevan vain sellaisten ihmisten heiniä, jotka ovat pystynyyt suggeroimaan itsensä uskomaan. Minä ole aivan liian maanläheinen.
sama juttu. Miksi se pitäisi olla sen monimutkaisempaa?
Omatunto sen todistaa, että Jumala on, elää ja voi hyvin.
Te pälyilette taivaalle vaikka Totuus löytyy sisimmästä.
"Vain hullu sanoo ei ole Jumalaa"
Joko ateistit on hulluja tai valehtelijoita, hulluilta ette vaikuta joten vaihtoehdoksi jää valehtelu.
Ongelma ei ole siinä ettekö löytäisi Jumalaa. Ongelma on siinä, että te ette halua asettua auktoriteetin alle vaan haluatte olla ikään kuin "oman elämänne herroja", mutta ette ymmärrä että todellisuudessa olette kuoleman orjia.
Jeesus Kristus tuli jotta meillä on elämä, hänen seuraajanaan kuolemalla ei ole enää valtaa minuun, vaikka tämä ruumis hajoaa sielu jatkaa matkaa ikuiseen yhteyteen rakkaan Luojan kanssa.
Jumalattomat väittää aina etteivät pelkää kuolemaa, mutta siellä se kuitenkin on syvällä sydämen kätköissä piilotettuna viimeistään kuoleman kohdatessa ne valheet minkä varaan olette elämänne rakentanut romahtaa täysin siinä hetkessä.
"Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin"
Tulkaa jo tänään Totuuteen ja hyljätkää nuo valheet, henkenne voidaan vaatia jo tänään teiltä vaikka kaikki näyttäisikin omasta mielestänne päinvastaiselta.
Omatunto ei ole jumala.
Ei niin, mutta se on todistus Jumalasta ja meidän omatunto myös todistaa sen kuka meidät on luonut.
Sen tähden kukaan ei voi itseään puolustaa kerran Jumalan tuomioistuimen edessä. Vain Jeesus Kristus voi meidät turmeltuneet ihmiset pelastaa.
Ei minun omatuntoni ole todistus minkään jumalan olemasaolon puolesta. Entä itsetuntoni, huumorintajuni, empatiani jms. - mistä jumalasta ne ovat todisteita..
Koitat ehdottaa että se oikea jumala olisi juuri kristinuskosta vaikka se on yksi epäloogisimmista ja barbaarisimmista. Hindulaisuuskin olisi vakuuttavampi ja muuten lempeämpi jumala. Kaikki data uskonnoista on ollut tähän mennessä epäilyttävää ja lapsellista. Raamattu antaa muuten jumalasta liian tyhmän kuvan ollakseen universumin kaikkivaltias.
"Ateisimihan on epäuskoa Jumalaan/jumaliin, mutta millainen logiikka sen takana oikein luuraa?"
Logiikka on hyvin yksinkertainen. Olen ateisti, koska olen sitä mieltä, että mitään jumalaa tai jumalia ei ole eikä voi olla olemassa. Ja siksi en myöskään usko mihinkään jumalaan, miksi uskoisin johonkin olemattomaan?
Ateistina en usko minkään sellaisen jumalan olemassaoloon, josta on esitetty olemassaoloväitteitä.
Mikäli joku esitää minulle olemassaoloväitteen jumlasta, jota pidän uskottavana, lakkaan olemasta ateisti.
Kuutenkymmeneen vuoteen näin ei ole tapahtunut, ehkäpä vielä joskus...
En usko mihinkään jumalaan, koska en näe mitään syytä uskoa sellaiseen, jonka olemassaolosta ei ole mitään näyttöä eikä edes pienintä viitettä. Lisäksi minkään asian selitys ei vaadi yhdenkään jumalan olemassaoloa. Kristittyjen jumala ei tee tässä asiassa poikkeusta.
Miksi siis uskoisin mihinkään jumalaan? Enhän usko maahisiinkaan, en saunatonttuihin, en joulupukkiin, en lumimieheen, en yksisarviseen, en kyklooppeihin, en seireeneihin tai Loch Nessin hirviöön.
Tietysti jos jostain edellämainituista saadaan joskus uskottavaa näyttöä, lupaan harkita kantaani sen olennon kohdalla uudestaan. Sitä odotelessa pitäydyn epäuskossa kyseisten hahmojen suhteen. En nimittäin näe mitään syytä uskoa vain uskomisen vuoksi.
Silloin tällöin jotkut ateistit esittävät tätä ajatusta, että jumalat olisivat ihmisen sisäisiä, tiedostamattomia voimia ja yleensä siloin vedotaan Jungiin. Niin olen tehnyt useasti itsekin. Ajatusta ei raivokkaasti vastusteta, mutta ei se kovasti saa vastakaikuakaan.
Luulisin asiaan vaikuttavan sen, että Jubgia ei juurikaan tunneta ja kun aletaan puhua arkkityypeistä, niin se samaistuvat ihmisten mielissä ihmisen sisällä asuviksi pikkuisiksi teistisiksi olennoiksi: arkkityypit ovat siis huuhaata. Jungin perisideat eivät kuitenkaan inun ymmärtääkseni edellytä minkäänlaisen yliluonnollisen olemassaoloa, ne vai suhtautuvat vakavasti moniin sellaisiin havaintoihin, jotka eivät oikein sovi empiirisesti todennettuun maailmankuvaan. Arkkityypeille ei ole mittareita, joten mieluummin tutkitaan sitä, mikä mitattavissa on: aivojen sähköisiä ja kemiallisia muutoksia, joista saa selkeää dataa.
"Ateisimihan on epäuskoa Jumalaan/jumaliin, mutta millainen logiikka sen takana oikein luuraa?"
Riippuu henkilöstä. Merkittävä osa ateisteista on ateisteja, koska jumalien olemassaolosta ei ole yhtäkään todistetta tai jumalat ovat todistettavasti ihmisen keksimiä.
Meillähän on siinäkin tietenkin pähkinä purtavaksi miten me oikein määritämme itsellemme jumaluuden/Jumalan?
Jumalakin muuttuu ihmisen kehityksen kautta kokoajan abstrammaksi, pelkästä puupökkelöstä joksikin, jossa tiivistyy kaikki mikä on. Tieteellisyyskin tekee jumalkuvistamme kokoajan täsmällisempiä. Kaikki se tieto mikä on uutta ihmiskunnalle, on sekin osa Jumalaa. Mehän annamme uudelle tiedollekin aina sen löytäjän nimen, niin eihän ihminen keksi oikeastaan mitään uutta tietoa, vaan löytää ainoastaan vanhaa tietoa, mistä suurin osa on ollut olemassa lähes jo siitä saakka, kun maailmankaikkeus sai alkunsa, jos se nyt mitään alkua on koskaan saanutkaan?
On aivan turha lähteä tutkimaan pelkästään Raamatun Jumalaa, vaikka monoteismi onkin erittäin todennäköisesti se oikea näkemys. On vain yksi Jumala, joka on kaikki mitä on ja mekin olemme osa tuota Jumalaa, halusimme tai emme. Mitä pidemmälle kehitys etenee, niin sitä enemmän kaikki palaa numeroon 1. On vai yksi kaikki mitä on. Mielestäni tämä asia on varsinkin itämaiselle ihmiselle melko helppo ymmärtää. Meitä länsimaisia ihmisiä kun rasittaa vielä nykyaikanakin juutalais-kristilliset jumalkuvat. Varsinkin se VT:n pikkumaiselta, kateelliselta, väkivaltaiselta, palvontaa alati janoavalta vaikuttava jumalkuva. Jeesuksella taas oli aivan toinen suhtautuminen. Hän sanoi, että Jumala on Rakkaus ja siihen ei kuulu tietenkään yksikään noista edellä mainituista asioista.
Ja kun ihmiselle on annettu vapaa tahtokin, sen kaikki täällä kuitenkin kai allekirjoittavat, niin miksi syyttäisimme Jumalaa siitä, että ihminen myös toteuttaa tuota vapaata tahtoaan vapaasti? Miksi ihmisten teoista syytetäänkin Jumalaa? Pitäisikö Jumalan ottaa vapaa tahtomme meiltä kokonaan pois? Mitä me silloin olisimme?
Näyttäisi tällä palstalla vähän siltä, että kaikki teistä ns. ateisteista tuotte kokoajan esille vain sen kristinuskon ja sen takia todellisen Jumalan olemassaolon täytyy näköjään olla täysi mahdottomuus, niin ymmärrättekö te sen miten te olette todellisuudessa asettaneet itsenne yhdelle radalle, ettekä enää tunnu pääsevän siltä millään pois? Olette lukinneet mielenne yhteen ja samaan suhtautumiseen koko elämänne ajaksi. Teille on tullut suorastaan pakkomielle siitä miten te haluatte asian nähdä. Toteutatte tietenkin vain omaa vapaata tahtoanne, joten siinä ei ole mitään pahaa sinänsä, ei väärässä olemisessa ole sinänsä mitään pahaa. Ja toteutatteko te nyt omaa vapaata tahtoanne täysin vapaasti, vai annatteko te kuitenkin ihan muiden tahtojen vaikuttaa omaan tahtoonne?
Jos Raamattu pyyhittäisiin kokonaan pois mielestä ja kristinusko, niin mitäs luulette, miten te suhtautuisitte koko juttuun?
Jos vaikka Supermies sarjakuva olisi teille Raamatun asemassa, ja Supermies olis Jumala, niin mitäs luulette? Kaikkihan diggaa kai kuitenkin Supermiestä, paitsi Lex Luthor ja pari muutakin pahista. Supermies edustaa kaikkea mikä on superia, se ei koskaan tee mitään muuta kuin superjuttuja. Lapsellinen vertaus, mutta ymmärtänette mitä sillä ajan takaa?
Juice Leskinen totetaa jossain biisissään jotenkin: "Pilkkaanko Jumalaa, vaiko ihmisten jumalkuvia?"
>>>Ja kun ihmiselle on annettu vapaa tahtokin, sen kaikki täällä kuitenkin kai allekirjoittavat,.. >>>
Höpsis
http://en.wikipedia.org/wiki/Neuroscience_of_free_will
http://en.wikipedia.org/wiki/Free_will
>>> Teille on tullut suorastaan pakkomielle siitä miten te haluatte asian nähdä.>>>
Peiliin katsomisen paikka siellä päässä. Mitä toiveajattelua se on ettei maailmankaikkeuden luojasta ole todisteen tynkääkään? Luuletko tosiaan jonkun täysipäisen olevan niin ylimielinen, että tarkoituksella sellaista olentoa vastaan haraisi, jos uskottavat todisteet olisi esillä?
Oletko siis ateisti, whatever, vastoin vapaata tahtoasi?
Vapaa tahto onkin monimutkainen juttu, totta kai!
Älykäs ja tiedostava ihminen kai kuitenkin kykenee valitsemaan maailmankuvansa, uskontonsa, minkä tahansa melko vapaasti, eli ainakin tässä suhteessa hänellä pitäisi olla se vapaa tahtokin?
Ihminen on tietenkin hyvin rajallinen monessa suhteessa, joten hänen vapaa tahtonsakin on silloin rajallinen monessa suhteessa. Emme kykene esim. lentämään kuin lintu, vaikka kuinka sitä tahtoisimmekin. Olemme kuitenkin senkin ongelman ratkaisseet kehittämällä lentäviä laitteita. Teknologinen kehitys laajentaakin selvästi myös vapaata tahtoamme. Toinen esimerkki on se, että ihminen voi vaihtaa jo sukupuoltaankin lääketieteen avulla.
Sielua tuskin tässä todistat, niin ehkä suostut olettamaan aivot tietoisuuden alkuperäksi... Maalaisjärjellä ajatus on aivotoiminnan seurausta eikä päinvastoin. Havaintoa ajatuksesta tai tietoisuudesta ilman aivotoimintaa ei ole. Jos ajatuksesi on seurausta aikaisemmasta aivotoiminnasta, niin oletko itse tietoisesti luonut sen aivotoiminnan joka ajatukseen johtaa - tuskin. Kuka silloin on päättävässä asemassa - sinä ajattelevana tietoisuutena vai toiminta aivoissa, mistä edellä mainitut johtuu?
Kun nopeasti kirjoittaa, niin väliin mahtuu aina jokin ylilyöntikin. Tuon lauseen olisin jättänyt normaalisti kirjoittamatta. Johtunee osittain siitä, että itse en provosoidu oikeastaan juuri mistään ja aina ei muista sitä, että moni muu kuitenkin provosoituu vähän helpommin. Ei sitä tukkia omassa silmässään aina huomaa.
Millaisessa maailmassa sinä sitten haluaisit elää? Täydellisessä, missä Jumalankin näkisi melko helposti?
Eikö se ole vain mielenkiintoista, että kaikki ei ole näkyvillä?
Ihmiset palvoivat aikoinaan aurinkoa, se on ainakin näkyvillä, vähän liikaakin, niin että sitä ei voi paljain silmin edes katsoa. Myös Raamatun Jumalasta sanotaan, että hänen kirkkautensa on niin suuri, että sitä ei voi katsoa. Lienee vain johdannainen tästä aurinkoon katsomisesta. Symbolinen juttu.
Tietenkin meillä on vapaa tahto myös harata ihan mitä tahansa vastaan! Siinähän sitten opimme, että vastaan harmaaminen ei ole aina kovinkaan järkevää. Me olemme vain pelkkä lapsia sellaisen voiman rinnalla, joka on kaikkiviisas. Se muuten vaikuttaisi olevan myöskin kaikkisalliva, joten juuri siksi näin. Tiedän, että kirjoitan paljon sellaista, joka voidaan liittää krisrinuskoonkin, mutta ootteko nyt sitä mieltä, että kaiken minkä voi jotenkin liitää kristinuskoon, täytyy olla myös jotenkin persiistä?
Tämä palstakin on aikamoista vastaan haraamista ja ihmisten touhuhan perustuu aika pitkälti juuri vastaan haraamiseen. Minäkin haraan vastaan minkä kerkiän, ja turpiinkin tulee usein ihan samassa mitassa. Sitä vaan toivoo, että jonain päivänä oppisi välttelemään vastaan haraamistakin. Ei kai siihen muu lähinnä auta, kuin väsyminen ja vanheneminen.
Joskus ihmisten valistaminen voidaan myös nähdä jonkinlaisena vastaan harmaamisena, valistakaa siis minua jos näin on!
;)
Voit itsellesi näyttää vapaan tahtosi olemattomuuden, tahtomalla jotain mitä et elämässäsi tähän asti ole tahtonut. Maailma on pullollaan asioita mitä et tahdo tehdä tai kokea - valitse niistä muuttama ja tahdo tehdä ne. Näennäisen vapaasti toimit tahtosi rajoissa, mutta tahdollesi et mitään voi.
Todista, todista, todista!
Sitähän ihmiset jaksaa aina vaatia. Eikö uskollekin pidä jättää tässä maailmassa vielä jokin paikka?
Teille usko on näköjään lähinnä uskontoon liitettävä asia? Voi, se on paljon muutakin!
Usko on yksi niistä sisäisistä tekijöistä mihin me päätöksemme aina perustamme. Muita sisäisiä tekijöitä ovat mm. äly ja logiikka, sekä intuitio.
Tiede todistaa ainakin sen, että monia asioita ei voinut aikoinaan todistaa juuri muuten kuin vetoamalla symboliseen samankaltaisuuteen jonkin toisen asian suhteen. Jos vesi virtaa vaikka joessa, välillä nopeutuen, välillä hidastuen, niin miksei aikakin etene samoin? Täysin hullulta kuulostava ajatus, mutta se on on täysin totta fysiikan lakien mukaan. Tämä tiedetään jo ihan kokemuksestakin, koska sateliiteissa kellot kulkevat hieman eri aikaa kuin täällä maan päällä.
