Olen vajaa nelikymppinen lapseton mies, keskituloinen työssäkäyvä, terveet elämäntavat omaava, urheilullinen ja ihan ok-näköinen. Profiilin tein ehkä 6-7 vuotta sitten, en muista enää tarkkaan. Tänä aikana minuun otti yhteyttä kaikenkaikkiaan kaksi naista (loput spammia), jotka molemmat myös tapasin. Omista useista kymmenistä lähetetyistä avausviesteistä sain vastauksia ehkä neljältä naiselta, joista kaksi tapasin treffeillä. Kaikkiaan tapasin siis neljä henkilöä nettideitin kautta. Näistä neljästä yksi vaikutti kärsivän jonkinasteisista mielenterveysongelmista. Tämä oli myös ainoa tapaus, joka selväsanaisesti oli halunnut enemmän. Yhdet treffeistä oli vaisut. Kahdet treffeistä menivät hyvin ja jatkosta puhuttiin. Toista jatkotreffiä ei koskaan tullut naisen ns. kadottua, ja toisessa tapauksessa nainen osoitti jälkimmäisellä kerralla hyvin selvästi, ettei häntä kiinnosta.
Kun edellistä silmäilee, huomaa että lopputulema on kuitenkin ollut aika hyvä verrattuna moniin muihin kirjoituksiin. Samaan aikaan voi huomata, että todellisuudessa tulos on kerrassaan surkea. Nykyisen systeemin "säännöt" näyttävät olevan sellaiset, että kaltaiseni kunnollisen miehen on jokseenkin hyödytöntä olla sen osana, kysyntä on käytännössä nolla.
Edellisen perusteella päädyin poistamaan profiilini hyödyttömänä.
Kun edellistä silmäilee, huomaa että lopputulema on kuitenkin ollut aika hyvä verrattuna moniin muihin kirjoituksiin. Samaan aikaan voi huomata, että todellisuudessa tulos on kerrassaan surkea. Nykyisen systeemin "säännöt" näyttävät olevan sellaiset, että kaltaiseni kunnollisen miehen on jokseenkin hyödytöntä olla sen osana, kysyntä on käytännössä nolla.
Edellisen perusteella päädyin poistamaan profiilini hyödyttömänä.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Nettideitillä pärjääminen edellyttää kirjoitustaitoja. Osaako kirjoittaa eloisasti, mielenkiintoisesti jne. Naisille tulee ok miehiltä valtavasti postia. Kyky erottua tästä massasta on se ratkaiseva asia.
Live-elämässä taas pätee eri säännöt, voi olla ettei pärjää kuin toisessa, valitettavavsti joskus ei pärjää kummassakaan.
Osaat kyllä kirjoittaa oikeaoppisesti, mutta mielenkiintoa kirjoituksesi ei herätä, hyvä kun viitsii lukea loppuun, tulee sinusta hieman elämäniloton kuva. Toivottavasti tilanne deitillä on toinen, tänne nyt ei tarvitse mitään yrittääkkään.
Avauksen tarkoitus oli koittaa olla analyyttinen suurimmalta osin epäonnistuneen nettideittailun tuloksista, jolloin tekstin tyyli muodostui myös semmoiseksi. Itse profiilitekstin koitin luoda kepeämmällä tyylillä, ja mielestäni siitä tulikin sellainen, mutta se ei tietysti vielä kerro, oliko se sitä myös lukijan mielestä. Todennäköisesti on ollut, koska siihen tuli myös naisilta aloitteita.
Ongelma lienee pohjimmiltaan matemaattinen. Kysyntä ja tarjonta eroavat toisistaan niin merkittävästi, että systeemi ei toimi kaltaiseni ihmisen näkökulmasta. Olisin kyllä pystynyt latelemaan profiiliini ominaisuuksia, joiden perään naiset perinteisesti juoksevat, eikä olisi tarvinnut edes kovin paljoa valehdella. En kuitenkaan tehnyt niin, koska ajatukseni oli, että vastapuoli olisi minusta kokonaisvaltaisesti kiinnostunut, samoin kuin itse ajattelen toisesta osapuolesta. Em. lukumääräeron ja nykyisen markkinointikulttuurin vallitessa ko. malli ei toimi, mistä syystä lopputulos on surkea. Vaihtoehtoina on lähinnä oman toimintamallin muuttaminen olosuhteita vastaavaksi, tai sitten luovuttaminen. Itse kallistuin jälkimmäiseen, koska tykkään tehdä asiat omalla tavallani, enkä ole kiinnostunut tyrkyttämään itseäni puoliväkisin. Asia ei ole varsinaisesti ongelma, elämä menee ihan hyvin näinkin. Mutta yksinäineksi sitä tietysti olonsa toisinaan kokee. Asialle ei kuitenkaan ole nykytilanteessa mitään tehtävissä, niiden reunaehtojen puitteissa, joilla elämääni pyrin elämään.
Olisi kiva kuulla, mitä ne perinteiset asiat ovat joiden perässä naiset juoksevat?
Ja mitä on nykyinen markkinointikulttuuri? Extrakyssäri, millainen toimintamalli toimii?
Tai mitä nuo aiemmin mainitut "säännöt" ovat, ettei kunnon miehet kelpaa?
Kysyn ihan vakavissani, varsinkin tuo markkinointikulttuuri, what?
Kannattaisiko kokeilla elävässä elämässä avointa jutustelua uusien ihmisten kanssa?
Kesä tulossa ja sen myötä Suomi on täynnä tapahtumia ja kissanristiäisistä kilpasyöntiin. Risteilytkin ovat aika mukava paikka tavata ihmisiä. Varsinkin sellaiset päiväristeilyt, joissa ei ole liikaa kännisiä.
Vai oletko päättänyt, että kumppanin on ehdottomasti löydyttävä netistä?
Kiinnostaisi minuakin tietää mitkä ovat ne mainitsemasi asiat minkä perässä naiset perinteisesti juoksevat?
Totuus on että itsensä pitää "osata kaupata" kovassa kilpailutilanteessa, kuten livenäkin.
