Olen nyt viettänyt lukuisia unettomia öitä, ja minun on pakko purkaa tämä ahdistus jonnekin. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia ja mielipiteitä asiasta.
Minulla on siis isosisko, jolla on mies ja kaksi pientä lasta. Itse olen juuri yliopistosta valmistunut, ja tällä hetkellä vailla töitä. Asumme kahdestaan avomieheni kanssa, samalla paikkakunnalla siskoni perheen kanssa. Rakastan kovasti siskoani, ja vietän mielelläni aikaa hänen lastensa kanssa.
Ongelmana on kuitenkin se, että sisko vie minulta kaiken energian. Autan mielelläni lastenhoidossa, mutta ongelmana on se, että sisko olettaa minun olevan jatkuvassa valmiudessa hoitamaan lapsia. Lisäksi sisko valittaa aivan kaikesta, siitä miten hänellä on niin kurjaa ja rankkaa. Siskoni saa joka päivä apua joko vanhemmiltani, minulta tai ystäviltään. Siskon mies on töissä, mutta hänellä on lyhyitä työpäiviä, ja paljon lomia. Näin ollen sisko voisi ottaa omaa aikaa päivittäin miehen tultua kotiin.
Olen ehdottanut, että vanhemman lapsen voisi mahdollisesti laittaa joinakin päivinä päivähoitoon, mutta se ei tule kuuloonkaan. Silti siskoni on aivan hätää kärsimässä, jos joutuu yhdenkin päivän olemaan päiväsaikaan ilman ulkopuolista apua. Hän on muutamaan otteeseen vetänyt herneet nenään, kun en ole päässyt auttamaan samana päivänä. Hän ei useinkaan suoraan kysy, voinko auttaa, vaan valittaen, kierrellen ja kaarrellen yrittää saada minut sanomaan, että tulen sinne heti auttamaan, vien lapset ulos, ja sisko saa tehdä mitä haluaa. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ole aina auttamassa, mutta toisaalta en halua alistua siskon määräilyyn. Koitin vähän aikaa sitten sellaista lähestymistapaa, että kerroin itse, millon voin hoitaa lapsia. Siskoni suuttui, koska he eivät voi kuulemma mennä minun suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaan.
Ymmärrän, että pienten lasten äidillä on todella rankkaa, ja siskoni tarvitsee omaa aikaa. Ja myös aikaa yhdessä puolisonsa kanssa. Olen kuitenkin itse aivan naatti, ja haluaisin elää omaa elämää ilman, että minulla on seuraavat viikot lapsenvahtivuoroja täynnä. Voimiani myös syö se, että siskoni syyllistää minua siitä, että minulla on kaikki "paremmin" kuin hänellä. Todellisuudessa tämä työttömyys on stressaavaa, en vain jaksa valittaa siitä ääneen siskolleni tai muillekaan. Yritän pysyä positiivisena, ja siskoni olettaa, että olen jotenkin tosi onnekas, ja hän vain kärsii.
Kysymys siis kuuluu, missä menee auttamisen raja? Pitääkö minun luopua omista harrastuksistani jatkuvasti, jotta sisko saa omaa aikaa? Entä olenko tyly, jos kieltäydyn olemasta lapsenvahtina, vaikka minulla ei ole ns. pakottavaa menoa, vaan vaikkapa mukavia suunnitelmia yhdessä puolisoni kanssa?
Minulla on siis isosisko, jolla on mies ja kaksi pientä lasta. Itse olen juuri yliopistosta valmistunut, ja tällä hetkellä vailla töitä. Asumme kahdestaan avomieheni kanssa, samalla paikkakunnalla siskoni perheen kanssa. Rakastan kovasti siskoani, ja vietän mielelläni aikaa hänen lastensa kanssa.
Ongelmana on kuitenkin se, että sisko vie minulta kaiken energian. Autan mielelläni lastenhoidossa, mutta ongelmana on se, että sisko olettaa minun olevan jatkuvassa valmiudessa hoitamaan lapsia. Lisäksi sisko valittaa aivan kaikesta, siitä miten hänellä on niin kurjaa ja rankkaa. Siskoni saa joka päivä apua joko vanhemmiltani, minulta tai ystäviltään. Siskon mies on töissä, mutta hänellä on lyhyitä työpäiviä, ja paljon lomia. Näin ollen sisko voisi ottaa omaa aikaa päivittäin miehen tultua kotiin.
Olen ehdottanut, että vanhemman lapsen voisi mahdollisesti laittaa joinakin päivinä päivähoitoon, mutta se ei tule kuuloonkaan. Silti siskoni on aivan hätää kärsimässä, jos joutuu yhdenkin päivän olemaan päiväsaikaan ilman ulkopuolista apua. Hän on muutamaan otteeseen vetänyt herneet nenään, kun en ole päässyt auttamaan samana päivänä. Hän ei useinkaan suoraan kysy, voinko auttaa, vaan valittaen, kierrellen ja kaarrellen yrittää saada minut sanomaan, että tulen sinne heti auttamaan, vien lapset ulos, ja sisko saa tehdä mitä haluaa. Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, etten ole aina auttamassa, mutta toisaalta en halua alistua siskon määräilyyn. Koitin vähän aikaa sitten sellaista lähestymistapaa, että kerroin itse, millon voin hoitaa lapsia. Siskoni suuttui, koska he eivät voi kuulemma mennä minun suunnitelmieni ja aikataulujeni mukaan.
Ymmärrän, että pienten lasten äidillä on todella rankkaa, ja siskoni tarvitsee omaa aikaa. Ja myös aikaa yhdessä puolisonsa kanssa. Olen kuitenkin itse aivan naatti, ja haluaisin elää omaa elämää ilman, että minulla on seuraavat viikot lapsenvahtivuoroja täynnä. Voimiani myös syö se, että siskoni syyllistää minua siitä, että minulla on kaikki "paremmin" kuin hänellä. Todellisuudessa tämä työttömyys on stressaavaa, en vain jaksa valittaa siitä ääneen siskolleni tai muillekaan. Yritän pysyä positiivisena, ja siskoni olettaa, että olen jotenkin tosi onnekas, ja hän vain kärsii.