Kyllä te varsin kummallista maailmaa itsellenne tahdotte, kun kaikki pitäs olla näkyvissä ja ilmeisesti vielä itsestäänselvääkin. Mikä ihmeen paikka se sellainen voisi olla? Eihän sellaisessa paikassa taida olla mitään järkeä!
>>>Eikö uskollekin pidä jättää tässä maailmassa vielä jokin paikka?>>>
Uskolla tai luottamuksella on paikkansa arkielämässä, ei maailmankaikkeuden alkuperää koskevissa kysymyksissä.
>>>Kyllä te varsin kummallista maailmaa itsellenne tahdotte, kun kaikki pitäs olla näkyvissä ja ilmeisesti vielä itsestäänselvääkin.>>>
Maailma on mitä on tahdostamme riippumatta. Teillä on tarve lisätä siihen jotain olematonta.
Tahtominen ja haluaminen on vähän hassuja juttuja. Niistä pitäskin päästä vähitellen ehkä kokonaan eroon. Kun et halua mitään, saat kaiken.
Rajallinen ihminen, omaa rajallisen vapaan tahdonkin, mutta sitäkin voi laajentaa keinotekoisesti, esim. teknologian avulla.
Voin toki tahtoa mitä tahansa, ainakin mielikuvituksessani. Tarvitseeko sitä aina kaikkea kokea, saadakseen tietää mitä se on? Eikö joskus pelkkä kuvitteleminen ole jopa parempi kuin aito asia.
>>> Niistä pitäskin päästä vähitellen ehkä kokonaan eroon. Kun et halua mitään, saat kaiken.>>>
Tajuttomuus on sellainen tila - ainakaan tietoisuuteen asti ei tule merkkejä tahtomisesta.
Epäilen ettei vapaasta tahdosta voi antaa esimerkkiäkään...
Maailma on olemassa, mutta se ei selvästikään vielä ihan kelpaa meille ihmisille sellaisenaan.
Kokoajan pitää olla jotain kehittämistä ja parantelemista.
Mulla ei siinä ainakaan paljon ole valittamista. Mitään en juuri omista, ehkä tämän itseni kuitenkin.
Ei tarvitse teititellä, en ole kuin vasta vähän yli puolessa väliä kahdeksattakymmentä.
En siis käy missään uskonnollisessa yhteisössä, mitä nyt normaalit häät, hautajaiset yms.
Kaikki on vain oman etsintäni seurausta. Ei sen kummempaa...
''Ja kun ihmiselle on annettu vapaa tahtokin, sen kaikki täällä kuitenkin kai allekirjoittavat, niin miksi syyttäisimme Jumalaa siitä, että ihminen myös toteuttaa tuota vapaata tahtoaan vapaasti? Miksi ihmisten teoista syytetäänkin Jumalaa? Pitäisikö Jumalan ottaa vapaa tahtomme meiltä kokonaan pois? Mitä me silloin olisimme?''
Milloin ateisti syyttää jumalaa ihmisten teoista?
Niin, ei Pekkaakaan voi syyttää Jarmon teoista, varsinkaan jos he eivät ole koskaan edes tavanneet toisiaan. Oikeastaan heitähän ei ole toisilleen edes olemassa.
Lue ajatuksella uudestaan.
Etkö ymmärtänyt kysymystä?
No, näyttäs vähän siltä ainakin tämän palstan perusteella, että ateismi on monelle protesti lähinnä kristittyjen, Raamatun Jumalaa kohtaan. Jos ei olis Raamattua, niin ehkä tätäkään palstaa ei olis, ainakaan täällä ei otettais yhtä kiivaasti yhteen. Tietenkin voimme tarkastella vaikkapa Japania, jossa sielläkin sanotaan olevan paljon, ehkä eniten maailmassa suhteuttettuna väkilukuun ateisteja. Itämaiset ihmiset on tosin aika kummallista porukkaa ja japanilaiset tuntevat hyvin huonosti Raamattua, paitsi ne, jotka ovat siihen tarkemmin tutustuneet. Ja jos menemme Japaniin katsomaan heidän omia uskonnollisia seremonioitaan, sun muita, niin kyllähän sielläkin on vielä kaikenlaista jumaluususkoa sun muuta vastaavaa. Japanilaiset rakastaa seremonioita ja muita häppeningejä.
Kun olen tutustunut japanilaiseen budoonkin jossain määrin, niin sieltä löytyy yksi, arvostettu heppu, joka kuoli 45 vuotta sitten. Hän kertoi näin.
"""..."I felt the universe suddenly quake, and that a golden spirit sprang up from the ground, veiled my body, and changed my body into a golden one. At the same time my body became light. I was able to understand the whispering of the birds, and was clearly aware of the mind of God, the creator of the universe.At that moment I was enlightened: the source of budo is God's love – the spirit of loving protection for all beings ...
Minusta palstan monen ateistien protesti on siis kuitenkin enemmänkin Raamatun jumalkäsitystä vastaan. Varsinkin sitä VT:n käsitystä vastaan. Erilaisia protestejahan on syntynyt jo varmaan ainakin 1700 vuoden ajan, jos ei lähes aivan sieltä ajanlaskun alusta saakka, mutta ne ovat olleet enemmänkin kristinuskon sisäisiä, kuin ulkoisia protesteja. Väitetään, että ensimmäiset saatananpalvojatkin olivat kristittyjä munkkeja. Länsimainen, nykyaikainen ateismi näyttäisi olevan vain saman protestisen jatkumon viimeisin muoto.
Ette te varmaan pysty edes kuvittelemaan sitä millainen suhtautuminen teillä olisi ateismiinne, jos Raamattua ei olisi koskaan kirjoitettukaan, tai Koraania, joka sekin on oikeastaan taas vain yksi jatkumo, jota ei olisi olemassa ilman Raamattuakaan, tai ainakin sen tarinat olisivat aika erilaisia. Ja Raamatullakin on varmaan jokin esikuva silläkin, jossain toisessa, vieläkin vanhemmassa kirjassa.
Jos ei ymmärrä jatkumoa, ei voi oikein ymmärtää nykyistäkään tilannetta.
Alitajuntaiset asiat ovat muutenkin hankalia. Ihminen ei välttämättä edes kovin hyvin tiedosta sitä miksi hän johonkin uskoo, vaikka hän älyynsä ja järkeensä siinäkin usein vetoaakin. Halu ja tahto ovat todella voimakkaita vaikuttimia kaikessa mihin ihminen uskoo. Uskoahan se ateismikin vain on. Ei ole todisteita vastaankaan esittää. Juutalais-kristillinen jumalkuva on kyllä hirvittävä, jos sen sallaisena haluaa nähdä. Ihminen kun on siinä tehnyt Jumalasta enemmänkin oman kuvansa. Tietämätön ja taikauskoinenkin ihminen. Itämaissa uskomukset ovat paljon laajempia, niissä Jumala on kaikki mitä on. Ja kyllä länsimaissakin on samanlaista ajattelua ollut ja on edelleenkin. Metafysiinen pohdiskelu johtaa kummallisiin ideoihin, jotka voivat aluksi tuntua mielipuolisilta, mutta vähitellen niihin alkaakin tulla järkeä. Ihan yksinkertaisesta asiasta tuskin on kysymys, kun on kyse olemassaolostamme. Sanoilla kun ei voi kaikkea edes ilmaista kovinkaan hyvin, mutta ainahan voi ainakin yrittää.
Lyhyesti: Ateisti ei protestoi jumalia vastaan, eikä syytä jumalia mistään.
''Uskoahan se ateismikin vain on.''
Uskon puute on uskoa?
Protesti koskeekin ihmisten jumalkuvia ja -käsityksiä. Eikös se selviä aloituksestani?
Miksi esim. sitten sinä olet tällä palstalla, jos et halua protestoida asiaa mitenkään? Onko tämä ateistien yhteinen hauskanpitopalsta vai mikä?
Ja eikös tämä palsta kuulu sitten paremminkin tuonne tiede tai harrastus puolelle, eikä tänne uskonnot ja uskomukset palstalle, kun ateismi ei ole kerran uskoa?
Tämähän on täysin ristiriitaista.
Ettehän tekään tiedä sitä onko jokin meitä "korkeampi voima" tai "henki", mikä tahansa, joka tapauksessa aika erikoinen asia olemassa vai ei. Teidän on vain uskottava, että ei ole. Pelkkää uskoa.
Niin moni ihminen on kuitenkin kertonut asioita, jotka viittaavat siihen, että tietoisuuskin voi olla kehosta riippumaton eli ilmeisesti tietoisuus on silloin yhtä kuin ihmisten käyttämä termi "henki" Eikä niillä kokemuksilla ole usein ollut mitään tekemistä minkään uskontojen höpinöiden kanssa.
Puutehan liitetään kärsimykseen, kun joku ihmiselle tärkeä asia puuttuu kokonaan. Jotain minkä ihminen tarvitsee päivittäin, jota ilman ei tule toimeen ja joka voi johtaa pian vakavaan tilaan, jos sitä ei pysty tyydyttämään. Ruuan puute, veden puute, suojan puute. levon puute ja vaikka läheisyyden puute. Puutehan on aina negatiivinen ilmaisu. Uskon puuttuminen on oikea sana, ja se ei voi olla mahdollista, koska ihminen käyttää uskoaan jatkuvasti. Ihminenhän uskoo moniin asioihin. kukaan ei elä ilman uskoa. Jos taas tarkoitetaan uskomista uskonnollisessa tarkoituksessa, niin sitten se on vähän eri juttu.
Kun nyt sanoja käännellään ja väännellään.
Kuka ihminen voi sanoa vaikkapa, en tarvitse rakkautta, en tarvitse toivoa, en tarvitse uskoa? Voiko se olla edes mahdollista? Yhtä hyvin voisi sanoa, en tarvitse ruokaa, happea tai unta.
Ja ilman mitään uskontoyhteyttä. Usko, Toivo ja Rakkaus.
Yleismaailmallisia juttuja kaikki.
>>>Protesti koskeekin ihmisten jumalkuvia ja -käsityksiä. Eikös se selviä aloituksestani?>>>
Oma väheksyvä oletuksesi.
>>>Miksi esim. sitten sinä olet tällä palstalla, jos et halua protestoida asiaa mitenkään?>>>
Olisiko tämä palsta olemassa ilman uskovia ja ennen kaikkea teidän sotkeutumista toisten asiohin..
>>>Ja eikös tämä palsta kuulu sitten paremminkin tuonne tiede tai harrastus puolelle, eikä tänne uskonnot ja uskomukset palstalle, kun ateismi ei ole kerran uskoa?>>>
Uskon vaikutusten havaitseminen ja niitä vastustaminen on siis uskoa itsessään.
>>>Ettehän tekään tiedä sitä onko jokin meitä "korkeampi voima" tai "henki", mikä tahansa, joka tapauksessa aika erikoinen asia olemassa vai ei. Teidän on vain uskottava, että ei ole. Pelkkää uskoa.>>>
Mielestäsi järkevämpi vaihtoehto on olettaa jonkin olemassaolo ja kuorruttaa kakkua mielikuvituksen rajoissa.
>>>Niin moni ihminen on kuitenkin kertonut asioita, jotka viittaavat siihen, että tietoisuuskin voi olla kehosta riippumaton eli ilmeisesti tietoisuus on silloin yhtä kuin ihmisten käyttämä termi "henki" Eikä niillä kokemuksilla ole usein ollut mitään tekemistä minkään uskontojen höpinöiden kanssa.>>>
Tämä on tulos:
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/10/141007092108.htm
>>>Puutehan liitetään kärsimykseen, kun joku ihmiselle tärkeä asia puuttuu kokonaan. Jotain minkä ihminen tarvitsee päivittäin, jota ilman ei tule toimeen ja joka voi johtaa pian vakavaan tilaan, jos sitä ei pysty ...>>>
Jotain missaan, kun en kykene sokeasti uskomaan johonkin, sinä missaat uskomalla johonkin.
>>>Kuka ihminen voi sanoa vaikkapa, en tarvitse rakkautta, en tarvitse toivoa, en tarvitse uskoa? >>>
Elossa olevan ihmislajin edustajan näkökulma. Mikä on sata miljoonaa vuotta sitten tallautuneen ötökän mielipide kaikesta ja miksi se ei ole yhtäpätevä?
Halutaan siis tulkita kaiken minkä kirjoitan lähinnä sillä negatiivisella sävyllä(kö)?
No, yritän selittää asiat yksinkertaisemmin.
Minähän tavallaan yritän vaikuttaa teidän vapaaseen tahtoonne, eikö niin?
Jos ihminen vaatii toista todistamaan jotain jostain itselleen, hänhän antaa silloin tavallaan luvan vaikutaa omaan tahtoonsa, eikö niin?
Ja tällä pasltalla usein sanotaan, en usko, koska ei ole todisteita.
Miksi sitten mahdollisesta Tosi Jumalasta tai "kosmisesta voimasta" ei voisi olla todisteita?
Mielestäni se rajoittaisi vapaata tahtoamme, eli pysäyttäisi kehityksemme, kasvumme. Emme uskaltaisi kokeilla enää rajojamme, joka on myös asioiden kyseenalaistamista. Heti kun tekisimme, virheen, "järjestelmänvalvoja" nappais niskasta kiinni ja pitäs ainakin tiukan puhuttelun ja sehän olisi noloa. Pitää ajatella laajemmin, paljon laajemmin.
Ihan yksinkertainen esimerkki, vertauskuvia ymmärretään kaikkein parhaiten ja tieteelliset sellaiset lienevät kaikkein parhaimpia meille nykyihmisille. Itselleni mahdollinen Tosi Jumala on lähinnä "Henkinen Aurinko" Sitä on hyvä alkaa tarkistelemaan tuntemamme auringon kautta.
Mehän tiedämme jo paljonkin auringosta. Sen synnyn ja sen koostumuksen, sen toiminnan ja jopa sen kuolemankin. Mitä ihminen tiesi siitä 3000 vuotta sitten? Ei paljon mitään. Se loisti valoa ja säteili lämpöäkin ja liikkui taivaalla. Ihminen näki valon ja tunsi lämmön ihollaan. Aurinko antoi myös elämän ja sitäkään ihminen ei kyennyt paljoa ymmärtämään, hän kuitenkin uskoi auringon antavan elämänkin. Me tiedämme tieteestä tämän. Me tiedämme fotosynteesin sun muun. Me tiedämme, että liika auringon valo myös tuhoaa elämän.
Jos me olisimme alkaneet tuolle muinaiselle ihmiselle todistella auringon syntyä tai toimintaa, niin aika vaikeaa se olisi ollut ilman tieteellistä tuntemusta. Puheet sähkömagneettisesta säteilystä, magneettikentistä, valonnopeuksista, alkuaineista, siitä miten auringon energia poukkoilee auringon sisäisessä magneettikentässä kuin kuula flipperin sisällä, kunnes se vasta jopa 10 000 vuoden päästä vihdoin pääsee auringon pinnalle ja vaikka mitä. Ja vielä kun jokainen asia pitäisi alkaa selittämään vielä erikseen yksityiskohtaisemmin, mikä on sähkömagneettinen säteily jne, ja taas tulisi vain lisää uusia ja outoja tieteen koukeroita, niin huhhuh.