Joidenkin ominaisuuksien luetteleminen ei tee profiilistasi mielenkiintoista.
Kun saan mieheltä viestin, tiedän jo siitä olenko miehestä kiinnostunut vaiko en. Jos olen kiinnostunut, vaikuttaa silloin vasta miehen profiili jatkuuko kiinnostus.
Profiiliteksti on kuitenkin tärkeä jos viestejä ei ole vielä vaihdettu.
Siinä ensimmäisessä viestissä kannattaa olla jotakin mihin on helppo myös vastaajan tarttua. Pelkkä "Moi, miten menee?" ei ole mielenkiintoista eikä siihen edes viitsi vaivautua vastaamaan.
Pitää uskaltaa/haluta laittaa itseään ja ajatuksiaan mukaan.
Ja tästä syystä miehet ei enää jaksa tätä roskaa, koska naiset vaatii vaatii ja vaatii koko ajan mielenkiintoisempia ja aloituksia. Suomesta puuttuu ihan oikea treffailukulttuuri, jossa tutustutaan toisiin aidosti ilman tuota typerää myymistä, jossa pärjää pelimiehet ja narsistit. En ihmettele enää yhtään, miksi useampi tapaamistani naisista on haukkunut exänsä narsistiksi. Jos kerran naiset valitsevat miehet nimenomaan hauskan aloituksen ja sanailun perusteella, se nimenomaan tukee narsisitien ja pelimiesten toimintaa. Huh...
Nyt olet ymmärtänyt asian väärin. Ei aloituksen tarvitse olla jtk hauskaa sanailua.
Se on se jokin mikä erottaa sinut positiivisesti muista tai sitten sinulla on jokin "juttu" joka kolahtaa naiseen. Tekee juuri sinut kiinnostavaksi kyseisen naisen silmissä. Se voi olla vaikka harrastus tai koira. Voitte olla alkujaan vaikka lähtöisin samalta paikkakunnalta ja puhutte samalla kielellä.Tämä samojen sanojen käyttö on tärkeää sujuvan viestittelyn sujumiseksi. Ymmärrettävyys, ilman että toisen tarvitsee miettiä mitä ihmettä tuollakin tarkoitat.
Liiallinen sanailu ja nokkeluus taas on negatiivinen asia jos nainen ei sitä ymmärrä.
Perinteisesti naisia kiinnostavat asiat miehessä liittyvät hyvin tyypillisesti miehen mahdollisesti omaavaan valtaan ja statukseen jossain yhteisössä. Em. "valta" tai "status" ei ole ihan yksinkertaisesti määriteltävissä oleva asia. Se voi kummuta mitä moninaisimmista lähtökohdista ja asioista. Yleisesti voisi sanoa, että se on joku asia, mikä tekee miehestä "kyvykkäämmän", kuin miesten vertailujoukosta. Itse asia voi sinänsä olla melkein mitä vain, pankkitilin saldosta tiukempiin rintalihaksiin, tai vaikka taiteellisesta osaamisesta urheilusankaruuteen.
Kysyit hyvän kysymyksen, "Mitä on tämän päivän markkinointikulttuuri?" Se on sitä samaa, mitä kaikessa muussakin mainostamisessa. Hukutetaan mainonnan kohde informaatioon, tuodaan informaatiota (tässä tapauksessa itseä) esille aggressiivisesti joka käänteessä. Ilmiö näkyy yöelämässäkin, mutta suorastaan korostuu nettideittailussa välineen helppouden vuoksi. Ts. tilastollisesti kannattaa ampua kaikkialle sen kummemmin tähtäämättä, jos vaikka joku osuisi, koska ammuksia on lähes rajattomasti. Toinen vaihtoehto on omata täysin ylivertainen status, joka erottuu mistä tahansa joukosta eduksensa. Profiilissa/viesteissä esitetty status voi olla todellista, tai valehdeltua, tai jotain siitä väliltä. Se mitä tarkoitin aiemmassa sepustuksessa oli, että ominaisuuksiani hieman kaunistelemalla (eikä siis puhtaasti valehtelemalla) pystyisin ehkä antamaan itsestäni tuollaisen kuvan. Pointti on, että ko. toimintamalli ei kiinnosta minua siksi, että hain itse enemmän kokonaisuutta kuin ominaisuuksia, ja odotin samaa myös toisinpäin. Samasta syystä myöskään massapostittaminen ei ollut minulle koskaan vaihtoehto.
Tuollaisilla "säännöillä", eli lainalaisuuksilla systeemi toimii. On oikeastaan aina toiminut noin, mutta erinäisistä syistä asia on viime vuosikymmeninä korostunut. Tuttavapiirissä ja muuallakin tekemieni havaintojen perusteella em. aggressiivinen markkinointi on toimiva malli ainakin reaalimaailmassa, joten todennäköisesti se toimii jollain tasolla myös nettideittailussa. Ainakin vastaanotettujen viestien määrän epäsuhta, jota käsiteltiin jossain toisessa ketjussa, puoltaa tätä ajatusta. "Kunnollinen mies" -määritelmä piti sisällään henkilön, jonka perusasiat on kunnossa, ei mitään selkeästi esiinnousevia isoja vikoja. Termi on ongelmallinen, ja pitäydynkin sen käytöstä jatkossa.
Ei, en ole päättänyt, että kumppanin pitäisi löytyä juuri netistä. Avauksen ajatus oli nimenomaan todeta, että netistä sitä ei löydy, ja pohtia mistä se voisi johtua.
Netissä ainakin meillä naisilla on paljon ennakkoasenteita. Vaikka siellä itsekin olen, en odota sieltä löytöä tekeväni.
Valta (raha) / status (ulkonäkö) varmasti toimii, myös toisinpäin miehiä kiinnostaa samat asiat naisissa, toki varmaan hyvät käytöstavat ja toisen huomioiminen. Olisi nämä pitänyt tietää, vähän vain särähti korvaan tuo naiset juoksevat perässä ja miehet ei?
