Ujoja ei arvosteta

Työhaastattelu on mielestäni kumma juttu, siinä tuntuu, että omat kyvyt ovat sivuseikka. Ainakin kaikkien ohjeiden mukaan josta löytyy kättelyynkin oma 10 kohdan listansa. Muutenkin olen samaa mieltä, että ujoja ei arvosteta tarpeeksi.

Ujo ja hiljainen eivät ole sama asia.

Minä olen vähäpuheinen ja silti työhaastatteluissa erittäin vakuuttava. En ole yhtään ujo, koko ujous on pissisten keksimä termi.

Ei ihmistä arvosteta, ellei hän tee jotain sen arvostuksensa eteen. Ei sitä mitään ilmaiseksi saa.

Ei sosiaalista hölöttäjääkään arvosteta, jos hän ei saa tosipaikan tullen suutaan auki eikä suusta tule muuta kuin epäolennaista puheenpölinää.

Ujo ja hiljainen on kaksi eri asiaa. Olen minäkin hiljainen, mutten ujo. Toisaalta on niitä ujojakin, ja siinä onkin jo sitten ongelmia. Ei minulle työhaastattelut ole olleet mikään ongelma. Kuitenkin jollekkin oikeasti ujolle se on lähes mahdoton tehtävä.

Minäkin olen todella ujo ja hiljainen.
Minä luotan ystäviini jotka auttavat minua! Ennen olin hirmu ujo ja niin mutta en enää niin ujo! Luota kamuihisi!

ikävä asiat mutta ujoutta ja arkuutta pidetään vammana ja sellaisille ihmiselle huudellaan , jätetään huomiotta kouluissa/työpaikoilla tms.

Jos oikeasti tuntuu siltä että liika ujous pilaa elämän, niin silloin kannattaa edes yrittää hakea apua. Täytyisi uskaltaa mennä lääkärille tms ja kertoa kuinka se ujous tai muut pelot tuntuvat lamauttavan liikaa ja hallitsevan koko elämää. Ainakin osa on saanut apua sen verran että on päässyt paremmin elämään kiinni.

ihmisen on ansaittava arvostus, se ei tule itseisarvona kenellekään, ujollekaan. Arvostus ja ujous eivät ole synonyymejä eivätkä toisaalta toisiaan kumoaviakaan seikkoja.

Ihminen!
Nyt psykologin juttusille jos kaupassakäyntikin kuumottaa! Apua kyllä löytyy, nimim. kokemusta on.
Olen itsekin ujo ja sosiaaliset tilanteet tuottavat(tuottivat?) ahdistusta, jopa paniikkia, mutta ihmisiähän tässä vaan ollaan. Saat olla rohkeasti oma itsesi, ja Suomessa ei ole pakko puhua kaikille jossei huvita.

Olen käynyt työhaastattelussa, ja sanonutkin ihan avoimesti että olen introvertti ihminen, enkä tykkää olla niinkään esillä, mutta hommani kyllä hoidan ja hyvin. Paikka irtosi ihan no problemo. Ei työnantajaa ujous haittaa, kunhan se ei ole este työtehtävien hoitamiselle.


Suosittelenkin, että koitat mennä lääkärille juttelemaan ihan ihmisenä. Kömpeleys sosiaalisissa tilanteissa ei ole synti, mutta elämättä jätetty elämä on.


Tsemppiä!

Itse olen periaatteessa ujo ja hiljainen mutta sekin riippuu tilanteesta. Mulla on pari hyvää ystävää joiden kanssa voin olla tasan niin oma itseni kun haluan. Oleminen on rennon letkeetä ja juttu luistaa. Sitten on tuttuja ihmisiä ja sukulaisia. Näiden seurassa olen ennemminkin varautunut ja tarkkailija. Tilanne on jotenkin sellainen että tuntuu kuin minusta odotettaisiin jotain koska olenhan tuttu ja se taas stressaa ja seuraan mielummin sivusta. Etenkin porukassa. Jos juttelen kahden kesken tai max kolmistaan on minun helppo puhua mutta isommassa porukassa ei. Sitten on tilanne täysin tuntemattomat ihmiset ja nämä on sellaisia joille mun on helppo mennä juttelemaan. Tulee tunne että multa ei odoteta mitään vaan olen tälle henkilölle muutenkin uusi ihminen niin juttukin silloin luistaa. Mutta pääosin sosiaalisissa tilanteissa olen hiljainen. Mulle riittää kun muut hoitavat puhumisen. Työni on yksinäistä puurtamista josta pidän. Toisinaan hommaan kuuluu asiakaspalvelu joka sekin luonnistuu hyvin ja olen saanut kehujakin. Onhan kyseessä taas tuntemattomat ihmiset joille jutella.