Kysymys siis kuuluu, missä menee auttamisen raja? Pitääkö minun luopua omista harrastuksistani jatkuvasti, jotta sisko saa omaa aikaa? Entä olenko tyly, jos kieltäydyn olemasta lapsenvahtina, vaikka minulla ei ole ns. pakottavaa menoa, vaan vaikkapa mukavia suunnitelmia yhdessä puolisoni kanssa?
Vastaukset 54
Vanhimmat
Et ole tyly missään tapauksessa, vaikka siskoosi niin väitäisikin. Sinun pitää ottaa aikaa itsellesi tärkeissä katsomissasi asioissa. Sinä olet numero 1. Piste. Sisaresi nro 2. Itse kävin nuoruudessani saman asian läpi, olin hyväksikäytetty, näin jälkeenpäin katsottuna. Nyt on hauskaa katsoa poikaa, 25 v, hoidokkia. Olen läheisempi hänelle kuin hänen oma äitinsä. Palkinto tuli nyt vuosien päästä. Asiaan, teet suunnitelmia puolisosi kanssa, teet suunnitelmien mukaan. Siskolleni sanot, ota yhteyttä vaikka isovanhempiin tai johonkin ystävään. Tiedän että pahalta tuntuu ja sydäntä särkee. Voi jopa rikkoa välinne lopullisestikin.
Pakkoko niitä lapsia on tehdä tähän kurjaan maailmaan, jos ei itse jaksa hoitaa. Itse hoito-alalla töissä ja ihmettelen usein kuinka pitkiä aikoja lapset ovat päivisin hoidossa. Minullekin tulee lapsi aamulla 6:15 ja hänet haetaan klo. 17:00. Ihan liian pitkä päivä ilman omia vanhempia. Omat lapset etusijalle! Harrastaa kerkiää sitten kun lapset kasvavat. Ota asia puheeksi siskosi kanssa.
Niin, työpäivä työmatkat, ja lasten hoitoajasta tulee pitkä. Kaikilla ei ole hyvätuloista miestä tai perintöä, että voisi jäädä kotiin kun lapsia päättää kurjaan maailmaan tehdä.
Osa-aikatyö ei ole kaikille taloudell. mahdollista.
vai pitäisikö vanhempien yhdessä jättäytyä työttmäksi? Ettei sitten olisi niillä pikkulasten hoitajillakaan töitä, kun kotona olisivat lapsiinsa keskittyen? Yhteiskunnan luuseriksi sitten haukuttaisi.
Ja se, että on lapsia ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki omat harrastukset jätetään pois ja keskitytään vain ja ainoastaan lapsiin. Siis noin 15 -20 vuotta olet kotona, töissä, ja sidottu lapsiin? Ei muuta?
Mutta onneksi on sinun kaltaisia lapsille uhtatautuvia hoitajia, hoidat meidän itsekkäiden työssäkäyvien lapsia ja siinä samalla siis työllistyt itsekin.
kyllä lapset on kivoja.meillä on viikonloppuisin lapsenlapsi.ollut 8 päivän vanhasta asti.päivääkään en antaisi pois.on kasvanut siinä mukana aikuiseksi itsekkin ja 13 vuotta,ja oppinut ymmärtämään lapsia ja nuoria.nyt kulkee papan mukana jo kokouksissa.nautin suunnattomast elämän tuomasta rikkaudesta.en päivääkään vaihtaisi pois
Sanoppa suoraan siskollesi että kun hän on ne lapset saanutkin niin hoitakoon myös ja sinulla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa hänen lapsiaan. Voi ottaa herneen nenään mutta ei se mitään haittaa. Öitini kerran kertoi että yhdelle sukulaiselle pitäisi mökin kattoon laittaa uusi peltikatto niin sanoin että voin tehdä mutta hinnan sanon työn tehtyäni ja ei tarvinnut kun olettivat että teen talkoilla. Yksi hyvä tapa on lopettaa nuo auttamispyynööt siihen että sanoo suoraan hinnan millä tulee ja olet työtön niin ilmaisekis ei kannata tehdä vaikka sukulainen onkin. Siskosi ei itse pärjää lasten kanssa ja miksion niitä hankkinut ja olisi mietinyt aikoinaan asiaa tarkemmin.
Ei kannata yrittää pahalla kuten mekkk neuvoo; tuollainen asenne on omiaan lisäämään vain molempien siskojen huonoa oloa. Kyllä molemmat tietävät, ettei ulkopuolisilla ole velvollisuutta hoitaa toisten asioita tai lapsia.
Tuollainen hinnoittelu kuuluu joillekin ihmisille, samoin tietynlainen nokkavuus ja syyttely tyyliin "itsepähän olet asiasi noin järjestänyt". Tällainen tunteeton ja omahyväinen vuorovaikutus on hyvin lapsellista.
Entäs jos sanoisit siskollesi, että tykkäät hoitaa lapsia mutta aina se ei vain käy sinun aikatauluusi. VOi olla että siskosi valittaa päätöksestäsi mutta luulempa että kuitenkin ymmärtää. VOi jopa möksähtää mutta sinä et ole vastuussa siskosi reagoinnista.
Ystävyydellä ja fiksuudella saa hyvän lopputuloksen. Siskosi käytöstä ei voi muuttaa mutta omaasi voit.
Tämä on fiksu vastaus ja sellaisena ihan täydellinen. Aloittajakin vaikuttaa hyvältä tyypiltä, joten varmasti löydät oman hyvän tapasi hoitaa asia kivasti ja ilman suurta draamaa. Lopulta kaikki varmasti menee hyvin.
Monella on oma työ ja harastukset ja itsekkin joskus huomannut että monet yrittävät käyttä ilamisia palveluja mutta kun laittaa rajat sille niin helpottaa. Monet ovat autokyytiä pyytämässä ja muita palveluja mutta jos on muuta tai haluaa ottaa rennosti niin silloin tehdään niinkuin itse halutaan eikä muiden pyytöjen mukaan,
Rajat voi laittaa ystävällisestkin. Ja "itsepä olet...." niin on, jokainen valinta on meidän oma, joskus tosi pakon sanelemia tai ajatumisia tai jäämisiä (toisilla hyvin, esim työpaikka, toisilla ei sitten millään aukea muutokset, vaikka miten yrittäisi ja sitten ollaan siinä missä ollaan.. esim koulutuspaikka)
Mutta ei kukaan etukäteen voi tietää, miten sitovaa lasten kanssa oikeasti on.