Agressiiviseen markkinointiin en usko täysin,koska sen voi kokea painostavana. Ja miksei sitä toisi vain ne hyvät puolet itsestään esiin, vaikka ylikorostetustkin.
Epäsuhta tullee vain siitä, että miehet viestivät rohkeammin ja perinteisesti miehet tekevät aloitteen. Ja jos miehiä on sen 2:1 vrt naisten määrä, ja vaikka viestejä voi tulla enemmän naisille, ei se tee asiaa helpommiksi emännille niin paljon kuin yleisesti uskotaan. Monilla naisilla on profiilit vuosia.
Ja olen n. 4kymppinen mies (avoeronnut lapseton sinkku), ja viimeksi loggasin tuollai 4 kk sitten profiiliin (ai kun tuo aika rientää). Suomi24 ei taida oikein toimia. Mulla on piruuttani tinder käytössä, kun HS:n naistoimittaja mollasi juurikin keski-ikäisiä miehiä jutussaan tinderistä. Jopa minä saan jonkun matchin säännöllisesti vaikka kuvat on ihan kuraa (ja naamakin). Mutta mä olen reilusti laiska & saamaton & varovainen yrittämään mitään senkään kautta. Kun viimeksi on nuorena kollina (yrittänyt) iskenyt naisia baarista, niin ei oikein jaksa / osaa chatata kuvien kanssa vanhempana. Baarissa taas ei enää jaksa käydä kuin harvoin ja siellä taas voi olla vain sattumalta helmi. Ja jos sopii treffit S24:n kautta, niin ne menee vähän sillai kyttäilyksi ja varmaa, on että olet ja se toinen on jotain ihan muuta livenä kuin kuvittelit.
En itse koskaan tekisi profiili S24:n tai ottaisi kehenkään yhteyttä sitä kautta. Ilmaiset treffideitit ovat monelle kauhistus. Ja miksi kenelläkään olisi oikeesti edes inhimillisessä ajassa mihinkään oikeaan seurusteluun kun siellä voi roikkua vuosikaudet.
Vähän kärjistettyä, joo, muutta ennakkoasenteita vielä enemmän, tämä koko 24 ei muutenkaan fiksuuttaan ylpeile kirjoituksillaan...
Maksullisessa palvelussa edes jotakin oikeasti joutuu uhraamaan asian eteen. Ehkä profiilikiin tulee panostettua enemmän kun joutuu maksamaan?
Olen sitä mieltä, että se kohtaaminen pitää tapahtua ns. livenä. Nuo profiilit antavat ihmisestä ihan väärän kuvan ja mielikuvitus täyttää sopivasti kaikki kertomatta jääneet aukot. Tutustukaa ihmisiin, onhan niitä jokapaikassa, ei sitä kannata jonkun kuvan perusteella tehdä johtopäätöksiä tai mitään muitakaan tulevaisuuden suunnitelmia. Täyttä hömppää...ja sielutonta pisteiden keräämistä ja toisen ulkoista olemuksen arvostelua.
Itse taas olen toista mieltä, monet saattavat olla liian ujoja jakaakseen ajatuksiansa puhumalla. Joillekin on helpompi kirjoittaa kuin puhua.
Profiilien ei ole tarkoitustakaan antaa ihmisestä mitää erityistä kuvaa, vain sen verran kohtaavatko perusjutut. Jos kohtaa, voi tutustuminen alkaa, silloin voi kysellä toisesta ja kertoa itsestään. Juttu jatkuu sitten livenä jos on jatkuakseen. Tutustumalla toisen ajatus- ja arvomaailmaan antaa mielestäni paremman kuvan toisesta kuin livenäkeminen tuossa kadulla vaikka, silloinhan sinä juuri punnitset sen toisen ulkoisesti kun et hänestä mitään tiedä.
Ja liveksi jos deitti muuttuu niin on helpompaa jatkaa keskustelua kun jtk toisesta jo tietää.
Mitä teit 20 vuoden iässä? Eikä olisi kannttanut silloin pariutua ihastuksen kanssa, oisitte nyt yhdessä onnelisestii elämänne loppuun saakka(luultavasti..)
No ei nyt ihan noinkaan mene. Tai sitten on sarkasmia. Kyllä 20 yhteisen vuoden jälkeenkin erotaan, syistä tai toisista, vaikka oltaisiin menty yhteen sen ihastuksen kanssa. Ihmiset kasvavat henkisesti, kehittyvät yksilöinä ja yht'äkkiä huomataankin, että "ollaan kasvettu erilleen". Ja sitten etsitään uutta kumppania. Ei olla harjoiteltu mitään netti-treffailua, tai edes pokaamista IRL. Kaiken saa aloittaa alusta. Ei sen, ettei ole harjaantunut pokaaja, pitäisi olla mikään "turn offi". Kuitenkin sekä omasta kokemuksesta, että tämänkin palstan tympääntymistä huokuvista tilityksistä voi tehdä sen suuntaisen päätelmän, että näin asia kuitenkin on.
Aloittajan kanssa samoilla linjoilla.
Nimim. soulbound sen tuossa sanoikin. Parikymppisenä seurustelin vakavasti, ja se jatkui pienine katkoineen aina tuonne kolmekymppiseksi asti.
Taas näitä "Minä olen täydellinen ja taivaan lahja naisille, mutta ne kelvottomat eivät ymmärrä omaa parastaan. Nytpä sitten kerron kaikille, mitä he menettivät!"
Luulisi että noin vanha äijä olisi jo jotain elämässä oppinut, vaan ei näköjään. Katkeraa tilitystä. Tuota se sitten on, kun itsekeskeisyys hallitsee.
Olisi kiva tietää mitä asioita profiilissasi toit esille ja millä lailla, silloin saisit täältä kenties vinkkejä miksi se ei toiminut naisten mielestä.
Olisi hienoa kun joku mies uskaltaisi tänne laittaa profiilinsa, oppisi varmasti paljon mikä siinä kenties mättää naisten mielestä.
