FEIKKIPROFIILI

Minkä ratkaisun?

ÖÖÖÖÖÖöööh kirjoitti:

Minkä ratkaisun?

Jos vaikka a) lopetetaan tai b) vakiinnutaan aka avoliitto/avioliitto/whatever. Seurustelu on tutustumisvaihe, jossa vähän niin kuin katsellaan, että ollaanko vai ei. Jossain on vikaa, jos puolessa vuodessa ei aikuinen saa toiseen tutustuttua tarpeeksi hyvin.

ööööööÖÖÖÖÖh kirjoitti:

Jos vaikka a) lopetetaan tai b) vakiinnutaan aka avoliitto/avioliitto/whatever. Seurustelu on tutustumisvaihe, jossa vähän niin kuin katsellaan, että ollaanko vai ei. Jossain on vikaa, jos puolessa vuodessa ei aikuinen saa toiseen tutustuttua tarpeeksi hyvin.

Lue lisää

Puolessa vuodessa? Ohhoh! Enpä olisi reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen valmis irtisanoutumaan työpaikastani, luopumaan asunnostani ja muuttamaan miehen kotikaupunkiin tai odottamaan, että hän tekisi nuo jutut ja muuttaisi minun luokseni. Puolessa vuodessa ihmisestä ei näe vielä kuin ne parhaat puolet ja nekin ruusunpunaisten lasien läpi. Tämä on sitä aikaa seurustelussa, kun kaikki on ihanaa ja helppoa ja onnellista, mutta riittääkö kumppanuutta myös yhteisen arjen jakamiseen, on paljon perusteellisemman tutustumisen aihe.

Tuo, mitä aloittajan mies teki, oli valitettavaa. En usko että hän olisi sitä jättänyt tekemättä, vaikka olisivat asuneet yhdessä tai jopa olleet avioliitossakin.

ööööööÖÖÖÖÖh kirjoitti:

Jos vaikka a) lopetetaan tai b) vakiinnutaan aka avoliitto/avioliitto/whatever. Seurustelu on tutustumisvaihe, jossa vähän niin kuin katsellaan, että ollaanko vai ei. Jossain on vikaa, jos puolessa vuodessa ei aikuinen saa toiseen tutustuttua tarpeeksi hyvin.

Lue lisää

No mutta eihän kaikilla ole aikomustakaan liittoon mennä. Monet ovat jo olleet ja huomanneet että parempi niin. Voi sitoutua ja vakiintua muutenkin.

ÖÖÖÖÖÖöööh kirjoitti:

No mutta eihän kaikilla ole aikomustakaan liittoon mennä. Monet ovat jo olleet ja huomanneet että parempi niin. Voi sitoutua ja vakiintua muutenkin.

helka, pidän sua harvinaisen fiksuna naisena, sanottakoon näin alkuun. Sun artikulointi on selkeää ja analyysit tarkkoja ja yleensä olen samaa mieltä kanssasi. Osaat pukea ajatukset hienosti sanoiksi, mikä nyt yleensä ihmisille ei ole kovin helppoa (älykkyys).

Mutta olen väittämästäsi tästä nyt tietyllä tavalla eri mieltä. Ja jokainen saa olla mitä mieltä onkaan (itsestäänselvyys, sori). Mutta omalla kohdallani näin tapaamani naisen silmien läpi suoraan sieluun ja sydämeen. Kuulostaa ehkä yliromanttiselta mutta näin, koin ja tunsin että tämä ihminen tässä edessäni on rehellinen minua kohtaan. Joten uskalsin alle puolessa vuodessa tehdä sitoumuksia, hyvinkin vakavia. Katua ei ole tarvinut. Yli kaksi vuotta takana. Avioliitto. Ja mitä paremmin tutustun niin sitä enemmän tunnen rakkautta tuota naista kohtaan. Eilen hän jälleen pystyi yllättämään minut positiivisesti tavalla jota en olisi osannut edes kuvitella. Mutta kai suurin syy tähän on (mitä ihmeteltiinkin), että olimme puhuneet ehkä noin 10 vuoden edestä alle puolessa vuodessa.

