Minulle tämä on ihan mysteeri, että mitkä on ne ominaisuudet jotka saa miehen tavoittelemaan jotain naista ja jopa arvostamaan? Ystäväni sanoi minulle, että olen liian helppo, että miehen pitäisi saada metsästää ja tavoitella. Enpä ole vielä kohdannut miestä joka olisi metsästänyt tai tavoitellut minua. Yhtään lahjaa en ole vielä elämäni aikana saanut. Juomani ja ravintolalaskuni ja taksini olen maksanut ja aina myös miehen kulut. Kukaan ei ole koskaan lähestynyt. Se olen aina ollut minä että "hei sä lähdet mun mukaan". Saisin lopunikääni olla yksin jos odottelisin jotain metsästäjää. Silti olisi ihanaa jos olisi se mies joka kohtelisi kuin naista. Mitä se sitten onkin. Nykyisen mieheni kanssa se juna meni jo. Se tietää, että pystyn juomaan pullon leijonaa humaltumatta näkyvästi, kalastan, olen pahempi suustani kuin satamatyöntekijät ja pärjään mainiosti miehelle tappelussa enkä ikinä näytä heikkouttani. En siis itke enkä nalkuta. Joko puhun asiat selväksi kylmästi tai vedän turpaan. Tällainen minusta on tullut kohtelun tuloksena. En minä tällainen alkujaan ollut. Miten ihmeessä naiset pystytte pysymään naisina miesten kanssa kun nehän syö elävältä jos ei ole jatkuvasti valmiina puolustamaan itseään?
Miksi joitakin naisia miehet kunnioittavat?
sodassa
1054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olisko ainakin ulkonäkö yhtenä tekijänä? Tuntuisi olevan ainoa asia joka mitään merkkaa. Koko lapsuuden ja nuoruuden on pojilla ollut aiheesta minulle asiaa, eikä positiivisessa mielessä. Joten kasvapa siinä sitten jotenkin ihanaksi ruususeksi yhtäkkiä 20 vuoden vittuilun jälkeen vaikka se ulkonäkö jossain kohtaa ei enää aiheuttaisikaan mokomaa itkua ja parkua koska joillakin nyt vaan homma menee näin päin. Toiset on lapsena söpömpiä ja aikuisena ei niinkään tai sitten ollaan ihkuja läpi elämän mikä olisi varmaan mukavaa. Ja tosiaan, peli on jo menetetty sitten siinä vaiheessa kun olet oppinut pärjäämään. Kovikset lyttää sitä heikompaa astiaa minkä kerkeää missä iässä hyvänsä jos vaan jostain saa kiinni ja sanottua mutta pelästyvät kuoliaaksi jostain mitättömästä harrastuksesta jos se ei heidän mielestään naiselle istu. Ja päälle päätteeksi vaativat yleensä edes piirun verran suurempaa kunnioitusta pelkän sukupuolensa perusteella vaikkei touhunsa näyttäydy kovin järjellisessä valossa ja kaikesta arvottomana naisena täytyy selvitä joka tapauksessa yksin.
Minä olen kanssa huomannut tuon että miehet vaatii hirveästi tuota kunnioitusta. Nainen ei oo mitään ja mistään ei saa keskustella tai olla mitenkään mukana päätöksenteossa. Mielipide pitää olla kun ei kukaan jees ihmisen kanssa halua olla. Naisen mielipide on vain arvoton. Minä en sano nykyään enää mitään mielipidettä. Kaikki on ihan sama ja sitten teen mitä minua huvittaa. Mikä ei näköjään kelpaa sekään. Nykyisen mieheni ystävien seurassa tämä on viety tosi pitkälle. Voin sanoa mitä tahansa heidän läsnäollessaan ja olen täysin ilmaa. Kukaan ei noteeraa. Ulkonäköjutuista en osaa sanoa mitään. Seksikkääksi ja kauniiksi on aina sanottu ja kyllä kaikki on mukaan lähteneet kun olen mukaan poiminut ja exät vonkuu perään että miksi erottiin ja oli parasta seksiä ikinä. Mitäs kohteli kuin roskaa. Idiootteja näköjään riittää ja minä näköjään vaihdan aina seuraavaan.
No tuohan voisi olla toisaalta tosi hauskaa, laukoa mitä tahansa ja kukaan ei kuuntele... :-D Oikein komedian ainekset kun lähdet laskettelemaan ihan puuta heinää ja kvanttifysiikkaa kun toiset juttelee ihan muusta eikä edes huomaa mitä sanot. Piilokamera paikalle? Ehdotan että silti silloin tällöin vaihdat seuruetta ja menet omia menojasi omien kamujen kanssa koska ei lystiä eli makeaa mahan täydeltä sentään.