EHDOTUS kumppania etsiville miehille - ikään katsomatta:
Voisin melkein taata, että naiset suorastaan kilpailevat suosiostasi, JOS lähdet mukaan melkein mihin tahansa harrastus- tai vapaaehtoisryhmään JA ryhdyt toimimaan aktiivisesti,
otat toiset huomioon,
etkä unohta hymyä ja kohteliaita käytöstapoja.
Lähes kaikissa ryhmissä naiset ovat enemmistönä. Olen itse useinkin nähnyt, miten naiset hakevat aktiivisen miehen huomiota ja saattavat alkaa ehdotellakin jotain, ellei mies itse valitse daamien joukosta privaattiseuraa itselleen. - Aina voi alkaa jutella, jostain itseä kiinnostavasta tulevasta tapahtumasta, ja vaikka kysyä jossain ryhmässäkin, olisiko joku muukin kiinnostunut ja lähdettäiskö yhdessä. - Yhteisen tapaamisen lopuksi, voi pyytää jotakuta seurakseen kahville tms. tai tarjoutua saattamaan naista kotiinpäin. - Ellei mieleinen naisihminen ole ehtinyt jo itse ehdottaa jotain tai tarjota kyytiä. ;)
Eihän tuo toimi ajan kuluessa. Nainen luulee miehen olevan kiinnostunut samasta kuin hän. Miten käy totuuden tullessa ilmi?
En suosittele jollet oikasti ole kiinnostunut asiasta ja vaan lähdet mukaan saadaksesi kumppanin.
Parempi yrittää sellaista harrastusta, joka ei kestä loputtomiin. Erilaiset kurssit on yksi mahdollisuus.
Itse opiskeluaikana valitsin viimeisinä vuosina harvinaisia kieliä ihan siinä tarkoituksessa, että tutustuisin nuorempiin naisiin. Ranskan ja espanjan ryhmissä sukupuolijakauma on kovin vino, ja etenkin ranskaa lukevien joukossa on paljon fiksuja perinteisellä tavalla naisellisia nuoria naisia. Seuraa löytyi nopeasti, myöhemmin myös elämänkumppani ja kursseilta tarttuneesta "verkostosta" yhdelle kaverillekin vaimo.
Nettideitti-palstoilla olen ollut liikkeellä ihan uteliaisuudesta. Asiallinen profiili, ei jonninjoutavaa juttua ja pari ajatusta mitä voisi yhdessä tehdä. Ikinä en ole aloitetta tehnyt viestittämisessä, pelkästään kurkistanut mielenkiintoiselta vaikuttavan naisen profiilia. Rouvat/neidit näkevät tilastosta kuka on vieraillut, ja liki puolet lähettää muutaman päivän kuluttua viestin.
Ehkä naiset ei sitten halua metsään.
Komppaan edellistä, en lähde metsää.
Minä kyllä lähtisin oikean ihmisen kanssa. Mutta olen liian ruma deittailemaan. Koko deitti on täyttä paskaa. En ymmärrä miksi siellä pitää olla, kun se vaan aiheuttaa pahaa mieltä ja siellä on vain samoja pinnallisia ihmisiä vuodesta toiseen! :(
Jos tuntuu siltä että olet ruma, niin älä tavoittele silloin niitä jotka pitävät sinua rumana. Tuolta löytyy varmasti joku silmäpuoli rupisammakon näköinen tapaus, jolle kelpaat.
Jos taas hän ei kelpaa sinulle, niin ongelma ei ole hänellä, vaan sinulla.
Ja ulkonäkääsi pystyt vaikuttamaan ihan itse, turha urputtaa. Vähän terveitä elämäntapoja, oikea ruokavalio, vaatetus ja asenne kohdalleen niin eiköhän se siitä. nm. kokemusta on, kun olen tehnyt vastaavat temput itselleni, ja muutamalle kaverilleni. Siihen kuluu jonkin verran aikaa, vuosi tms., ja sen jälkeen ihmettelet miten olitkaan sellainen lapanen ennen.
Mutta tuo kaikki lähtee itsestäsi, kukaan ei tee sitä puolestasi. Jos valitset olla lapanen, niin täällä on meitä, jotka vievät ne naiset sinun nenäsi edestä.
Yleensä kyllä just ne rumat miehet haluaa pakkomielteisesti kauniin naisen. Tiedän, kun olen huonolla menestyksellä heitä pokaillut koko ikäni. Kuitenkin useimmiten päätynyt seurustelemaan itseäni huomattavasti paremmannäköisten kanssa, mikä on jokseenkin hämmentävää.
Mies_metsästä asuu isossa kaupungissa, ja profiloituu ainakin tällä hetkellä täysin kaupunki-ihmiseksi, vaikka osaakin käyttää moottorisahaa.
Olin myös vajaa nelikymppinen kun treffailin S24sen kautta, tuossa jokunen vuosi sitten.
Jos muistelen, niin tapasin about 50 naista, noin vuoden puolentoista aikana. Siinä oli lyhyempää seksi- ja pidempää "josko hän olisi se" -suhdetta - Kunnes sitten tapasin tämän nykyiseni.
En muistaakseni kovin montaa kontaktia saanut itse naisilta, ja olin enemmänkin aktiivinen naisien suuntaan. Tein paljon aloitteita, ja jos nainen vastasi, niin silloin tiesin että tulemme myös tapaamaan ja harrastamaan seksiä. Jos tuntui siltä että molemmat halusivat vielä senkin jälkeen tavata, niin jatkoimme tapailua, kunnes tuo tilanne muuttui.
Mikä sitten mättää sinulla? Onko standardisi liian korkealla? Ainakin kun luen näitä juttuja, niin itselleni tulee mielikuva, että ihmiset etsivät sitä täydellistä paria - kun parhaiten pärjää antamalla mahdollisuuden tulla vastaan, ilman turhia hattaranvärisiä mielikuvia.