Toinen toisemme olemme rehellisiksi ja avoimiksi todenneet kaikin tavoin, myös tekojen tasolla, ei vain puheen..

Mutta kyllä se puoli vuotta riitti siihen. Ettei aina tarvita niitä vuosia välttämättä niin kamalan paljon. Ja olen varma tästä.

ÖÖÖÖÖÖöööh kirjoitti:

No mutta eihän kaikilla ole aikomustakaan liittoon mennä. Monet ovat jo olleet ja huomanneet että parempi niin. Voi sitoutua ja vakiintua muutenkin.

Juuri sitä varten tuossa on tuo vaihtoehto whatever.

helka kirjoitti:

Puolessa vuodessa? Ohhoh! Enpä olisi reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen valmis irtisanoutumaan työpaikastani, luopumaan asunnostani ja muuttamaan miehen kotikaupunkiin tai odottamaan, että hän tekisi nuo jutut ja muuttaisi minun luokseni. Puolessa vuodessa ihmisestä ei näe vielä kuin ne parhaat puolet ja nekin ruusunpunaisten lasien läpi. Tämä on sitä aikaa seurustelussa, kun kaikki on ihanaa ja helppoa ja onnellista, mutta riittääkö kumppanuutta myös yhteisen arjen jakamiseen, on paljon perusteellisemman tutustumisen aihe.

Tuo, mitä aloittajan mies teki, oli valitettavaa. En usko että hän olisi sitä jättänyt tekemättä, vaikka olisivat asuneet yhdessä tai jopa olleet avioliitossakin.

Lue lisää

Mitä oletat puolen vuoden jälkeen näkeväsi toisessa sellaista uutta, jota et ole siihen mennessä vielä saanut tietää?

hööööÖÖÖÖÖÖ kirjoitti:

Mitä oletat puolen vuoden jälkeen näkeväsi toisessa sellaista uutta, jota et ole siihen mennessä vielä saanut tietää?

Esimerkiksi että millainen hän on, kun parisuhteen "kuherruskuukaudet" ovat ohi. Millainen hän on, kun elämässä tulee jotain isompia vastoinkäymisiä; miten hän käsittelee pettymyksiä, sietää stressiä. Millainen hän on lomalla tai sairaana tai kännissä, jos joskus jostain syystä juo itsensä känniin.

Ja miltä _itsestäni_ tuntuu siinä vaiheessa, kun arki iskee vastaan ja näen hänet pettyneenä, stressaantuneena, sairaana tai kännissä.

Omistusasunnosta sanotaan, ettei siihen pidä ryhtyä tekemään remonttia ennen kuin on nähnyt sen kaikkina vuodenaikoina, ihmiseen sitoutuminen vaatii minusta vähintään tuplaten saman ajan.

Jos tuosta vedät johtopäätöksen, että mies on varattu, niin olet avun tarpeessa.

Ei kaikki ole sellaisia kuin sinä eli kaikki eivät tykkää patsastella kameran edessä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Jos tuosta vedät johtopäätöksen, että mies on varattu, niin olet avun tarpeessa.

Ei kaikki ole sellaisia kuin sinä eli kaikki eivät tykkää patsastella kameran edessä.

Lue lisää

Mikä sinut saa tänne kommentoimaan toisten mielenterveydestä ja kehottamaan hakemaan apua? Pysy asiassa ja asiallisesti. Mitä sinä muutenkaan tiedät kirjoittajasta mitään, tykkääkö "olla kameran edessä" ? Kyllähän se nyt selvä on että normaali sinkkuihminen kertoo edes etunimensä kuukausien viestittelyn aikana ja todennäköisesti jonkinlaisen kuvan itsestään toiselle laittaa.
Kyllä se outous tässä on siinä toisessa osapuolessa nyt.