Yksinäisyys vie elämänilon

Missä paikkaa asut? :)

Sopiihan se, missä ehdottaisit että jutellaan?

Meille jokaiselle löytyy ystävä tai ystäviä, samanmoisia tosinaan erilaisia. Erilaisuus on vain rikkaus. Ystäviä voi oikeasti löytää ihan mistä vaan. Omat ystäväni ja kaverit ovat tulleet opiskelusta, harrastuksista ja töistä. Osa ovat olleet vain kavereita hetken, osa ovat jääneet ystäviksi, osa kavereita vieläkin, muttei juuri nähdä. Totuus kuitenkin on, että kavereita on paljon helpompi saada kuin ystäviä. Voin myös todeta, että yksikin ystävä on parempi kuin paljon kavereita. Ennen oli itselläkin paljon kavereita, kunnes tuli huomattua miten yksinäinen sitä oli. Jostain kumman syystä sitten muutaman kaverin kanssa tuli ystävystyttyä ja nyt mulla onkin sitten kuusi ihanaa ystävää. Ja olen erittäin iloinen näistä ihmisistä, kaikki yhtä tärkeitä ja mikä parasta kaikille löytyy myös aikaa. Nään toisia ystäviä joka viikko tosia vähintään kerran kuussa. Lisäksi muutamaa kaveria muutaman kerran vuodessa. Loput voisikin nimetä vain tutuiksi. Mikä parasta ystävien kanssa voidaan jakaa ihan kaikki ja ei tarvitse murehtia mistään voi olla täysin oma itsensä. Kukaan ei tuomitse ja jaetaankin kaikki surut ja murheet yhdessä. Tehdään kivoja asioita ja nautitaan elämästä. Sen mitä olen oppinut niin pinnallisuus on typerintä mitä maailmassa voi olla. Tärkeintä on se mitä ihminen on sisältä. Jotain yhteistä on aina, hassuinta ehkä omissa ystävissä on se et ne on aika erilaisii lopulta kun minä. Oon urheiluhullu kaverit ei, tykätään ihan eri musiikista jne. Mut ei se oo haitannu. Joten usko pois kyllä sulle löytyy ystäviä myös. Mun ystäväpiirissä on niin rikkaita kun köyhiä ja töissäkäyviä kuin työttömiä, ja eipä siitä oo kellekkään tullut ongelmaa. Oikeestaan aika samanlainen oon myös toisaalta kuin aloittaja sinä. Tosin vihaan lukemista ja kirjoittamista enkä peleistä juuri välitä tai oikeastaan kaikesta muusta, mutta en tietokonepeleistä. Aikalailla toi kaikki muu mätsää. En myöskään juo, polta, käytä rahaa turhuuksiin. Olen työtön, mutta se ei ole elämistä haitannut.

Olen itse sinua vanhempi ja erilaisessa elämäntilanteessa, mutta niin moni kirjoittamasi asia voisi olla omalta näppikseltäni, että nyt oli ihan pakko vastata. Vaikutat juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa olisi tosi kiva ystävystyä tai ainakin vaihtaa ajatuksia elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, vaikka meillä on ikäeroa. Lisäksi olen Varsinais-Suomesta kuten sinäkin! :D

Yritän kertoa itsestäni lyhyesti, mutta se on vaikeaa... en ole itserakas, mutta en vain osaa kirjoittaa lyhyesti. Toivottavasti en siis pitkästytä sinua!

Olen 30-vuotias ja parisuhteessa, mutta elämäni on siitä huolimatta yksinäistä ja sisällötöntä. Kuvailit viestissäsi tunteita, joita minullakin on. On minulla paljon kavereita, mutta ei yhtään ystävää. Tällä hetkellä mieheni on ainoa läheinen ystävä. Tutustun ihmisiin nopeasti ja helposti pinnallisella tasolla, mutta ystävystyn tosi hitaasti ja ainoastaan samanhenkisten kanssa. Olen mieluummin omissa oloissani kuin sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa ei synkkaa. Lisäksi minua pelottaa, että ihmiset tuomitsevat minut, jos kerron kaiken mitä elämäni varrella olen kokenut. Bileissä ja baareissa juokseminen ei kiinnosta enää - on sekin tullut kokeiltua ja ontoksi havaittua.

Olin teininä ja 20-vuotiaana tosi vakava, ikäistäni kypsempi ja kiinnostunut erilaisista asioista kuin ikätoverini, mutta nyt 30-vuotiaana olen ikäistäni lapsellisempi ja taas erilainen kuin ikätoverini! Olen siis ikuinen outolintu, joka on elänyt elämänsä "takaperin" - nuorena "aikuinen", nyt aikuisena "nuori". :D

En osaa kuvailla itseäni, sillä olen kiinnostunut niin monesta asiasta. Näyttää kuitenkin siltä, että meillä on samantyyppisiä mielenkiinnon kohteita. Tykkään mm. pelata lautapelejä (strategia- ja taktiikkasellaisia); keräilen ja tulkitsen Tarot-kortteja ja olen muutenkin kiinnostunut mystiikasta, filosofiasta ja uskonnoista; nuorempana luin ja kirjoitin paljon - erityisesti scifiä, kauhua ja fantasiaa; tykkään taiteesta ja harrastin aikoinaan käsitöitä ja piirtämistä. Lisäksi psykologia ja luonnontieteet kiinnostavat.

Olen opiskellut ja työskennellyt mm. kemian ja tietotekniikan alalla, mutta olen ollut myös palvelualalla, työttömänä ja tällä hetkellä olen fyysisessä "duunari"työssä ja minua odottaa opiskelupaikka uskontotieteellisessä... kaikkea on siis tullut kokeiltua, eikä sitä "omaa juttua" ole vieläkään löytynyt.

En ole aina ollut yksinäinen, mutta rankkojen elämänkokemusten vuoksi nyt olen. Niiden myötä olen kuitenkin kasvanut ymmärtäväiseksi ja avoimeksi, enkä tuomitse ketään ulkonäön, lifestylen, ammatin (tai sen puuttumisen), iän tai muiden ulkoisten seikkojen vuoksi. Ymmärrän ihmisiä, jotka ovat kokeneet erilaisia vaikeita asioita enkä tuomitse tai pidä heikkona sellaisia, joilla ei aina mene hyvin. En nyt tässä julkisesti halua sen tarkemmin kaikkea kokemaani selostaa, mutta yksityisesti kyllä voin, ja haluaisin tosi mielelläni kuulla myös sinun elämäntarinasi.

Vaikutat mahtavalta tyypiltä, ja usko pois, kyllä se ystävä löytyy vielä. :) Kerron tämänkin omasta kokemuksesta. Elämänvaiheet muuttuvat: välillä on yksinäisiä kausia ja välillä löytyy ystäviä, joko pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Itselläni on nyt yksinäinen kausi, mutta tiedän, että se päättyy aikanaan.

Jos luulet, että meillä voisi synkata, laita meiliä: [email protected] - Tykkäisin todella tutustua sinuun. :)

Nostoa

Heippa! Olen 26-vuotias nainen ja suurin piirtein samassa tilanteessa kuin sinäkin, jopa harrastukset on melkein 100 % samanlaiset. Olisi kiva tutustua sinuun paremmin, olisiko sinulla sähköpostia mihin voisin kirjoittaa itsestäni sinulle?