Suomessa "ujojen" arvostus on varmaankin korkeaa kun verrattuna kansainvälisesti. Mutta itse asiaan - on varmasti ihmisiä joidenka mielestä ujous on hyve - itse en kuulu niihin. Olin nuorempana todella ujo, varsinkin teini-iässä ja ei mulla ole siitä ajasta mitään erityisempää hehkutettavaa. Ujoilu on hukattua potentiaalia, tosin nuorelle naiselle ujous sopii jos on erityisen hyvännäköinen. Ujous on verrattavissa ummetukseen, tarvetta löytyy mutta mitään ei tule ulos. Toisaalta on makuasia onko ripuli sitten parempi taikka puheripuli. En myöskään tykkää ihmisistä jotka pälpättää lähes tauottomasti. Semmonen ihminen jolla on hyvä tilannetaju ja analogia on parasta sosiaalisuutta mitä voi olla.

Ujoilla voi olla vaikeita elämänkokemuksia esim. väkivaltaa, kiusaamista, hyväksikäyttöä... Tätä ei kaikki sosiaaliset suupaltit ymmärrä. Kenestä vaan voi tulla ujo elämänkokemusten takia. Ei pelkästään geenit selitä ujoutta vaan myös ympäristö.

Minullakin oli kerran sellainen elämänvaihe, että kaupassa käyntikin teki ujouden takia tiukkaa. Olin tuolloin työtön, enkä käynyt muutenkaan juuri missään. Mitä enemmän aikaa vietin neljän seinän sisällä, sitä ujompi minusta tuli. Koska töitä on kuitenkin joutunut hankkimaan, olen pakosta voittanut ujouteni. Työhaastatteluissa olen tsempannut itseäni ja päässyt helposti töihin.. "Oikeista" työpaikoista tässä ei ole kyse, koska opiskelen vasta ammattia. Mutta lukion jälkeen olin monessa paikassa töissä. Nykyään en ole ujo lainkaan. Elämä on kouluttanut minusta itsevarmemman, ja sinäkin pystyt varmasti samaan, jos vain haluat. Mene rohkeasti kauppaan ja kaupungille, tee asioita, vaikka sitten yksin! Käy yksin ravintoloissa, elokuvissa.. Siitä se alkaa! Voit olla juuri sellainen kuin haluat olla, pystyt mihin tahansa! Joku päivä voit vaikka pitää puheen suurelle yleisölle, jos vain päätät pystyväsi siihen!

Ujoille ja aroille ihmisille pitäisi jo peruskoulussa järjestää jokin sosiaalistumisen terapiakoulutus, että pärjäävät maailmassa ihmisten parissa.

Ei tarvitse olla edes ujo tai hiljainen tai ujo ja hiljainen. Tämän päivän globaalius vaatii sitä, että olet tyrkkyjen tyrkky ja helevetin hyvä puhuja. Kuinka moni puhuu itsellensä töitä ja kun on palkattu, ovat täysiä uunoja ja tumpeloita ja teettävät omat työnsä muilla. Puhuvat kyllä "tekevänsä" ja ottavat kaiken kunnian itsellensä. Siinä on tämän päivän työntekijät. Osaavia tekijöitä ei enää arvosteta ja ainoastaan ja vain nuo puhujat kelpaavat kravatteineen ja jakkupukuineen.

Miksei kukaan tiedä nykyään mitä sana rasismi tarkoittaa? Ujot ihmiset eivät ole rotu.
Mutta muuten ihan samaa mieltä. Työpätevyyttä ei testata, ainoastaan itsensä kehumiskyky. Itse putosin monesta koulusta haun aikaan, kun siellä ennakkotehtävissä oli aina joku "kehu itseäsi"-tehtävä. Siihen se varmaan aina kaatui. Viis siitä kuinka hyvä olisit alalla. Narsistit kai pärjää nykyään parhaiten.