Mikäkö mättää... Tarkemmin asiaan osaa vastata vain naiset. Epäilen sen kuitenkin johtuvan ainakin kahdesta seuraavasta asiasta. Ensinnä aiemmmin mainittu ei-aggressiivinen seuranhaku niin viestien määrässä kuin sisällössä. Pyrin kirjoittelemaan avausviestit enemmän herrasmiesmäisesti, kuin pokausmielessä. Toinen todennäköisesti vaikuttanut asia on ulkonäköni. Olen ihan ok-näköinen, ehkä hyvänkin näköinen, ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Mutta en ole miehekkään ja maskuliinisen komea, ennemminkin hieman poikamainen. Tämä voisi selittää sen, miksi 15 vuotta sitten jonkinlaista kiinnostusta sai osakseen, mutta nykyään ei juurikaan. Tuota ulkonäkö/habitus-vikaa puoltaa myös Tinder-kokemukset, jossa itse hyväksyn ehkä 50-60% ehdokkaista ja matcheja tulee maksimissaan muutama prosentti.
Standardini ovat varmaan liian korkeat, jos asiaa tarkastellaan puhtaasti onnistumisten perusteella. Todellisuudessa ne ei nyt niin hirveän korkeat ole, enemmänkin keskiverrot, niinkuin itsekin olen keskiverto. Mutta tarjonnan epäsuhtaisuudesta johtuen oma keskivertouteni ei riitä. Tilanne on vähän sama kuin työttömyyden kohdatessa. Uusi pienempipalkainen/koulutusta vastaamaton/epäkiinnostava tms. työ otetaan vastaan, jos on pakko. Jos ei ole pakko, sitä ei oteta, vaan jatketaan etsintää. Seurusteleminen ei ole minulle mikään pakko, vaikka kumppania usein kaipaankin.
Oma arvio itsestä ei ole kauhean "objektiivinen"... Kannattaa valita joku tuntematon kympin nainen, ja kysy häneltä millainen habitus sinulla on ja mitä mieltä hän on. Saat paljon rehellisemmän vastauksen kuin itseltäsi.
Ja tinderistä.. Voin hyvin uskoa ettet saannut matcheja, koska kaikesta kirjoituksestasi saan tuntumaa, että olet ns. tavis. Eikä tavikset kelpaa, jos on parempaakin tarjolla. ...Ja tuolla on parempaa tarjolla.
Itse tein Tinderiin sellaisen valeprofiilin, mihin laitoin yhden mallipojun kuvia. Hylkäsin myös about puolet naisista, jotka olivat sellaisia "rämemajavia", ja lopuista sain noin 500 matchia. Jos äkkiseltään pitäisi veikata, niin pyyhkin ehkä tuhat pari naista siinä oikealle ja vasemmalle.
Eli matcheja tuli ihan kiitettävästi.
Jos mietin mitä eroa tuolla mallipojalla itselläni on - niin hänellä ei ole mitään mihin en itse pystyisi jos niin haluaisin. Hän oli treenattu - onnistuu kenelle vain, check - Hän oli trendikäs - onnistuu..check - Hän harrasti mielenkiintoisia asioita - check - ja niin edelleen.. Asioita mihin kuka tahansa pystyy, jos laittaa asiat liikkumaan.
Se mitä hän ei ollut.. Turhautunut, katkera, epätoivoinen, lapanen, jne.jne,... Eli tuo feikkiprofiili jonka loin, oli sellainen kuin ajattelin naisille kelpaavan. Ja yllätys, kun hän sitten kelpasikin! :D
Mutta, jätin sinne niitä rämemajavia vapaalle, ehkä joku heistä kelpaa sinullekkin.
Mun ex lähti jännämiehen matkaan
Mun lähti muuten vain.
Sitten pitempiaikainen tuttava löysi paremman. Kaksi viimeistä tapaamista oli sen testaamista, että onko se toinen varmasti parempi. Ja oli. Kävi ainakin yhden ulkomaanmatkan tämän kanssa, mutta jotenkin sekin loppui. Nyt on taas uudella profiililla saalistamassa. Vaikka niin oli koko sen ajan kun jollain tapaa yhdessä oltiin. Hätävarana olin ja viihdyttäjänä ja osin maksajanakin.
Teki opintomatkan Gambiaan bumstereitten joukkoon.
Minun tilinpäätös on se, että täällä on paljon vajaita nelikymppisiä miehiä.
Onneksi on läskiä millä täyttää vajaus
No ei ne kaikki nyt läskejä ole, paitsi ehkä mahasta. Eikä se edes haittais, jos viesteissä lukis jotain muuta kuin "hei haluun tutustuu laita kuva". Sitten kun ehdottaa, että voisit ensin kertoa hiukan itsestäsi, kun sun profiilissa lukee vain "hei!", niin sanotaan, että VOIT KYSYÄ MITÄ HALUAT TIETÄÄ. Että pitäis ruveta jollain teemahaastattelulla selvittämään, millainen urho on kyseessä ja mistä kiinnostunut. Toinen vain lahnana odottaa, että minä yksinään hoidan tutustumisen. Pelkästä tervehdyksestä pitäis innostua kyseiseen herraan. Niin eipä kyllä paljon nappaa.
tarkoitin sinun läskejäsi
Just tuollaista viestittelyä tarkoitin. Pienellä kirjoitettua, ei välimerkkejä, ennen kaikkea ei mitään järkevää sisältöä tai edes sellaista mitä toiselle ihmiselle kuuluu viestiä. Ei se kauniskaan kuva tai timmi kroppa peitä tyhjää päätä ja epäkohteliasta luonnetta. Kyllä mies pikkasen pläski saa olla, jos on fiksu tai mukava.
Tuota tarkoitin. Tutkitustikin keskimääräistä tyhmemmät pitävät itseään muita fiksumpina. Se, siis hitautesi, tulee viestinnästäsi hyvin esiin. Sen jälkeen asia onkin samantekevä, helka mikä helka.
Ainoat ketkä näillä ihmissuhdepalstoilla valittaa naisettomuuttaan ovat ne kunnon miehet. Vai pitäisikö sanoa "kunnon miehet". Hajuttomat, värittömät, äänettömät ja eritoten munattomat miehet. Todellisuudessa ne oikeat kunnon miehet saavat parisuhteen koska haluaa ja ne jotka ovat jo parisuhteessa ovat perheidensä kanssa.
