Eli sellaista kysyisin, että tyydyttekö "tasoiseenne" mieheen? Nää tasohommelit ovat uusia minulle. Eli arvioitteko/valitsette kumppanin oma tasonne mukaan. Eli esim. "tyydytte" huonoon mielummin kuin olette yksin. Ylipäätänsä melkein mikä vaan seura kelpaa, kunhan ei tarvitse olla yksin.
Naiset, tyydyttekö te?
WeirdQuestionkysymys
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nämä tasokysymykset ovat jokaisen korvien välissä; suurin osa tuskin ajattelee koko asiaa koska todellisuudessahan tuollaista on mahdotonta lokeroida. Mikä ihme olisi se tasomittari? Raha, ulkonäkö, koulutus, sivistys, suku jne. Mutta jotkut toki uskovat tähän hömppään.
On jokaisen oma asia, millä perusteella valikoituu ja valitsee ja on jokaisen oma asia, millä motiivilla muodostaa parisuhteen. Keskustella voi asiasta mutta on aivan turhaa esim. taivastella toisten valintoija ja erityisesti tulkita niitä koska pieleen menee usein ja reippaasti
En usko että tästä alkaa kovin hedelmällinen keskustelu koska naiset eivät halua myöntää rehellisesti millä perustein valitsevat miehiään.
Naiset valkkaavat vain kovatasoisia miehiä sillä verukkeella että "kemiaa nyt vain sattui löytymään" ja jokaisessa tapauksessa mies ymmärtää kyllä miksi..
Kyllä minä ainakin voin myöntää, miksi valitsin poikaystäväni. Siksi, että hän on minulle aina kiltti ja ystävällinen.
Miksi se olisi tyytymistä, jos on omantasoisensa kanssa? Joku vastaa, että naiset ovat itseään kovempitasoisten miesten kanssa, mutta jos mies alkaa parisuhteeseen naisen kanssa, naisella on sitten jotain, mikä tekee hänestä miehen silmissä tarpeeksi samantasoisen kumppanin. Turha siinä on ulkopuolisten itkeä eritasoisuutta. Puhun nyt parisuhteista, pelkissä seksisuhteissa säännöt voivat toki ola erilaiset.
Olen mielestäni "tyytynyt" ihan omantasoiseeni kumppaniin. Hän on tuloiltaan, ulkonäöltään, iältään ja sosiaaliselta statukseltaan suunnilleen samaa luokkaa kuin minä. Tämä ei ole ehkä ulkoisilla mittareilla parasta mitä olisin koskaan voinut saada, mutta uskon tämän olevan vähäriskinen sijoitus, joka tuottaa onnellisuutta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.
Tuo on oikeastaan varsin hyvä kysymys, jos ajattelee sen niin, että jättää tuon tyytymissanan pois. On nimittäin vaikea kenenkään elää parisuhteessa, jossa toinen kokee olevansa eriarvoinen. Ihan kuinpäin vaan. Ja tämä asia on muuten uskomattoman tärkeä. Itse pein itseäni aivan samanarvoisena naisen kanssa, mutta hän piti itseään huonompana...ei se pitkään kestänyt. Nainen riutui miltei pois suhteesta...eikä siinä auttaneet minun vakuuttelut. Koski paljon itseeni, kun minulle hän oli kuitenkin paljon...mutta minkäs teet...nyt katson kyllä tasa-arvoisen ihmisen seuraavaksi...
Olen joskus ajatellut niin, että ihminen tuo parisuhteeseen kolme keskeistä ulottuvuutta: ulkonäön, älykkyyden ja sosiaaliset taidot. Varmaan olisi suhteen kannalta lupaavinta, jos noiden osalta pari vastaisi toisiaan mahdollisimman hyvin. Ajattelisin kuitenkin niin, että eroja voi olla ja suhde silti toimia kivasti, jos esim. nainen on sosiaalisesti lahjakkaampi, mies älykkäämpi ja ulkonäön osalta ollaan suunnilleen tasoissa. Oikeita ongelmia tulee vasta kun toinen on vahvempi kaikkien näiden osalta ja silloin ajattelisin ongelmien johtuvan juurikin sen ns. heikomman epävarmuudesta.
No joo, olen aiemmin yrittänyt tyytyä ja aina on suhde päättynyt kyyneliin, yleensä miehen. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että helpompi on olla itsekseen jos ei kemiat oikeasti kohtaa.
Ei sitä parisuhteessa paljoa eletä ulkönäöllä, älykkyydellä ja sosiaalisilla taidolla. Kyllä se vaatii muutakin! lue alemapaa laajempi ajatteluni. Ja puhun yli 25 vuotta aikuisen elämää eläneenä ihmisenä.