Ei kukaan voi etukäteen tietää, että upea puoliso elämän vastoinkäymisissä keskittyykin itseensä
nämä tiedot tulee eläen, ei niistä voi ennakkoon tietää.
Päätökset siitä, miten ja mitä lasten kanssa tämä sisko kyllä tekee sitten itse, hän kait kokee huonoa vanhemmuutta jos laittaa isomman lapsen hoitoon tai kerhoihin ja viettää sitä kautta omaa aikaa vaikka selkeästi tarvitsee.
Ehkä aloittaja voisi kertoa, että tulee esim. joka toinen viikko tiettynä viikonpäivänä klo xx-xx hoitamaan lapsia ja auttamaan siskoa? se autaisi siskoakin jäsentämään arkeaan.
Et ole millään tavalla velvollinen hoitamaan siskosi lapsia. Hänhän vain käyttää sinua hyväkseen. Jos ilmoitat hänelle ettet pääse hoitamaan hänen lapsiaan, niin sinulla ei ole myöskään selitysvelvollisuutta, miksi et pääse. Ehkä hän näiden kieltojesi toistuessa tarpeeksi usein, jona päivänä tajuaa, että hänen elämänsä ei ole sinun elämää. Sinulla on aivan oma elämä. Rohkeasti vain opettelet kieltäytymään vaikka alussa onkin hankalaa. Siskosi on aika kasvaa aikuiseksi.
Isosisko taitaa olla kateellinen ja yrittää hallita sinua, että et vain pääsisi "parempaan elämään" kuin hän. Esim. jos olet enempi kouluttautunut, omistat hyvän miehen. Ei kateellinen näe todellisuutta, ei osaa olla empaattinen toisen puolesta. Isosiskosi laittaa vielä oman negatiivisen ehkä narsistisen luonteenpiirteensä sinun kannettavaksi, heittäytyy itse uhriksi ja osaa syyllistämisen taidon toisia kohtaan. Itse olen kokenut sen nuorimmaisena. Saitkin jo hyviä ajatuksia, ole vahva ja pidä puoliasi. Se ehkä aiheuttaa välirikkoja mutta siitä et sinä ole vastuussa. Ehkä sisaresi on onneton liitossaan, tehnyt vääriä valintoja ja siksi käyttää läheisiään purkauskohteena ja pakoapuna omaan elämään. Hän ei ehkä muutu, joten sinun on otettava etäisyyttä, sama syyllistäminen kuitenkin jatkuu olit sitten käytettävissä tai et.
Mullakin oli,mutta panin välit poikki.enkä ole katunut!Aina piti olla hoitamassa ,ensin hänen lapsia,sitten hänen lapsen lapsia!
teet selväksi, että hoidat lapsia korkeintaan 2 kertaa kuukaudessa, jotta hän voi tehdä mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa. Sinulla on oma elämä ja PISTE! Meidän suvussa taas on ollut tapana, että ei todellakaan auteta toisia ja pyydetään tekemään/pärjäämään yksin. Tavallaan siskosi on kyllä hyvässä asemassa.
Kiitos teille asiallisista kommenteista :) Välillä tuntuu, että olen itsekäs, kun en suostu siskoni pompotteluun. Mutta kuten moni teistä sanoikin, minulla on oikeus kieltäytyä auttamasta ja oikeus omaan elämääni. Ja tosiaan, tuntuu juuri siltä, että siskoni yrittää hallita elämääni. Tivaa tekemisiäni, ja syyllistää minua omista menoistani. Siskoni heittäytyy uhriksi, kuten nimimerkki Vompa osuvasti totesikin.
Voi kun siskoni tajuaisi, että elämässä on otettava vastuu omasta elämästä ja ennen kaikkea omasta onnesta. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että sisko ajattelee minun pilaavan hänen elämänsä, jos/kun en mene hänen pillinsä mukaan.
Laitapa ittelles "pulla uuniin". Kun se/hän on valmis, pyydä siskoasi aviitaman ja työnnä pari kertaa muxu sille "hoitoon". Mä luulen, ettei sehän jouda tai on oma kipeenä tai on sitä-ja-tätä-menoa ja muuta hyysäämistä! Sitten (ehkä) siltätältä simmut aukeaa näkemään muutakin kuin omat napanöyhdät. Jos ei muuta, niin ainakin tällä konstilla pääset sata-nakki eroon "velvollisuudesta". Temppiä ja USKALLUSTA ottaa oma elo omiin kätösiin.
Soittakaa presidentin kansliaan ja kysykää tuleeko saletti sauli jenninsä kanssa lapsen likaksi?
LOPETA HETI!
Totta! Parasta tos kaikes on että noi lastenkasvatus ongelmat on sun systerin huolia. Eikä sun.
Laita puhelimen asetuksista niin, ettei puhelin hälytä siskosi soittaessa. Sitten soitat hänelle takaisin vasta muutaman tunnin päästä.
Muutaman kerran jälkeen hän oppii, ettet ole automaattisesti valmiina pomppimaan hänen aikataulunsa mukaan.
tää on hyvä!
Taitaapas ollakkin oikein NARSISTI se isosiskosi!!!
Suosittelen lämpimästi, että hoidat VAIN silloin kun olet haluat ja sen aikaa kuin tahdot, etkä yhtään enempää!!!
Sinulla ja kumppanillasi on OMA ELÄMÄNNE JA SEN ELÄTTE YHDESSÄ NIINKUIN PARHAAKSI NÄETTE :)
Tuskinpas isosiskosi tulee yhtä aktiivisesti hoitamaan mahdollisia lapsiasi kuin mitä Sinä olet hoitanut hänen lapsiaan???
Nyt kannattaisi ottaa asia puheeksi siskosi kanssa,kerro miltä sinusta tuntuu että sinulla on myös oma elämä.Laita itsellesi tuntipalkka niin siitä jo siskosi tokenee ja huomaa ettei tälläinen käy,voi olla ettei hän ole asiaa senkummemmin aatellut vaan olettaa sinun ajallisesti joutavan jatkuvasti.Mutta jos siskosi suuttuu älä ota sitä itseesi se on silloin siskosi häpeä jos hän ei ymmärrä...Kaikkea hyvää ja jaksamista kaikille...
