14vuotias ikäeroa 6 vuotta poikaystävään

Olet liian nuori vielä seurustelemaan kenenkään kanssa, nyt on aikasi elää kaveripiirissä ja pitää hauskaa. Jos kaveri sitoo sinua jo enempään on syytä jättää sellainen kaveri, seksi ei missään nimessä ole ajankohtaista, mutta kaksikymppinen mieshän on täynnään vain saada seksiä. Älä luule sitä miksikään rakkaudeksi, sitä se ei ole. Älä unelmoi jostakin yhteisestä elämästä, mielet muuttuvat. Elät murrosikää, jossa vähän ailahtelee, mutta kun itse ymmärrät vetää rajat oikeaan paikkaan. Moni ero johtuu siitä, että liian varhain on tehty perhe ja sitten huomaa, että ei olekaan vielä kasvettu eikä ole edes samoja ajatuksia todellisesta elämästä.

Alle parikymppisten ei pitäis seurustella ensinkään.

Ikäerot tasoittuu sitten aikuisena, sitten kun on yli 20v, suhteessa voi olla vaikka viiskymppisen kans, jos huvittaa. Mutten kyl tajua, mitä kukaan 20-vuotias näkis 14-vuotiaassa muksussa. Tai, no, tajuanpas. Yksi tuttu oli sen 25 kun "seurusteli" jonkun 15v:n kanssa ja syy oli ihan pelkästään se, että "jee pillua!!" kun kukaan 20-30-vuotias ei hänen kanssaan sänkyyn hypännyt, koska hän oli 25-vuotiaanakin äärettömän lapsellinen. Että silleen.

Noh noh noh... Sanoisin vaan, Että ei kannata vielä seurustella vanhempien ihmisten kanssa. Kun olet 17-21v, sillon vasta kannattaa alkaa seurusteleen olllenkaa

Mies on täysi-ikäinen ja sinä vielä lapsi. Voithan sä seurustella hänen kanssaan, mutta sänkyyn älä mene. Jos sun vanhemmat käy oikein keljumaiseksi, he voi nostaa syytteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Ei sun auta muu kuin marssittaa nuorukainen sun vanhempien eteen juttelemaan. Näinköhän tuo uskaltaa sen tehdä? Näin äitinä sanon, että sun kannattaisi opetella seurustelua oman ikäistesi kanssa ensin. Mä itse sun ikäisenä olin palavasti rakastunut 19 v nuoreen mieheen josta vanhempani ei tykänneet yhtään. Vasta äitinä olen ymmärtänyt että miksi näin. Onneksi se oli vaan hetken huumaa johtamatta seksiin.

Äiti täälläkin neuvoo. Älä puhu parisuhteesta vielä. Vuoden, parin kuluttua saatat olla aivan eri ihminen kuin nyt. Mielestäni voit tapailla poikaa, mutta sänkyyn ei todellakaan kannata mennä. Lisäksi nuorukaisella pitäisi olla pokkaa tavata vanhempasi - jos ei ole, siitä voi päätellä jotain. Kunnollinen poika varmasti ymmärtää, että vanhempasi ovat huolissaan, ja hänen pitäisi toimia sinun parhaaksesi. Toisaalta, vanhempiesi pitäisi antaa mahdollisuus tapaamiseen. Mitä enemmän he sinua yrittävät rajoittaa, sitä enemmän saatat tukeutua poikaystävääsi. "Me vastaan muu maailma" -asenne voi hitsata yhteen, mutta myös estää näkemästä poikaystävän mahdollisia huonoja puolia.

Itse olen sitoutunut nuorena (en tosin noin nuorena), joten tiedän, että joskus (harvoin?) suhde voi kestää. Mutta riskit ovat isot. Parikymppisen miehen elämäntilanne, tavoitteet ja mielenlaatu ovat erilaiset kuin yläastetta käyvän tytön. Mitä teetkin, älä ripustaudu poikaystävään tai anna hänen rajoittaa elämääsi.

