Puoli vuotta ongelmia

siinä mielessä ero ei ratkaise mitään, että erositte tai ette, tilanteen joutuu selvittämään puhumalla kummassakin vaihtoehdossa, joten eron tai jäämisen ajatus on ennenaikaista päättää tai tietää. Missään ihmissuhteessa ei tule olemaan niin, etteikö puhua pitäisi ja etteikö tulisi vastaan asioita, joita neuvotella. Sitä parisuhde on, neuvottelemista ja hakemista, mitä haluaa ja mitä toivoo ja toisen kuuntelemista. Kompromisseja siksi, että yhdessä voi ehkä elää onnellisempana kuin erikseen. Suhde on aina prosessi, jossa tulee vastaan tilanteita joissa tarvitaan ongelmanratkaisu- ja neuvottelutaitoa lukuisat kerrat. Samat taidot, mitä tarvitaan jossakin suhteessa, tarvitaan missä hyvänsä suhteessa. Suhteissakaan kaikkiin asioihin ei ole eikä pidä olla heti vastauksia, kannattaa elää päivä kerrallaan. Jos käy läpi ne asiat, mitä haluaa tai toivoo ja mitä on valmis asian eteen tekemään, ei ole väliä eroaako vai jääkö yhteen, koska silloin on tehnyt oikein riippumatta siitä kuinka suhteelle käy.

Älä missään nimessä hanki lasta tuon naisen kanssa, nytkään sinä et riitä hänelle, jos teillä olisi lapsi riitaa olisi vielä enemmän ja lapsi kärsisi. Nainen kaipaa jännitystä ja romantiikkaa, elää pää pilvissä, kun ei saa mitä haluaa jäkättää sinulle, semmoinen suhde tulee olemaan jatkossakin, sinä päätät jaksatko sitä..

Oleellista on, että mitä ongelmat ovat ja miksi et riitä hänelle? Onko ongelmia vain ajankäytössä vai talousongelmia tai jotain muuta "isompaa". En lukenut koko tekstiä läpi, mutta mitä tarkoittaa ettet panosta suhteeseen? Onko kyseessä "prinsessa", joka vaatii jatkuvaa huomiota eli ihminen, joka ei ota vastuuta omasta onneliisuudesta vai elätkö itse kuin poikamies? Neljäs eron suunnittelu noin lyhyessä ajassa ei kyllä oikein vakuuta suhteen onnistumisesta tulevaisuudessakaan vai onko niin, että kumppanisi järjestelee draamaa joka tapauksessa, vaikka isoja ongelmia ei olisikaan. Ette ole enää kumpikaan teinejä, vaikka siltä suhde vähän kuulostaakin.

Käsi sydämelle: uskotko kaiken tuon jälkeen, että suhteestanne voi vielä tulla onnellinen ja tasapainoinen ?

Kuulostaa enemmän kahden henkisesti kypsymättömän ihmisen jatkuvalta valtataistelulta kuin kestävän parisuhteen rakentamiskriisiltä. Kumpikin odottaa, että toinen muuttuu kuin taikaiskusta ja taikoo onnen ja auvon parisuhteeseen - miksi näin? Ei omaa onnellisuuttaan ja tyytyväisyyttään voi kaataa toisen ihmisen niskaan, vaan kaiken on lähdettävä omasta itsestä. Teillä on takana VASTA kaksi ja puoli vuotta yhteistä eloa ja nyt jo on kaikki pelkkää draamaa ja kärvistelyä... Muuan parisuhdeneuvoja totesi, että ei hänen hommansa ole väkisin hinnalla millä hyvänsä saada parisuhteen osapuolet pysymään yhdessä, vaan on myös tilanteita, joina pitää yrittää opastaa ihmiset lähtemään eri suuntiin. Lapsen syntyminen on iso juttu jokaisessa kunnossa olevassakin parisuhteessa, silloin pariskunnnasta tulee Perhe Oy ja uuden pienen ihmisen tarpeet ovat etusijalla. Mietipä siis sitäkin, olisitteko nykyisellä pohjalla jatkaen koskaan valmiita vanhemmiksi..?