Tiestysti teet harkintasi itse ja päätät asioistasi omapäinen ajattelu toimii ja sisarestasi välittämättä toimit itse arvojesi mukaisesti sellaista kutsutaan toiminnan aloittamiseksi omien toivomusten mukaisesti elät haluamaasi elämää minusta tämä perustelu olisi paikallaan miksi tarvitset lepoa ja minkä vuoksi tahdot auttaa onko sinulla suunnitelmia muutokseen varalle toimi niin kuin katsot omaksi parhaaksesi se on erehtymätöntä jokseenkin voimakas piittaamattomuus saatta olla vaarallista jos takerrut toiseen ihmiseen toisten kustannuksella siinä vaiheessa monelle tulee mieleen väliinpitämättömyys mikä kohdistuu itseesi ensiksi kohota omaa oloasi keskustelun aloittamiseksi annan ohjeen se päättyy näin tuo "koirasi" mene ulos pyydä lupaa siihen jos kieltävä vastaus kanna hänet myös ulos pidä siellä vähän aikaa ja katso kuinka käsityksesi "koirastasi" muuttuu kun toimintasi on eryhtymätöntä luulen että tarvitset aikaa ja lepoa oman toiminnan aloittamiseksi sitä voisi kuvailla näin lastenhoitajan tarve kasvaa kun työttömyys pitkittyy toivoisin sinulle tuotteliasta tekemistä toisina päivinä ja koskettamatta sisartasi näin voisit unohtaa hänet hetkeksi.
auttamisen rajalla on merkitys kuvaile itsesi autettavan asemaan tahdotko auttaa iteäsi vai toisia kummastakin hyötyä auttamisen tarve määräytyy tilanteesta suosittelisin toisenlaista lähestymis tapaa voisitko kysyä sisareltasi annatko minulle suudelman vielä päätökseni jälkeen.
Eivät ne lapset ikuisesti pieniä ole, sitten ei enää tarvitse hoitotätiä. Mutta jos joskus ei käy, niin silloin pitää sanoa suoraan.
..ihan vain käytännön elämän opetuksista poiminta : lapset pärjää ja menee eteenpäin, aikuisten on otettava joskus ote omaan elämään ja vain kestettävä mitä "hetkittäin" tulee.
Eli sinä selviydyt jos luotat itseesi ja uskot siihen että lapset selviytyy aina.. Siskosi ei ole tätä oivaltanut mutta sinun ei kannata alkaa "äiti Teresaksi"..heidän puolestaan
Joo laita se siskosi kuriin vaikka menis välit poikki. Usko vaan. Se kannattaa. Tarpeeton taakka putoaa pois sydämeltäsi. Hoitakoon itse lapsensa. Tuo lapsi hoito rasittaa varmaan teidän parisuhdettannekin. Ai että itsekäs ja ajattelematon siskosi olisi iloinen kun sinulle ja miehellesi tulisi ero. Saisi tuhottua sinun elämäsi. Pidä asemastasi kiinni. Siskosi on se jonka pitää kasvaa aikuiseksi.
Heips
Sinulla on oma elämä elettävänä, eikä kukaan voi sitä puolestasi elää. Mä hoidin työttömänä siskoni lapsia ja likka sanoikin äidilleen, että olen kuin toinen äiti hänelle. Se on vaan sanottava että sinä et jaksa/pysty hoitamaan lapsia hänen ehdoillaan. Ja et varsinkaan ilmaiseksi, kuluja tulee ihan varmasti matkoista. Ja kun työtönkin olet, niin kylmästi korvaus ns työtunneista, ei ole oikein että vanhemmat riekkuvat pitkin kyliä ja sinä hoidat lapsia. Ihan taatusti ottaa herssaa, mutta ei voi auttaa, elämä on. Tsemppiä!!
Minullakin on energiasyöppö sisko. Elämä on haastavaa ko. ihmisen kanssa. Koita pistää kampoihin, niin minäkin teen.
Ei nyt aloitat nopeasti uuden opiskelun, tai jotain.
Yhä enemmän alat elää siskosi elämää, kohta äijäsi lähtee, eikä sulla ole töitäkään.
Puhelin enemmän kiinni ("unohdin laittaa lataukseen, akku taitaa olla huono, ei saanut yhteyttä).
Vaan ei kuulosta todelliselta, juuri valmistunut, ei töitä, omista harrastuksista haaveilet. Haaveisit töistä. Hakeutukaa eri paikkakunnalle.
SISKOSI ON ITSEKÄS, HÄN HOMMANNUT LAPSENSA, HÄNEN KUULUU ITSE HOITAA LAPSENSA.
JA KYSYÄ SOPIIKO SINULLE HOITAA LAPSIA, SINÄ VOIT JA "TÄYTYY SAADA LIELTÄYTYÄ"
SINULLA ON OMA ELÄMÄSI.
Totta kai sinä itse määrittelet oman elämäsi rajat. Ei sinun tarvitse loputtomasti ymmärtää siskoasi, ei hänellä erikoisen rankkaa ole vaan perhe ja lapset, jotka hän on itse tehnyt ja valinnut. Hän on vastuussa niistä. Sinulla on sinun elämäsi ja se on semmoinen kun se on, sinä olet vastuussa siitä. Et arvosta itseäsi, jos tunnet syyllisyyttä siitä, että määrittelet itse oman ajan käyttösi. Itseasiassa voisit jopa pyytää siskoltasi pienen korvauksen, jos haluaisit eikä sekään olisi väärin. Mutta jos mielelläsi vietät aikaa lasten kanssa, vietät sen, minkä itse haluat ja silloin kun itse haluat. Se miten siskosi pärjää, on hänen - aikuisen ihmisen - oma ongelmansa. Tekeekö muut samoin, on heidän vastuullaan.
Siskosi tunteet on hänen omansa. Jos hän ei suuttumatta kestä sitä, että joku ei toimi hänen toiveittensa mukaisesti, niin se on hänen ongelmansa. Hän on aikuinen ihminen, jonka ihan oma asia on käsitellä tunteensa ja pettymyksensä. Et ole siskosi orja, lastenhoitaja, pikkuapulainen etkä kasvattaja, psykologi tai vastuussa hänen mielialastaan. Riittää kun olet hyvä ystävä.
Tuntuu kuin siskosi palaisi halausta marista omista valinnoistaan ja tehdä itsestään marttyyrin. Niin kauan kun hänet palkitaan kitisevästä käytöksestä, hän myös niin tekee: saahan hän nytkin syyllistämällä lastenhoitajan itselleen! Joten voit huoletta kieltäytyäkin eikä sinun tarvitse kestää siskosi kiukuttelua siitä.