Kannattaa huomata, että jos tuon ikäinen aikuinen äijä koskee alaikäiseen seksuaalisessa mielessä, niin hän syyllistyy rikokseen. Eli ei kannata alkaa pelleilemään ollenkaan. Odottele neljä vuotta. Todennäköisesti et pidä silloin enää koko tyypistä.

Jaa jaa... Kun itse olin 14-vuotias, en olisi voinut kuvitellakaan seurustelevani kenenkään kanssa, enkä taatusti ainakaan yli vuoden ikäerolla. Jos olisin silloin tavannut nykyisen puolisoni, olisin varmasti kauhistunut koko ajatusta meidän suhteesta, ja niin olisivat takuu varmasti vanhempanikin hyppineet seinille. Koska olisihan se silloin lapsena ollut ihan liiallinen ikäero. Onneksi siis tapasin mieheni vasta reilusti aikuisena, eivätpä ole vanhemmat sanoneet asiaan mitään, sen enempää kuin hänenkään vanhempansa.

Ikäero kuohuttaa aina, varsinkin nuorten keskuudessa, sillä nuoret ovat tunteidensa vietävissä eivätkä ajattele mitään. He eivät vain näe, että sillä toisella osapuolella ei välttämättä ole puhtaat jauhot pussissa. Onneksi useimpien vanhemmat näkevät heidän puolestaan.

Katsos kun vanhemmat haluavat yleensä vain lapsensa parasta. He eivät ole vastahankaisia vittuimaisuuttaan, vaan koska ovat huolissaan. He näkevät - tai ovat näkevinään - jotain, mitä sinä et näe. Voivathan he tavata "poikaystävän", mutta sinuna aloittaja kannattaisi odottaa koko seurustelun aloittamista (minkä ikäisen ihmisen kanssa tahansa) sinne aikuisuuteesi asti. Seurustelu on kuitenkin lähtökohtaisesti elinikäistä sitoutumista.

Vanhempasi eivät pidä aikuisesta miehestä, jonka mielestä seurustelu yläasteikäisen kanssa on sopivaa. Harvoin se on. Kuitenkin jokainen joka sen parinkympin rajapyykin on ylittänyt tietää, että yläasteikäisestä on aika pitkä matka aikuiseksi. Nuoret voi olla nättejä, fiksuja ja varmaan sinussakin on monta puolta mihin ihastua, mutta alle 16-vuotias on ja normaalilla kehityksellä sen pitäisikin olla, kaksikymppisen mielestä ihan lapsi vielä. Enkä tarkoita sillä, että olisit muka jotenkin lapsellisempi kuin ikäisesi tai et osaisi ajatella, vaan sitä, että tulet itsekin huomaamaan miten huikea kehitysero sinussa tapahtuu seuraavan 4-6 vuoden sisään. Oikeastaan voisit miettiä millainen olit 10-vuotiaana, 4 vuotta sitten. No, yhtä paljon tulee tapahtumaan seuraavassa neljässä vuodessa, vaikka muistuttaisitkin jo naista pikkuhiljaa ulkonäöltäsi.
Mietityttäisi minuakin siis, miksi joku jonka pitäisi olla täysi-ikäinen, aikuinen mies, haluaa seurustella 14-vuotiaan tytön kanssa. Miksi hänelle ei kelpaa omanikäinen 18-22-vuotias täysi-ikäinen nainen? Minusta se olisi outoa ja huolestuttavaa.