Mitähän se ihminen olis tuumannut?
Täysin kahjoa. Meillehän se kaikki on aika selvää, vaikka emme mekään kaikkea vielä tiedä ja ymmärrä ja yksilöissäkin on paljon eroja. Kaikki ovat kuitenkin käyneet peruskoulut ja katsoneet tiededokumentteja ja jos asia vielä kiinnostaa, niin varmasti oppii tietämään vaikka mitä. Ei kaikkia kuitenkaan pahemmin kiinnosta ja sekin on ihan ok.
Tai se asia miten aineet ovat saaneet alkunsa?
Alussahan oli vain vetyä ja osa heliumia. Kun olosuhteet muuttuivat niistä alkoi muodostua myös muita aineita. Raamatun Aatami ja Eeva voisivat olla oikeasti alkuaineita. Ja jos alussa oli jokin henki, ja ehkä toinen vähän pienempi henki, jotka myös alkoivat monistua. Raamatun Jumala ja pyhä henki. Unohtakaa kuitenkin nyt se kirja!
>>Uskon vaikutusten havaitseminen ja niitä vastustaminen on siis uskoa itsessään.<<
Kyselette kyllä vähän mitä sattuu ja kaikki merkityksetkin menevät aivan sekaisin.
Ateismihan on sitä kun ei usko ollenkaan johonkin epämääräiseen jumalaan/jumaliin. Eihän epämääräiseen, josta on ziljoona eri käsitystä voikaan oikein uskoa, mutta mahdolliseen voi kuitenkin uskoa ja siitä voi ottaa myös silloin jotain selvää, jos se voisi olla mahdollinenkin. Mutta kun Zeus, Jahve, Allah ja, ja....
Pelkkiä jumalkuvia. Niistä voi lähteä kuitenkin liikkeelle, niin kuin tuosta näkyvästä auringostammekin, joka on sekin ollut joillekin ihmisille jumalan asemassa.
>>Jotain missaan, kun en kykene sokeasti uskomaan johonkin, sinä missaat uskomalla johonkin.<<
Sokeasti ei tietenkään pidä uskoa mihinkään, mutta voi yhtä hyvin myös olla sokeasti uskomattakin. Kun muut sanoo, että ei oo totta, niin mäkin uskon, että ei oo totta. Moni tapaus kuitenkin osoittaa sen, että kun joku on ollut jossain asiassa eri mieltä massojen kanssa, hänen näkemyksensä ovat myöhemmin voitu osoittaa oikeaksi ja massojen vääriksi. Näinhän tieteessäkin usein on käynyt. Vakaumus on siinä mielessä huono, että se sokaisee tai ainakin puolisokaisee ihmisen kyvyn nähdä muitakin vaihtoehtoja. Mielestäni ateismikin on vakaumus. Se on ismi, minäkin voisin inhota kaikkia ismejä, koska en pidä kommunismista tai natsismista. Hyi ismejä!
En kuitenkaan ajattele ateismista samalla tavoin kuin niistä, koska se on myös oikeutettu protesti, jollekin, mikä tarvitseekin sen protestin, että asiat menisivät vähän eteenpäin. Kommunismikin oli protesti yhteiskunnallista sortoa vastaan. Ei tainnut kyllä ihan täysin toimia sekään. Voiko mikään toimia täysin? Ismit, uskonnot yms.
>>>Minähän tavallaan yritän vaikuttaa teidän vapaaseen tahtoonne, eikö niin?>>>
Jäljitäppä vapaan tahdon ja tietoisuuden alkuperää sieluun tai vastaavaan turvautumatta.
>>>Miksi sitten mahdollisesta Tosi Jumalasta tai "kosmisesta voimasta" ei voisi olla todisteita?>>>
En henkilökohtaisesti ainakaan ole moista väittänyt - mielikuvitus on rajana mitä voisi olla. Syitä ei pitäisi olla olettaa minkään olemassaoloa pelkän kuvitelman perusteella.
>>>Itselleni mahdollinen Tosi Jumala on lähinnä "Henkinen Aurinko...">>>
Miksi tämän pitäisi olla mielesi ulkopuolisille uskottavaa ja perusteltua? Onko asiassa mielesi ulkopuolella jotain mihin tarttua? Vertaat aurinkoa ja omaa tuntemustasi jumalasta - tuntemuksesi ei ole muusta todiste kuin itsellesi siitä tuntemuksesta. Toiset saa samoista asioista eri tuntemukset - kuvaako kivi, jonka päälle juuri astuit, todellisuutta vai tuntemuksesi kiven päälle astumisesta? Jokaisella on oma versio todellisuudesta, emmekä voi toisen todellisuuteen oikeasti päästä. Se todellisuus mikä olet on minulle olematon, jos et pysty näyttämään sen olevan osa minunkin kokemaani todellisuutta tai jättämään minut ja minuun vaikuttava maailma sen ulkopuolelle. Jälkimmäinen on jo poissuljettu, joten osuutesi, jos sinusta siltä tuntuu, on osoittaa miksi mielessäsi oleva todellisuus olisi totta minunkin maailmassa.
>>>Ateismihan on sitä kun ei usko ollenkaan johonkin epämääräiseen jumalaan/jumaliin. Eihän epämääräiseen, josta on ziljoona eri käsitystä voikaan oikein uskoa, mutta mahdolliseen voi kuitenkin uskoa ja siitä voi ottaa myös silloin jotain selvää, jos se voisi olla mahdollinenkin. Mutta kun Zeus, Jahve, Allah ja, ja...
Pelkkiä jumalkuvia. Niistä voi lähteä kuitenkin liikkeelle, niin kuin tuosta näkyvästä auringostammekin, joka on sekin ollut joillekin ihmisille jumalan asemassa.>>>
Kansaihmisten älyllistä aliarvioimista tämä. Asioita uskotaan jos kynnys ylittyy.
>>>Sokeasti ei tietenkään pidä uskoa mihinkään, mutta voi yhtä hyvin myös olla sokeasti uskomattakin. Kun muut sanoo, että ei oo totta, niin mäkin uskon, että ei oo totta.>>>
Jonkin olemassaolottomuuden todistaminen on mahdotonta, niin tottakai kaikki on avoinna, mutta pohjaa vailla olevat olettamukset on tuttipulloja tavalla tai toisella.
>>Jäljitäppä vapaan tahdon ja tietoisuuden alkuperää sieluun tai vastaavaan turvautumatta.<<
Kysytkö tuota nyt yleisesti, vai pelkästään minulta?
Oma näkemykseni on se, että kaikki joutuvat itse selventämään asiat itselleen. Toinen ihminen voi tietenkin olla avuksi siinä ja usein onkin, mutta kuitenkaan ei ihan aina.
>>iksi tämän pitäisi olla mielesi ulkopuolisille uskottavaa ja perusteltua? Onko asiassa mielesi ulkopuolella jotain mihin tarttua? Vertaat aurinkoa ja omaa tuntemustasi jumalasta - tuntemuksesi ei ole muusta todiste kuin itsellesi siitä tuntemuksesta. Toiset saa samoista asioista eri tuntemukset - kuvaako kivi, jonka päälle juuri astuit, todellisuutta vai tuntemuksesi kiven päälle astumisesta? Jokaisella on oma versio todellisuudesta, emmekä voi toisen todellisuuteen oikeasti päästä. Se todellisuus mikä olet on minulle olematon, jos et pysty näyttämään sen olevan osa minunkin kokemaani todellisuutta tai jättämään minut ja minuun vaikuttava maailma sen ulkopuolelle. Jälkimmäinen on jo poissuljettu, joten osuutesi, jos sinusta siltä tuntuu, on osoittaa miksi mielessäsi oleva todellisuus olisi totta minunkin maailmassa.<<
Vertauskuvat onkin ehkä ainoa keino selvittää asioita isommalle joukolle, jonka tieto, kokemus ja ymmärryskin poikkeavat toisistaan. Tässäkin ketjussa on nähtävissä sama ongelma, ja ehkä sen kaikkien pahimassa muodossa, en voi nähdä teitä ja sen perusteella arvioida hieman teitä. Jo pelkän iän tietäminen helpottaisi asiaa erittäin paljon. Tietäisin heti paremmin kenelle voi sanoa mitäkin. Kaikille ei voi selittää asiaa samalla tavalla ja silloin onkin parempi käyttää vertauskuvia, jotka liittyvät yleisesti tiedettyihin asioihin ja onneksi tiedekin on tullut yhdeksi sellaiseksi. Tiedettähän tavallaan pakkosyötetään meihin jo lapsesta saakka. Harva kuitenkaan pitää sitä aivopesuna ja pahana asiana.
Jokainen käsittää kirjoitetunkin tekstin omalla tavallaan, tiedon, ymmärryksensä, kokemuksen ja jopa tunteen kautta. Kun kirjoittaa tökerösti, vaikka se olisi täysin tottakin, niin ihminen voi tunteellaan torjua sen kaiken välittömästi. Joku sanoi, että on "sillä mitä sanoo ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä miten sen sanoo" Muistaakseni hän oli joku diktaattori. Diktaattorin pitääkin puhua ihmiset pyörryksiin, sama ei pelaa kuitenkaan kahden tasavertaisen ihmisen kohdalla.
Todellisuus on sekin suhteellinen käsite. Todellisuudentajumme antaa tietyn kuvan todellisuudesta, joka sekin perustuu kuitenkin aina tietoon, ymmärrykseen, kokemukseen ja tunteeseenkin. Todellisuudentajun voi hämärtää vaikka huumeilla ja jokaisella on silloin todellakin ihan oma todellisuutensa. Ja jos mennään siihen miten henki voisi käsittää todellisuuden, mikä olisi sen todellisuudentaju, niin ainakin ihmisten kokemukset kehon ulkopuolisesta viittaavat siihen, että henkikin kokee todellisuuden melko samanlaisena kuin ihminenkin. Se kokee sen vain vieläkin selvempänä, värit ovat kirkkaampia ja kaikki on muutenkin selkeämpää. Ihan kuin aistit olisivat terävämpiä kuin koskaan kehossa ollessa.
>>Kansaihmisten älyllistä aliarvioimista tämä. Asioita uskotaan jos kynnys ylittyy.>>
Vaikea arvioda yhtään mitään, kun en näe, enkä tiedä kenestäkään yhtään mitään muutakaan, kuin että ovat olemassa olevia ihmisiä. Voisit olla myös pitkälle kehitetty keinoälykin. Minäkin voisin olla ja tämän netin välistyksellä kukaan ei ehkä edes huomaisi sitä. Siinä taas yksi syy sille, miksi itse olen aika varma siitä, että olen myös henki.
>>Jonkin olemassaolottomuuden todistaminen on mahdotonta, niin tottakai kaikki on avoinna, mutta pohjaa vailla olevat olettamukset on tuttipulloja tavalla tai toisella.<<
Pakko siitä tuttipullostakin on välillä juoda. Koen itse ainakin itseni lähinnä lapsen asemassa olevana olentona tämän kaiken edessä. Enkä oikeastaan halua koskaan mikään niin hirveän aikuinen ollakaan. Vanhakin ihminen alkaa muuttua takaisin lapseksi, koska ei tarvitse ottaa kaikkea niin kuoleman vakavasti, kun se oikeakin kuolema alkaa jo vähän ovella kolkutella...
Niin no, minä en ymmärrä, miksi ihmisen sisäisestä itsestä pitäisi tehdä "jumala". Jos tehdään, niin silloinhan siinä on kysymys eräänlaisesta ateistisesta uskonnosta ja ihmisenpalvonnasta, yhdenlaisesta vakaumuksesta ja jumalakuvasta muiden joukossa.
Voisihan selittää ihan arkisen ateistisesti, että kun ihminen löytää yhteyden omaan sisimpäänsä, hän "valaistuu" (en nyt keksi tähän parempaakaan ilmausta). Siis ihan psykologista asiaa vain.
Juuri niin, Jumala on ihan arkinen asia. Yhtä arkinen kuin aurinkokin!
Heh,heh,heh...
Tosissaan, juuri niin!
Ihmisen sisäinen jumaluuskin on täysin arkinen asia. Kaikki on oikeasti vain loppujen lopuksi täysin arkisia asoita. Tämä on ihmisen ongelma, kaikki asiat pitää aina nostaa tai laskea. Lopettakaa se jatkuva kaiken nostaminen ja laskeminen niin ymmärrätte. Ihan yksinkertaista.
Kulkeeko ihmiset Australiassakin pää alaspäin?
Meille nykyihmiselle pitäs olla jo aika helppoa ymmärtää tämä kaiken arkisuus. Sähkö ja kaikki meidän vempaimetkin on meille pelkästään arkisia juttuja, mutta alkukantaisille ihmisille ne olisivat ihan henkimaailman juttuja. Jopa hevosella ratsastava ihminen nähtiin jumalolentona, oli se niin kumma näky, kun Amerikkaakin valloitettiin.
Eihän ole mitään jumalaa eikä muutakaan voimaa tai tahtoa " jossain" . Uskonnot ovat luotu kansakunnan kurissapitämiseen joka perustuu pelotteluun . Ja näin edetään sen suomaan bisnekseen eli VEROTUKSEEN ! Tuo on uskontojen peruste.
Riittää, että kaikenlaiset jumalkäsitykset ovat naurettavia, lapsellisia, ja ennenkaikkea IHMISESTÄ RIIPPUVAISIA.
Logiikaksi uskonnottomuudelleni riittää se, että Jumalasta ei ole minkäänlaisia todisteita.
Jotta voisi olettaa Jumalan olevan olemassa järkiperustein, pitäisi olla jonkinlaiset todisteet ko. jumalasta.
Raamatun Jumalan voin hylätä turhana oletuksena, koska Raamatussa on paljon silkkaa puutaheinää ja Raamatun Jumala voidaan tulkita(ja tulkitaan, tähän kai aloittaja viittaa väärillä jumalankuvilla) niin monin eri tavoin, että ne voisivat olla eri jumalia.
Raamatuntutkimus myös on osoittanut, että alunperinkin Raamatun(500-600ekr koottu pentateukki) Jumala on koottu erilaisista jumalankuvista.
Toki Raamatun Jumalan siihen versioon, joka henkilön kulttuuritaustasta johtuen on tuttu, voi
uskoa tunteen tasolla, mutta se on eri asia kuin perustella uskoaan jollain logiikalla.
Jumalan perustelu logiikalla johtaa nähdäkseni aukkojen Jumalaan, puuttuvat aukot tiedossamme selitetään Jumalalla.
Jossain vaiheessa aukkojen Jumala on ajettu niin kauas alkuperäisiltä asuinsijoiltaan, että
se käy epäuskottavaksi.
Esim. lestadiolaisuudessa kielletään jyrkästi uskonasioiden pohtiminen järkeä käyttäen, hyvästä syystä.
Olet ainakin todiste itsellesi itsestäsi?
Mitäs jos itsessäsi on todiste myös jostain toisestakin?
Joitain asioita on vaikea todistaa ja jonkin itsemmekaltaisen, mutta silti vielä paljon enemmänkin olemassaolon todistaminen voisi olla erittäin haastavaa. Tuskinpa tuo ihmistä paljon pidemmällä oleva haluaisikaan tehdä itsestään liian näkyvää.
Mietikkää itse jos olisitte paljon edellä ihmistä, mitä te haluaisitte ihmsten tietävän itsestänne, mitä te haluaisitte vaikka muurahaisen tietävän itsestänne?
Tuskinpa paljon mitään.
Alkeellinen vertaus, mutta siitä on aina hyvä lähteä liikkeelle.
