miten viisaat voimii

Et pysty toista pakottamaan. Ole sinä aikuinen ja tunne vastuusi, kuten olet tähänkin asti. Ei kannata tuhlata liikaa energiaa lasten äidin kasvattamiseen. Ehkä hän jopa yrittää kostaa sinulle sillä ettei hoida lapsia. Typerää ja lyhytnäköistä vallankäyttöä, jos se sitä on.

Elä lapsille vielä sen aikaa kun he sinua tarvitsevat. Ja lapset tosiaan tarvitsevat turvallisen aikuisen. Murkut voivat olla vaikeita ja hankalia, mutta eivät he pahuuttaan. Se on kasvamista. Sitten myöhemmin voit iloita kun sinulla on hyvät välit jälkikasvuun, kun olet ollut heille turvana.

Syy on jossakin ja luultavasti tiedätkin sen, mutta älä pakota lasta. Äiti saattaa syyttää, että et päästä, joten on syytä olla provosoitumatta siitä. Jospa murrosikäinen kertoisi itse syyn haluttomuuteensa vierailla äidin luona ihan itse, niin sille äidille kuin sinullekin ja ihan samalla tavalla. Pakotus ei ole oikea toimenpide tässä, vaan rauhallinen ja asiallinen keskustelu, jos ette osaa, mene juttelemaan vaikka sossuun lapsen kanssa.

Yleensähän tilanne on toisin päin. Eron jälkeen isä häipyy tyystin kuvioista. Olisit onnellinen, kun olet saanut lasten huoltajuuden. Lapsilla voi olla useita syitä käytökseen. He saattavat esim. syyttää äitiä erosta. Vai vaistoavatko lapset kenties oman negatiivisen suhtautumisesi äitiin ja asettuvat ikään kuin puolellesi. Äidin käytöksellekin voi olla useita syitä. Jos ero on hänelle tullut yllätyksenä, niin voi olla vaikea asettua viikonloppuäidin rooliin.

Pakottamaan et voi ketään alkaa. Mutta voithan kannustaa lapsia pitämään yhteyttä ainakin soittamalla ja netissä. Vaikutat itse vähän työlääntyneeltä lasten hoitoon. Jos he nyt ovat teinejä, niin ei mene kuin muutama vuosi, kun lentävät pesästä. Silloin sinulla on rutkasti omaa aikaa. Jos suret sitä, että et lasten takia löydä puolisoa, niin ajattele mieluummin niin, että ehkä nyt onkin parempi, että kuvioihin ei tule mitään äitipuolia niin kauan kuin lapset asuvat kotona. Nauti täysillä isän roolista, ja mieti, että olet etuoikeutettu. Harvalla isällä on eron jälkeen yhtä hyvin asiat.

Olisit onnellinen,niinpä niin,ja toinen kuorii kerman. Kyllä nuoret tietää kuka heistä huolehtii ja välittää. He vaan ,sori, tarvitsevst äitiäkin. Entä kun palan totaalisesti loppuun,entä sitten. Äiti sanoikin, hän on itsekäs ja eipä siitä voi erehtyä. Vaikka elää omaa elämää ,miksi jättää vastuun toiselle? Ja miksi yleensä teki lapsia,kun mieli on niin itsekeskeinen. Onnellinen olen terveistä nuorista ja surullinen sairaan puolesta. Terapiaa mielestäni tarvisi ,kuitenkaan en voi päättää hänen asioista.

Oletko pitänyt mielessäsi, ettei toista vanhempaa saisi lapsille ikinä moittia? Tuli vain mieleen, kun niin kovasti arvostelet äitiä. Sekin voi olla syynä, etteivät lapset halua mennä, jos lähivanhempi moittii toista vanhempaa. Eivät halua joutua esim utelujen kohteeksi tultuaan toisen vanhemman luota.

Jos tuntuu vaikealta selvitä yksin, niin olen samaa mieltä kuin edellinen, ota yhteyttä perheneuvolaan. Täällä toiset eronneet äidit eivät voi sinun kysymyksiisi vastata, kun kukaan ei tiedä tilannettanne tarkemmin.

Äidin luona ei ole pelejä ja vehkeitä?
Sanot murkuillesi, että äidin luo pitää toistaiseksi mennä sovittuna aikana. Sen ikäisiä ovat, että osaavat myös käydä kaupassa ja valmistaa ruokaa.

Juuri tämän ketjun kirjeet osoittavat sen miksi jokaisen eroavan tai edes eroa harkitsevan parin on syytä käydä pariterapiassa. Jos pari päättää erota niin terapia antaa heille kuitenkin eväitä kohdata toisensa eron jälkeenkin lasten parasta ajatellen. Pitäisi miettiä, että ero on aikuisten välillä, ero ei ole kummankaan ero lapsesta.

Hei Isä, nauti lapsistasi ja ole ikionnellinen että olet saanut pitää heidät! Sinulla on valtava voima tukea, opettaa, rakastaa ja ohjata heitä. Vaimosi ei ole sotkemassa kuvoita. Hän tietää ettei kykene siihen. Syitä on varmasti monia, mutta älä mustamaalaa häntä lapsillesi. Sinun ei tarvitse, lapsethan viihtyvät luonasi parhaiten. Sinä olet se lottovoittaja!!

Tehkää yhdessä asioita, houkuttele heidät omiin harrastuksiisi mukaan , retkille, kalastamaan, lenkille- mitä tahaansa teetkin. Tarjoudu apuriksi lastesi koulutapahtumiin, harrastuksiin. Tehän vedätte yhtä köyttä perheenä jokatapauksessa!

Ennenkuin huomaatkaan lapsesi lentävä luotasi työelämän, jatkoopintoihin. Silloin sinä kaiholla muistelet näitä aikoja jotka sait lahjaksi veittä lastesi kanssa.

Elämä on erilainen jokaisen kohdalla, mutta ei se ole ainaista hyvää oloa kenellekään, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Kaikille tapahtumille aina ei voi itse mitään, ne on otettava vastaan ja kyllä niistä selviää kun niin ajattelee.
Itse pitää kuitenkin olla ainakin kuuloaisti terävänä, eli kuuntelu on tärkeää ja sanoman ymmärtäminen, jos ylen katsot puolison jutustelua, silloin niin helposti hajonta alkaa. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja olla mielin kilein, mutta mielipiteensä pitää sanoa rauhallisesti eli keskustella. Jyrkkä ei on pahinta tai toisen arvosteleminen. Taito sanoa että jonkun asian voi tehdä toisin tai jostakin voi luopua, pitää osata sanoa niin, että ei loukkaa toista.

Eron tulleessa jää yksin ja yksinkin pitää oppia olemaan, sillä se on vain oppia tulevaan, sillä usein vanhuudessa ollaan hyvinkin yksin, on vain opittava löytämään päiviin niitä täytteitä, sillä seksi on entistä vähemmän elämässä ja nuoreen on turha vaihtaa, olet vain "elättäjä" et muuta. Hakeudu johonkin harrastukseen, josta pidät saat ystäviä ja jos olet hyvissä väleissä lasten kanssa piipahtavat hekin luonasi, kun heidän oma elämänsä sen sallii, sillä hehän elävät sitä samaa rataa kuin itsekin olet elänyt. Heillä on kiireisiä aikoja, kun on työ, on rakennettava kotia, pienet lapset, eivät siis aina voi tulla, sekin on ymmärrettävä.