Mitä nuorempia ollaan, sen isompia ikäerot on. Johtuen elämäntilanteista ja kokemuksesta joo, mutta ihan puhtaasti myös aivojen kehityksestä: ne kun kehittyy sinne 20- ja jopa 25-vuotiaaksi saakka! Sitten sen jälkeen kasvetaan aikuisina. Ollaan itse vastuussa niin oikeudellisesti kuin muutenkin, ja silti tehdään virheitä. Joten 14-vuotias on ihminen, jonka elämänkokemus pohjautuu ihan puhtaasti pelkkään lapsuuteen ja koululaisen elämään. Jonka näkemykset eivät saa edes koko aivojen kapasiteettia käyttöön. Ja no, siis esimerkiksi seksin suojaikähän on 16 vuotta, mutta jotkut harrastaa seksiä ennen sitä: yhdynnästä voi syntyä lapsi. Ovatko he muka valmiita yksin vastaamaan seurauksista? Eivät. Tosiasia on se, että eivät todellakaan, eikä teiniäidit hoida perhettään, kouluaan, opiskelujaan ja tulevaisuuttaan mitenkään itsenäisesti eli he eivät teoistaan huolimatta olleet valmiit vastaamaan niistä. Monen 20-vuotiaan mielestä seksi kuitenkin kuuluu jo parisuhteeseen: sinun elämääsi sen ei pitäisi eikä tarvitsisi vielä kuulua ainakaan pariin vuoteen, eikä välttämättä siitäkään eteenpäin muutamaan vuoteen. Tästäkin vanhempasi saattavat olla huolissaan - ja ehkä sinunkin pitäisi sitä miettiä!
Minä olen ihan sitä mieltä, että vaikka tosiasia on että jotkut yläasteikäiset seksiä harrastavat, se ei sen ikäisille vielä kuuluisi eikä pitäisi kuulua, on ihan asiallista odottaa ainakin sinne 16 ikävuoteen. Jos haluaa, voi seurustella tapaillen ja romantiikan kautta. Kuten eräs nuoruuden ystäväni joskus sanoi "mä en todellakaan halunnut alkaa sekoilemaan ennen kun olen täysi-ikäinen ja olen siitä tosi ylpeä!" ja sekoilua tai ei, mutta minusta se oli oikein. Hän perusteli sitä sillä, että halusi olla aikuinen ensin. Ja se jos mikä kertoo kypsyydestä. Ei se että menee ja panee.
Ja kyllä, hän ehti ihan riittävästi sitäkin.

Ehdottomasti olet oikeassa siitä, että asiasta pitää puhua. Puhu siis poikaystäväsi kanssa, ja mieti kriittisesti myös omat mielipiteesi teidän seurusteluunne kaikkia asioita harkiten. Puhu vanhempiesi kanssa, yritä olla järkevä ja rauhallinen ja nähdä se heidänkin pointtinsa: he haluavat suojella sinua ja hyvä niin! He ovat hyviä vanhempia jotka haluavat lapsensa parasta. Mieti tuota teidän suhdettanne ja katsokaa sitten voitteko jatkaa ja voiko vanhempanne tutustua.
Jos jatkat suhdettanne, muista se suojaikä, muista ehkäisy (ehdottomasti!!!) ja muista oma elämäsi: älä ala elää poikaystäväsi kautta, vaan sinulla on oikeus harrastaa, nähdä kavereita, käydä koulua ja olla nuori ja vapaa silti. Sinulla on oikeus kasvaa eikä sinun tarvitse olla samanikäinen. Arvosta itseäsi. Älä suostu mihinkään kännissä, tee kaikki mitä teet selvinpäin niin ei tarvitse katua. Älä suostu mihinkään mitä et oikeasti halua, siis oikeasti, niin teet asioita mitkä ei myöhemmin kaduta. Tee asioita siksi että SINÄ haluat, älä miellyttääksesi/uhmataksesi ketään, tai saadaksesi rakkautta ja hyväksyntää. Todellinen rakkaus ja hyväksyntä tulee ehdoitta (sinulle sellaisena kuin olet, ilman mielistelyä, painostusta tai muuttumistasi). Tee asioita oikeista syistä ja itseäsi kunnioittaen. Ja mitä teetkin, tee se koska se on oikein.

Teillä on liian iso ikäero tässä vaiheessa. 20 v. mies, joka "seurustelee" 14 v. tytön kanssa ei ole ihan normaali.

Eihän teinit edes tiedä, mitä rakastaminen oikeasti on. Ei se ole pelkkää "vitsit ku on ihanaa, en kestä olla erossa sinusta!!!" -höttöä, jatkuvaa intohimoa tai kaipuuta ja suukottelua, jollaista se esim. telkkarissa hyvin pitkälle on.