Joskus vanhemmilla on rankkaa. Lapset on kuitenkin tässä kohtaa valinta. Rankkaa on joskus muillakin eikä vanhemmilla ole yhtään sen rankempaa kuin muillakaan. Heitä on kaksi, he ovat itse tehneet lapset, heidän pitää järjestää elämänsä sitten toivomiensa lasten mukaan ja pärjätä sillä. Eivät vanhemmat tai ylipäätään lapsiperheet elä mitään erikoisen rankkaa elämää useinkaan vaikka jostain syystä nykyään sitä saa esittää. Lastenhoitajia saa kyllä MLL:ltäkin ja päivähoito on yksi vaihtoehto. Jos siskosi kieltäytyy niistä, niin se on sitten hänen ongelmansa. Siskosi olettaa että hänellä on rankkaa? Ei, vaan hän säälii itseään nyt ihan itse luodusta elämästä, missä pitää viitsiä ja tehdä.
Saat kieltäytyä ihan ilman syitä ja perusteluja. Saat ihan vaan sanoa että sinulle ei käy. Sinun elämäsi on sinun, ja vaikka on tietenkin kiva auttaa ja hyväkin auttaa joskus, niin sen pitää olla myös kaksisuuntainen tie. Sinulla on myös sinä, ja sinä olet ihan yhtä tärkeä ihminen: hyvinvointisi on omalla vastuullasi! Jos siskosi ei ymmärrä, eikä anna koskaan mitään takaisin päin, hänen pitää sitten oppia olemaan ilman. Tietenkään ei pidä olla aina vaan itsekäs ja joskus voi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen myös toisen kannalta, mutta jos niin tekee aina se on yhtä uhrautumista marttyyrina kuin se ettei koskaan ajattele muita olisi itsekästä. Mietipä sitä. Ja sitä miksi koet olevasi siskollesi velkaa? Vai kenelle maksat? Koetko olevasi huonompi jostain syystä tai kenelle oikein maksat?
Saat myös sanoa siskollesi ihan suoraan että työttömyys ja hänen jatkuva valittaminen on stressaavaa. Voit sanoa hänelle oman mielipiteesi myös siitä, että miltä tuntuu kun hän ei kysy suoraan, toisaalta, voit myös olla ymmärtämättä ja tarjoutumatta. Jos aikuinen ei osaa itse pyytää, niin kyllä siihen voi vetää rajan mitä ymmärtää ja mitä ei. Voit myös sanoa hänelle että toivoisit että hän oikeasti kysyy eikä aina valita. Kyllä ihminen voi sanoa asioita suoraan olematta silti töykeä - vaikka joskus toinen nokkiinsa ottaakin. Voit kertoa hänelle että sinä olet valinnut olla valittamatta ja yrität pysyä positiivisena. Itseäni ainakin kävisi tuommoinen kyllästyttämään. Ehkä hän ei oikeasti tajua tai tiedä, kun et koskaan sano.
Jostain syystä olet riippuvainen siskostasi. On hyvä rakastaa siskoaan mutta ei unohtaa itseään. On hyvä auttaa muita mutta pitää auttaa myös itseään. Hyvä että siskosi jaksaa mutta sinun pitää opetella myös huolehtimaan omasta jaksamisestasi. Sinun pitäisi alkaa ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistasi ja kasvaa siskostasi itsenäiseksi niin, että tunnet omat rajasi ja uskallat pitää ne. Ei ole myöskään siskosi vastuulla vetää sinun rajojasi. Siskosi on kyllä itsekäs, mutta sinä olet myös omalta osaltasi häntä siihen opettanut. Itseään saa arvostaa, ja itsestään saa huolehtia. Jos et halua jatkuvia lastenhoitovuoroja, niin kieltäydyt niistä. Jos sinulla on omia menoja, niin menet sitten niihin sen mukaan miltä tuntuu. Jos haluat toimia niin että sinä sanot, koska sinä voisit hoitaa lapsia, teet niin ja sanot: jos siskosi suuttuu eikä ota tarjousta vastaan, se on hänen ongelmansa. Kaikille ei aina kaikki käy, kaikesta ei aina olla samaa mieltä. Sinun pitää vaan oppia sietämään sitä, ettet aina osaakaan miellyttää siskoa ja ettei sisko olekaan aina samaa mieltä tai iloinen tekemisistäsi. Anna hänen kiukutella oman mielensä mukaan ja kantaa kiukkunsa itse. Hän sitten joko kasvaa ja oppii, tai voi pahoin. Tuossa kohtaa se on valinta ja siihen jokaisella on oikeus. Jokainen saa valita. Sinäkin.
Verhoa asia hoivavietin alle piiloon. Joka kerta, kun siskosi valittaa, kysy huolestuneena, että tarviiko hän kunnan kotihoitoa tai voiko hän olla masentunut ja tarvitsisi hoitoa. Ja puhu asiasta mielellään muiden kuullen siskollesi. Jos hän suuttuu, voit aina sanoa olevasi huolissasi hänen jaksamisestaan jos saatkin töitä, etkä voi enään paljoa auttaa :D Kaiva netistä auttavia puhelinnumeroita ym. yhteystietoja siskollesi, ja jätä niitä esille heidän kotiin kun olet ollut hoitamassa lapsia.
Ja voihan olla, että siskosi on vaikka uupunut ja hakee apua kun kynnys siihen on madallettu. Tai sitten perheen ulkopuolisen avun tyrkkyttäminen toimii, ja siskosi miettii muutaman kerran, ennekö pyytää sinun apua.
Ja jos hän suuttuu ihan hirveästi, niin mainitse, kuinka uupuneen stressin sietokykykin on alhainen ja purkautuu helposti riehunnalla ja huutamalla sekä kyvyttömyydellä käsitellä tunteitaan. Eli suomeksi sanottuna, esitä yksinkertaista sekä äärimmäisen huolestunutta lähimmäistä.
Pitäähän siskoa auttaa..:) Puolustetaan nyt ku kukaan muu ei..
Joo, auta vaan ja jätä oma elämäsi elämättä tyrannisiskosi takia!