Mielikuvituksen avulla voimme ainakin yrittää eläytyä Jumalankin rooliin, tosin täytyy yrittää unohtaa kaikki ihmiseen liittyvä materialistinen ajattelu, koska kyse on kuitenkin hengestä. Mitä me voimme ylipäätään tietää hengestä? Meille kaikki elävä on lähinnä lihaa ja luita, ainakin jos se kykenee olemaan jollain lailla älykäs ja rakentelemaan kaikenlaista, jopa avaruuteen asti.
Aikamoinen tehtävä ja ei taida ihmiskunnan joukosta löytyä ketään, joka pystyisi siihen ainakaan täysin yksin. Tiedon, ymmärryksen ja viisaudenkin määrän pitäisi olla aika huima, ja tuskin olis enää kovin nuorikaan, tai sitten hän olisi nimenomaan nuori, kuitenkin vähintään parikymppinen.
Aina voi kuvitella ja pohtia näitä asioita. Kenellä on sellaiseen edes aikaa?
Raamatun jumalkuva on mikä on ja sekin vielä muuttuu radikaalisti kun siirrytään UT:n. Miksi siihen pitäisi jäädä kiinni?
Kun ihmiset kokevat, että heitä on koko ikä pahoinpidelty ainakin henkisesti Raamatulla, ja se trauma ei poistu. Trauma poistuu vain, kun se voidaan käsitellä rakentavasti, eli kääntääkin se voitoksi.
Uskonnot taitaakin olla tällä hetkellä Tosi Jumalan pahin vihollinen täällä maan päällä. Jumala yrittääkin hävittää ne kaikki, koska ne väittävät omistavansa hänet, eli pitävät häntä orjanaan. Oikeasti Tosi Jumala kuitenkin haluaa vain vapauttaa ihmiskunnan.
Olenkohan mä muuten lestaadiolainen, mormoni, katolinen vai mikä kumma, kun olen joidenkin mielestä uskovakin? Tätä nyt vaan pohdin.
Olen todiste itsestäni vanhemmistani esivanhemistani...
Mutta miksi minun tulisi olla todiste Jumalasta?
"Raamatun jumalkuva on mikä on ja sekin vielä muuttuu radikaalisti kun siirrytään UT:n. Miksi siihen pitäisi jäädä kiinni?"
Niin, miksi?
Miksi pitää jäädä kiinni koko Jumalaan, joka tuntuu loistavan poissaolollaan?
"Olenkohan mä muuten lestaadiolainen, mormoni, katolinen vai mikä kumma, kun olen joidenkin mielestä uskovakin?"
Joidenkin mielestä olet uskova, lestadiolaisen mielestä et varmasti ole uskova, koska et kuulu Rauhanyhdistykseen ja ole antanut saarnata syntejäsi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
Minullekin useampi uskovainen on tällä palstalla sanonut, etten ole koskaan ollut uskossa.
"Raamatun jumalkuva on mikä on ja sekin vielä muuttuu radikaalisti kun siirrytään UT:n. Miksi siihen pitäisi jäädä kiinni?"
Miksi sitten jäädä kiinni ollenkaan jumaloletukseen?
Jumala loistaa poissaolollaan!
Olen todiste itsestäni ja vanhemmistani.
Mutta miksi olettaa, että olisin todiste jostain Jumalasta, samalla kun hylkää kaikki valmiit jumalankuvat?
"Kun ihmiset kokevat, että heitä on koko ikä pahoinpidelty ainakin henkisesti Raamatulla, ja se trauma ei poistu. Trauma poistuu vain, kun se voidaan käsitellä rakentavasti, eli kääntääkin se voitoksi. "
Ei minua ole pahoinpidelty Raamatulla, ei minulla ole mitään traumaattista uskonnollista taustaa, lakkasin vain uskomasta.
Hupsis, luulin, ettei vastaukseni lähtenyt ja rustasin uuden, nyt siinä on sitten kaksin kappalein :-)
Paras todiste kun mielestäni löytynee kuitenkin meistä itsestämme.
Minä ainakin myönnän, että en vieläkään tunne täysin itseäni, vaikka on jo harjoitusta yli 40 vuoden ajalta. Antiikin Kreikan viisaus kuului "Tunne itsesi"
Ihminen on luultavasti monimutkaisempi psyykkisfyysinen, kuin mikään muu täällä tuntemamme asia ja sen monimutkaisuuden tutkiminen lienee myös kaikkein vaativin tehtävämme.
Jos tuolta nyt laskeutuisi maapallolle joku aivan käsittämättömän näkönen otus, joka väittäs olevansa Itse Jumala, niin minä ainakin luultavasti lähtisin karkuun ja lujaa! Kaikki muutkin varmaan vetäis ranteet auki heti!
Onneksi se taitaa kuitenkin olla se henki.
Väitetään, että joskus keski-ajalla Pariisin taivaalla olisi ollut päiväkausia outoja valoilmiöitä ja joku, ilmeisesti sitten avaruusolento oli jopa ilmestyny jollekin papille, joka oli huutanut sille "Painu helvettiin siitä, senkin paholainen!" Tais pelästyä vähintäänkin yhtä paljon se avaruusolentokin, koska lähti saman tien menemään ja tarina päättyykin siihen. Hauska legenda, mutta selvittänee mitä saattaisi hyvinkin tapahtua, kun ihminen kohtaa "yliluonnollisen"
""Joidenkin mielestä olet uskova, lestadiolaisen mielestä et varmasti ole uskova, koska et kuulu Rauhanyhdistykseen ja ole antanut saarnata syntejäsi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.""
Olen kai sitten "alien", harmo ;)
""Mutta miksi olettaa, että olisin todiste jostain Jumalasta, samalla kun hylkää kaikki valmiit jumalankuvat?""
Maailmankaikkeus on niin valtaisa, että jonkun maan matosen jumalkuvat ei ainakaan mua ahdista, miksi pitäskään? Sama kun yrittäis sulkea koko maailmankaikkeuden tulitikkulaatikkoon ja väittää, että siinä se nyt on, kattokaa ite, tosi maailmankaikkeus on tossa, uskokaa, hallelujaa! Näin pieni on ihmisen mieli, että se luulee pystyvänsä sulkemaan kaiken pikku laatikkoon. Jopa sen "kosmisen voiman",
Onhan se aika huvittavaakin, vaikka aina ei paljon naurata.
Kannattaa välillä lukea vaikka koko Linnunradan liftarin saga. Siinä on totuutta kerrakseen, kuten huumorissa aina usein onkin, jos senkin oikein oivaltaa. Monia asioita pitääkin lähestyä huumorinkin kautta.
Raamatun, kuten monen muunkin, jo vähän liiankin vakavasti otettavan kirjan ongelmana on juuri se niiden huumorin vähäisyys, jopa sen täydellinen puuttuminen. Pitää ymmärtää kuitenkin missä ajassa ja millaisille ihmisille nekin on oikein kirjoitettu.
""Ei minua ole pahoinpidelty Raamatulla, ei minulla ole mitään traumaattista uskonnollista taustaa, lakkasin vain uskomasta.""
Jotain johonkin väkivaltaan liittyvää kuitenkin, ehkä?
Oon mäkin saanut turpiini ihan riittävästi. En kyllä koskaan lakkaa uskomasta siihen, että se ei olisi ollut välillä ihan paikallaankin.
"Raamatun, kuten monen muunkin, jo vähän liiankin vakavasti otettavan kirjan ongelmana on juuri se niiden huumorin vähäisyys, jopa sen täydellinen puuttuminen. Pitää ymmärtää kuitenkin missä ajassa ja millaisille ihmisille nekin on oikein kirjoitettu."
Tahatonta komiikkaa siitä kyllä löytyy, makaaberia mustaa huumoria.
Esim. Jobin kirja, siinä Pulp Fiction:kin kalpenee.
"Jotain johonkin väkivaltaan liittyvää kuitenkin, ehkä?"
Ei uskontoon liittyen eikä uskovaisten taholta.
Uskonnottomuuteni on seurausta uskonnollisesta etsinnästäni.
Kyllä siitä huumoriakin voi repiä ja katsoa vaikka Brianin Elämän.
VT:n ristiriitaisuuksista on tehty ihan hauskoja listoja.
Job on tietenkin vain sepitelmä, jonka on tarkoitus näyttää miten luja yhden ihmisen usko ja luottamus voi Jumalaan olla.
Olen itsekin uskonnoton, tai sitten minulla on ihan oma uskonto. Siitä kyllä taitaa puuttua lähes kaikki uskonnon tunnusmerkit. Ja se vielä vaihtuu lähes päivittän. Aina kun tuntuu siltä, että jokin juttu vaatii vähän enemmän tarkastelua.
Eihän Jeesuskaan ollut kristitty tai Buddhakaan buddhalainen. Mikähän se heidänkin uskontonsa oikein tarkalleen ottaen oli?
Juutalaisuus ja oliko Buddhakin alunperin hindulainen?
Brianin Elämä kävi minullakin mielessä...
Niin, sepitelmiä ja vertauskuvallisia tarinoita, fundamentalistit ottavat taas ne kirjaimellisina totuuksina, josta seuraa erilaisten totuuksien yhteentörmäyksiä...
"Olen itsekin uskonnoton, tai sitten minulla on ihan oma uskonto. Siitä kyllä taitaa puuttua lähes kaikki uskonnon tunnusmerkit. Ja se vielä vaihtuu lähes päivittän. Aina kun tuntuu siltä, että jokin juttu vaatii vähän enemmän tarkastelua."
Noin minullekin kävi, olin jonkin sortin kristitty ja kun kohta kohdalta tarkastelun kohteena ollut juttu tuli hylättyä, mureni usko niin olemattomaksi, että jämät saattoi heittää roskiin.
Jonkin aikaa mielessä kummitteli jonkinlainen panteistinen jumaluus, mutta sitten sekin alkoi tuntua tarpeettomalta.
Reaalimaailma on tarpeeksi ihmeellinen, ei siihen tarvita mitään jumaluuksia, keijuja eikä tonttuja.
Ilmankos uskonyhteisöt keskittyvät lujittamaan jäsentensä uskoa ja tyypillinen hartausteksti on pelkkä kokoelma hassuja aasinsiltoja ja kömpelöitä analogioita.
Mikä logiikka luuraa sen takana että et usko maasäteilyyn, Loch Nessin hirviöön, Zorg planeetan superälykkäisiin olentoihin, jotka telepaattisesti vaikuttavat ajatuksiimme tai talosi ulkopuolella sinua vaanivaan kirvesmurhaajajengiin?
Minulla se on se, että minulla ei ole mitään syytä uskoa. Uskomiseen pitää olla joku perusteltu syy. Toki perusteltu uskomuskin voi osoittautua vääräksi, mutta niinhän me normaalisti elämme, että jos meillä ei ole syytä uskoa niin emme usko.
Sanoisin, että se logiikka, että ne ovat yleisesti tiedettyjä urbaanilegendoja, joiden syntyhistoria voidaan selvittää. Jokainen noista voidaan myös havaita helposti ihmisaisteinkin, jos siis ne ovat olemassa.
Ongelmana meillä on kuitenkin se, että Tosi Jumala näyttäisi olevan henki. Uskonnoissa on oikeastaan vain vähän tärkeitä vihjeitä ja se, että Tosi Jumala on henki lienee niistä se tärkein.
Suomen kielessäkin on selvä ilmaisu sille kun kuolemme, meiltä "lähtee henki"
Meissäkin siis olisi jokin henki. Me olemme henkiä. Silloin me saattaisimme myös ehkä ymmärtää Tosi Jumalaakin. Jos meissä taas ei ole mitään henkeä, niin case closed. Minä voisin ainakin jo silloin ehkä luovuttaa.
Todista!
Me tiedostamme itsemme. Siitä kai sen on lähdettävä. Me kykenemme ymmärtämään itseämme. Me tiedämme, että me kuolemme. Me tiedämme vähän kaikenlaista ja koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Kaiken tuon tiedon luulisi musertavan meidät. Meillä on myös uskoa, toivoa ja rakkauttakin. Sanoisin, että juuri ne estävät meitä musertumasta kaiken sen tiedon alle. Mistä ne ovat peräisin?
Pelkkää pohdiskelua, mutta tämä on oma tapani selvittää asioita. Kysymyksiä tulee ihan itsestään, eikä ole huonoa kysymystä taida ollakaan. Sen kun antaa palaa vaan!
Ihmisten kokemuksetkin viittaavat selvästi tietoisuuteen kehon ulkopuolella. Tiedän, että tämä ei miellytä monia rationaalisia ihmisiä. Jokainen saakoon oman kokemuksen, kenenkään puolesta ei voi kokea. Valitian.
Mä kuitenkin uskon ja luotan tieteeseenkin. Tosi tiede kuitenkin pyrkii aina absoluuttiseen rehellisyyteenkin eli korjaamaan itseään, jos se huomaa jotain olevan itsessään väärin. Jumala on Tiede, koska hänellä on monia nimiä.
Leikitään asioilla. Sitähän tässä koko ajan teen minäkin.
Huilataan kuitenkin välillä...
"Me tiedostamme itsemme. Siitä kai sen on lähdettävä. Me kykenemme ymmärtämään itseämme. Me tiedämme, että me kuolemme. Me tiedämme vähän kaikenlaista ja koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Kaiken tuon tiedon luulisi musertavan meidät. Meillä on myös uskoa, toivoa ja rakkauttakin. Sanoisin, että juuri ne estävät meitä musertumasta kaiken sen tiedon alle. Mistä ne ovat peräisin?"
Kehittyneet aivomme on selitys.
Tietoisuus itsestä näyttää korreloivan aivokapasiteettiin.
Simpanssit ovat jossain määrin tietoisia itsestään, koirat vähemmän jne.
"Ihmisten kokemuksetkin viittaavat selvästi tietoisuuteen kehon ulkopuolella. Tiedän, että tämä ei miellytä monia rationaalisia ihmisiä. Jokainen saakoon oman kokemuksen, kenenkään puolesta ei voi kokea. Valitian."
Kokemuksia on kaikenlaisia, mutta kovat faktat näyttävät kertovan siitä, että aivot ovat noiden kokemusten synnyttäjä.
Kun aivomme sammuvat lopullisesti, se on sitten lopullinen adjö!
Huilaillaan vaan, tulihan tässä juttua, välillä jotain muutakin kuin juupas-eipästelyä fundamentalistien kanssa!
""Kehittyneet aivomme on selitys.""
Jännää, miten vain yhdelle lajille on kehittynyt näin kehittyneet aivot. Sehän on tavallaan luonnon vastaistakin, koska ihminen on alkanut käyttämään niitä liiankin tuhoavasti. kykenemällä tuhoamaan täältä lähes kaiken elämän. Tekikö luontoäiti siis pahan virheen, kun ihmselle kehittyi näin kehittyneet aivot? Vai onko se sille täysin yhdentekevä asia, koska elämä voi syntyä aika helposti kuitenkin uudelleenkin, vaikka planeetta pommitettaisiinkin maan tasalle. Siihen menisi vain aika kauan, miljoonia vuosia, mutta luontoäidille aikakaan ei taida merkitä paljon mitään. Lajit tulevat ja menevät, who cares!
En oikein usko siihen, että ihminen kuitenkaan tuhoaa itseään, vaikka välillä vähän huolestuttavalta näyttääkin. Ei kai näin ainutlaatuista elämänmuotoa nyt ihan huvikseen hukkaan heitetä tai sitten emme ole kovinkaan erikoinen elämänmuoto ollenkaan. Sekin ehkä joskus selvinnee.