Ujoudessa ei mielestäni ole mitään vikaa, kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa. Olen itsekkin ujo, nuorempana vielä ujompi. Kuitenkin olen pystynyt elämään suhteellisen tavallista elämää. Jos ujoudesta alkaa tulla suurikin taakka, suosittelisin puhumista ammattiauttajan (terapeutti, psykologi) kanssa. Nykyaikana siitä on vain hyötyä loppuelämää ajatellen. Rohkeasti ottamaan yhteyttä!
Minulla oli sellainen tuuri, että löysin nettipalstoilta toisen samankaltaisen ihmisen. Hän ymmärtää ja tukee.

Ujoutesi ei aiheuta yksinäisyyttä. Ujous sinänsä ei ole hyvä eikä paha ominaisuus: sitä ei tarvitse sen kummemmin arvostaa kuin olla arvostamattakaan, se on vain ominaisuus. Minusta teet itsestäsi marttyyria sen sijaan että itsekään hyväksyisit itseäsi.

Ujompikin voi harjoitella työhaastatteluita sekä sosiaalisia tilanteita, ihan samalla tavalla puheliaan pitää harjoitella sitä, ettei puhu liikaa (etenkin jos on jännityslöpisijä) että et sinäkään yksin asiasi kanssa ole, edes verrattuna puheliaisiin. Sinä voit kyllä harjoitella sietämään jännitystä, punastumista, mahanpuruja ja käsien tärinää, vaikka noin esimerkiksi. Itse olen opetellut joten tiedän mistä puhun. Olen joskus jännittänyt ihan tavallista harrastuksen aloittamista niin, että olen oksentanut ennen. Kyllä, ja silti menin. Koska olet täysin oikeassa: ystäviä eikä kavereita eikä edes tuttuja ole, jos ei missään käy eikä keneenkään tutustu. Töitä ei saa, jos työhaastattelussa ei puhu.
Jännitys on alussa sietämätöntä, mitä on vaan siedettävä. Itse kutsun sitä kivunsietokyvyksi, eli sitkeydeksi kestää epämiellyttävyyttä ja se on harjoituksen eikä marttyrismin ja itsesäälin tulosta. Jokaisen on pelattava niillä korteilla mitä saa.

Minäkään en asiakaspalveluun hae, muuten vaan, alan inhoamaan ihmisiä siellä. Ihmiset on sietämättömiä paskapäitä joskus, joten koska en halua inhota ihmisiä, en mene. Muita töitä kyllä on ja insinööristä liukuhihnaan, studioäänittäjästä graafikkoon on miljoona työtä, missä riittää ihan melko olematonkin sosiaalisuus kunhan on perusystävällinen. Eli voisin kokemuksella sanoa että riittää kun on ei-vihamielinen. Koulutuskokeilut, työharjoittelut, kesätyöt ja muut antaa tuntumaa. Töitä on aina, jo vuosia ollut haasteellista saada, mutta mitä sitten? Jos haet tuhatta työpaikkaa ja harjoittelet tuhat kertaa ja se tuhatensimmäinen tärppää niin sehän on ollut vaivan arvoista. Ei pidä alkaa säälimään itseään, se on tässä maailmassa turhaa sekä virhe.
Sinun haasteesi on nyt ujous ja jännitys: jollain on neliraajahalvaus. Että anteeksi, jos et kovinkaan paljon säälitä minua. Kasva tajuamaan joku suhteellisuus. Elämäsi ei mene pilalle ujoutesi eikä haasteiden takia tuossa kohtaa vaan ihan itsesi takia: kiukuttelet, suutut ja luovutat kun "elämä on epäreilua". No, hei, uutisia: elämä on epäreilua. Että kiva kun säkin heräsit. Mutta se on yhtä epäreilua kaikille, joten se on reilua. Jokaisella, myös niille, kenestä sitä ei näe ulospäin, on omat haasteensa. Jos tuhlaa aikansa muihin vertailemalla ja itkemällä sitä mitä ei ole, sen sijaan että keskittyy kehittämään itseään pärjäämään itsensä kanssa ja iloitsemaan omista vahvuuksista (niitäkin sinulla ihan takuulla on), haaskaa aikansa turhaan.

