Kaipaisin nyt vinkkejä sellaisilta ihmisiltä, jotka tekevät tai ovat tehneet ”unelmatyötäni”. Eli jos teet itsenäistä, rauhallista, ennakoitavaa työtä, jossa ei juurikaan tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin mitä teet työksesi? Kirjoitan vielä tähän alle lisätietoa itsestäni, mutta tämä oli lyhykäisyydessään se kysymys johon haluaisin vastauksia.
Olen ollut nyt muutaman kuukauden työttömänä, sitä ennen tein muutaman vuoden pätkätöitä. Insinööriksi opiskelin aikoinaan ja iältäni olen melkein 30. Olen aina pitänyt itseäni jotenkin huonona ihmisenä, mutta nyt viimein olen pääsemässä sinuiksi itseni kanssa. Olen ymmärtänyt, etten ole samanlainen kuin valtaväestö, mutta ei se minusta huonoa tee.
Suurin ongelmani on siis se, että olen sisäänpäinkääntynyt ja herkkä ihminen. Ihmissuhteiksi minulle riittää mieheni ja pari hyvää ystävää, useampi on jo liikaa. Hetki sitten jouduin katkaisemaan välit erääseen tuttavaan, kun en yksinkertaisesti jaksanut puhua hänen kanssaan päivittäin puhelimessa. Olen murehtija ja stressaaja. Jos tiedossa on jokin epämukava sosiaalinen tapahtuma, ahdistun ja koitan keksiä tapoja sen välttämiseksi. En niinkään vihaa ihmisiä, toisinaan pidän seurasta kovastikin. Tosiasia vain on, että elämä käy minulle liian raskaaksi, jos en saa itse päättää koska ja kuinka kauan olen ihmisten kanssa tekemisissä. Puhelimen soiminen säikäyttää aina, varsinkin jos en odota puhelua. Joskus, jos jokin virallisempi keskustelu kestää liian kauan (esim. yli tunnin), huomaan olevani aivan loppu. Ajatukseni eivät enää kulje ja tuntuu että voisin mennä seuraavaksi nukkumaan. Siksi yritän keksiä itselleni työtä jota saisin tehdä omassa rauhassa. Jos energiani kuluu ympärillä pyöriviin ihmisiin, ei työnteosta tule mitään.
Työ ei myöskään saisi olla liian vaihtelevaa ja vaativaa, sillä en enää halua elää siten etten murehtimiseltani pysty syömään enkä nukkumaan. Haluan ennakoitavan ja rauhallisen työn, jossa en joudu pelkäämään sitä että ehdinkö tai osaanko tehdä tehtäväni.
Olen siis kaikkea sitä mitä työnantajat eivät etsi. Auttakaa.
Olen ollut nyt muutaman kuukauden työttömänä, sitä ennen tein muutaman vuoden pätkätöitä. Insinööriksi opiskelin aikoinaan ja iältäni olen melkein 30. Olen aina pitänyt itseäni jotenkin huonona ihmisenä, mutta nyt viimein olen pääsemässä sinuiksi itseni kanssa. Olen ymmärtänyt, etten ole samanlainen kuin valtaväestö, mutta ei se minusta huonoa tee.
Suurin ongelmani on siis se, että olen sisäänpäinkääntynyt ja herkkä ihminen. Ihmissuhteiksi minulle riittää mieheni ja pari hyvää ystävää, useampi on jo liikaa. Hetki sitten jouduin katkaisemaan välit erääseen tuttavaan, kun en yksinkertaisesti jaksanut puhua hänen kanssaan päivittäin puhelimessa. Olen murehtija ja stressaaja. Jos tiedossa on jokin epämukava sosiaalinen tapahtuma, ahdistun ja koitan keksiä tapoja sen välttämiseksi. En niinkään vihaa ihmisiä, toisinaan pidän seurasta kovastikin. Tosiasia vain on, että elämä käy minulle liian raskaaksi, jos en saa itse päättää koska ja kuinka kauan olen ihmisten kanssa tekemisissä. Puhelimen soiminen säikäyttää aina, varsinkin jos en odota puhelua. Joskus, jos jokin virallisempi keskustelu kestää liian kauan (esim. yli tunnin), huomaan olevani aivan loppu. Ajatukseni eivät enää kulje ja tuntuu että voisin mennä seuraavaksi nukkumaan. Siksi yritän keksiä itselleni työtä jota saisin tehdä omassa rauhassa. Jos energiani kuluu ympärillä pyöriviin ihmisiin, ei työnteosta tule mitään.