Voihan se tietenkin olla että teillä ei ole sitä todellista sitoutmista (mistä jatkuva erolla uhkailu kielii), koska teillä ei ole todellisesti sitä oikeanlaista rakkautta, tahtoa, ehkä jotakin samanlaisia pohja-arvoja... Naisesi vaatii paljon sinulta ja sinä et puhu, vaikka tuossa kyllä ilmaisit tosi fiksusti mikä sinun mielestäsi hiertää. Sait molempien kannan hyvin esiin. Miksi se ei suhteessa onnistu vai etkö haluakaan? Toisaalta, naisten tuhkimosyndrooma aiheuttaa tuota: arki ei riitä, miehen pitäisi "tehdä enemmän suhteen eteen" eli kun odotetaan koko elämä sitä suurta rakkautta ja sitku alkaa elämä. No, sitten ei tulekaan täyttymystä, ollaan pettyneitä. Naisilla on vaan enemmän kyky siltikin odottaa kaikkea sitä mieheltä. Kuitenkin onni on myös meidän omissa käsissämme: harrastukset, tavoitteet, ystävät, elämän taidot ja kaikki muu ei voi tulla miehestä, talosta eikä lapsista. Elämä ei ala sitku vaan on nytku.

Lapsi tuohon olisi vaan vastuunsiirtoa lapselle: ehkä sitku tulisi uusi elämä, sitoumus ja rakkaus. Vaan kun ei tule, ihmisen lapset on vaativia 24h/vrk työtä ja sitä enemmän mitä huonommalla pohjalla vanhempien liitto on. Lapsi ei suinkaan tule korostamaan heikoimmalla olevaa onnellisuutta suhteessanne vaan tuo ne kriisit ja toimimattoman yhteistyön esiin entistä enemmän. Ensin suhde pitäisi saada kuntoon edes molempien yrittämisen ja sitoutumisen osalta.

Ette voi korjata suhdetta sillä että olette toinen jalka oven välissä. Naisellesi sinun on puhuttava, ei suhde korjaannu myöskään sillä että hän hokee omaa tyytyvättömyyttään sinuun ja vain sinä teet muutoksia. PARIsuhteessa on kaksi ja haluaa nyt sitä myöntää tai ei, kahden on sen eteen jotain tehtävä. Myönnät että vikaa on sinussa, ja se on ihan totta, niin on, samasta syystä. Voitte sinänsä luopua toistenne syyttelystä ja puhuakin siitä, sillä takuulla vikaa on molemmissa. Se on eri asia, onko sille tehtävissä mitään ja etsisikö teistä kumpikin perinteiseen tyyliin vain uuden vastaantulijan, ja taas mentäisiin kohti seuraavaa eroa. Mutta siksipä olisi tärkeää että selvitätte asioita paremmin pysytte yhdessä tai ette.
Jos kuitenkin olette ihan erilaisia ja halautte eri asioita suhteelta, voitte rakastaa mutta toinen joutuu elämään elämää mitä ei halua, jos aiotte pysyä yhdessä. Toinen joutuu joustamaan kohtuuttomasti, tavallaan, saahan jokainen sen määritellä mikä hänelle on kohtuutonta. Nyt kuitenkin asia ei vahingoittaisi ketään (lapsia) kun toteaisitte tosiasiat, ja vaikka eroaisitte. Voitte myös löytää uudet kumppanit eikä tule taas yhtä uusioperhettä pelon ja tyytymisen takia kun sitten lopulta kuitenkin erotaan.

Sinulla olisi myös oikeus miettiä itseäsi. Vaatiiko nainen liikaa? Onko hän se nainen johon oikeasti haluat sitoutua? Vai vaan josta tykkäät? Onko sinusta sitoutumaan ja ymmärrätkö omia tarpeitasi? Puhut että tuossa iässä nainen haluaa sitoutua ja lapsia, mutta mitä sinä haluat, tuossa iässä tai ylipäätään? Oletko tyytyväinen tuohon ja rakastatko, onko se sen taistelun arvoista vai odotatko vaan että jos sinä tyytyisit vähempän ja hänkin ja sitten olisitte vaan onnellisia? Miltä sinusta tuntuu? Puhut selkeästi ja osaat ilmaista itseäsi, miksi et hänelle? Mikä siinä kiikastaa? Miten puhut ja miksi, ennen kaikkea miksi: jos aina suutut tai turhaudut tai välttelet, niin mitä se kertoo?
Ja yksi tosi tärkeä juttu. Hän sanoo että on tosi tyytymätön ja sinä kohtelet häntä huonosti. Miten hän kohtelee sinua?