Luin alemman kommenttisi ja siinä ei mielestäni mainittu mitään siitä, mikä saa suhteen toimimaan tai olemaan toimimatta. Ihan mielellään kuulisin mitä ne tärkeämmät asiat ovat. Ulkonäkö toki on keskeisempi suhteen alkuvaiheessa, mutta kyllä mielestäni se, että esimerkiksi älyllisesti kohtaa toisen kanssa on ihan pitkässä juoksussakin tärkeää.
Itse kirjoitin tuonne toisaalle avauksen asiasta, niin kommentoin tätä!
Itse olen ns. alaluokan ihminen. Pidän itseäni oikeasti huonona.Omassa lähipiirissä olen kokenut sen niin, että itse olen huono. Ja kyllä se tasoluokitus tulee vakavassa suhteessa hyvinnipeasti esiin.Tiettyyn rajaan asti kaikki voi mennä ihan hyvin, mutta sitten vaan tulee ne asiat jotka ratkoo onko kahden ihmisen kesken mitään mahdollisuutta jatkoon. Kyllä se vahvempi ja tasapainoisempi ihminen tiettyyn rajan asti voi joustaa ja tehdä enemmän yhteisten asioitten eteen, mutta jos toinen ei pysty vastaamaan omalla panoksellaan mitenkään, niin onko asiassa järkeä. Ei kaikkea voi sevlvittää ymmärtämisellä loputtomiin.Kyllä se parempitasoinen enemmän antava ihminekin on ansainnut enemmän kuin huono ihminen voi antaa ja kyllä se huonossa asemassa oleva ihminen ahdisutuu enemmän kun ei pysty tuomaan suuresti osuuttaan yhteiseen elämään.
Teillä nuorilla joilla on vanhemmat elossa, niin vanhemmat usein näkevät asiat paremmin. Kannattaa kuunnella ja aistia vanhempiaan, että onko se toisen saamattomuus nyt ihan perusteltua.... ja toinen on todella down, niin sellaisen voitte ulkoistaa ennenkuin menetätte sen elämänne arvoikkaiman asian. Olkaa mielummin yksin kuin otatte itsellenne ristiä kannettavaksi. Elämä ei ole mitään hyvääntekeväisyttä....... Itselleni ei tulisikaan mieleeni mennä toisten hopeille paskalle.
Jos omassa elämässä asiat selkeis ja tapaisin uuden ihmisen, niin en tiedä mitä tekisin. Arvostan suuresti sellaisia tyttölapsia jotka kaiksen näkee ja tulee sitl vaihtamaan kauniita sanoja ja antavat hymyn - ystävällisen hymyn, mutta enempää en pyydä tai toivo.
Mielestäni itse olen nyt itseni tasoisen miehen kanssa. Eli ulkonäkö. Olemme näyttävä pari. Pidämme molemmat itsestään selvänä että ulkonäkö pitää olla mieluisa. Luonne. Molemmat samalla tavalla hulluja, ihan oma huumorintaju ja temperamentti. Sosiaaliset taidot. Molemmat olemme sosiaalisia ja vilkkaita ihmisiä. Nautimme toistemme seurasta ja nauramme paljon asioille joita muut eivät ehkä ymmärrä. Siis yhteinen hullu ja sarkastinen huumorintaju. Tulotaso, sama. Elämän arvot. Samat. Ulkonäöllisesti vastaamme toisiamme. Pitkiä, tummia ja sanoisinko kohtalaisen hyvännäköisiä.
Olen elänyt itseäni huonompi ja parempi tasoisen miehen kanssa. Ei toiminut. Olen saanut täydellisen miehen itselleni. Tyytyä vähempään.... Kenenkään ei pitäisi tyytyä vähempään kuin haluaa. Eri asia sitten on se saako sitä mitä haluaa.
Kysymyksesi on hieman outo. En ole mielestäni "tyytynyt" kumppaniini, sillä olen löytänyt unelmieni miehen. Olemme kummatkin pullukoita, tosin minä lihoin vasta kumppanin löydettyäni.
Olen aina ollut kiinnostunut hieman kookkaista miehistä.
en ymmärrä näitä tasojuttuja lainkaan. Mulle on ihan sama mitä mies tekee ammatikseen / koulutus / ulkonäkö / varallisuus jne , jos rakastun toiseen ihmisenä niin sitten rakastan ja sillä sipuli. Usein tunnen herkemmin vetoa fyysisempää työtä tekeviin miehiin kuin ns pukumiehiin, jos rehellisiä ollaan :)