Ei kait ihmiset sua muuten lastentarhasta asti ole seksikkääksi haukkuneet, jonkinlaista "ruma ankanpoikanen" -skenaariota tässä hain kun mietin että mistä kaikki on sitten alkanut, milloin oppi "pärjäämään" eikä paluu herkäksi, suojeltavaksi ja tavoiteltavaksi prinsessaksi enää oikein onnistu jos kerran sinustakin tuli sinä kohtelun tuloksena omien sanojesi mukaan. Ehkä nämä asiat ovat vain varjopuolia joita joutuu kestämään emmekä huomaa mitä muuta hyvää saamme tilalle hieman erilaisella olemuksellamme mistä taas muunlaiset jää paitsi? Mutta näinhän se sitten menee, saattaapa sitä omiakin mielikuvia löytyä ihmisistä jotka aina pärjää ja niistä joilla ei tule mistään mitään koskaan ja pitäs kaivella ne hoksottimet pumpulista että muistaisi kysäistä ihan ko. henkilöltä itseltään että miten ihan oikeasti menee. Jos olet yksi jätkistä niin ei kai ne jätkät aina muista että et sä oikeasti olekaan.
Exät nyt aina jotain vinkuu kaikilla mutta ainoat kehut mitä itse (vahingossa kiertoteitse) olen koskaan kuullut on olleet aina kulloisenkin puolison kaverien suusta lähtöisin... :-D Omilla puolisoilla on aina ollut tolkuttomia vaikeuksia pitää missään arvossa sillä tavalla että itse sitä tajuaisin, sitä ei kuule edes kiertoteitse. Go figure.... Satunnaisia baarilöpinöitä en ole edes noteerannut mutta harvemminpa niitä on mielestäni tarjottukaan, päädyn juttelemaan jostain muusta.
Heh. Odotapa kun löytyy mies, joka kehuu maasta taivaisiin ja tekee kaiken 'oikein' - se on se kaikista pahin psykopaatti todennäköisesti! :D
Ei oo helppoo nää jutut ei. Itse oon kehuja saanut vaikka ja kuinka, mutta puolet on ollut varmaan vaan manipulointia, koska oon ns. hitaasti lämpiävä ja vetoan just näihin metsästäjiin.
Ihan ensinnäkin älä syytä muiden ihmisten kohtelua siitä, millainen sinusta on tullut. Ihan itse käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. Jos haluat olla toisenlainen, kunnioitettavampi, niin ole sellainen.
Minua on jotkut miehet kohdelleet huonosti ja suurin osa hyvin. Valtaosa miehistä on kuitenkin ns. metsästänyt minua. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta ottaa heti ekaa vastaantulijaa, vaan olen rauhassa miettinyt, kuka olisi sopiva minulle -ja kenelle minä olisin sopiva. Pari kertaa silti mennyt metsään, vaikka olenkin rauhassa harkinnut... No, kyllähän se mukavalta tuntuu, kun mies sinnikkäästi yrittää, jopa kuukaudesta toiseen. Mutta tarkoituksella ei naisen pidä olla "hankala", vaan elää omien fiilisten mukaan. Jos ei ole valmis, niin sitten ei ole. Ja jos haluaa suhteeseen, niin sitten siihen ryhdytään. Mitään pelejä en arvosta.
Nykyinen ja toivon mukaan lopullinen puolisoni on poikkeus. Hän ei varsinaisesti metsästänyt minua. Aikoinaan parien treffien jälkeen hän ei vaikuttanut niin kiinnostuneelta, kuin mitä miehet yleensä. (Myöhemmin opin, että hän on aina ollut hitaasti lämpiävä.) Siitä sitten päättelin, ettei jutussa ole suuren rakkauden aineksia. Minä lopetin tapailun. No, syystä tai toisesta silti pysyimme jollain tasolla kavereina, ja välillä tapasimme. (Molemmat deittaili muita.) Ajan kanssa tapasimme yhä vain useammin, ja lopulta varmaan puolen vuoden kuluttua päädyimme ns. seksisuhteeseen. Eli ei mitään muuta kuin kaveruutta ja satunnaisesti seksiä molempien yksinäiseen tarpeeseen. Molemmat edelleen kävi treffeillä ihan muiden kanssa. (Miehellä taisi olla jotakin vipinää sängyssäkin muiden kanssa jossain välissä, minulla ei.) Sitäkin sitten jatkui aikansa, olimme koko ajan enemmän yhdessä, teimme muutakin kuin kaverillisia juttuja ja lopulta huomasimme ostaneemme yhteisen kodin. Hups... Miten siinä niin kävi... =D Siinä vaiheessa oli hyvä keskustella, että ei muuten enää katsella muita. Heh. Ei sen puoleen, ei kumpaakaan kukaan muu olisi voinut vähempää enää kiinnostakaan.