Munattomuudesta en osaa sanoa kuin sen, että ainakin mitä uimahalleissa on käynyt, niin valtaosalla miehistä näyttää sellaiset olevan. Mutta muuten tuo pitää jokseenkin paikkansa. "Hajuton, mauton, äänetön, väritön" ovat käytännössä synonyymejä "tavallisuudelle", ja tavallisuus ei ole seksikästä. Se mitä moni ei ymmärrä on, että tuo tavallisuus on suhteellista. Ne ominaisuudet, jotka olisivat aiemmin riittäneet, eivät enää riitäkään, koska yhteiskunnallisista muutosten mahdollistaman kasvaneen tarjonnan myötä naiset nostavat standardejaan. Ne oikeat kunnon miehet saavat edelleen parisuhteen, niitä on vain absoluuttisesti vähemmän.
Hajuton, mauton, äänetön, väritön on minulle sellainen ideaali, johon jokaisen pitäisi pyrkiä sukupuolesta riiippumatta. Itse olen sen aika hyvin saavuttanut ja samaa haluan puolisoltanikin. Mielestäni asiat, jotka herättävät ihmisessä tai hänen toiminnassaan huomiota, ovat lähes poikkeuksetta negatiivisia. Neutraalin huomaamattomina voitaisiin sitten keskittyä vaikka ajatuksiin.
Tämänkin perusteella ainakin voi päätellä että ihan höpö se tyyppi, joka haluaa jatkuvasti uskoa että nelikymppisenä kääntyy päälaelleen flaksimarkkinat. Siis ettäkö sitten on miesten markkinat ja siihen asti nainen on ollut se joka valitsee. Tässäpä näette, ei pidä paikkaansa. Eikä tämä nyt ole ainoa tapaus, että nelikymppinen kunnollinen ja hyvä mies ei missään kukkona tunkiolla pääse olemaan ja valitsemaan naisista parhaat päältä.
Minulle kävi näin, markkinat käänty päälaelleen lähetyessäni 5-kymppiä. Nuorena en ollut kiinnostava mutta nyt tullessani sinkuksi saa kiusaksi asti miesten huomiota ja ehdotuksia. Ja ikähaitari on todella laaja....
En ottanutkaan kantaa siihen miten naisille käy. Sen höpötyypin mielestä siis naiset eivät enää ole markkinoiden kukkoja yli nelikymppisinä, miehet taas ovat vaikkeivat sitä ennen ole olleet. Itse en koko teoriaan usko, että se noin jyrkästi menisi, näkeehän sitä ympärillä niin runsaasti kaikenlaista.
Heh, tapaushan on aika lähellä omia kokemuksiani vaikka en olekaan ihan noin insinöörismäinen pohdiskelultani ja myönnän suoraan, että ulkonäkö ja varsinkin kroppa ei vastaa naisten miesihanteita ja se vaikuttaa itsetuntoonikin sen verran, että nettideittailu on aika raadollista puuhaa kaltaiselleni kun on vielä ujokin.
4 treffiä (eri naista) tosin vaan on liian pieni otos - pitäisi jaksaa kymmenille treffeille että natsaa, jos itse siis ei ole parasta A-ryhmää. Kyllä tämänkin kirjoituksen takana luultavasti homma on niin, että a) henkilö toivoo liian hyvännäköistä naista suhteessa itseensää ja b) ei ole ulkoiselta haluttavuudeltaan edes OK, koska kuvailee itseään ok-näköiseksi. Sitä on joko komea tai komeahko jollain pienillä puutteilla, tai sitten on ruma, eli on jotain suurempaa vikaa habituksessa joka saa Saharan tuulet pöllyämään ja kuivattamaan naisten unelmia...
Olet vajaa nelikymppinen ja ollut jo nettitreffeillä lähes seitsemän vuotta. Olet siis liittynyt sinne vähän yli kolmekymppisenä. Koko tänä aikana sinulla ei ole ollut parisuhdetta, et ole ollut avoliitossa, et naimisissa saati että sinulla olisi lapsia?
Tajuatko että juna meni jo? Miehen pitää elää melkoisessa umpiossa jotta onnistuu nelikymppiseksi saakka odottamaan että nainen osuisi kohdalle NETTIDEITIN kautta.
Kyllä tuon ikäisillä miehillä käy flaksi, mutta se käy niillä jotka ovat tehneet muutakin kuin töitä ja nettideittailua eli joilla on jo ainakin yksi pitkä liitto ja mahdollisesti lapsi(a)kin hankittuna.
Teini-ikäisestä noin kolmekymppiseksi seurustelin pitkissä parisuhteissa, ja olin naimisissa. Sen jälkeen käytännössä sinkkuna muutamaa lyhyempää suhdetta lukuunottamatta, jotka eivät liittyneet nettideittailuun mitenkään.
Juna on mennyt jo aikaa sitten. Aikani on kulunut työssäkäyntiin, erilaisiin harrastuksiin, matkusteluun jne. Asioihin joita ihmiset noin yleensäkin tekevät, poislukien se seurustelu. En ole väkisin yrittänyt löytää seuraa. Pikemminkin ollut ja elellyt, ja katsellut mitä elämä tuo tullessaan eteen. Nettideittailu kulki rinnalla yhtenä vaihtoehtona. En oikeastaan odottanutkaan sen johtavan mihinkään syvempään, mutta tulos oli ehkä vieläkin aneemisempi, kuin mitä oletin, johtuen pääasiassa syistä, jotka tuossa aiemmin esitin. Työni ja hyvin aktiivinen työn ulkopuolinen elämä on miesvoittoisia ympäristöjä, ja erityisesti vapaa-ajan ympyröiden ihmiset ovat varsin suosittua porukkaa. Tuollaisessa seurassa hieman tavallisempi ihminen jää helposti varjoon, kun naisten parinvalintapreferenssit tiedetään. Voi olla, että väkisin yrittämällä jonkinlaista seuraa saisi, mutta se tuskin olisi pitkällä tähtäimellä kumpaakaan osapuolta tyydyttävää.
"Juna on mennyt jo aikaa sitten."