Työ ei myöskään saisi olla liian vaihtelevaa ja vaativaa, sillä en enää halua elää siten etten murehtimiseltani pysty syömään enkä nukkumaan. Haluan ennakoitavan ja rauhallisen työn, jossa en joudu pelkäämään sitä että ehdinkö tai osaanko tehdä tehtäväni.
Olen siis kaikkea sitä mitä työnantajat eivät etsi. Auttakaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eihän sun mitään tarvii tehdä kun miehes elättää sua ja jos ei halua elättää niin otat vaan sellaisen joka elättää. Toisin sanoen, ei naisten tarvii panna tikkua ristiin työelämän suhteen kun aina löytyy mies.
Miten olisi joku toimistotyö? Jonkinlainen hakemusten, päätösten tms. käsittely/kirjaaminen. Perus "toimistorotta". Olen myös herkkä ja omassa työssäni tykkään eniten juuri noista töistä (tosin vaihtelun vuoksi on kiva että työhöni sisältyy myös muuta, esim. jonkin verran asiakaspalvelua; välillä kun on paljon sitä "muuta", oikein kaipaan sitä rutiinia vaativaa työtä, jota useimmat muut meillä ainakin inhoavat).
Ja "Naisillahelpointa", siirrypä tänne 2010-luvulle meidän muiden kanssa.
En suosittele opettajaksi ryhtymistä. Sen enempää en valitettavasti osaa auttaa.
Ihanne työ olisi jossa paljon rahaa, ja voi ylpeillä. Lisäksi käyttää mielikuvitusta ja pohdiskella, sitte voisi rikkou joidenkin ylpeilevien paskojen itse tunnon hakkaamalla metali putkella kunnes alkaa itkemään Ei olis mitään edesvastuuta tästä vaan, olis yleisöä joka tputtais. Tulis sellainen pyhä valo taivaasta, sopisin parhaiten joksikin paladiniksi kirkon ritariksi
Minkä alan insinööri olet? Itse olen koodari ja tässä ei tarvitse olla kovin sosiaalinen (joskaan siitä ei haittaakaan ole). Teknisillä aloilla usein ei vaadita yltiösosiaalista persoonaa, vaan hiukan introverttikin pärjää hyvin. Tärkeää on tuo huomio, ettet ole sen huonompi kuin muutkaan. Varmasti on aloja, jotka voi suoraan unohtaa.. kuten esim. mainittu opetusala, myynti- ja asiakaspalvelutyö, mutta ei herkkyys ole mikään ylitsepääsemätön este löytää sopiva työ tai pärjätä työelämässä.
Mimmostakohan hommaa koodarilla on? kirjoitatko tietokoneella jotain koodikieltä? minkä nimisellä ohjelmalla ja mitä kieltä?
Ota selvää!
Lähtökohta on, että alat miettiä minkälaisissa asioissa olet hyvä. Niissä asioissa ihminen yleensä pärjää paremmin. On äärimmäisen hyvä, että tunnistat oman herkkyytesi ja tunnet omat rajasi. Se on vahvan ihmisen merkki. Meillä on tässä yhteiskunnassa paljon loppuunpalaneita ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeellä, jotka ovat kieltäneet oman persoonallisuutensa ja ylittäneet oman jaksamiskykynsä. Et vaikuta mitenkään sosiaalisesti rajoittuneelta ja tuot hyvin ajatuksiasi esille. Oma polku löytyy meille jokaiselle. Tärkeä olisi, että pääsisit käyttämään omia vahvuuksiasi, sillä niitä meille on suotu ihan jokaiselle, vaikkei se ehkä aina siltä tuntuisikaan. Opiskele lisää sitä missä olet jo hyvä. Jonain päivänä saatat olla paras juuri siinä. Yllättävän moni on ainakin jollain tapaa herkkä. Uskon, että evoluutiossa ovat selviytyneet juuri ne yksilöt, jotka herkästi ovat reagoineet erilaisiin vaaratilanteisiin.
nettipokeri.
Siinä pitäisi olla todella hyvä riskinottokyky. Kun pelin lopputulos on ennalta huonosti ennustettavissa, niin pokerin pelaajan ammatti voi olla lopulta hyvinkin stressaavaa. Tosin joillekin jännitystä rakastaville, se saattaa tuoda hyvän energialatauksen.
niin, sellaista yritystoimintaa ilman sosiaalisia paineita.
Kukaan ei palkkaa erityisherkkää lusmuilijaa ihan sen takia että pääsee maksamaan sairastamista tai muuta venkoilua.
Mene hoitamaan itsesi kuntoon jos meinaat työelämään päästä kun ainakaan yritys ei ole mikään lastenkoti pentuja varten.
Ehkä yhteiskunnan ja itsesi kannalta on parasta kun olet työtön lopun ikääsi.