Oikea rakastaminen on niin monimutkainen käsite, ettei sitä oikein voi ymmärtää vielä kun aivojen kehitys on puolitiessään. Monestiko teini huutaa erimielisyyksien aiheuttaman riidan kohdalla "vihaan sinua!!!!!!!" ? Aika usein. Tässä vain yksi esimerkki siitä, ettei ymmärretä, millaisista asioista on kyse. Rakastaminen nimittäin on sitä, ettei vihata toista silloinkaan, kun ollaan eri mieltä, tai silloin, kun sen toisen naamataulu vähän kyllästyttää. Kuten tuossa ylempänä joku sanoi, seurustelu on elinikäistä sitoutumista (tai sillä tavalla siihen pitäisi suhtautua), joten haluatko lyödä tulevaisuutesi lukkoon jo 14-vuotiaana?

Siihen en ota kantaa, minkä ikäinen miesystävä on, sillä se on henkilökohtainen ongelmasi. Parhaimmillaan sen ei tarvitse olla ongelma ollenkaan.

Äitisi on oikeassa. Olet 14-vuotias ja vielä lapseksi katsottava henkilö, jonka ei kuulu "viihtyä" parisuhteessa. Kaksikymppinen voi joutua lakitupaan vastaamaan tekemisistään, jos seurustelustanne joku kantelee.

Tietenkin vanhempiesi pitää tutustua poikaystävääsi. Puhu vanhemmillesi avoimesti, ja kysy mikä heitä huolettaa. Keskustelun kautta syntyy luottamus. Muista, että vanhempasi yrittävät vain suojella sinua!

Minä itse 15 -vuotiaana seurustelin 20-vuotiaan kanssa aikoinaan. Suhdetta keski 3 vuotta. Ihan kait mukavaa aikaa se oli. Tuo nuori mies oli ihan tavallinen tallaaja, enkä mitään traumoja saanut. Tietysti niitä nuoruuden rakkauden tavallisia sydänsuruja, mutta en mitään ihmeempää. Hyvällä muistelen.

Nyt olen 37 vuotias. Tuo mies on siis 42v. Välillä tapaan häntä, siis sattumalta vaikkapa kadulla. Hän vaikuttaa yhä olevan jossain siellä 20-vuotiaan henkisellä tasolla... Ehkäpä siihen oli siis syy, miksi hän silloin seurusteli minun kanssani, vaikka olin vielä ihan teini. Minä tavallaan kasvoin hänestä ohi, kun tulin täysi-ikäiseksi.

Siinä mielessä sinunkin kannattaa miettiä, että haluatko vielä oikeastaan suhdetta... Mitäs jos kasvaisit jonkun vuoden? En tuomitse sinua, kun itsekin seurustelin nuorena, mutta ihan kokemuksella neuvon, että älä ainakaan ota suhdetta vakavasti, tai menetä sen takia suhteita omiin vanhempiisi.

kiitos kaikille neuvoista ja juu yritän parhaani mukaan toimia oikein :) kiitos vielä kerran

Itse olin 13 vuotta kun tapasin ensimmäisen kerran mieheni. Vuoden verran tapailtiin silloin tällöin. Olin 14 kun rupesimme seurustelemaan, ikäeroa saman verran 6 vuotta siis. Tällä hetkellä olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Itse olen siis 26 ja mies 32 vuotta.
En ole ollut muiden kanssa kuin mieheni. Mummoni oli aluksi vaikeata hyväksyä suhdettamme, äitini tai isäni olivat ok. Olihan heilläkin ikäeroa jonkin verran

Oma tyttäreni alkoi seurustella 18 vuotiaana 6 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olisi kyllä tullut sanomista, jos olisi ollut 14-vuotias....

Olen isä, avioliitossa ja puhun nyt kokemuksesta. Erilaisissa tilanteissa, jossa ollaan vuorovaikutuksessa keskenään ja tehdään yhdessä töitä jonkun asian eteen, voi vilpittömästi käydä niin että rakastuu 20 vuotta nuorempaan, juuri vaikka sinun ikäiseesi. Rakkautta on monenlaista.

Tämän rakkauden kyllä erotat hyväksikäytöstä. Jos hän rakastaa sinua ja tervejärkisten kirjoissa, niin hän ei missään nimessä aio viedä sinua sänkyyn ennen 16, jopa ennen 18 v. Hän vaan on yksinkertaisesti rakastunut sinuun.