KIRJOITUKSESI OLI NIIN LOISTAVA, ETTÄ LUE SISKOLLESI SE. Siihenhän olet avannut totuuden mukaisesti asiat juuri niinkuin ne ovat. Voit myös kertoa, että julkaisit sen nimettömänä täällä ja kertoa mitä ihmisetkin kommentoivat. Kerro myös se, miksi julkaisit, eli aloita lause minusta tuntui siltä että... (tarvitsin tukea ajatuksiini tai en tiennyt kuinka kertoisin asian sinulle...)
Sopikaa yhdessä pelisäännöt millä etenette. Kuinka usein olet käytettävissä tai miten hän voisi korvata tekemäsi duunin...
Lastenhoito ON rankkaa puuhaa, mutta perheellä tulee olla päävastuu KAIKESTA. Siskosi ja hänen miehensä pitäisi miettiä, kuinka HE itse onnistuisivat hoitamaan pääosin lapset kaksin ja todellisen avun tarpeessa vasta pyytämään muita tueksi. Toki apua saa ja on järkevääkin pyytää, MLL ja nykyisin jopa kuntien tulisi järjestää apua tarvitsevalle kodinhoitotukea. Toki ne palvelut maksavat, mutta ei sinunkaan tarvitse tehdä työtä noin laajassa mittakaavassa ilmaiseksi tai olla aina tavoitettavissa. Hyvä syy siihen, ettet mene hoitamaan on myös se, että haluat hetken omaa, vaikka lukea kirjaa tai ottaa aurinkoa. SINULLA ei ole siihen välttämättä mahdollisuutta, kun saat omia lapsia. Tämä on sinun elämäsi, eikä kukaan muu tee rajoja, kuin sinä itse. Jos koet yhtään, että sinua hyväksikäytetään (kuten minä kokisin ainakin myöhemmin katsottuna tuossa tilanteessa)niin silloin mennään väärillä raiteilla. Auttaa saa, mutta vain sen minkä itse jaksaa kantaa hyvillä mielin.
Miten niin rankkaa??? Ei todellakaan ole. Onhan sinulla ollut hyvää aikaa valmistautua lapsiin. Ei lastenhoito ole rankkaa, ihan normaalia kaikkien muiden hommien ohessa. Puhutaan sitten vasta rankasta, jos on erityislapsi. Hävetkää te nuoret naiset.. Tuntuu siltä, että tämän päivän alle 3-kymppiset naiset on täysin saamattomia, aivottomia äideiksi. Lienee tuo sosiaalinen media kuivattanut aivot, niin ettei osata elää normaaliarkea, tehdä kotitöitä ym ja ajatella itse. Jos lapsi tulee sairaaksi, ensin avataan netti ja kysellään keskustelupalstoilla mikähän lasta vaivaa ja kun vastaukset on sitä ja tätä, niin sitten vasta tilataan aika lääkäriin. Mihin on kadonnut ns maalaisjärki?
Täysin samaa mieltä! Siskolla on kuitenkin mies ja lapsilla isä. Ja myös isovanhemmat! Itse hoidin kolme lasta yksin enkä keltään saanut apua koskaan. Enkä kyllä pyytänytkään, tottakai jokainen hoitaa omat lapsensa itse.
Se raja on mennyt ajat sitten. Siskosi käyttää hyväkseen sinua ja kaikkia muita. Pistä nyt stoppi koko hommalle ja HETI! Olet täysi nyssykkä ja nahjus, jos et ymmärrä että siskosi käyttää sinua hyväkseen. Ilmoita sille ämmälle heti, että nyt se on loppu ja piste. Jos se on kakaroita alkanut pykäämään, niin hoitakoon itse. Ilmeisesti makoilee vaan kotona eikä voi somettaa kokoaikaa, kun lapset vaativat huomiota. Voi jumalauta näitä tämän päivän "äitejä".. Pakko laittaa hipsuihin sana äiti, koska ilmeisesti kakaroita hankitaan vain siksi, että saisi paljon rahaa luukulta, ja totuus onkin paljastunut, että eipä sieltä sitä rahaa tulekaan.
nyt sentään rahan takia tehdään. Paitsi ehkä jotkut ulkomaalaiset tekevät, koska heillä on paljon enemmän lapsia, kuin suomalaisilla ja kulkevat myös hienommissa vaatteissa ja saavat kaikki isot perheasunnot käyttöönsä. Ei ole myöskään takeita, että heidän kasvattama sukupolvi tulee kaikki työllistymään, koska oppivat jo lapsena, että sossun luukulta saa rahaa, eikä töitä tarvitse tehdä.
Jos siis väkiluku suomessa nousee, niin se johtuu näistä ulkomaalaisista, koska suomalaiset tekevät keskinmäärin 2 lasta ja nämä (kansalaisuutta mainitsematta) pykäävät 4-5 lasta, joista puolet ainakin jäävät kortistoon elämään.
Totta turiset, itse jo eilen kirjoitin johonkin kommenttini, jossa ilmoitin, että alkuasukkaita on pitkälti alle 5000000 ja loput on haalittu tänne eläteiksi ympäri maailmaa. "Pykäävät 4-5 lasta" Pykäävät varmasti ovat haalineet mukaansa sukulaisten ja kyläläisten kakarat tänne elätettäviksi ja nojailemaan assan seiniin ryöstelemään vanhuksia. Ja sossu antaa rahaa, vaatteita, tietokoneet, kännykät, urheilulipukkeet, elokuvaliput, asunnot, kalusteet, astiat, autot ym.. Mitä saa alkuasukkaan kakarat? Ei mitään.. Pätkätöitä (jos niitäkään) ja se "palkka" 5-9 euroa/tunti (n 250-500 ekee/kk) syö toimeentulotuesta/-asumistuesta suuren osan. Jokainen tietää, että vuokrat on sairaat, oli luukku sitten millainen läävä tahansa. Ruokaan ei raha riitä. Sitten vielä kehtaavat ihmetellä, miksi suomessa rasismi kasvaa.. Voi perkele sentään!!
Auttaisiko samalta paikkakunnalta kauemmaksi muuttaminen?