Molemmilla on oikeus olla oma itsensä ja totta kai joitain kompromisseja pitää tehdä. Mutta vika ei ole vain toisessa. Molempien pitää kohdella molempia hyvin ja jos te kumpikin vain odotatte toiselta jotain, kumpikaan ei tee aloitetta. Hän ei kohtele sinua paremmin ja sinä et häntä. Jos suhde on todella niin arvokas, kuitenkin jompikumpi kokisi tärkeäksi ehkä tulla ensin vastaan.

Nyt todellisia päätöksiä pöytää. Joko jatkat suhdetta tai eroatte. Toi viivyttäminen tekee vaan hallaa. Ja pitää olla tahtoa noissa päätöksissä. Jos haluat jatkaa suhdetta niin sun pitää nähdä työtä sen eteen. Eli lopetat pitkävihaisuuden koska hän on vilautellut erokorttia. Luottamus tulee takas kun päätätte jotain ja seisotte niiden päätöksie takana eli molemmat alkaa panostaa suhteeseen, mutta sitä ennen teidän pitää puhua toi katkeruus selväksi. Ja mistä sä tiedät miten paljon puolisosi pohtii näitä asioita päässään. Et sä näe pään sisään. Suurin osa ongelmista johtuu siitä kun oletetaan asioita.

Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Jos ette keskenään niin sitten pariterapiassa.

Erolla uhkailu on vakavaa. Paljon pahempaa, miltä se riitatilanteessa tuntuu. Sillä sekunnilla kun erouhkailu otetaan esiin, rikkoutuu jotakin todella perustavaa suhtesta, nimittäin luottamus suhteen jatkumiseen. Sen jälkeen kaikki on ikäänkuin jatkoaikaa.

Kun erouhka on heitetty ensimmäisen kerran, ihminen alkaa prosessoimaan eroa alitajuisesti, eikä enää pysty täysillä panostamaan suhteeseen. Ihminen ikäänkuin alkaa suojelemaan sisintään erolta.

Hei.
Pohdit, miten toimia parisuhteessa, joka keikkuu jatkuvasti eroamisen ja yhteenpalaamisen aidantolpalla.
Olet saanut vastauksia, joissa varmaan on ajattelemisen aiheita.
Pidin oivaltavana 877t:n lausetta, joka meni suunnilleen näin: Parisuhdetta ei voi korjata jos jalka on koko ajan oven välissä.
Koko parisuhteen lähtökohta on sitoutuminen. Ja sitoutuminen tarkoittaa vapaaehtoista valintaa haluta olla toisen kanssa tasa-arvoisessa suhteessa. Aina, kun ihminen valitsee jotain, hän valitsee myös jotain pois. Valinta on siis aina myös luopumista, kuten joku minua viisaampi on määritellyt. Kun valitaan sitoutuminen, silloin valitaan pois jatkuva seilaaminen ollako-vai-eikö-olla-vesistöllä. Sitoutua ei kuitenkaan voi, ellei molemmilla ole jotensakin samanlaiset tavoitteet siitä, mitä parisuhde tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.
Mielestäni tarvitsette Isoa Juttelua. Turvallisinta se on pariterapeutilla, jos kahdenkeskiset keskustelut menevät aina erouhkailuksi. Juttelun tarkoituksena on saada selville, kuunnella mitä kummallakin on toiveina ja tarpeina parisuhdetta kohtaan. Jos toiveet ovat riittävän samankaltaiset, että tahdotte sitoutua, silloin on sovittava, että vellominen lopetetaan. Parisuhteessa kannattaa laatia sopimuksia ihan selvästi ääneen lausuttuina, jolloin molemmat voivat niihin sitoutua.

Teille viisautta, hyviä keskustelutaitoja ja kykyä puuttua olennaiseen toivottaa
Merja, diakoni

Mielestäni Merha, Diakoni vastaus oli hyvä.

Kauheinta ja pahinta parisuhteelle on ollakko-vai-eikö-olla- tila. Se pitäisi saada aina mahd pian loppumaan. Parisuhde ei voi edetä ja mennä eteenpäin jos on epävarmaa onko kummatkin sitoutuneet parisuhteeseen. Se on parisuhteen elpymisen edellytys, ei voi antaa itsestään, panostaa ja parantaa käytöstään, jos ei ole varma ja turvallinen olo ensin siitä että suhde tulee jatkumaan. Ja se ei ole muuta kuin yhteinen ja ääneen lausuttu päätös.