Kumpikaan ei ole näiden yhteisten vuosien aikana hetkeäkään katunut. Sellainen paineeton alku oli todella toimiva. Kumpikaan ei metsästänyt tai tyrkyttänyt, vaan suhteeseen ajauduttiin, koska viihdyttiin yhdessä. Tutustuessa sitten huomasimme, että toinen on oikeastaan juuri sitä, mistä on aina haaveillut.
Älkää siis ihmiset hätäilkö. Kyllä se oikea ihminen vierelle löytyy, vaikka ei paniikilla sitä siihen vetäisikään.
Sitähän minä tässä kysyn että mitä se käytös ja olemus sitten on? Ei ole minulle valjennut. Nykyisen mieheni kanssa olinkin juuri kaveri ja ollaan kavereita yhäkin. Panosuhteesta se parisuhteeksi valahti vahingossa. Hyvä jätkä olen silti. Jos mieheni havaitsee jotain naisellisia piirteitä niin varmasti pilkkaa akkamaisuudesta.
Miksi olet sellaisen miehen kanssa, joka pilkkaa sinua? Yksi tärkein kunnioitettava ominaisuus on juurikin se, että et anna kohdella itseäsi huonosti. Se ei tarkoita sitä, että hermostut tai huudat jos joku tekee niin, vaan yksinkertaisesti sanot että niin ei saa tehdä, ja oletat että toinen tajuaa pyytää anteeksi, eikä toista virhettään. Jos toistaa, et sellaisen kanssa suhdetta jatka.
Jos et itse kunnioita itseäsi, ei kukaan muukaan kunnioita.
Sillä että kalastatko tai miten pukeudut ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kunnioittavatko ihmiset sinua vai ei. Voit olla myös jätkämäinen, jos se tuntuu sinulle luontevalta. Mutta silti voit olla oman ihmisarvosi tunteva. Käyttäydy asiallisesti ja kohteliaasti, niin sinuakin kohdellaan niin. Ja jos ei kohdella, vaihda seuraa.
"Miksi olet sellaisen miehen kanssa, joka pilkkaa sinua? Yksi tärkein kunnioitettava ominaisuus on juurikin se, että et anna kohdella itseäsi huonosti. Se ei tarkoita sitä, että hermostut tai huudat jos joku tekee niin, vaan yksinkertaisesti sanot että niin ei saa tehdä, ja oletat että toinen tajuaa pyytää anteeksi, eikä toista virhettään. Jos toistaa, et sellaisen kanssa suhdetta jatka.
Jos et itse kunnioita itseäsi, ei kukaan muukaan kunnioita."
Juuri noin.
Kysyt yleisesti mikä on se ominaisuus...jne. Juuri tässä teet mielestäni ensimmäisen virheen. Ei ole mitään yleistä ominaisuutta mitä miehet hakevat sen lisäksi, että olet nainen. Jokainen on yksilö tarpeineen ja toiveineen.
Oletko koskaa ajatellut, että vedät / haet itsellesi vääränlaista miestä. Tämän hakemasi lajityypin mies ei ehkä ole se paras parisuhdetaituri. Toisaalta korostat olevasi hyvä jätkä, mutta kun minulla miehenä ei ole koskaan ollut tarvetta seurustella romanttisessa mielessä yhdenkään jätkän kanssa, koen tässä ristiriitaa. Itse asiassa pelkkä ajatuskin tuntuu kovin vieraalta. Kyllä niitäkin miehiä varmaan on, mutten minä...
Minä taidan seurustella sitten joidenkin piilohomojen kanssa kun kaikki kumppanit on olleet näitä " miksi meikkaat, täytyykö arkenakin tällätä ja sun kanssa ei kehtaa lähtee paikalliseen kun oot missin näköinen, etkö vois näyttää normaalille" tyyppejä. Koita siinä sitten selittää, että meikkaan ja laitan itseäni varten, jopa sinne kalaan mennessä. Samaa ihmistyyppiä näyttää sitten häiritsevän naiset ylipäätään. Sellainen pitää olla mutta käsikorua kummempi ei arvo ole. Nykyisellekin miehelle olin ihminen ihan siihen asti kunnes alettiin seurustella ja alenin naiseksi.