No vittu ei varmasti ole jos minäkin löysin vaimoni netistä, tässä iässä. Ei ne junat ole ikinä mihkään mennyt, vuosimallit on vaan muuttuneet. Raidemetrit lisääntyneet. Jossain se sunkin hiilivaunus vielä mennä puksuttaa :D
"Voi olla, että väkisin yrittämällä jonkinlaista seuraa saisi, mutta se tuskin olisi pitkällä tähtäimellä kumpaakaan osapuolta tyydyttävää."
Oikeassa olet, väkisin ei yleensä saa mitään järkevää/tyydyttävää aikaiseksi joten väkisin ei kannata siis yrittää saati tehdä mitään.
No katsos jotkut vain eivät kelpaa. Itse olen päälle 30 ja etsinyt seuraa kaikin tavoin jo vuosia, mutta pareja treffejä pidemmälle en pääse. Tajuan tietenkin, että minussa on jotain naisten mielestä hyvin merkittävää vikaa, mutta kun kukaan ei anna siitä minkäänlaista vihjettä edes niin mahdoton sitä on alkaa korjaamaankaan. Koulutus, työ, päihteettömyys, harrastukset, käytöstavat jne. kunnossa, joten olisiko se sitten se naama, kun se on normaali eikä poikkeuksellisen komea?
Luulen että se "vika" saattaisi ehkä sittenkin olla ihan pelkkä itsetunto, ei siis mitään ulkonäköseikkoja. Näin ajattelen koska vaikka minkä näköiset miehet kyllä saavat kumppaneita jos ovat kohteliaita/reippaita, ei turmeltuneita, normisti tienaavia... Naisena koen että miehet katsoo naisessa ulkonäköä paljon enemmän.
Toinen mahdollisuus mikä tuli mieleen (siis "vioista") on se jos mies ei ota naista huomioon - siis itselle kammotus ovat miehet jotka aloittavat luennon ja luulevat todella olevansa mielenkiintoista kuunneltavaa... Olen sen verran kiltiksi kasvatettuettä en ole sellaisille saanut suoraan sanottua että evvk... eivätkä itse sitä tajua... ehkä tuo ongelma lukeutuu laajempaan kategoriaan "huonot sosiaaliset taidot". Tulee ainakin mieleen että monille miehille on vaikeaa osoittaa oma kiinnostus (lähestyä, tehdä fiksuja kysymyksiä), keskustella kiinnostavasti, pitää sopiva katsekontakti, ja ne miehekkäät käytöstavat - yms... Eihän se periaatteessa yksilön vika ole ainakaan pelkästään, jos ei ole oppinut sellaista... Itsekin siis naisena en ole erityisen hyvä tuossa, yhteisö kasvattaa (tosin partneri on joka sitä sietää)... - Mutta ehkä se että tiedostaa itsessään tämän voi auttaa muutokseen...
Jos ajattelet, että itsetunto tarkoittaa osaamista/uskallusta vongata naisia aktiivisesti, niin sitten varmaan näin. Itse ajattelen itsetunnon olevan jotain muuta. On paljon tapauksia, joissa ihmisen taipumus härvätä ympäriinsä johtuu nimenomaan itsetunnon puutteesta. Haetaan pönkitystä itsetunnolle hyväksynnän kautta. Esim. oma itsetuntoni on varmaan suunnilleen semmoinen kuin ihmisillä yleensäkin. En vonkaa väkisin, enkä ole täysin vonkaamatta siksi, että itsetuntoni olisi hyvä tai huono. Yleensä en vonkaa, ja jätän sen tekemättä siksi, että en koe kyseistä käytöstä kovin omakseni. Mielummin olen oma itseni, kohtelias, reipas, ja mitä näitä nyt on, mikä ei siis sinällään tietysti riitä mihinkään.
Ruikutiruikuti...naiset ei vastaa....valivali...naiset ei tee aloitteita....voivoivoi....olen itse täydellinen.....
Hei äijät! Lopettakaa toi helkutin valitus ja menkää ulos!!! Älkää tuhlatko elämäänne tuijottamalla tietokoneruutua! Vapaita naisia on aivan järjettömästi ja netin deittisivustoilla on niistä vain ehkä max yksi prosentti!
Suomessa naiselle miehensaanti on niin helppoa, että ette edes usko. Toisin sanoen; miksi nainen päätyy netistä etsimään miestä?
Vastaus on se, että heillä on luonteessa tai ulkonäössä jokin sellainen ominaisuus, ettei heillä käy realityelämässä minkäänlainen flaksi.
Tällaiset deittisivustot on näille kakkosluokan naisille oikea onnela; viestejä sataa joka päivä.
Ei se näin ole. Itse olen deittisivustolla eikä ulkonäössäni ole mitään vikaa. Mutta liikun pienessä ympyröissä enkä käy baareissa. Paljon on ehdotuksia tullut, liiaksi asti. Koskaan ei ole ongelmana ollut etteikö miestä saisi jos haluaisi. Mutta ketään heistä nyt tällä hetkellä ei ole ollut se sopiva ehdokas siksi laajensin nettideittiin.
"Hei äijät! Lopettakaa toi helkutin valitus ja menkää ulos!!!"
Mihin siellä ulkona?
Ensimmäiset 45 vuotta meni ensin koulussa, sitten töissä. Nämä veti kaiken energian, en kertakaikkiaan jaksanut muuta. Enkä juottoloissa ole koskaan viihtynyt ja minulla on se oletus, että jos juottolasta naisen löydän, niin sinne sen myös menetän.
Nyt olen vanha ja minulla on kaikkea muuta, mutta ei edes juttukaveria. Eikä tietysti sitä huvilaa järven rannalla, venettä ja ökyautoa. En enää noista muista välitäkään, mutta edes satunnainen juttukaveri olisi mukava. Vaan mistäpä sellaisen löytäisi? En minä vain tiedä. Kaikkeahan ei voi saada eikä kai liene tarpeellistakaan.