Monet asiat tulevat sitten kuin itsestään, kun kummatkin sopivat ja ilmaisevat sen, että vellominen lopetetaan ja suhteeseen ollaan sitouduttu. Se turvallisuus jo kummasti kohentaa asioita ja saa ihmiset antamaan parastaan. Kukaan ei halua antaa parastaan ihmiselle joka voi tuosta noin vain jättää.

Jos ei osaa selvittää riitaa ja ongelmia niin itse ainakin otin eron. Exäni väitti minun pettävän vaikka en ole koskaan pettänyt. Joku sen tuttu muka oli nähnyt minun jonkun naisen kanssa ja exäni veti siitä omat kuvitelmat että petän. Sanoin sille suoraan että koska se uskoo mun pettävän niin minä eroan. Ei mennyt kun kolme tuntia niin olin kantanut tavarani toiseen asuntoon. Seuraavana päivänä exäni soitti itkien ja anteeksi pyydellen mutta minä sanoin että se on ero. Minä en ala pelaamaan mitään pelejä että erotaanko vai ei. Minä teen päätöksen heti.

Minusta sinä pelkäät tuossa suhteessa eniten sitä eroa, mutta kun katsoo tuota ikääsi, niin sinä kerkeät vielä elämässäsi tehdä vaikka mitä. Luultavasti et ole ensinnäkään niin huono ihminen mitä puolisosi sinusta sanoo. Hän vaan tuntuu nyt kovasti haluavan muuttaa sinua. Ja se ei ole oikein. Jotain voit itse koittaa muuttaa itsessäsi, jos et koe niissä menettäväsi mitään, vaan saat jotain parannusta omasta mielestäsikin. Mutta kyllä sinä olet kaikista paras sinä...sinunlainen, kun olet oma itsesi. Ja jos se ei riitä sinun kumppanille, kannattaa jatkaa matkaa erisuuntiin.
Tuossa varmasti on muutkin voineet kirjoittaa samantyyppistä kuin minä, mutta ota asia puheeksi ja rauhallisesti selitä tilanne. Sanot, että et halua muuttua joksikin toiseksi, kuin mitä olet ja jos se ei hänelle riitä, niin hänen on parempi etsiä sopivampi. Kun selität asian hänelle näin, niin hän saa sen pallon itselleen. Nyt se on vieritetty sinulle, sillä erotuksella, että sinua uhkataan muuttumaan, tai hän jättää. Kuitenkin vaikka katkeran paskalta tilanne tuntuu nyt, niin kyse on tosiasioista. Kumpikin tuollaisessa suhteessa riutuu ja se on kaukana siitä mitä parisuhde pitäisi olla.

Kyllä mä ymmärrän sun naista. Se haluaa perheen ja sinä et vaikuta mieheltä, jonka draivi riittäisi tuohon. Miten niin et tiedä, haluatko lapsia?! Sun pitää tietää tai päästää nainen löytämään joku joka tietää. Tää on kylmästi sanottu, tiiän, mutta naisilla on tässä mielessä kymmeniä vuosia vähemmän aikaa miettiä kuin miehillä. Se vaan on niin.

Tuo on tyypillistä sitoutumiskammoa, "tässäkö tämä sitten on?" -pohjalta. Ilman muuta puolisosi vaatii sinulta enemmän, koska sinustahan lienee kiinni suhteen vakiintuminen/vakava suhde perheen perustaminen. Mies kyllä pystyy tekemään sen vaikka missä vaiheessa elämää, mutta nainen ei. Siinä mielessä ymmärrän puolisoasi oikein hyvin. Kyllä pistää mietityttämään, jos mies jahkaa, ja naisen biologinen kello senkun tikittää. Ei ihme, että riitaa tulee. Mutta olisikin nyt osattava ratkaista riita niin, että suhdetta voitaisiin kunnolla jatkaa, tai sitten erota.

Youtubeen ja hakusanoiksi 'Terrence Popp C.U.N.T. Calculus'. Sieltä tutustumaan myös muihin videoihin ja huomaat, että sulla ei ole kultaa käsissä. Voin luvata, että suurin osa naisista menee täysin banaaneiks kun käyvät katsomassa videon. Totuus on julma.