Kerrot seuraavaa: - eristäydyn koko ajan enemmän.
No, mitenkäs kuvittelet kaverita saavasi eristäytymällä? Kotoako sinua tullaan hakemaan? Jännitti tai ei, on hyväksyttävä se tosiasia, että jos itse eristäydyt, jäät yksin. Piste.
- En uskalla nykyisin vastata edes puhelimeen.
Ja sillä ajattelit itseäsi kehittää? Mietipä vähän, mitä voi tapahtua jos vastaat? Miksi et vastaa? Mitä pelkäät? Todellista vaaraa ei ole, on oma valintasi kehitätkö tätä ymmärrystä vai et. Mutta lisäkysymys on, miten kuvittelet saavasi mitään, kavereita, töitä tai edes asiakaspalvelua, jos et puhelintakaan käytä? Sen voi opetella ja apua saa kyllä.
- Kuuluu ujoillakin olla samat oikeudet kuin muilla.
Totta ja ne onkin, kysymys kuuluu miksi et käytä niitä? Miksi itse eristäydyt ja et hae apua, kannustusta, treenaa itseäsi, haasta itseäsi, toimi itse heikkouksiasi vastaan vahvuuksiesi puolesta. Poljet omia oikeuksiasi ihan urakalla ja kysymys onkin miksi.

Varo, ettet pyöri oman napasi ympärillä pelkosi takia. Mitä muut ajattelee? Mitä jos sanon jotain väärin? Mitä jos näytän hölmöltä? Mitä jos punastun? Entäs jos hikoilen ja kädet tärisee? Minusta tuntuu pahalta, miksi juuri minusta, kenestäkään toisesta ei varmaan tunnu näin pahalta... Miksi tuollakin on niin helppoa?
Kaikki niistä pyörii ajatuksen ympärillä että muut ajattelee sinua. Kuule: muut ei juuri ajattele. Jos sanot jotain väärin, niin voi, voi, ei se maailma siihen kaadu. Otat opiksesi ja EHKÄ ensi kerralla menee paremmin. Joo, aina joskus näyttääkin hölmöltä. Itselleen pitää osata joskus nauraa. Osa meistä punastuu aina, ja ovat kuulleet idioottien huomauttelua siitä koko elämänsä ajan. Silti sitä pitää oppia kestämään. Ja sitä oppii kestämään. Samoin muita huonoja puoliaan. Kun ne hyväksyy. Itsensä pitää hyväksyä, heikkouksineen. Ja kenenkään toisen puolia et tiedä! Minä olen itse juurikin tämä pahoinvoiva ja ujo, ja kuule, ulospäin näytän puheliaalta, rohkealta, pärjäävältä ja silloinkin kun olen oksentanut, pystyn punnertamaan sieltä matkaan. Koska olen opetellut. Ja muuten nautin yksinolosta, kuljen metsässä, minulla on vain pari ystävää enkä kaipaa muita, olen syrjässä ja muussa elämässäni saan olla juuri niin ujo kun haluan.
Joten, sinäkin voit pärjätä, oppia, löytää elämän minkä haluat.

Olen itse ollut pitkään ujo, luultavasti se alkoi joskus kouluaikoina sillä pienenä olin vielä melko suulas. Turhauttavaahan se on kun ei saa sanotuksi asioita joita haluaisi ja sosiaaliset tilanteet jännittävät, mutta pikku hiljaa tilanne on ollut paranemaan päin. Ehkä näin vanhemmiten on alkanut tajuamaan juurikin sen mitä yläpuolella kirjoittanut sanoi, eli ujouden voittamiseksi täytyy tehdä töitä. En vieläkään pysty puhelemaan rennosti kaikkien kanssa, mutta ihmisiin tutustuminen on kuitenkin jokseenkin helpottunut. Olen hyväksynyt sen, ettei minusta koskaan välttämättä tule sosiaalisesti yhtä taitavaa kuin jotkut ihailemani ihmiset ovat, mutta voin ainakin yrittää olla vähemmän ujo ja vetäytyvä. Ei kannata tähdätä heti liian korkealle, vaan aloittaa pienistä asioista, kuten kävellä kaupungilla ihmisten joukossa ja yrittää olla välittämättä siitä miltä näyttää tms. Ja tokihan (kohtuullisissa rajoissa pysyvä) jännitys esimerkiksi työhaastatteluissa kertoo vain siitä, että asia on sinulle tärkeä ja haluat pärjätä siinä hyvin :)

Tsemppiä!