>>Kokemuksia on kaikenlaisia, mutta kovat faktat näyttävät kertovan siitä, että aivot ovat noiden kokemusten synnyttäjä.
Kun aivomme sammuvat lopullisesti, se on sitten lopullinen adjö!<<
Tavallaanhan tuo kaikki on kuitenkin lohduttavaakin. Se on kuin erittäin lopen väsyneenä nukahtaminen, koskaan emme kuitenkaan enää herää. Mulla on sellanen kumma unelma ikuisuudesta. Siinä todellakin nukahtaa ja sen jälkeen näkee ikuisesti unia, unia jotka ovat kuitenkin aikas kauniita ja niissä kaikki menee juuri niin, kuin toivoisi asioiden tässä maailmassakin menevän. Ihmissuhteet toimii ja kaikki on muutenkin ihan ok. Sitten miettii, että pitäskös sinne väliin tunkea kuitenkin muutama painajainenkin?
Sitten tuleekin mieleen, että hitto soikoon, mähän taidankin nähdä niitä samoja unia just nyt!
Kohta sitä kai herääkin ja kattelee, että mikäs hiton paikka tämä nyt sitten on?
Kerran näin muuten unen, jossa olin jossain paikassa, joka oli niin ihmeellinen, että en kyennyt millään palauttamaan mieleeni millainen se oli. Ilmeisesti mitään vertailukohtaa ei mielestäni sille löytynyt, joten mieleen palauttaminen oli mahdotonta. Ainoa asia mikä jäi mieleen oli se, että se oli ihmeellisen kaunis maailma.
Jotkut väittävät pystyvänsä tekemään unissaan ihan mitä haluavat. Siihen pitää pyrkiä!
""Huilaillaan vaan, tulihan tässä juttua, välillä jotain muutakin kuin juupas-eipästelyä fundamentalistien kanssa!""
En tiedä oliko tässä nyt paljon järkeä tulla tälle palstalle välillä hölisemään, mutta ei keksinyt oikein parempaakaan tekemistä. Papukaijan kanssa keskusteleminen on kieltämättä vähän hankalaa, mutta kyllä lintukin oppii. Linnut on ainakin mestareita ratkomaan miten lukittuja tiloja saa auki.
Ja nyt huilataan!
Mistä sinä aloittaja tiedät että jumalia ei ole olemassa? Kovin herkästi uskot yhteen mutta et esim. kolmeen. Ihan yhdentekevää minusta moneenko uskoo.
Raamattu on kuin aivoja imevä parasiitti virus.
>>> Ateisimihan on epäuskoa Jumalaan/jumaliin, mutta millainen logiikka sen takana oikein luuraa? <<<
Voin yksinkertaistaa asian.
Minä olen ateisti siksi, etten ole vakuuttunut jumalien olemassaolosta.
"Ateisimihan on epäuskoa Jumalaan/jumaliin, mutta millainen logiikka sen takana oikein luuraa?"
Miksi epäuskon pitäisi nojata johonkin loogiseen/epäloogiseen?
Mielipiteenähän se on sama, kuin en usko hammaskeijuun, joulupukkiin, Odiniin tai Jehvaan. Näissä kun ei ole mitää logiikkaa muutenkaan, uskoit sinä sitten niihin tai et.
Eihän usko Judeokristilliseen jumalaan edes ole mikään järjen asia, niin miksi epäuskon sitävarten pitäisi olla mitenkään sen loogisemmin selitettävissä?
Ihminen uskoo tai ei usko asioihin. Tietenkin nyt on hyvä huomata sanan "usko" ero kahden eri ihmisen kanssa.
Käsittääkseni logiikka ja järki liittyvät kuitenkin tiukasti toisiinsa.
Eikä pitäs olla järjelle kovinkaan kummonen haaste päätellä, että mainitsemasi olennot ovat mielikuvitusta, joten kyse ei ole edes mistään uskonasiasta. Niiden syntyhistoriakin on helppo jäljittää ja todeta ne sitäkin kautta ihmisen keksimiksi.
Sen sijaan jokin mikä on voinut olla olemassa miljardeja vuosia, ehkä jopa ikuisesti onkin jo hieman haastavampi juttu. Jokin mikä on ihmiskunnan ulkopuolella, mutta myös sen sisäpuolella, Terv. Yoda-master
https://www.youtube.com/watch?v=FOPsfaQRcbk
Tuot esille ihmisten jumalkuvia ja niihin minulla ei ole mitään lisättävää, ne eivät ole edes kovinkaan mielenkiintoisia, kuin ehkä vain pikku lapselle. Saahan niistä ohjelmoida vaikka tietokonepelejä, joita minäkin voisin ihan hyvin pelata. Amiga 500 tietokoneella oli jo ihan ok sellaisia. Joku Populous2 ja Powermonger. Onko tuttuja? ;) heh..
"Ihminen uskoo tai ei usko asioihin. Tietenkin nyt on hyvä huomata sanan "usko" ero kahden eri ihmisen kanssa."
Olkoon vapaa tahto kanssasi! Amen, nanonano!
"Käsittääkseni logiikka ja järki liittyvät kuitenkin tiukasti toisiinsa."
Jep.
"Sen sijaan jokin mikä on voinut olla olemassa miljardeja vuosia, ehkä jopa ikuisesti onkin jo hieman haastavampi juttu."
Vielä haastavampaa on todistaa sen olevan jokin jumala eritoten vielä Raamatun, eikä mikään muu.
"Jokin mikä on ihmiskunnan ulkopuolella, mutta myös sen sisäpuolella,"
Kunhan ensin loogisesti selittäisit mikä se voisi olla.
""Kunhan ensin loogisesti selittäisit mikä se voisi olla.""
Menee vähän vierestä, mutta pelkän ihmisen kohdalla tulee näin äkkiä ja väsyneenä vain ilma, jota hengitämme. Jos se nyt olis metafyysisesti ajatelleen se henki sitten.
Kannattais ehkä lueskella joskus näiden taalain laamojen jorinoita tuolla idän uskontojen puolellla. Ei länkkäri pysty samaaan kun inkkari.
""Vielä haastavampaa on todistaa sen olevan jokin jumala eritoten vielä Raamatun, eikä mikään muu.""
Laamat kai jorisis tohon jotain, että kaikki on yhtä ja samaa. Se on vaan yksi pisara meressä, ei vielä ihan koko meri kuitenkaan. Itämaissa ne pelas nää pelit moneen kertaan ympäri jo 4000 vuotta sitten ja kyllästy lopulta niin, että päättivät alkaa paimentamaan Tiibetin laamoja ikuisuudesta ikuisuuteen. Ne hiffas, että ei ole mitään järkeä tulla liian viisaaksi. Paljon parempi vaan paimentaa niitä laamoja ja horista samalla sekavia siitä, että kaikki on kaikki on tyhjyyttä, mutta sekin on täynnä tyhjää, niin ettei sinnekään mahdu enää yhtään lisää tyhjyyttä. Ihan sekoboltseja juttuja. Eikä ne muuta oikeesti teekkään kun naureskelee ittekseen. Mitään valaistuneitakaan ne ei ole, vaan pelkkiä valopäitä. Niillä on muutenkin ihan omat raamatut sielläkin.
"Jos se nyt olis metafyysisesti ajatelleen se henki sitten."
Edelleen puuttuu nyt sitten se mitä tällä hengellä tässä sitten tarkoitat?
Onko henki kirjaimellisesti vain henki, vai kutsutaan ihan vain hengeksi, että se on yski asia mikä pitää meidät hengissä?
Vai mitä?
"Kannattais ehkä lueskella joskus näiden taalain laamojen jorinoita tuolla idän uskontojen puolellla. Ei länkkäri pysty samaaan kun inkkari."
Tunnen Buddhalaisuutta jonkin verran. Mutten tunne sitä omakseni ja ihan tavallinen uskonto siinä missä muutkin.
"Laamat kai jorisis tohon jotain, että kaikki on yhtä ja samaa. Se on vaan yksi pisara meressä, ei vielä ihan koko meri kuitenkaan."
"Paljon parempi vaan paimentaa niitä laamoja ja horista samalla sekavia siitä, että kaikki on kaikki on tyhjyyttä, mutta sekin on täynnä tyhjää, niin ettei sinnekään mahdu enää yhtään lisää tyhjyyttä."
Juu näitähän ne opettavat ja vaikka niissä paljon ideaa onkin. Ilman varsinaista tieteellistä taustaa väittämät ovat vain väittämiä. Eivätkä silti välttämättä vastaa todellisuutta miten Buddhalaiset munkit sen voi esittää (eli siinätapauksessa, että yrittäisivät esittää uskontonsa "tieteellisenä" asiana).
""Edelleen puuttuu nyt sitten se mitä tällä hengellä tässä sitten tarkoitat?
Onko henki kirjaimellisesti vain henki, vai kutsutaan ihan vain hengeksi, että se on yski asia mikä pitää meidät hengissä?""
Henki on jotain aistiemme ja älymmekin ulkopuolella. Siinä on kuitenkin nuo molemmat ominaisuudet, vain laajempina. En voi vedota oikeastaan kuin ihmisten tuntemuksiin ja kokemuksiin. Itse ainakin pystyn kuvittelemaan, että olen todellisuudessa henki, joka on tullut vain hetkellisesti materiaan kokeilemaan välillä miltä sekin oikein tuntuu. Olen tullut myös tuntemaan erillisyyttä, joka on välillä hyvin tuskallinenkin tunne. Ehkä se kaikkein tuskallisin.
Tietenkin saa olla ihan eri mieltäkin. Ihmisten henkijutut on vaan niin hiton ikivanhoja, että sekin jo panee vähän uskomaan niihin, vaikka eihän asioiden ikä välttämättä kerro niistä vielä yhtään mitään. Kaikki pitää kyseenalaistaa, vaikka se olisi kuinka ikivanhaa, sanoi Buddhakin.
""Tunnen Buddhalaisuutta jonkin verran. Mutten tunne sitä omakseni ja ihan tavallinen uskonto siinä missä muutkin.""
Ei kai mikään olekaan oikeastaan kuin ihan arkinen asia, kun siihenkin vaan tutustuu ja tottuu. Buddhalaiset itse sanoo, "Ennen valaistumista, teimme töitä, söimme, joimme ja lepäsimme, valaistumisen jälkeen teimme töitä, söimme, joimme ja lepäsimme" Jotain selllaista ne sanoo, eli mitään numeroa ei siitäkään asiasta haluta tehdä. Haluavat pysyä kai lähinnä nöyrinä. Egoismi ei sovi siihen uskontoon kovinkaan hyvin.
En minäkään tunne mitään uskontoa omakseni. Ajat muuttuvat ja ihminen alkaa muodostaa näkemyksensä vähitellen enemmän tai vähemmän ihan itse. Jos siis vain jaksaa nähdä vähän vaivaa senkin asian eteen. Ei se ihan helppoa kuitenkaan ole ja siinä valossa minä ainakin ymmärrän kaikenmaailman uskoviakin. Ja aikaa vievääkin se on. Siinä menee kymmeniä vuosia, ennen kuin alkaa koko kuvaa hahmottamaan ja silti tuntuu välillä, että ei näe yhtään mitään. Onneksi tämän netin kautta asioita voi nopeuttaa varmaan jo jopa vuosilla. Minäkin googletan vähän, joka asian mitä alan pohtimaan. Pitää ottaa kaikki "menetetyt vuodet" kiinni. Hitto, jos pitäs lähtee jonnekin kirjastoon ettiin vielä tietoa. Nettihän on meille ihan arkinen asia, antiikin kreikkalaisille tää olis ollu suoranainen Pandoran lipas.
>>Juu näitähän ne opettavat ja vaikka niissä paljon ideaa onkin. Ilman varsinaista tieteellistä taustaa väittämät ovat vain väittämiä. Eivätkä silti välttämättä vastaa todellisuutta miten Buddhalaiset munkit sen voi esittää (eli siinätapauksessa, että yrittäisivät esittää uskontonsa "tieteellisenä" asiana)<<
Eivät ne asiat kai aivan kokonaan maailman ulkopuoleltakaan tule? Buddhalaiset mediotoi paljon, eli ne kai lähinnä lepuuttaa aivojaan, että eivät funtsisi aivan liikaakaan asioita. Ehkä ne siksi käyttää sen ajan, mitä ne aivojaan nyt käyttää, erittäin tehokkaasti eli satsaavat ajattelussakin enemmän laatuun, kuin määrään. Me länsimaalaiset taas emme osaa lopettaa ajattelua oikein millään ja pitää välillä sekoittaa pääkin aineilla, että ei ajattelu häiritsis, niin paljon muuta elämistä. Ehkä jotennin näin.
>>>Itse ainakin pystyn kuvittelemaan, että olen todellisuudessa henki, joka on tullut vain hetkellisesti materiaan kokeilemaan välillä miltä sekin oikein tuntuu. Olen tullut myös tuntemaan erillisyyttä, joka on välillä hyvin tuskallinenkin tunne. Ehkä se kaikkein tuskallisin.>>>
Et ilmeisesti ole henki, koska kaikkeen sinussa täällä voidaan vaikuttaa aivojesi kautta. Jos näin ei ole, niin mikä sinussa tällä hetkellä ei ole muutettavissa aivoja sörkkimällä, sellainen osa itsessäsi mikä olisi muuttumaton ja itse kaikissa olosuhteissa tunnistettava itseksesi.
>>Et ilmeisesti ole henki, koska kaikkeen sinussa täällä voidaan vaikuttaa aivojesi kautta. Jos näin ei ole, niin mikä sinussa tällä hetkellä ei ole muutettavissa aivoja sörkkimällä, sellainen osa itsessäsi mikä olisi muuttumaton ja itse kaikissa olosuhteissa tunnistettava itseksesi.<<
Tuotahan tänne olen juuri tullut kokemaankin, eli olemaan "materian vanki", mutta vain tilapäisesti. Näin lyhyt aika kuin yksi ihmiselämä ei hetkauta minua vielä yhtään mihinkään. Tuhat vuotta olisi jo vähän eri juttu. Tietenkin jos tekemistä riittää ja pitää vielä olemustaankin täydellisen kauniina, ja muutkin on kovasti sitä mieltä niin ehkä senkin kestää.
Kyllä tää taitaa enimmäkseen kuitenkin olla kauniiden ja nuorten ihmisten maailma.
Pitäskö kaiken olla niin hemmetin helppoa?
Miten niin olet tullut kokemaan? Jokin on voinut tulla kokemaan, mutta sinä se et ole, koska kaikki minkä itseksesi koet on muutettavissa täältä käsin. Jos pohjimmiltasi olet jokin mikä et tunne elämässäsi olevasi, niin sitten se jokin ei ole sinä. Miten ihmeessä voisit tuntea olevasi jokin mitä et tunne olevasi? Olenko minä pohjimmiltani porkkana, koska en koe olevani nyt porkkana? Tietoisuuden sammuessa en koe olevani mitään. Jos synnyt uudestaan, niin luonteesi ja kaikki on aivan toista, niin mikä ihme sinussa on pysyvää minkä itseksesi tunistat??? Jonkin sortin energia kentiäs? Etkö tunne olevasi tämä tietoisuus, joka muuttuu jo huonosti nukutun yön tai alhaisen verensokerin myötä? Miksi ihmeessä aineeton tietoisuutesi/sielusi tällaisista muuttuisi? Ja taas kysyn mikä sinussa on muuttumatonta, jonka tunnistat sinuksi???