Onnea oravanpyörään Pelle:) Hajoa aamuihisi.
Tuolla tarinalla voisi jo sairaseläke tullakin. Kyllä tämän päivän työmaailma on herkkä kuin rautakanki. Vaaditaan jo melkein psykopaattisia ominaisuuksia jotta jaksaa työssä.
Suurin osa kesätöistä (jotka tosin suunnattu nuorille mutta ei vanhojakaan pois suljeta) on ap:n kuvailemia töitä! Hautausmaalle kesätyöntekijäksi (jos vielä syrjäisempi hautausmaa niin ei kovin usein käy vierailijoita), kaupungille puistoja siivoilemaan yms.
Moi!
Onpa vittumaisia kommentteja paljon! Aloitusviesti on erittäin selkeä ja kysymys hyvä.
Joitain päällimmäisiä ajatuksia:
- Kaikki muutos ja kehitys lähtee kokemusten tiedostamisesta. Tässä aloittaja on siis jo tehnyt erittäin merkittävän duunin
- Tätä on vaikea selittää: On tärkeää palata takaisin kosketuksiin oman itsensä kanssa, kun vähättelevät, vaativat tai rangaisevat ajatukset tai oman mielen "äänet" alkavat kommentoida omaa herkkyyden kokemusta. Pikku hiljaa tätä kokonaisuutta oppii tarkastelemaan paremmin ja samalla itsen vähättely pikku hiljaa vähenee.
Työelämästä
- Tutkijan ammatti on varmaan klassinen herkän ja fiksun ihmisen ammatti. Saa miettiä rauhassa itsekseen ja suunnitella pitkälti omaa aikatauluaan. Tutkimuksessa keskeistä on löytää itseä kiinnostava tutkimuskohde ja myydä se jollekin tutkimusryhmälle tai rahoittajalle
- Vapaaehtoistyön kautta pystyy hankkimaan kokemusta siitä, mikä kiinnostaa, ilman että tarvitsee sitoutua merkittävää vastuuseen (eli on mahdollista ottaa taukoja helpommin tarvittaessa). Tätä kautta voi löytyä yritysidea ja tutkimuskohde
- Terapiatyö on mielekästä, jos on tutustunut hyvin omaan itseen ja on löytänyt keinon purkaa auttamistyössä kasaantuvia paineita ja säädellä itselle sopivaa vireyden tilaa
- Kirjailijan ammatissa saa nauttia omasta ajasta ja yksin olemisesta
Mitä vielä? Työelämä on murroksessa, joten kyllä herkille varmasti joitain uusia kenttiä on syntymässä, mitä ei vielä osaa edes ajatella. Siihen ajatukseen voi palata, että todennäköisesti vastaavalla tavalla herkkiä ihmisiä on Suomessakin tietty prosenttiosuus ja tämä tarkoittaa jo itsessään pieniä sisämarkkinoita.
Ja fuck the world, kerran täällä vaan eletään!
Moi. Tervetuloa joukkoon. Minäkin olen erityisherkkä, mutta tietääkseni edustan vastakkaista sukupuolta. "Tunnistan itseni" kuvauksestasi. Minä olen ajautunut terapeutiksi, ja ainakin tällä hetkellä tunnen, että tämä työ on juuri minua varten. Ehkä juuri se, että olen erityisherkkä ym., ovat vahvuuteni tässä työssä. Helppo työ ei tämäkään ole, mutta itse koen saavani tästä myös voimaa.
Työskentele freelancerina. Freelancer kauneus on, että voit räätälöidä sen tarpeidesi mukaan. Voit olla freelanceri pari tuntia viikossa tai varaa itsellesi kokopäiväisen työn, joka antaa sinulle tyydyttävämmän työ- ja yksityiselämän tasapainon ja antaa sinulle mahdollisuuden tehdä yksinkertaisempia asioita elämässä, kuten lapset kouluun.
https://www.jobs24.fi?referral=373825500
assan vessan imeen vehkeitä
Roskakuskiksi. Ei tarvitse, kuin ajaa ja kipata pönttöjä. Asiakkaat voi yrittää joskus tulla juttusille mutta parin sanan tai neuvon jälkeen voi sanoa, että moottoritie on kuuma ja lähteä ajamaan. Tässä on introvertille unelma homma.
onks semmoseen vaikea päästä? minne pitää hakea/ mennä?
Ihmisiä on ehkä noin 10 erilaista perusluonnetta, jos sitäkään.
Että melko paljon on aina samanlaisia eikä kukaan ole niin erilainen kun kuvittelee jostain syystä.
Kaikille on paikkansa joten kokeilemaan vaan.