Monet ujoudesta kärsivät tahtovat pikaisia helpotuksia tiedän yhden tavan se on kuin piirtäisi itselleen kartan "tapa" kuin ponnistuslautana ilman muita apuvälineita kätevää itselleen, jos se toimii tavan löytäminen on työtä siinä missä muukin tapojanne mitä puolustelette olemalla omaitsenne. huomaatte siinä valituksenne aiheen ehkä kokeilette vääriä asioita elämässänne tällä hetkelle sosiaalisuus suoraan sydämestä antaa enemmän kuin kaatosade raikasta vettä on typeryyttä tavoitella itselleen kuulumatonta se vie vain hetken saatte tarvitsemanne rohkeutta ja säännöllinen elämäntapa myötävaikuttaa henkiseen kehitykseen olkaa rohkeita siinä missä muutkin kuin söisitte omaa piirastanne ilman rasvaa kun taikina on valmis sitä on mukava syödä. työnnätte sivuun kaiken muun silloin se on jotain niin tärkeää puolustatte sitä henkeen ja vereen ilman rasituksia tai pelkoa puutteista. Ujoudessa on käsityksenne ihmisen suloudesta törkeydestä tärkeydestä monia muitakin on mistä tarjota auttavaa kättä sillloin kun sitä odotetaan sen tavoite on sama kuin tämän viestin ole onnellinen.

Nykyisessä elämänmenossa on menty monessa muussakin asiassa pahasti takapakkia ja väärään suuntaan.
Rääväsuinen, itsekeskeinen, kusipäinen käytös ja kaikenlainen pahuus on nostanut päätään nykyihmisissä aivan liikaa.
En ymmärrä miten joku voisi kuvitella, että tällainen "kehitys" olisi muuta kuin pahasta/haitaksi koko ihmiskunnan yhteiselolle ja tulevaisuudelle.
Suurin osa tämän hetkisistä ongelmistamme johtuu juuri tästä kehityssuunnasta.

Ujon ihmisen kannattaisi kotona ihan peilin edessä itsekseen standup koomikoiden tapaan tehdä KAIKKEA sitä itä on itselleen uskotellut,huom USKOTELLUT ettei kykenisi ikinä toisten seurassa tekemään sanomaan! ITSENSÄ TÖYDELLINEN NOLAAMINEN ilman pilkkakirveiden ja ilkeiden ihmisten paikalla oloa kasvattaa itsen hyväksymään myös virheet(mitä ne nyt sitten muka edes ovat..?)ja mahdollisesti käynnnistää sisäisen aikuistuisen prosessin,lisäten pelottomuutta. Lapsi ei ajattele mitä toi naapuri on mun tekemisistä mieltä. Sama pätee näihin häikäilemättömiin ja röyhkeisiin tilanviejäpälpättäjiin. Paras apu itselle on tosiaan tuntea itsensä sisäisesti,ja REPÄISTÄ,NAURAA,HULLUTELLA! MUTTA ilman alkoholia! (tai ehkä pari lasia viiniä voi helpottaa jos jännittää itseäänkin...pääasia että on mahdollisimman aito ja joskus ihan apina-liika kontrolli ei todellakaan ole hyvästä!

Kyllä vaikuttaa siltä että jos et itse saa asiaa hoidettua,kannattaa mennä psykologin puheille.suupaltteja kaikkien ei tarvi olla mutta olisi hyvä kyetä olemaan sosiaalinen,luontevasti.sinun kannattaa poistua kotoa ja hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin.monet pitävät ujoista ihmisistä mutta jos ujous korostuu liikaa,voi se tuntua kiusalliselta.itselläni on ollut samankaltaisia ongelmia ja vain kotoa lähteminen auttaa siihen :) ammattiapu voi olla hyvä lisä.

Sana ujo on perseestä.

MITÄ se tarkoittaa???

Ei vähäpuheisuutta. Vähäpuheinen puhuu kun on asiaa ja saattaa puhua paljon ja olle luontevasti esillä, nauttia esilläolosta. Tällaisen väitetään täsäkin ketjussa olevan ujo.

Sitten on niitä, jotka eivät saa suutaan auki kun on jokin kokous tai vastaava. kahvipöydässä joudutaan kuuntelemaan heidän jokapäiväisiä selostuksiaan perhe-elämästä. Tämmöinenhän ei ole ujo, hän on sosiaalinen!

Arvostan huomattavasti enemmän hiljaisempia asiapuhujia.