Jotkin asiat on vain koettava, että tietää. Sanoillahan voi aina yrittää selittää asioita, mutta kokemusta ne eivät voi koskaan täysin korvata.
Tai mistäs sen tietää, miten pitkälle kehitys sanatkin vie? Ne ovat enemmänkin kuin leikkikaluja, mutta eivät vielä koko leikki. Kalastusvälineitä, mutta eivät vielä koko kalastus.
Pyörität asioita vinhaa vauhtia, ja ei oikein saa kiinni niitä.
Olemme kuin tyhjä taulu tai ohjelmaton tietokone. Taulu ja tietokone ovat kuitenkin olemassa, ennen kuin niihin kohdistuva tekeminen. Aineen tasollahan ne ovat lähes yhtä vanhoja kuin aine itse.
Kyllä tämä kaikki erilaisuuskin on kuitenkin kiva kokea, vaikka se ei taida olla edes hirveän todellista, eikä aina kovin kivaakaan. Pitäskö kaiken olla sitten toistensa klooneja, vaikka osa näyttäs kyllä käyttäytyvänkin välillä kuin olisivat toistensa klooneja. Se kuuluu kuitenkin enemmänkin sosiaaliseen käyttäytymiseen, ja ihmiset jälkeenpäin toteaakin, että ne ei ole silloin "aitoja" vaan ne esittää miellyttääkseen toisiaan saadakseen toisten hyväksynnän.
Ihminen ymmärtää merkityksiä asioiden takana ja vaikka mitä, mutta joutuu esittämään kaikenlaisia roolejakin ja sehän voi vähän hämmentää sitä todellista minuuttakin. Sillä hämää vähän ittensäkin, mutta onneksi sen voi kuitenkin huomata aika pian.
Kyllä me ihmiset taidamme kuitenkin aika samanlaisia olla, jos meidät pyyhitään kaikesta siitä, mitä olemme täällä oppineet ja kokeneetkin. Palaamme takaisin tyhjäksi tauluksi ja tietokoneeksi vailla ohjelmaa ja yhdessä ne vois olla sitä henkeäkin sitten.
Mehän muutumme muutenkin koko ajan jatkuvasti elämämme aikana. Harva tuntee olonsa ihan samaksi, kuin mitä se oli vaikka 7-vuotiaana. Tunnen kuitenkin, että sama "ydin" on yhä minussa.
Minä ainakin haluankin vähän koko ajan muuttua, mutta jotain perustavanlaatuista muuttumatontakin tunnen itsessäni silti aina olevan.
Eikä se olo vanhempana tunnu monesta ollenkaan vanhan ihmisen ololta. Ja mikä se "vanhan ihmisen olo" edes on? Vaikka kehokin kramppaa, niin se mieli on yhä kuin nuorenakin. Kaipaa ihan samoja asioita elämässään. Elämänkokemus kuitenkin yleensä helpottaa onneksi sitä kaipausta, jos siis joutuu elämään ilman niitä asioita. Eihän se sais olla niin ja ehkä sitten, kun nykynuoret on jo vanhoja, niillä on asiat ihan toisin. Tämä maailma ei ole vielä täysin valmis. Eikä ehkä koskaan täysin valmiiksi tulekaan. ;)
Kukaan ei ole elämässään koskaan tyhjä taulu. Kohdussa meihin jo on vaikuttanut ja vaikuttaa monta asiaa geeneistä lähtien.
Pitäisi vissiin määritellä mitä pidät itsenäsi. Jos tunnet olevasi jotain muuta kuin tietoisuus, niin kummastelen sitä. Päivittäin olet ilman tietoisuutta ja tuskin tunnet olevasi silloin edes olemassa - koko minuutesi katoaa. Kuollessasi kuitenkin kuvittelet lähteväsi. Mitähän mahtaa jäädä jäljelle, jos muistosi, kokemuksesi ja ajatuksesi katoaa aivojen sammumisen jälkeen - miten voisit silloin tuntea itsesi joksikin nykyiseen olotilaan verrattavaan.
Ei tietenkään. Eihän kukaan nyt kirjaimellisesti voi tarkoittaa mitään sellaista. Se oli pelkkä kielikuva. Tabula rasa on sen jutun nimi vähän hienommalla kielellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tabula_rasa
https://www.youtube.com/watch?v=xaQ2P189dNw
Onkos vähän kalkkismusaa? ;)
Meikäläisen mielestä hyvää musaa ja kummelimieskin soittaa vielä kitaraa!
Hukkaat nyt vähän koko ajan sen alkuperäisen asian mistä oli kokoajan kyse.
Kirjoitin, että henki olisi täällä "materian vanki" Kohtu ja geenit edustavat myös sitä materiaa.
Olemme siis pelkkiä "tietoisuuksia" Ok. mitähän sekin pitää oikein sisällään? Pelkkää aivotoimintaa, joka lakatessaan sammuttaa myös samalla tietoisuuden. Sitäkö tarkoitat?
Niinhän sen materialistinen näkemys kai näkee.
Tietoisuutta ei siis voi olla olemassa aivojen ulkopuolella.
Eikä tietoisuuden kokoajan välttämättä tarvitse olla edes tietoinen itsestään, kuten levossa. Aivot eivät kestäisi sitä, vaan ne vaativan välillä "resetointia". Masentuneella ihmisellä aivot toimivat muuten ylikierroksilla ja siksi masentuneena nukkuukin usein pitkiä unia. Minä ainakin olen nukkunut 11 tuntiakin.
Odotetaan nyt vaan tässä kaikessa rauhassa mitä kvanttifysiikka ja muukin tiede tulee meille kertomaan asioista varmaan jo ihan lähitulevaisuudessa. Jo nyt tiedetään, että jokin asia voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista.
Jotkut ihmiset ovat vain kokeneet tietoisuutensa olevan kehon ulkopuolella. Kertoneet näkemistään tapahtumista, jotka ovat olleet täysin tapahtuneiden tosiasioiden mukaisia. Ei tarvitse uskoa, mutta minä ainakin luotan ihmistenkin kertomuksiin, varsinkin jos heillä ei ole oikein mitään motiivia valehdellakaan. Olen lukenut tapauksen, missä eräs uskovainen poika oli kertonut käyneensä taivaassa ja selvisi, että se oli pelkkä valhe, jolla kalasteltiin vain ihmisten huomiota omalle asialleen ja ilmeisesti vähän jotain muutakin, joka taitaa vähän kahistakin. En koskaan lähtisikään liikaa luottamaan ihmiseen, joka korostaa liikaa omaa uskontoaan tai muuta vastaavaa. Ateistia voisin taas aivan hyvin uskoakin, koska sellaisesta kertominen ei oikein kuulu hänen tyyliinsä. Uskottavampia ihmisiähän ovat ne, jotka eivät usko, mutta kokevat silti. Ja ne tapaukset joihin olen tutustunut ovat juuri edustaneet ihmisiä, jotka eivät edusta oikein mitään näkemystä. Eräs nuori, tanskalainen nainenkin kertoi, että hän oli loukkaantunut auto-onnettomuusessa ja nähnyt itsensä ulkopuolelta miten hänen ystävänsä olivat yrittäneet auttaa häntä. Hän tiesi kaiken mitä he olivat puhuneet ja tehneet.
En minä ainakaan jaksa alkaa vastaankaan väittämään, jos tosiasiat puhuvat näin selvästi jonkin asian puolesta.
Jos huomenna joku kertoisi kaiken mitä teit tänä iltana ja sanoisi, että oli kotonasi näkymättömänä "henkenä" ja tietäisi kaiken mitä teit, niin olisitko hieman ihmeissäsi?
Epäilisit tietenkin, että kotonasi oli kameroita ja mikrofojenakin. Kaveri kertoisi sitten taas jonain päivänä mitä juttelit koulussa kavereidesi kanssa, mitä söit ja mitä puuhasit bussimatkankin aikana. Ja taas kaveri olis seurannut puuhiasi "henkenä" Sitten alkaisit lopulta, epäillä, että ne onkin piilotettu jonnekin tavaroihisi tai jopa kehoosi. Miettisit pääsi puhki mihin ne voisivat olla piilotettu? Eikö niin. Ois ehkä pakko uskoa, jos kaverilla ei olis mitään syytä valehdellakaan.
En ole kuullut koskaan vastaavasta, mutta kertomani tanskalaistytöntapaus ei tuosta nyt niin hirveästi poikkea, itse voin kuitenkin uskoa siihen, mutta moni tarvitsee kuitenkin ihan omakohtaisen kokemuksen uskoakseen. Esimerkiksi tuollaisen minkä keksin omasta päästäni.
Ja voi olla uskomatta vaikka kokisikin. Aina voi olla uskomattakin. Ihan ymmärrettävää.
Ja se pitää lisätä vielä, että tietoisuus ja identiteetti ovat eri asioita.
Vauvallakin on jo tietoisuus, mutta ei vielä kuitenkaan identiteettiä.
Lapsillakaan ei ole vielä kunnon identiteettiä, mutta se tuskin haittaa heitä ollenkaan. Ehkä sitä ei edes pahemmin tarvittaisi, mutta tämä maailma nyt on vaan sellainen paikka, että se pitää kehittää aikuiseksi tultaessa. Ihminen tarvitsee sen ilmeisesti pystyäkseen elämään itsenäistä elämää ihmisyhteiskunnassa, ilman huolehtivia vanhempia. Ja se muodostuu kai vähän väkisin kehonkin muuttuessa lapsen kehosta aikuisen kehoksi. Ja kun me kuolemme, me emme enää tarvitse yksillöllistä identiteettiä ja tunnemmekin silloin itsemme enemmänkin jälleen lapseksi, kuin aikuiseksi joka kuolessamme olimme.
Idintiteetistä vois kirjotella pidempäänkin. Se on aika jännä aihe.
>>>Olemme siis pelkkiä "tietoisuuksia" Ok. mitähän sekin pitää oikein sisällään? Pelkkää aivotoimintaa, joka lakatessaan sammuttaa myös samalla tietoisuuden. Sitäkö tarkoitat?>>>
Pitää sisällään kaiken mitä ilman emme tuntisi itseämme itseksi emmekä olemassaolevaksi. Joten kysyn taas mikä osa sinusta ei kuole ruumiisi mukana? Ja miksi kaikkeen sinussa pystytään vaikuttamaan aivojesi kautta? Mikään persoonassasi ei ole ollut muuttumatonta elämässäsi, niin mikä ihmeen itseksesi tunnistettava osa sinusta jatkaa kuoleman jälkeen? Jos et tunnista sitä nyt itseksesi, niin ei se ole osa sinua kuoleman jälkeenkään. Jokin perusosa mielestäsi on joka jatkuu... Kuten sanoit ihminen muuttuu elämänsä aikana luonnetta myöten, joten se osa meistä tuskin säilyy kuoleman jälkeen. Älykään se ei voi olla, koska niin selkeä yhteys sillä on aivojen toiminnan suhteen. Jos nuo katoaa, niin eipä meistä juuri mitään jäljelle jäätävää ole.
Ruumiista irtaumiskokemuksista vain sen verran ettei niitä ole toteen näytetty. Kaiken maailman astraalimatkailijat on todettu huijaukseksi ja ihmisen aivoissa on kapasiteettia laittaa äärimmäisessä stressitilassa, vaikka minkälainen teatteri mielessä pystyyn. Ylipäänsä järjellisempiä ja yksinkertaisempia selityksiä näille löytyy aina.
>>>Ja kun me kuolemme, me emme enää tarvitse yksillöllistä identiteettiä ja tunnemmekin silloin itsemme enemmänkin jälleen lapseksi, kuin aikuiseksi joka kuolessamme olimme.>>>
Eli kuoleman jälkeen mielestäsi olemme jotain mikä on identiteettiä vailla - en kutsuisi tuollaista elämän jatkumiseksi. Mitä olemassaolo se sellainen on - se on minulle tällaisena täysin vierasta. Minä olen tällainen olio, ilman identiteettiä en olisi.
Tarviiko identiteettiä, jos ei ole enää riippuvainen ihmisyhteiskunnasta?
Jos ei ole enää ihmiskehoa?
Eikä ole edes mielipidettä, koska kaikki näkevät tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Asioista ei voi olla kuin vain yhtä mieltä.
Mihin se identiteetti voisi perustua hengen kohdalla, kun ei mikään materiakaan enää rajoita sitä mitenkään. Eikä ne muiden mielipiteetkään meistä kun niitäkään ei ole. Muiden ihmisten ajatukset ja mielipiteethän väkuttavat myös paljon identiteettiimme. Moni ihminen on niiden takia masentunutkin. Kukaan ei välitä minusta, en kelpaa kenellekään, olen ruma. Enemmänhän se on kuitenkin oma mielipide itsestä, kuin muiden. Onnellisimmat ihmiset taas pystyvät sivuuttamaan muiden mielipiteet ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat. Ei kukaan pysy koko ikäänsä nuorena ja kauniina, niin eikö silloin kannattaisi ajatella vähän jo nuoresta saakka, että mitä väliä koko asialla oikeastaan on? Kun ihminen vanhenee, hän alkaa armahtaa itseään, ok, ei mun tartte olla maailman kaunein, ei mun tartte olla fiksuinkaan, ei mun tartte olla paraskaan kaikessa. Mä voin olla just tällanen kun olen!
Eli mitään sinuksi tunnisttevaa ei säiiy...
Mitä haluaisit sinusta sitten säilyvän?
Mikä meissä on niin arvokasta, että sen pitäisi edes säilyä meissä ikuisesti?
Muistot eli tavallaan myös kokemuksemme? Älymme? Rahamme? Tietomme? Jokin taito minkä osaamme? Ulkonäkömme? Mikä ihme?
Mitä ne ovat?
Minun mielestäni eivät kuitenkaan paljon mitään.
Jotain pientä vois ehkä jäädä, vähän huumorii ja viisautta, ehkä pikkasen jotain muutakin ja mielellään jokin vähän vaikea taitokin, minkä osaa oikein hyvin ja jonka tekemistä rakastaa oikein paljon. Siinä olis mun toivomuslistani!
Ponttini kokoajan ollut, ettei mikään meissä vaikuta säilyvän. Jos säilyykin eikä se ole tietoisuuteni, niin sillä ei minulle ole mitään merkitystä. Jos tietoisuuteni katoaa, niin minä katoan. Mutta turhaa tästä kai enempää, koska ei mitään havaintoa minkään säilymisestä ole.
>>>Mitä haluaisit sinusta sitten säilyvän?>>>
En tällaisena mitään.
>>>Mikä meissä on niin arvokasta, että sen pitäisi edes säilyä meissä ikuisesti?>>>
Ei mikään ja mielestäni kovin ylimielistä olisi muuta väittää.
>>>Muistot eli tavallaan myös kokemuksemme? Älymme? (Rahamme?) Tietomme? Jokin taito minkä osaamme? (Ulkonäkömme?) Mikä ihme?
Mitä ne ovat?
Minun mielestäni eivät kuitenkaan paljon mitään.>>>
Tuossa on aikalailla kaikki mitä me olemme, joten henkilökohtaisessa mittakaavassa iso juttu.
>>Ponttini kokoajan ollut, ettei mikään meissä vaikuta säilyvän. Jos säilyykin eikä se ole tietoisuuteni, niin sillä ei minulle ole mitään merkitystä. Jos tietoisuuteni katoaa, niin minä katoan. Mutta turhaa tästä kai enempää, koska ei mitään havaintoa minkään säilymisestä ole.>>
Ei voi vaikutakkaan, kun mikään ei ole oikeastaan niin kovin tärkeää, että sen pitäisikään säilyä. Miten se voisi silloin vaikuttaakaan siltä?