Samaa piti itse kysymäni: ulos mutta minne? Baarit tiedän - niisä en käy, kun niiden örveltäjien ja bilettäjien kanssa minulla ei ole mitään yhteistä. Jos "vapaita naisia on aivan järjettömästi", missä he kaikki ovat?
Joo, ei tuolla deittipalstalla oikein halut ja todellisuus kohtaa. Itse niin haaveilen tavallisesta, kunnollisesta miehestä, jolla älykkyyttäkin riittäisi. Mutta ikävä kyllä miehet, ketkä itseäni ensialkuun kiinnostavat, paljastuvatkin sarjadeittailijoiksi, joiden tarkoitus ei olekaan hakea elämänkumppania (vaan uutta ihastusta uuden perään). Saavat koukkuun kirjoitustaidoillaan, osaavat älykkyytensä tuoda esiin.. Ajan myötä varmaan opin lukemaan noita profiileita eri silmin. Jotenkin sitä odottaa, että ihmiset ovat rehellisiä ja minulle suurin pettymys on ollut se, että eivät olekaan. Ehkä tää touhu on mennyt niin ammattimaiseen suuntaan, että tietynlainen aitous on kadonnut..
Olet oikeilla jäljillä. Tietty miesten joukko markkinoi itseään aggressiivisesti (eli toimii ammattimaisesti), koska sen tiedetään tuottavan tuloksia. Aitous ei ole koskaan ollut miehellä valtti, vaan se mitä pystyy esittämään. Nykyäajan vapaudessa ilmiö korostuu. Kokemuksesi kiinnostavien miesten osoittautumisesta sarjadeittaiijoiksi on klassinen esimerkki tuosta. Tavoitehakuiset ihmiset ovat harvoin täysin rehellisiä, koska yleensä se ei kannata lopputuloksen kannalta. Teillä naisilla on valta muuttaa tuo asetelma. Sanoessani näin samalla tiedän, että se ei tule koskaan tapahtumaan.
Jos sun oma taso ei riitä siihen mitä tavoittelet?
Miten se asetelma sitten muutetaan? Vastaamalla fiksun oloiselle ja tosissaan olevan tuntuiselle voi sellaiseen osuakin. Vastaamalla niille jotka ei edes vaikuta siltä menee varmasti metsään.
Tää on varmaan taas joku naamioitu valitus tyyliin "miksette vastaa kunnon kilteille miehille" mutta mitenkäs sellaisen tunnistat? Yritätkö sanoa, että vastatkaa tylsän ja tyhmän oloisille ja passiivisille miehille koska fiksut ja aktiiviset voivat ollaa vaan olevinaan?
Asetelmaan voi vaikuttaa ainakin ottamalla aloitteen omiin käsiinsä. Täysin sitä ei varmaan voi muuttaa mitenkään.
Tämä ei ole auttanut, olen tehnyt aloitteita miehille, paluuviestissä sitten saatu se seksiviesti. Tuntuu ettei nainen missään nimessä saa aloitetta tehdä. Luokitelleen helpoksi, mulkunkipeäksi.
Miten se auttaisi sen suuremmalla todennäköisyydellä osumaan hyviin tyyppeihin? Kaikki jotka antavat itsestään hyvän vaikutelman joko ovat sitä tai eivät ja jokainen ainakin yrittää antaa hyvän vaikutelman. Ne jotka eivät yritä, et kai tosissasi tarkoita että näitä pitäisi käydä läpi tonkimaan?
Vasta tutustuttuaan toiseen riittävän hyvin, näkee oikeasti mitä siellä alla on piilossa. Toisen kanssa homma selviää pian, toisen kanssa ei ehkä koskaan.
Siten se nostaa todennäköisyyksiä, että jos itse teet avauksia, teet sen profiilitekstin ja mahdollisen kuvan perusteella, jotka jokainen palvelun käyttäjä jokatapauksessa tekee. Tällöin viesti menee yhtä todennäköisesti sellaiselle ihmisellä, joka vonkaa aggressiivisesti, kuin sellaiselle, joka ei sitä tee. Sen sijaan, jos otat yhteyksiä ainoastaan sinua ensiksi lähestyneisiin tapauksiin, on ko. joukossa tietenkin enemmän ns.pelimiehiä, kuin sellaisia, jotka eivät toimi niin, kun kerran pelurit lähettävät määrällisesti enemmän viestejä ylipäätään. Puhdasta matematiikkaa siis. Esim. itse yritin antaa itsestäni mahdollisimman hyvän kuvan profiilissa, enkä niinkään laaritellut avausviesteissä. Ajatuksena oli, että mahdollinen kumppani olisi kiinnostunut enemmän ihmisestä, kuin siitä miten hyvin tämä osaa tai viitsii vongata ja lirkutella. Tiedostin kyllä, että tuo ajatus sulki pois mahdollisia vaihtoehtoja, mutta siitä yllätyin hieman, että vaihtoehdot meni käytännössä lähes nollaan. Kolikon kääntöpuoli on sitten tuo ongelma, jonka sinä kuvasit. Jos haluat tutustua vain niihin, jotka tulevat aktiivisesti ihollesi, on todennäköisempää että ko. henkilöt käyvät aktiivisesti muidenkin naisten iholle. Valintakysymyksiä nämä.
Eivät naiset kyllä kovin aktiivisesti käy potentiaalisia kunnon miehiä läpi. Itse saan korkeintaan kerran vuodessa naiselta aloitteen, ja silloinkin nainen luultavasti katoaa heti ensimmäisen (asiallisen) vastauksen jälkeen. Samoin omiin avauksiini vastataan hyvin harvoin, vaikka asiattomuuksia en kirjoittele ja sisältönä on aina jotain mietittyä eikä vain "moi mitä kuuluu".
Aivan varmasti kiinnostaa, probleemana on näiden kunnollisten miesten määrä. Niitä on tuhansiatuhansia.
Saan monia kunnollisia aloituksia mutta en kaikille voi vastata.
Ei kunnollisella naisellakaan mitään tee.
Kyllä minä vain huolisin vaan en saa. Ja nyt olen jo vanhakin. Puhekaveri riittäisi...