Minusta nimimerkki rakkauttaon kirjoitti viisaasti - aloittaja lue uudestaan se ja varsinkin tämä kohta "Saat kieltäytyä ihan ilman syitä ja perusteluja. Saat ihan vaan sanoa että sinulle ei käy. Sinun elämäsi on sinun, ja vaikka on tietenkin kiva auttaa ja hyväkin auttaa joskus, niin sen pitää olla myös kaksisuuntainen tie. Sinulla on myös sinä, ja sinä olet ihan yhtä tärkeä ihminen: hyvinvointisi on omalla vastuullasi! Jos siskosi ei ymmärrä, eikä anna koskaan mitään takaisin päin, hänen pitää sitten oppia olemaan ilman"
Opi sanomaan ei. Siskollasi EI ole rankkaa. Hänellä on puoliso ja hän saa apua myös muilta eikä hän käy töissä.
Jotain rotia laiskuuteen. Jos lapset on hankittu, ne pitää myös hoitaa. Tottakai joskus voi saad apua mutta että päivittäin, sitä en ymmärrä.
Keskity itseesi ja työnhakuun, onnea matkaan!
Minulla itselläni on kaksi lasta, joskin he ovat jo isoja. Minä olin kyllä totaalisen väsynyt, kun lapset olivat pieniä. Olisipa vain ollut joku auttamassa edes joskus. Väsyin, kun vauva valvotti ja meni noin 2 vuotta, etten saanut nukkua ainuttakaan yötä kuin korkeintaan 3-4 tunnin pätkissä ja siis tosi usein yöunet olivat lyhyttä pätkää. Rakastin/rakastan lapsiani, mutta raskasta se oli ja itkettyä tuli joka ikinen päivä. Synnytyksen aikaisen masennukset merkkejähän ne oli, mutta siitä ei silloin oikein puhuttu.
On mahdollista, että sisarellasi on synnytyksen jälkeinen masennus. On myös mahdollista, että sisaresi on vain kiittämätön ja hemmoteltu, joka ei osaa nähdä sitä kaikkea, mitä hänellä on, vaan hän kadehtii aina muilta sitä, mitä ei voi itse saada.
Minusta on aiheellista, että sanot sisarellesi ystävällisesti, että esim. huomenna lauantaina et voi hoitaa lapsia, koska sinulla on muuta menoa. Vähennä siis tietoisesti lastenhoitoa. Et varmaankaan halua kokonaan katkaista välejä siskoosi ja sisaren lapsiin!
Pidä huolta, että merkitset itsellesi kalenteriin liikuntaa, harrastuksia, omien kavereiden ja puolison treffailua, työnhakua ym. Sinunkin on pidettävä huoli jaksamisestasi.
Voisit ystävällisesti myös kannustaa sisartasi liikkumaan, syömään terveellisesti ja nauttimaan lapsista sekä viettämään aikaa omien ystäviensä sekä puolison kanssa säännöllisesti, sillä moni ihminen olisi kateellinen hänelle, joka SAA olla kotona lasten kanssa ja on ylipäätään saanut terveet lapset. Sisaresi tulee tajuta, että pikkulapsielämä on sellaista ja hänen pitäisi itse omaksua uusi positiivisempi asenne eikä vain kituuttaa ja synkistellä.
Itse olen kokenut äitiyden siten, että se on ihanaa ja kamalaa. Vauvavaihe oli niin raskasta, että olen suoraan sanottuna kateellinen, että eikö vauvavaihe olisi voinut olla helpompi? Silloin ainakaan kotiapua tms. ei saanut ja kun puolisokin oli sitä mieltä, että kyllähän pikkuvauvan kanssa on helppoa lomailla, niin en saanut myöskään tukea mistään, kun netin keskustelupalstojakaan ei edes oikein vielä ollut silloin. Oma avioliittoni päättyi turhan pian, jolloin olin sitten yksinhuoltajana edelleen ilman niitä tukiverkkoja.
Senpä vuoksi minua harmittaa sisaresi kaltaiset vikisijät, jos syynä valittamiseen on vain asenne eikä oikea todellinen syy. Jos syynä on masennus tai esim. vaikeasti vammainen lapsi, niin ymmärrän valittamisen. Valitettavasti aika usein ihminen ei ole valmis itse ottamaan vastuuta, vaan ei mene nukkumaan, kun lapset saa nukahtamaan, vaan roikkuu netissä yömyöhään ja sitten valittaa väsymystä jne.
Ruoanlaiton yms voi myös ottaa asenteella eli valittaako kotitöiden raskautta ja ostaa kallista valmisruokaa, jonka jälkeen voikin sitten valittaa, että kun ei ole rahaakaan. Nämä asiat kulkevat usein kehää esim. väsymys > ei jaksa tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia eikä parisuhdetta > menee siitä mistä aita on matalin > on väsynyt ja lihonut ja ärtynyt > parisuhde voi huonosti > muutkin ihmissuhteet menee huonosti > valittaa enemmän > ei tunnista ongelmia > on edelleen väsynyt > ei jaksa edelleenkään tehdä kotihommia jne
"Energiasyöpön Pikkusiskolle"
Olet liian hyväsydäminen isosiskollesi,ei Sinun tarvitse olla jatkuvasti hoitamassa hänen lapsiaan. Ymmärrän että tykkäät lapsista ja se on hieno asia ja toivon että Sinäkin joskus saat miehesi kanssa omia lapsia kun katsotte sen hetken olevan käsillä.
En usko että iso siskosi auttaisi Sinua yhtä paljon kuin Sinä lastesi hoidossa,etkä varmaan olisi edes tuputtamassa lapsiasi siskollesi hoitoon.
Kieltäydy vaan rohkeasti jos siskosi häikäilemättömästi kerjää Sinua ilmaiseksi lastenhoitajaksi, Sinunkin perhe-elämäsihän kärsii jos jatkuvasti olet sisaresi lasten kanssa.
Ymmärrän Sinua ,Kaikkea hyvää Sinulle ja onnea työpaikan saamisessa!
Joka pentunsa pystyy tekemään, pystyy ne myös hoitamaan.
Olen ala- asteella ja serkuilla hoidossa kun isä ja äiti lähti tippukiviluolaan. Se tippukiviluola kävi kateeksi minua.
Oletpa pahassa välikädessä,mutta muista et ole sisaresi lasten holhooja.Pidä hyvä ihminen OMA ELÄMÄSI, se on Sinun.Autat silloin tällöin,ja vaan kun sinulle sopii.
olen ollut neljän lapsen yksinhuoltaja,ja joka päivä töissaäkäyvä,mutta en pyytänyt keltään apua,minähän ne ihanat lapsoset olen maailmaan saattanutkin,avioeron jälkeen olin lujilla,mutta hyvin on mennyt ,lapset ovat jo aikuisia,ihania lapsia edelleen.