En itse ainakaan koe tätä tietosuuttani edes niin kovin tietoisenakaan. Meidän mielihän vaeltelee muutenkin vähän kokoajan missä sattuu. Ei kenenkään tietoisuus ole koko ajan paikallaan edes siinä paikassa missä me fyysisesti olemme. Ehkä vain meditoivan ihmisen tietoisuus on paikallaan, jos sekään. Miten tietoisuus on tietoinen itsestään. Ei ainakaan tässä ihmiskehossa ehkä usein edes kovinkaan hyvin. Jopa nukkuessamekin se näyttäisi hyppivän ihan minne sattuu. Se samaistuu ilmeisesti aivan liikaa kehoon. Kun se irtoaa kehosta, niin se tiedostaa itsensä heti tietoisemmaksi itsestään ja se tuntuu heti hyvin kevyenä tunteena, todella hyvänä olona.
Ja tästä keveyden tunteesta ihmiset, jotka ovat kokeneet poistuneensa kehostaan, myös yleensä aina maininneet. Telkkarista on tullut vuosikymmenten ajan kaikenlaista, lehdissä on ollut juttuja, nettikin on täynnä sivustoja. Ei niitä juttuja voi enää millään sivuuttaakaan, kun ikää ja kokemusta alkaa olla keski-ikäsen ihmisen verran.
Suurin osa niistä on kuitenkin ihan kaikkea muuta kuin jotain ihmeen taivas/helvetti kokemusta.
http://yle.fi/vintti/yle.fi/tv1/juttuarkisto/tasta-puhutaan/inhimillinen-tekija-kuolemanrajan-tuolla-puolen.html
Tässä olisi ollut hyvä ohjelma ihan kaikille, harmi vaan, että se ei ole enää katsottavissa. Selviäähän tuosta selostuksestakin jo melkoisesti.
Ensimmäistäkään ruumiista irtautumista ei ole todennettu. Kukaan ei teho-osastolla ole nähnyt isoa rastia lattiassa tai numerotaulua kaapin päällä. James Randi testauttanut näitä mukamas taidon omaavia.. Kuulema ruumiista irtautumiskokemuksen voi oppia suht pienellä vaivalla, mutta siinä ei oikeasti lennetä minnekään.
Kuolemanrajakokemus on eri kuin kuolema.
https://www.youtube.com/watch?v=7XLgYr35G7I
>>>Ruumiista irtaumiskokemuksista vain sen verran ettei niitä ole toteen näytetty. Kaiken maailman astraalimatkailijat on todettu huijaukseksi ja ihmisen aivoissa on kapasiteettia laittaa äärimmäisessä stressitilassa, vaikka minkälainen teatteri mielessä pystyyn. Ylipäänsä järjellisempiä ja yksinkertaisempia selityksiä näille löytyy aina.>>>
Joka asian ympärille kun kertyy usein myös huijareitakin.
Kun tuonkin dokkarin kuitenkin katsoo, niin ensimmäinen vaikutelma ei ainakaan viittaa huijareihin, vaan aivan tavallisiin ihmisiin. Huijarilla on aina jokin hyötynäkökohta takanaan ja usein se on raha tai ihmisten ihailun kalastelu ja pahimmassa muodossaan niitä molempia. Intia on täynnä näitä showtaikureita, jotka huijaavat mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Ja kun katsoo sitä kurjuuttakin, niin ainoa keino päästä sen yläpuolelle onkin alkaa tekemään kaikenlaisia, toki välillä osin nerokkaitakin temppuja ihmisten edessä. Ruumiista irtautuminen taitaa olla kuitenkiin jo niin vaikeaa, että siihen ei pysty edes fakiiri. Sitä on vähän hankalampi varmaan esitelläkään ihmisille.
Materialistiset selitykset asioille ovat aina oma lukunsa ja nekin on otettava tietenkin aina huomioon. Niidenkin on tässä tapauksessa kuitenkin myönnettävä, että aivoihin liittyvät selitysmallit ovat nekin vain teorioita. Miten selität sen jos onnettomuuden uhri voi kertoa onnettomuuden jälkeiset tapahtumat todellisen tarkasti, vaikka makaa maassa täysin tajuttomana? Aivojen teatterina?
Pelkkä maallinen tiede tuskin koskaan pystyy selittämään tieteellisesti sitä, jos on olemassa tietoisuus, joka ei ole kehosta riippuvainen tai että tietoisuus onkin kokoajan oikeasti ihan jossain muualla kuin kehossamme. Se on vain samaistunut niin voimakkaasti kehoon, että uskoo olevansa päämme sisällä ja aivoihin vaikuttaminen vaikuttaa silloin myös siihenkin. Tietoisuus siis uskoo olevansa kehossa ja usko on sen tapauksessa lähes 100% yhtä kuin tieto.
Tämän voisi todistaa ihmisen ns. lumevaikutuskin, missä ihmisen usko riittää parantamaan hänet. Erikoisin tapaus, minkä olen kuullut, oli lumeaivoleikkaus, jossa potilas parani kaikista oireista, mutta ne palasivat välittömästi, kun hänelle kerrottiin, että häntä ei leikattukkaan oikeasti. Hänet sitten leikattiin ihan oikeastikin ja hän parani. Uskolla voi olla valtava voima.
Hengen maailmassa vielä liikuttaisiin pelkän tahdon voimalla. Kun henki tai tietoisuus haluaa siirtyä paikasta toiseen se vain tahtoo sitä ja samassa se onkin siinä paikassa. Eli jos tietoisuus uskotellaan siihen, että se todellakin on vain kehossa, se uskoo siihen silloin niin lujasti, ettei enää ymmärrä olevansa erillinen tietoisuus. Tämä selittäisi sen miksi me ihmisetkään emme pysty uskomaan, ennen kuin ne on todistettu täysin aukottomasti meille ja siltikin me kuitenkin epäilemme sitä aina välillä. Vain oma kokemus näyttäisi olevan se kaikkein tärkein todiste meille. Onneksi edes kuitenkin se. Mehän olisimme jo täydellisiä materian vankeja ilman kokemuksen mahdollisuutta. Onneksi on kuitenkin tuo tiedekin. Annetaan sillekin oma tehtävänsä. Minulle on täysin sama vaikka se todistaisi kaiken sen minkä olen nytkin kirjoittanut täysin huuhaaksi, Saisinpahan vaan oikein kunnon naurut siitä, miten pelkät aivoni pistivät minut täysin ulalle. Nauraisin varmaan päiväkausia koko jutulle. En malta odottaa sitä päivää, pelkään vain pahoin, että sitä päivää ei koskaan tulekaan. ;)
>>>Joka asian ympärille kun kertyy usein myös huijareitakin.>>>
Huijareista ei olekaan kyse, vaikka niitäkin toki on, vaan ettei ihmiset ymmärrä mitä kokemukset paljon luultavammin on. Aivot täydentää maailmaa jatkuvasti ja unimaailman luo aisteitta, niin ei ole vaikea kuvitella sen pystyvän luomaan kyseiset kokemukset. Plus kaikki mielihyvähormonit mitä kehosta löytyy... Tunneli, kehosta irtautuminen, ajan vääristyminen yms. koettavissa ilman kuolemanläheisyyttä.
>>> Miten selität sen jos onnettomuuden uhri voi kertoa onnettomuuden jälkeiset tapahtumat todellisen tarkasti, vaikka makaa maassa täysin tajuttomana? >>>
Ei ole niin tajuttomana ollut kuin kuviteltu. Osa vegatitiivisessa tilassa olevista on pystynyt kommunikoimaan ja osalla koomapotilaista on tietoisuutta.
>>>...Se on vain samaistunut niin voimakkaasti kehoon, että uskoo olevansa päämme sisällä ja aivoihin vaikuttaminen vaikuttaa silloin myös siihenkin. Tietoisuus siis uskoo olevansa kehossa ja usko on sen tapauksessa lähes 100% yhtä kuin tieto.>>>
Uskot tietoisuuden/sielun olevan irrallinen tai jossain muualla, mutta tietoisuus/sielu ei sitä tiedä, koska se uskoo muuta - en kommentoi.
>>>Vain oma kokemus näyttäisi olevan se kaikkein tärkein todiste meille. >>>
Ei se ole todiste muusta kuin mitä olemme tunteneet kokevamme. Psykoosi...
Tietenkin jos haluaa ajatella sitten niin, että kaikki tietoisuus on tämä tietoisuus tässä elämässä, mikä minulla nyt on, niin se on varmasti ok. Tietoisuuden pohtiminen lienee vaan melkoisen iso haaste ja sitä eivät täysin selvittäneet itselleen edes Antiikin Kreikan kaikki viisaat pohdiskelijat. Nykyihmisellä on onneksi kattavampi kuvaus tieteestäkin, kuin heillä ja myös valtaisi historiankin aarrearkku, mistä sieltäkin voi kauhoa tiedon timantteja.
>>Ei ole niin tajuttomana ollut kuin kuviteltu. Osa vegatitiivisessa tilassa olevista on pystynyt kommunikoimaan ja osalla koomapotilaista on tietoisuutta.<<
Tämä vaihtoehto on poissuljettu. Asiat tapahtuivat liian kaukana siitä paikasta missä tyttö makasi. Tietenkin kaikki olisivat heti sanoneet hänelle, että hän ei ollut kokonaan tajuton, vaan pystyi kuulemaan, näkeminen taas on siinäkin tapausessa aika erioinen juttua. Miten näkökyky voi 360 astetta? Siitäkin on muuten mainittu, että kehon ulkopuolella näkökyky olisi todellakin 360 astetta.
Kaikki nuo aivojen toimintaan liittyvät jutut ovat tietenkin tiedossa kaikilla, jotka ovat vähänkin asiaa tutkineet. Osa niistä on ihan tieteellisestikin jo kumottu ja netistä löytyy vielä niitä vanhempiakin juttuja, ajalta kun niitä ei ollut vielä ehditty tieteellisesti kumota. Pitäs aina selvittää mikä on minkäkin jutun päivämäärä, ennen kuin alkaa uskomaan netissä olevaan juttuun. Moni ei aina kuitenkaan katso vuottakaan minä tuo teksti on tänne nettiinkin tullut. Enkä itsekään sitä aina huomaa tehdä.
>>Uskot tietoisuuden/sielun olevan irrallinen tai jossain muualla, mutta tietoisuus/sielu ei sitä tiedä, koska se uskoo muuta - en kommentoi.<<
Samaistuminen onkin vaikea asia. Kaikki eivät ole näyttelijöitäkään. Lapsuudessaan moni on kuitenkin varmaan joskus vähän jotain näytellytkin, erilaisissa leikeissään. Se voi olla kuitenkin erittäin kehittävää, että pystyy ymmärtämään tiettyjä asioita. Näyttelijöiltä vaaditaan varmaan aikamoisia älyn ja tunne-elämänkin lahjoja. Ovat varmasti keskimääräistä älykkäämpiä ja tunne-elämältäänkin kehittyneempiä
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288502942484.html
>>Ei se ole todiste muusta kuin mitä olemme tunteneet kokevamme. Psykoosi..<<
Tietenkin kaikki asiat voivat myös hämärtyäkin, jopa kokemuskin. Asiat eivät ole aivan yksinkertaisia. Asiat usein lopulta selviävät, tavalla tai toisella, onneksi.
>>>Tietenkin jos haluaa ajatella sitten niin, että kaikki tietoisuus on tämä tietoisuus tässä elämässä, mikä minulla nyt on, niin se on varmasti ok.>>>
Sinä olet tämä tietoisuus mikä olet. Muu on kuvitelmaa.
>>>Tämä vaihtoehto on poissuljettu. Asiat tapahtuivat liian kaukana siitä paikasta missä tyttö makasi. Tietenkin kaikki... >>>
Sopii pistää linkkiä - luultavasti lähdekin jo on mitä on...
Kyseessä oli tanskalainen dokkari. Jostain syystä juuri juutit ovat näitä dokumentteja tehtailleet viime vuosina televisioon useampiakin.
https://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM
Tuollainen tuli joku vuos sitten.
http://www.tiede.fi/keskustelu/52450/ketju/tiededokumentti_mielen_salattu_voima
Tuosta voi lueskella.
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/109450-vaite-yliluonnollisille-ruumiista-irtautumisille-selitys
Tuollanen löytyy tuon edellisen sisältä.
Näitähän riittää. Ihmistä tai pitäskö sanoa aivoja voi huijata luulemaan vaikka mitä, kuten peilikuvalla tavallaan saada käsiamputoitu kuvittelemaan, että hänellä olisi ihan olkeasti käsi vielä tallella. Jotenkin se tais liittyä siihen puuttuvan raajan haamukipuun, joka parannettiin peilikuvan avulla.
Jo nyt voidaan liikuttaa tietokoneen osoitintakin "ajatuksen voimalla" Aika mielenkiintoisia juttuja noissa dokkareissa, mutta ei niistä muista vaan hetken päästä juuri mitään.
Reilu 2000 sydänpysähdyspotilasta haastateltiin kokemuksistaan, eikä kukaan ollut nähnyt kaapin päälle laitettuja, vain ylhäältä nähtäviä, esineitä tai jotain.
http://www.sciencedaily.com/releases/2014/10/141007092108.htm
Et voi esittää sellaista jumalkäsitystä joka ei olisi ihmisestä riippuvainen, ja koska ihmisten jumalkäsitykset ovat erilaisia, ristiriidassa joidenkin toisten jumalkäsitysten kanssa.
Olenkin koko ajan ollut sillä linjalla, että meidän täytyy tutkia itseämme tietääksemme ehkä jotain mahdollisesta Jumalastakin.
Sisäisesti meissä...
Se ei ole tietenkään ihan helppoa, koska meidän pitää kyseenalaistaa kaikki jumalkuvat ja jumalkäsitykset. Sehän vaatii jo aikamoisen läjän niitä kuvia ja käsityksiä. Ei muuta kun tutkimaan!
Jumalasioiden pohtiminen on siis aivan sama kun kysyisi ihmisiltä, mikä on liyuuyfhvhgrsfafgrduhkjgghfghyfrfdd.
Jokainen antaisi omanlaisensa vastauksen. Osa vastaisi ettei liyuuyfhvhgrsfafgrduhkjgghfghyfrfdd ole mitään.
Ehkä sitten jokin muu palsta olisi sopivampi.
Kai joku kokonaan uus palsta. Yleistä pohdintaa olemassaolosta.. Siihenhän sisältyy vähän kaikki, joten vaikea sitä on minkään nykyisenkään palstan alle laittaa.
Kaikki on niin rajattu jonkin alle
Huuhaapalstahan on aina vapaa mille aiheelle tahansa.
Ehkä sinne sitten.
''Tiedostava, rehellinen looginen ajattelu ajaakin ihmistä enemmänkin agnostikoksi.''
Oletko siinä luulossa, että agnostikko on teistin ja ateistin välimuoto?
Tuotahan voisi tutkia.
Jos vaikka isä on ateisti ja äiti teisti, niin tuleeko heidän lapsestaan agnostikko?
Jossain lienee ihan varmasti esimerkkitapaus, jopa useampia.
Valitettavasti lapsesta voi tulla kuitenkin ihan mitä tahansa. Näin se taitaa aina olla, emme voi tietää etukäteen. On se kauheeta, kun ei tiedä etukäteen.
Et ymmärtänyt tätäkään kysymystä?