Ujous olisi luokiteltava vammaksi samallatavalla kun rumuuskin pitäisi koska kumpikin estää sosiaalisen kanssa käymisen ja rumuus estää lopulta sen että et koskaan pariudu halustasi huolimatta. Itse olen 35v ruma mies ja osittain ujokin tosin ujoudesta olen päässyt jo aika hyvin eroon koska en enään välitä mitä muut ajattelee mutta rumuudesta ei pääse koskaan. Vaikka haluaisin perheen ja lapsia niin vastakkainen sukupuoli ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut. Taas kun ajatellaan että kehitysvammaisilla kuin liikuntavammaisillakin on parisuhteita mutta jos olet niinsanotusti normaalijärjellä ajatteleva ja kaikki ruumiinosatkin toimii eli olet kokonaisvaltaisesti terve mutta ulkoisesti ruma tarkoittaa se sitä että olet yhteiskunnan alinta pohjasakkaa jota saa käsitellä niin sosiaalisesti, työnhauissa, vastakkaisen sukupuolen osalta yms kuin ilmaa. Jos rumat saisivat luokituksen sairaudelleen niin saattaisimme löytää omiemme pariin sillä tälläkin hetkellä vähemmän kauniitkin naiset pariutuvat hypergamisesti yli oman tason eli suurin häviäjä on rumat miehet itse. No joo meni yli aiheen mutta sainpahan sanottua.

täyttä totta puhuu ap! itse olen ollut koulussa ujo sekä hiljainen. Nykyisin mielestäni enemmän hiljainen ja vetääntyvä. En halua olla kokoajan äänessä, koska en jaksa. Tätä katsotaan pitkään mm. työelämässä. Kokoajan pitäisi jotakin höpötellä ja jutella. Toki on kiva jutella, mutta kaikki ei vain ole niin puheliaita. Miksi siis tätä ominaisuutta syrjitään?

kaivan nenää työpaikalla. muut työntekijät eivät tykkää. tämä on selvää rasismia tai sitten on vaan salaliitto.

Ujouden syrjintä on hallintaa/manipulointia tavoillenne miten haluatte asioitten etenevän on merkitystä kun kaikki ovat samalla viivalla ulospäin pitää olla rohkea sisäänpäin riittää kun katsoo vihkoon ja istuu hiljaa vielä parempi jos omistaudutte asialle ja elävöitätte sitä omalla hengellänne eli käytätte ääntänne. monia hyviä suunnitelmia sadaan hiljaisuudesta omasta arvostelu kyvystäkin on hyötyä ja ruman miehenkin etu on kokonaisvaltainen ajattelu. puhu paljon ja säästä aikaa toteuta ideoita näytä mallia ole ahkera ja luovu toivosta hiljaisuuden muuttamisesta. Jos yksi vaihtoehto on muutos sosiaaliseen toinen on vaihtelu. lisää kieltä kulttuuria mikä yhdistäää ja puhuttaa sinä olet minä jne siitä voi rohkaistua kokeilemaan miten muuten voisit palvella.

Mä olen luullut jossain vaiheessa olevani ujo, vanhemmiten olen tullut siihen tulokseen, ettei se nyt ihan niin olekaan. Ensinnäkin olen kuunteleva, ajatteleva ja johtopäätöksiä tekevä ihminen.

Minkä ihmeen vuoksi pitäisi ottaa osaa kaikenmaailman diibadaaba-keskusteluihin, josta ei sen enempää mitään saa - ai ihan vain kälättämisen ilosta. Voin sanoa, etten mitään ole menettänyt, vaikken noihin typeriin keskusteluihin ole ottanut osaa.

Sitten, kun tällainen muiden mielestä ujo ja hiljainen ihminen ottaakin osaa, vaikkapa johonkin työpaikan tärkeään keskusteluun ja sanoo mielipiteensä, niin voi kauheaa, mikä bolemiikki ja selän takana räkyttäminen siitä alkaakaan. Voi helkkari, se uskalsikin sanoa mielipiteensä, voi nyt meni kaikki suunnitelmat ihan sekaisin, mitä me nyt teemmekään!!

Se on näköjään joku salainen/kirjoittamaton sääntö, että joko olet hiljainen ja pidät turpasi kiinni tai sitten kälätät ja voit suoltaa typeriä mielipiteitäsi joka ikiseen väliin. Vaan ei päde ainakaan minuun, teen mitä lystään, puhun tai olen puhumaton.