Serkullani on oikeus päättää seisuhteistani.
Olet liian kiltti. Liika kiltteys sairastuttaa ja kilttejä ihmisiä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Hyväksikäyttäjät ovat lähipiiristä tai työympäristöstä. Nämä ihmiset eivät tunne empatiaa ja hyväksy vastaväitteitä. Pahimmassa tapauksessa he ovat jopa narsisteja. Koetko jostain syystä huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole aina valmis kuin partiolainen hoitamaan siskosi lapsia, siihen ei ole syytä. Jokaisella on oma elämä ja autamme toisiamme terveen järjen mittapuissa ja joskus enemmän, kun on sairautta ja hätää, varsinkin silloin. Normaalielämästä pitää jokaisen terveen selvitä ihan itse, eikä rasittaa läheisiään vaatimalla mahdottomia. Jos edelleen jatkat samaan malliin, vaikka olet saanut lukuisia vastauksia päinvastaisesta toiminnasta, olet ihan omillasi.....parempi nyt vain kääntää suuntaa, vaikka välit menisivät...sitten jos välit menevät, siskosi ei ole sinun arvoisesi. Ikävää sinänsä on, että usein tämäntyyppisissä asioissa aletaan jopa lapsia käyttää välikappaleina....mutta sekin on otettava huomioon. Parasta olisi, että välillä kieltäytyisit ja ottaisit joskus hoitoon, kun jaksat.
En voi ymmärtää sitä, ettei tuo kyseinen isosisko voi itse hoitaa lapsiaan!!!, siispä sanon suoraan ; PATALAISKA VALITTAJATYYPPI KOKO EPATTO :(
Menisi nyt äkkiä kohdunpoistoleikkaukseen ettei enää yhtäkään "RIESAA" hänen elämäänsä syntyisi!!!
Olisipa mukavaa olla kärpäsenä-katossa sen isosiskon huushollissa ja nähdä se, MIKSI HÄNELLÄ ON RASKASTA OLLA KOTIÄITINÄ???
ANNAN NEUVON SINULLE PIKKUSISKO ; ÄLÄ UHRAUDU NYT NUORENA ELÄMÄSSÄSI, SILLÄ SE SAATTAA JÄÄDÄ SINUN ELÄMÄÄSI TAVAKSI, KUN HUOMAAVAT SINUN AVULIAISUUTESI, NIIN OVAT JOKAHETKI PYYTÄMÄSSÄ "UUPUMUKSESSAAN" SINUA APUUN!!!
Sinulla on OIKEUS elää elämäsi kumppanisi kanssa parhaaaksi näkemällänne
tavalla :), jokaisella ihmisellä on yksi elämä, joten älä pilaa sitä olemalla siskollesi "automaattinen APUROBOTTI" :(
PS. Pilaat oman ja kumppanisi elämän, mikäli et ala rakentamaan perustusta teidän yhteiselle elämällenne, vaan olet isosiskosi YLEISKONE!!!
No jos tuollaiseen pompotukseen olet itse suostunut niin katso peiliin! Siskosi kuulostaa hyväksikäyttävältä narsistihirviöltä ja sinä ylikiltiltä tossulta. kannattaisiko välillä ajatella itseäsikin (ja miestäsi)?
1. Ei ole sinun velvollisuutesi hoitaa siskosi lapsia, vaikka onkin hienoa, jos joskus pystyt auttamaan. :)
2. Työttömänä sinun ensisijainen tehtäväsi/"työsi" on työnhaku (ainakin mikäli nostat työttömyyskorvausta) eli et siis ole toimeton. Sinulla on täysi oikeus (ja minun mielestäni myös velvollisuus) varata aivan normaalin työpäivän mittainen aika työnhakua varten. Hoitamalla lapsia työn hakemusen sijaan voit menettää suuriakin summia, mikäli olisit saanut työtä.
3. Kuulostaa aika kummalliselta, jos yksi aikuinen ei pärjää edes yhtä päivää kahden lapsen kanssa (elleivät lapset ole esim. koliikkivauva ja adhd-erityislapsi tms.) Toki lapsiperheet tarvitsevat apua ja tukea, mutta kohtuus kaikessa!
Kiitos, PidäHuoltaItsestäsi, kuin minun (ja uskoakseni) monen muunkin ajatuksia!
Kiitos teille kaikille tuesta ja vastauksista, niitä on tullut todella paljon!
Tilanne on osittain edelleen sama, edelleen sisko tivaa tekemisiäni ja salakavalasti syyllistää minua, jos en suostu hoitamaan lapsia. MUTTA, minä olen pysynyt tiukkana, enkä ole antanut siskoni pompotella minua. Olen toki toisinaan auttanut lastenhoidossa, jotta siskoni on saanut omaa aikaa. Kieltäytyessäni lapsenvahtihommista siskoni ei ole suoranaisesti suuttunut, mutta puhelut loppuvat lyhyeen, kun kieltäydyn. Edelleenkin jos siskoni joutuu yhden työpäivän ajan olemaan keskenään lasten kanssa, mikä valitus siitä syntyykään...
Moni epäili, että siskoni on laiska kun ei jaksa hoitaa yksin lapsiaan. Siskoni on supertehokas, eikä oikeastaan koskaan ole paikallaan. Mikäli olen lapsenvahtina, hän urheilee tai siivoaa. Hänellä on rankkaa, sitä en kiellä. Pienten lasten äidillä ei varmasti ole helppoa. Mutta mielestäni kaikki vastuu ei saa kaatua minun ja vanhempieni niskaan, vaan siskoni pitää yhdessä miehensä kanssa miettiä, miten arki olisi vähemmän kuormittavaa. Siskoni pitäisi myös luopua täydellisyyden tavoittelusta: Kun on pieniä lapsia, kodin ei tarvitse olla kaiken aikaa tiptop, ja omista harrastuksista on pakko toisinaan joustaa.
Ja vielä niille, jotka kehottivat minua olemaan aktiivinen omassa elämässäni :) Olen edelleen työtön, mutta minulla on yliopistokoulutus. Olen nyt hakenut töitä eri puolilta Suomea, ja uskon, että kohta tärppää. Minulla on harrastuksia, ja olen myös vapaaehtoistoiminnassa mukana. En siis luokittele itseäni ihan nyhveröksi :)