Mielestäni hänen tulee tavata vanhempasi ja keskustella asiasta, jolloin vanhempasi saavat myös kuvan hänestä. Jos tilanne vaikuttaa siltä, että hänellä on tunteita sinua kohtaan, yrittäkää pitää välit ja ohjata häntä rakkaudella. Ei teidän ainakaan riitoihin kannata ryhtyä. Kun olet täysi-ikäinen ja mikäli vielä haluatte toisenne, niin sinä ja hän päätätte sen. Aina kuule kysenalaistuksia ja näkee tilastoja ettei suuren ikäeron avioliitto kannata. No ei kannata iso osa samanikäistenkään liitoista. Tarkoitan sitä, että tiedän olevan myös näitä suuren ikäeron avioliittoja ja onnellisia semmoisia.

Vanhempasi haluaa suojella sua. Jos se mies rakastaa sua, sekin haluaa suojella sua. Jos mies haluaa vain seksiä, se on pedofiili ja näiden hirttämistä sieltä olen kannattanut aina. Vaikka olet kasvamassa naiseksi, sinä olet vielä lapsi. En halua nyt aliarvioida sinua, en todellakaan, mutta sinä kehityt vielä ja Suomen lain mukaan olet lapsi. Mikäli ryhdytte petipuuhiin, myös mies tulee kärsimään. Mahdollisesti saat itse henkisiä traumoja.

Muistettava on, että vaikka maailmalla on kulttuureja, joissa sinun ikäisiäsi jo naitetaan vaimoiksi, Suomen ratkaisut perustuvat tutkittuun teoriaan ja kokemusperäiseen tietovarantoon. Ottakaa vanhempienne kanssa selvää, onko tämä mies todella kiinnostunut sinusta (onko hänellä tunteita) vai kenties niitä päämääriä, joita äidit tuossa ylhäällä kirjoittavat. Älkää kuitenkaan ilman vahvaa näyttöä leimatko miestä pedofiiliksi!

Toi kuusi vuotta oo yhtään mitään, mutta aikuiseksi sinun tulee varttua.

Ikäero sinänsä ei ole ongelma (itselläni sitä on 18 vuotta puolisooni <3), mutta tuo ikä on... 20-vuotias on kuitenkin jo aikuinen - ainakin siis pitäisi olla, ellei ole joku ikuiseen teini-ikään jämähtänyt pösilö - joten aika outo ajatus, että sen ikäinen on seurustelumielessä kiinnostunut lapsesta. Tosin, en minäkään koko maailmaa ole tietenkään nähnyt, joten voihan miekkonen ihan oikeasti olla ihastunut ja myöhemmin sitten rakastunutkin.

Vanhempien kauhistuneita reaktioita kuitenkin ymmärrän, sillä paljonhan maailmassa tapahtuu pahaa, monet aikuisuuden kynnyksen jo ylittäneet säälimättä hyväksikäyttävät "tyhmiä" teinejä, jotka identiteettikriiseissään ja epävarmuuksissaan haluavat kuulla suunnilleen keneltä tahansa olevansa rakastettuja, pidettyjä ja tykättyjä. Näihin rakkaudenkaipuisiin sitten pahansuovat ihmiset iskevät kiinni ja latelevat nättiä sanoja, jotta teini menee päästään pyörälle ja seuraukset ovat pitkäkestoiset.

Noin ei tietenkään tarvitse käydä kaikkien kohdalla, mutta koska tuollaista kuitenkin tapahtuu jopa Suomessa, ei ole ihme, että vanhemmat vähän hyppäävät varpailleen. Silti, vanhemmiltakin oikea ratkaisu olisi tulla sen verran vastaan, että vaivautuisivat tutustumaan (ennakkoluulottomasti) lapsen seuralaiseen. Voihan olla, että huolet ovat olleet turhia.

Kyllä ne kunnollisilta vaikuttavat "oman ikäiset kiltit poikaystävätkin" voivat osoittautua ihan karseiksi kusipäiksi seurustelukumppaniaan kohtaan.