Oletteko sosiaalisia

Ei naispuolisia kavereita tarvitse olla että saisi tyttöystävän..

Kavereita pyöreä nolla ja eipä siitä naisesta kannata haaveilla kun kaikilla naisilla on ystäviä paljon ja pitävät kaverittomia miehiä friikkeinä

En ole sosiaalinen mutta kavereita löytyy ja esim. vappuna ryyppäsin kaksi päivää molemmat eri kaveriporukoiden kanssa

Onnistuin vähäkaverisena ja epäsosiaalisenakin ihmisenä saamaan naisen netitse muutamaksi vuodeksi, tosin olosuhteet auttoivat.

Ei tuo kaverittomuus mielestäni ole este, vaan siitä nyt jostain syystä yritetään tehdä ongelmaa, kun kuitenkin moni ilmoittaa, ettei jaksaisi yli sosiaalista kumppania, niin miksi sitten etsiä sellaista kumppania, jonka kanssa tietää, ettei hommasta mitään tule?

Ongelma ei ole tämä asia, vaan nyt taas yritetään selittää asiaa jollain muulla, kuin todellisuudella.....teidän tapauksesta en tiedä, mutta jotain muuta taustalla on?

Ystävien kriteerit ovat itselle korkeat, tutut ja kaverit on sitten asia toinen ja näitä jälkimmäisiä ei itselle ole vaikeaa hankkia, mutta en kerää ihmisiä mihinkään sosiaaliseen varastoon, varsinkaan minkään naisen takia, vaan vaihdetaan kuulumisia ja puuhaillaan jotain ihan fiiliksen mukaan, välillä tosi vähän yhteydessä, välillä taas hieman enemmän.

Tosi ystävät ovat arvokkaita, tutut ja kaverit tulevat ja menevät....

Kyllä naiset heti ajattelee kaikkea negatiivista miehestä jolla ei ole kavereita ja etenkään nais kavereita. Nainen on melkoinen friikki itse jos hyväksyy miehen jolla ei ole nais kavereita tai sosiaalista elämää. Normi naiset ei kaveritonta miestä ota ikinä kumppaniksi.

Ei ole. Ja niinpä en pääsekään koskaan nussimaan.

Olisin sosiaalinen jos tuntisin ihmisiä,

Ei ole yhtään kaveria.

Minulla ei ole mies-, eikä naiskavereita. Ei ole ollut 20 vuoteen. En vaan kelpaa kenenkään kaveriksi, vaikka olenkin älykäs, lahjakas ja koulutettu. Koska viat painavat enemmän, kuten esim. sosiaalinen kömpelyys ja omituisuus. Ihmiselle on paljon tärkeämpää, että ystävä on normaali, kuin että hän on esim. lahjakas. Hassua, eikö vaan? :)

Vaikka voi olla että jos saisinkin kavereita, en niistä kauheasti piittaisi. On nimittäin harvinaista, että olen kiinnostunut viettämään aikaani kenenkään seurassa. Täytyy olla todella mielenkiintoisia keskusteluja, tai innostavaa tekemistä, että näin käy. Bileissä tai illanistujaisissa tylsistyn kuoliaaksi.

En mä kyllä edellytä, että miehellä pitäisi olla naiskavereita, jotta voisin harkita suhdetta.
Tokihan kavereiden olemassaolo/puuttuminen kertoo jotain tyypin sosiaalisuudesta. Ujo ja hiljainen mies olisi mun kanssa varmaan ihan helisemässä, kun itse olen ihan toisenlainen. Tärkeintä on kai löytää se itselle sopiva ja samantyyppinen kumppani. Ujolle ujo ja sosiaalisesti estyneelle samanlainen jne.
Eli kaverittomuus on jollekin ok ja jollekin ei. Yleistäminen ei tässä(kään) asiassa kannata.
Mistä sitten ujo mies löytää ujo naisen... paha sanoa. Ei ainakaan baareista kovinkaan usein tai helposti.