Erolla uhkailu on vakavaa henkistä väkivaltaa. Kuten joku jo kirjoittikin, mikään ei palaa ennalleen kun eron uhka on heitetty pöytään. Lähde hyvä mies.

Aivan ensiksi: EI LASTA. Tee mitätahaansa tarvitsee ettei naisesi tule nyt raskaaksi.

Toiseksi: Erolla uhkailu on vyön alle lyömistä. Se rikkoo kaikki pelisäännöt.

Kolmanneksi: Alatte voimakkaasti ja selvästi huomata että kunnioitus, luottamus ja arvonanto toistanenne kohtaan on pudonnut. Kauas etelään. Tuolle pohjalle ei kannata yrittää rakentaa pysyvää, hiekkalinnat sortuvat melko nopeasti.

Neljänneksi: Ainoa hyvä puoli on että ette ole laillistaneet liittoanne. Sinun on nyt helppo ja hyvä aika hankkia oma asunto ja sallia tilaisuus kummallekin aivan rauhassa koota itsenne. Ilman toisen jatkuvaa negatiivista läsnäoloa.

Viidenneksi: Teistä ei tarvitse tulla vihamiehiä, mutta te tarvitsette aivan erilaiset kumppanit.

Kuudenneksi: Vain laske tuo nainen menemään. Salli hänelle tilaisuus etsiä juuri hänelle sopiva avIIIIIIIIIIIIIIIIIIomies. Sinä et edusta sitä. Eikä hän sinulle sopivaa avIIIIIIIIIIIIIIIovaimoa.

Kiitos paljon todella hyvistä vastauksista. En vain saanut aikaiseksi keksiä aikaisemmin mitään fiksua sanottavaa vaikka kirjoituksenne herättivätkin ajatuksia ja pistivät pohtimaan.

Vähän aikaa sitten yritin saada meitä pariterapiaan mutta ehdotus ei saanut kiinnostusta. Nyt olemme eläneet hiljaiseloa meidän erilaisten työaikojen takia ja antaneet tilanteen tasaantua. Tilanne nyt vain sattui tasaantumaan negatiivisen puolelle ja äsken sain jokusen viestin, jossa minua syytettiin monista asioista. Jotkin niistä ovat aiemmin mainitsemiani asioita ja siihen vielä vähän lisää kuraa päälle. Yritin rauhoitella ja edes saada jotain ymmärrystä vaikka melko selvää olikin ettei tämä tästä enää parane. Lopuksi hän toivoi minun muuttavan pois etten loukkaa häntä enää jne. Tällä hetkellä ei ole yhtään energiaa alkaa edes hakemaan minkäänlaista sopua, joten taitaa olla paras ruveta pohtimaan omaa tulevaisuutta.. kannatti muuttaa toiselle paikkakunnalle suhteen perässä.

En oikeastaan ole vihainen tilanteesta. Tietenkin olen pettynyt ettei asiat menneet paremmin mutta ehkä tästä on sitten opittu jotain. Lisää kokemusta ja ymmärrystä miten tärkeää on, että molemmilla on samanlaiset tavoitteet elämässä ja muuta sellaista. Harmittaa ettei nähtävästi saada sopuisaa eroa ellei hän rauhoitu tuosta päivän parin aikana.

Kiitos vielä kerran vastauksista. En osannut odottaa näin hyviä ajatuksia/ehdotuksia.

En osaa antaa minkäänlaisia neuvoja. Oli vain lohdullista lukea, että en ole ainoa. Erouhkailu joka riidan tullen on todella ahdistavaa.. vie voimat ja tekee olon päämäärättömäksi.

Mä en ihan ymmärrä että mikä tässä on se ongelma..

Onhan se outoa, että ap täällä vuodattaa että hänen tyttöystävänsä haluaa että hän muuttuu tai suhde loppuu mutta hän ei saa muutettua itseään eikä tiedä miksi? Mutta ei halua luopua suhteesta?

Olenko ymmärtänyt oikein?

Jos ei pysty muuttumaan niin silloin se suhde ei ole taistelemisen arvoinen. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla.

Menkää yhdessä jollekki NMKY:n avioliittoleirille...ja jutelkaa yhdessä asioista ja
ottakaa vaikka joku asiantuntija mukaan..

Huomioikaa ja rakastakaa toisianne...

ja menkää yhdessä lomalle....joksikin aikaa..

kyllä se siitä