P*ska palkka, vi*tuilua päivittäin ja vaativampiin tehtäviin on edellisen kerran palkattu ihminen vuosia sitten. Menee hermot tällaisen kanssa, tulipahan hankittua aivan turha tutkinto. Minnekäs nyt? Pois ainakin paperin pyörittelystä, jolla ei ole mitään merkitystä.
Ala ahdistava akateeminen
Pois täältä
112018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa!
Epäilempä todella akateemisuuttasi. Taidat olla taas kateellinen duunari. Akateemisuudessa on se hyvä puoli, että töitä voi saada useilta tahoilta, eikä tarvitse roikkua siitä v*tun huonossa paikassa. Jaa että paperisi on hyödytön, jos yksi paikka ei miellytä, hah!
Jaa-a, vai saa akateemiset töitä useilta tahoilta. Eipäs ole itse tullut tuota huomattua. Olen hakenut ja hakenut uutta työpaikkaa, mutta ei ole vain tärpännyt. Alanvaihto on todella vaikeaa ilman asianmukaista työkokemusta. Ja jos ikääkin on vielä liikaa, niin toivon työpaikan vaihdosta voikin jo unohtaa.
Minä roikun v*tun huonossa työpaikassa rahan vuoksi, akateemistenkin on maksettava opinto- ja asuntolainansa.
Kokemuksesta, maisterin paperit yhteiskuntatieteelliseltä alalta on h*vetin turhat paperit.
Jep,
valmistuin tässä n. 1,5 v. sitten 180 ov:n tutkinnon suorittaneena. Töitä en ole tehnyt päivääkään, nyt alkaa jo kaduttaa tuo tutkinnon suorittaminen ja tuntuu sille että koko paperista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Nyt olen kypsynyt tähän työnhakijana olemiseen, tilanne on aika syvältä:
a) oman alan töitä saa, koska ei ole "oikeaa" työkokemusta,
b) muita hommia on hankala saada, "et sä kuitenkaan viihdy tässä kauaa".
Onneksi ikää on alle 30 v. mutta ei kauaa, jotain tarttis tehdä, vielä ehtii. Aloitin opiskelut siinä toivossa, että jos hoitaa hommansa hyvin, niin töitä riittää, mutta tilanne on osoittautunut joksikin aivan muuksi.
Työkkäri ehdottelee vakavalla naamalla "mee työharjoitteluun, saat siitä työkokemusta, niin sitten pääset töihin". HAH, alkupalkka meidän alalla on noin 2000 - 2800 €/kk, ei oikein innosta ilmainen työ, kun huonommillakin papereilla on töitä saatu.
Olis vaan pitänyt mennä johonkin ammattiinvalmistavaan koulutukseen suoraan eikä mihinkään yliopistoon, Suomi tulee kaatumaan lähitulevaisuudessa tähän vinoutuneeseen koulutusrakenteeseen!
Taas joku akateeminen, joka luulee, että kaikki haluaa olla akateemisia. Kärsikö itsetuntosi, kun joku akateeminen kirjoitti moista.
yksi katkeroitunut duunari...
b) muita hommia on hankala saada, "et sä kuitenkaan viihdy tässä kauaa".
Kun haet niitä muita töitä, niin tarvitseeko sinun välttämättä näyttää työnantajalle kaikkea koulutustasi. Jätät sen vaikka siihen ylioppilastutkintoon. Eipä ajattele, ettet kauaa viihdy.
Katkeroa on tullut maistettua, maista sinäkin. Elämä on tosi ihanaa!
Akateeminen olen ainakin koulutukseltani, mutta ehkä perusduunari luonteeltani. Töitä voi saada monelta taholta, mutta eroaako mitenkään. Tein aikoinani töitä samassa paikassa opiskelujen ohessa - 8 vuotta yhteensä. Nyt riittää. Puolen vuoden päästä yritän lähteä ja muuttua vaikka sitten kateelliseksi duunariksi. Parempi sekin kuin kyrpiintynyt akateeminen.
Mitäs koulutetaan korkeakouluporukkaa aloille joissa ei töitä riitä, vaan joutuu vaikkapa siivoojaksi. Ihmisillä nykyään kumma skenaario: kuvitellaan että suorittamalla di:n tai maisterin tutkinto, päästään Nokialle optiojohtajaksi. Heti kaikki mulle-periaatteella; ehei...
Älkää olko katkeria, olkaa vaan kiitollisia sille että jotain palkkatyötä löytyy, ja koettakaa kärvistella vaan jos töitä ei löytyisikään. Arvostakaa edes sitä että olette elossa, suht terveitä sun muuta. Ja naurakaa tyhmyydellenne/hyväuskoisuudellenne kun kouluttauduitte turhaan.
Itse olen "höpömaisteri" ja teen paskaa paperityötä, palkka alempaa keskitasoa, vaan meneehän tämäkin kun ei liikoja ajattele. Minun oli vaan vuosien ajan koetettava etsiä henkinen tyytyväisyys, ja unohdettava katkeruus yhteiskuntaa, työnantajia ja nykyaikaa kohtaan, ja sopeuduttava vallitseviin olosuhteisiin. Ja kas: aukesi uusi elämä, siis ajatus siitä että työnteko voi olla vaan hengissäpysymiskeino, ja että muu vapaa-aika tarjoaa muut elämän kokemiset. Ei isoja taloja, ei komeita autoja, ei edes DD-kuppikoon missiä kainalossa, vaan hyvin pyyhkii!
enemmän kuin moni muu. Elämän tarkoitus ei ole pelkkä työ.
Näin se juuri on. Itsekin teen töitä lähinnä rahan takia. Pätkjääkään ei kiinnosta. Hukkaanhan se koulutus on osaksi minunkin tapauksessa mennyt, mutta ei se ole tärkeää. Mieluummin tekee vain sen verran, että pysyy leivän syrjässä kiinni. Hittoako sitä juoksemaan kun kävellenkin kerkiää. Maailma ei tule valmiiksi, vaikka kaikki tekisivät töitä 24/7.