Vissiin vikapalstan valitsit, jos emme usko ihmisten vääriä jumalkuvia, niin olemme avoimepia näkemään mainitsemasi oikean jumalan kuin vääriin jumalkuviin uskovat.
Metafyysinen ajattelu on ikivanhaa. Avoimuudesta on vaikea sanoa, riippuu täysin yksilöstä, ei siitä mihin uskotaan yleisesti tai ollaan uskomatta.
Kunhan haastan ihmisiä vähän pohtimaan olisiko näkemyksiä kuitenkin mahdollista hieman yhdistää. Ei tartteis tapella ja ehkä jopa vihata toisiaan, niin paljon kun miltä näyttäs tämänkin palstan perusteella. Olen siis jonkinlainen diplomaatti tässä "uskojen sodassa"
Molemmat osapuolet kun mielestäni heittävät vähän sen lapsen pesuveden mukana pois.
Jonkin vastustaminen on monelle ihmiselle elintärkeää elämän mielekkyyden vuoksi ja täysin inhimillinen piirre meissä, se tosin on usein myös laumasieluinen ominaisuus meissä. Ilman laumaa, emme uskalla tai edes pysty vastustamaan oikein kunnolla mitään.
Missä kulkee vain sen raja, se kohta milloin se muuttuu kaiken tuhoavaksi, kuten terroristijärjestöt.
Tärkeintä on aina keskusteluyhteyden ylläpitäminen. Näkemyksien sovittaminen toisiinsa. Olomassaolon kysymyksissä kun kukaan ei ole täysin väärässä tai täysin oikeassa, ei ainakaan nykyisen ihmiskunnan kohdalla. Voiko kukaan olla sitä yhtään missään, kun kaikki on muutenkin jatkuvassa muutoksen tilassa. Ehkä oli ja on edelleenkin jokin alkutila, muuttumaton, ikuinen, jota Jumalaksikin välillä kutsutaan.
Erillisyys on muutenkin aika erikoinen asia. Ymmärtääkö pieni vauva sitä, että huoneessa kaikki on oikeasti erillään toisistaan, vai käsittääkö hän kaiken enemmänkin yhtenä? Erottaako hän sängyn lattiasta, lampun katosta tai kaapin seinästä? Ei taida erottaa, vaan kaikki on yhtä. Se on varmaan aika erikoinen tunne, joka vähitellen katoaa, kun alamme erottaa asioita toisistaan ja jossain vaiheessa se voidaan laajentaa myös metafyysiseksi. Miten olemassaolommekin on yhtä ja erillistä? Onko se oikeasti erillistä? Jos kaikki hajotetaan osiin, se muuttuu jälleen yhdeksi, Siirrytään ajassakin taaksepäin, kunnes olemme sen alkupisteessä. Eikös aluksi ollut vain vetyä ja osa heliumalkuainetta? Kaikki muut alkuaineet ovat syntyneet niistä. Ja ehkä näin on ollut metafyysisenkin tasolla.
Pitää kyllä ajatella, että on olemassa molemmat, materia ja henki. Ennen muinoin ihmisille oli ilmeisen helppo uskoa henkeen. Mitä älykkäämmäksi me olemme tulleet, sitä vaikeammaksi se on muuttunut. Olemme alkaneet palvoa älyämme. Hyvä renki, mutta ehkä edelleenkin hieman huono isäntä.
"Pitää kyllä ajatella, että on olemassa molemmat, materia ja henki."
Miksi pitäisi, etenkin kun asiasta ei ole mitään todisteita. Vain tyhjiä väitteitä, jotka eivät kestä alkeellistakaan kriittistä tarkastelua. Lisäksi pitäisi vielä olettaa, ette henki olisi olemassa ilman materiaa, josta varsinkaan ei ole olemassa mitään todisteita.
Jos todella olisi olemassa tämä "henki" eli se sinun jumalasi, joka vaikuttaa konkreettisesti myös kaikkeen materiaan, niin silloin tätä vaikutusta voitaisiin tietenkin myös eri tavoin tutkia. Mutta kun mitään tutkittavaa eli mitään havaittavaa konkreettista vaikutusta ei ole. Taikauskoiset luulot ja tyhjä tyhjän inttäminen varsinkaan eivät ole niitä tutkittavia vaikutuksia, eivätkä muutu sellaiseksi inttämällä lisää merkityksetöntä tyhjää.
http://freethinker.co.uk/2008/11/08/how-an-amazonian-tribe-turned-a-missionary-into-an-atheist/
Pitäisi tosiaankin kääntää myös katse vähän tuonne idänkin suuntaan, jotta ehkä ymmärtäisi sitä mitä koitan sanoa. Eikä intiaanien "Suuri Henki" ajattelukaan ole oikeastaan ollenkaan hassumpi
Jos joku kristitty nyt luopuu, kuitenkin vain pelkästä itseensä ehdollistetusta uskonnostaan kohdatessaan alkeellisissa olosuhteissa eläviä, alkukantaisia ihmisiä, niin mitä sitten? Luonnonkansojen elämähän lienee joissain tapauksissa lähes paratiisillista, jos vaan kaikki on ollut sille otollista. Miksi pitäisi mennä tuhoamaan se, tarjoammalla vastineeksi jotain täysin abstraktia paratiisia?
Joidenkin uskovien kohdalla on todettava, että heidän uskonsa on varsin vaikuttava. He ovatkin sellaisia, joilla on uskonsa taustalla jokin erittäin voimakas kokemus. Yleensä he ovat kuitenkin olleet lähes kaikki vähän ns. väärillä teillä. Tämäkin lähetyssaarnaaja oli vain kasvatettu olemaan kristitty ja kun alkuasukkaat kysyivät häneltä, että onko sinulle opetettu kaikki tuo jostain ulkoakäsin, tämä oli joutunut sanomaan, että kyllä. Jumala ehkä voi puuttua elämäämme, jos hän katsoo, että se on tarpeen, ja jos ihminen on myös "sen arvoinen" ja sen on oltava aina tämän ihmisen vapaan tahdonkin rajoissa. Jokainen ihminenhän on yhtä arvokas, joskus joku vain tarvitsee vähän enemmän jeesiä ja on myös valmis ottamaan sitä vastaan. Jumala on kuitenkin kaikkien Jumala, ja suurin osa tulee toimeen ihan ominkin avuin. Uskovat itsekin vitsailevat sillä, että on tyhmää odottaa Jumalan tulevan aina kaikessa apuun. Muut ihmiset on kuitenkin aika pitkälti olemassa myös sen takia, että voivat auttaa toinen toistaan.
Ja mihin nuo alkuasukkaat olisivat tarvinneet kristittyjen jumalkuvia? Ja jos he nyt sanovat, että ei ole mitään Jumalaa, niin mitä sitten? Mitä sillä on väliä mitä muurahainen ajattelee ihmisestä? Jotkut lapset tykkäävät tehdä välillä kiusaa muurahaisillekin, mutta yleensä ihmiset jättävät ne omaan rauhaansa. Kehitys on vain johtanut siihenkin, että ihminen ei ole kyennyt jättämään muita ihmisiä rauhaan, vaan tuhonnut jopa joidenkin ihmisten maanpäällisen paratiisin. Ihmisellä on vapaa tahto siihenkin. Pitäskö se ottaa pois?
Oikeastaan ihmiset purnaakin aina sitä, kun ne saa käyttää vapaata tahtoaan. Pitäskö koko ajan olla estämässä ihmistä tekemästä jotain, ettei vaan sattuis mitään pahaakaan? Ja mistä hitosta sen aina etukäteen tietää mitä mistäkin teosta seuraa? Eräällä brittisotilaalla oli mahdollisuus ampua eräs väsynyt saksalainen sotilas Ensimäisessä Maailmasodassa, mutta ei hennonnut tätä ampua, ja tämä saksalainen kantoi nimeä Adolf Hitler.
Ehkä tulevaisuudessa voidaan kokonaan estää tietty kehitys, jonka tiedetään johtavan harhapoluille. Ei se ole edes kovinkaan vaikeaa, kun tiedetään vain tarpeeksi ihmisestä. Silloin ei ole ehkä ollenkaan mitään yhteiskunnan lieveilmiöitäkään, rikollisuutta, päihteitä, köyhyyttä yms. Ehkä kannatti uhrata pari paratiisisaartakin sen kehityksen eteen?
>>Jos todella olisi olemassa tämä "henki" eli se sinun jumalasi, joka vaikuttaa konkreettisesti myös kaikkeen materiaan, niin silloin tätä vaikutusta voitaisiin tietenkin myös eri tavoin tutkia. Mutta kun mitään tutkittavaa eli mitään havaittavaa konkreettista vaikutusta ei ole. Taikauskoiset luulot ja tyhjä tyhjän inttäminen varsinkaan eivät ole niitä tutkittavia vaikutuksia, eivätkä muutu sellaiseksi inttämällä lisää merkityksetöntä tyhjää.<<
Ehkä pitäisi erottaa ihmisen vapaan tahdon vaikutus muista vaikutuksista. Ja jos nyt olisi se Tosi Jumala, niin se todennäköisesti ei puuttuisikaan ihmisen vapaaseen tahtoon, vain ainostaan niiden, jotka vapaalla tahdollaan lähestyvät häntä. Ateistin paidassa lukeva "Jumala teki minusta ateistin, mikä sinä olet kyseenalaistamaan Jumalan tekoja?" on ihan käypä näpäytys joillekin, jotka ajattelevat Jumalasta liian ahtaasti.
Jos tuolta avaruudesta jonain päivänä tulee joitain olentoja, jotka sanovat, että meillä on paljon parempi uskonto, kuin teillä ihmisillä, kääntykää meidän uskontoon, katsokaa nyt miten me muutetaan vesikin viiniksi tuosta noin vaan!, niin kyllä ihmiset varmaan vähän ihmettelee, että ei ole totta, että noikin pässinpäät voi vieläkin olla noin sekasin? Tuskinpa sieltä koskaan mitään "avaruuden lähetyssaarnaajia" tuleekaan. Kehityksen kehittyessä aletaan vapaatakin tahtoa ymmärtämään koko ajan vaan paremmin ja sitä voidaan laajentaa teknologian avulla vielä entisestäänkin.
Mielenkiintoista nähdä miten tässä käy. Halutaanko me jännä maailma, missä aina vaan soditaankin, että voidaan sitten hurrata niille sankareillekin. Vai riittääkö meille keinotodellisuus peleineen, elokuvineen ja muine, missä sitä jännääkin voi kokea. Kehitys on mennyt jo vuosikymmeniä siihen suuntaan, että kaikki jännä voidaan kokea ilmankin, että tartteis enää oikeesti tehdä kenellekään mitään pahaa. Eikös se ole ihan ok kehitys? Eikä sitäkään jaksa ehkä koko ikäänsä tehdä. Leikki tosin pitää vanhankin nuorena. ;)
""Miksi pitäisi, etenkin kun asiasta ei ole mitään todisteita. Vain tyhjiä väitteitä, jotka eivät kestä alkeellistakaan kriittistä tarkastelua. Lisäksi pitäisi vielä olettaa, ette henki olisi olemassa ilman materiaa, josta varsinkaan ei ole olemassa mitään todisteita.""
Tätä hieman vielä kommentoin, Jos me ajattelemme, että jotain ei olemassa, niin emmehän me pääse siitä enää mihinkään eteenpäin. Tässä tapauksessa on ajateltava, että voisi olla olemassa, koska ihmisillä on lähinnä kokemuksia, jotka voisivat viitata sen olemassaoloon. Ja onhan meillä uutta tiedettä, kvanttifysiikan mukaan fotoni voi olla yhtä aikaa kahdessa eri paikassa. Teleportaatio voisi siis olla mahdollinen. Jos tuon fotonijutun nyt oikein muistan. Joka tapauksessa kvanttifysiikka on erittäin mielenkiintoinen, vähän uudempi asia.
Ja vielä sekin uusi juttu, että ihminen saattaa muuten pystyä ihan pian, jos ei nyt suorastaan luomaan, niin ainakin synnyttämään vaikkapa yksisarvisen. Kantasolututkimus on jo lähes siinä vaiheessa, että hevoseenkin saadaan kasvatettua sarvi keskelle otsaa. Ja kun oikein hurjaksi mennään, niin kohta on ihmisillä siivetkin selässä. Joku eettisyyskin tulee olemaan iso juttu ja on toki sitä jo nytkin tieteen parissa. Miten paljon ja kuinka pitkälle ihminen saa leikkiä jumalaakin? Leikkimällähän sitä oppii.
Vähän turhaahan mä tässä siis yritän jotain Jumalaa kenellekään mainostaa, jätetään sekin tulevaisuuden harteille, onko vai eikö ole?
Sinä et näyttänyt ymmärtäneen tuon alkuasukasjutun pointtia ollenkaan. Alkuasukkaat kysyivät tuolta lähetyssaarnaajalta, onko tällä jotain konkreettisia todisteita omituisille väitteilleen. Saarnaaja joutui aikansa kierreltyään myöntämään, ettei hänellä ole mitään. Ei niin yhtään mitään, mitä hän kykenisi esittämään, vain tyhjiä puheita.
Siis tasan sama tilanne kuin sinun ja minun välillä. Kysyn konkreettisista todisteista, eikä sinulla ole yhtään mitään. Aivan kuten sillä lähetyssaarnaajalla. Täydellisen tyhjää ja merkityksetöntä lässytystä, eli sitä kiertelyä sinä voit tietysti jatkaa loputtomiin. Ja se kiinnostaakin minua tasan yhtä paljon kuin saarnaajan höpinät niitä alkuasukkaita. Se siitä. Kiitos tyhjästä.
Miten niin en ymmärtänyt, minä kirjoitin, että tällä lähetyssaarnaajalla ei ollut tarjottavanaan muuta kuin omia jumalkuviaan ja -käsityksiään. Ihan sama asia siis kuin todisteiden puuttuminen.
Monet alkuperäiskansat ovat kautta historian pitäneet valkoisten jumakäsityksiä varmasti hyvin eriskummallisina, Riutuneen ihmisen näköinen Jumala, jonka ihmiset ovat naulanneet ristiin. Sehän on täydellinen vastakohta sille, miltä Jumalan pitäisi näyttää. Jumalanhan pitää näyttää voimakkaalta, kuten Zeus tai Thor.
Mitähän ne konkreettiset todisteet voisivat olla? Valokuva hengestä? Onhan niitä kummituskuvia vaikka kuinka. Etitääs sulle muutama oikein hyvä.Tässä pari aika uutta kuvaa.
http://www.stara.fi/2014/06/19/alcatrazin-kummitus-viimein-valokuvaan/
http://www.stara.fi/2015/03/17/haamu-ilmestyi-perhekuvaan/
Holy ghost, pyhä kummitus.
Toivotaan nyt, että se Jumala näyttää itsensä kaikille ja mielummin päivänvalossa vielä. Kaikkia asioita kun ei ole välttämättä tarkoitettu ihmissilmin nähtäväksi. Zeus, Osiris, Thor ja moni muukin näyttää kyllä aika lailla sarjakuvien supersankarilta. Täytyyhän Tosi Jumalankin vähintään yhtä "kovalta" näyttää.
Ehkä mä vielä jonain päivänä keksin, miten voi parilla lauseella todistaa jonkin meille näkymättömän, mutta silti täysin todellisen "kosmisen voiman" olemassaolon. Oishan siinä kieltämättä hiukkasen haastetta. Älä nyt kokonaan turhaudu!
Tuskin se se "kosminen sadisti" kuitenkaan on.