On tosi kiva ärsyttää ihmisiä, jotka kuvittelevat, että olen hiljainen, nöyrä ja alistuvainen ja sitten iskeäkin sopivassa tilanteessa faktoja pöytään, muistuttaa menneistä sovituista asioista ja säännöistä esim. työpaikalla jne. jne. Sitten nämä kälättäjät huulipyöreänä ihmettelevät, että mitenkäs tämä asia nyt näin menikään, että tuo hiljainen sai viimeisen sanansa sanottua. Noh, ihan sen takia vain, että kun kuuntelee eikä ole turpa auki jatkuvasti, on aikaa ajatella ja sitten joskus sanoa sanottavansa, joka on täyttä asiaa eikä vain mitään "käläkäläkäläkälä, onpas meillä nyt kivaa, kun suut käy vaahdossa ja aivot on jumissa".

Kaikki ovat varustettuja samalla sosiaalisella kyvykkyydellä kuin ovat varustettuja tasan samalla musikaalisella lahjakkuudella.

Se on vain itsestä kiinni, laiskuuden tasosta, viitsiikö opetella viulistiksi.

Eli: vitun pellet.

Kauan eläköön Pekka Eric, Matti Saarioinen etc.

Ujo: päässä liikkuu asioita, mutta niitä ei uskalla sanoa.
Hiljainen: päässä ei liiku mitään, joten mitään sanottavaa ei ole.

Itse olen erittäin ujo juuri avaamaan suuni. Monesti koulussa kun opettaja kysyi jotain ja kukaan muu ei vastannut niin päässä kyllä liikkui ajatuksia mutta en vain saanut niitä sanottua. Työhaastatteluissa ongelmana on juuri se että itse kokemuksesta tai osaamisesta ei niinkään puhuta vaan jotain niitä näitä kuten harrastuksia. Monesti olen hakenut ihan työhön mikä tehdään yksin mutta olen ollut kuulemma liian hiljainen ja ujo haastattelussa.

Kaverini joka hieman isommassa firmassa on jo kohta kymmenen vuotta pitänyt työhaastattelut kehui kohdallani juuri sitä että yritin puhua osaamisestani vaikka hän yritti saada puhumaan kaikesta ihan muusta ja silloinkin kun inttämällä intti niistä niin yritin harrastuksien kautta kertoa osaamiseni.

Monesti niillä ujoilla ja hiljaisilla on ne parhaat ideat ja tietoa asioista, mutta eivät vain saa sitä sanotuksi

Ja nimimerkkinä että "ujotovatturhia", just joo taas noita vihajuttuja... No ainoastaan foorumin Suomi24 ylläpitohan siitä on vastuussa, että mitä täältä joutuu lukemaan. Hanki kirjoituksen laatinut itsellesi psykologista apua ja pian. Ujous ja epäsosiaalisuus eivät ole kaksi samaa asiaa, ääliötrollaajat. Ja se ei muuten ole itsessään välttämättä mikään positiivinen asia, että "on puhelias", mikäli niin luulet, kato kun se on tärkeintä että mitä ihminen sanoo, eikä että miten paljon puhuu. Toki tietysti joku paljon puhuvakin voi puhua järkeä. On yksilöllistä, joku on hilajisempi ja joku puheliaampi. Kaikille on tässä maailmassa tilaa.


Minä kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka hermostuneena puhuu paljon, koska itsekin alan puhua paljon aina korkeintaan silloin, jos minulla on tylsää tai jos olen hermostunut, kyllästynyt tai väsynyt. Jos taas olen kiinnostunut keskustelukumppanini jutuista ja jos koen että minua arvostetaan, automaattisesti annan vuoron keskustelukumppanillekin puhua ja olen ystävieni mielestä hyvä kuuntelijana.


Jos muka olet tosissasi jutuissasi, etkä tyypillinen Suomi24- vihakirjoittelija, niin voisit vaikka miettiä, että teet suurimmaksi vahvuudeksesi sen ominaisuuden itsessäsi, jota itsessäsi eniten häpeät. Jos olet ujo, sinun hyviin ominaisuuksiisi luultavasti kuuluu kyky antaa ns. "tilaa" muille sosiaalisissa tilanteissa etkä varmasti ole jokapaikassa suuna päänä, saatat olla hyvä sanomaan silloin harvoin kun jotakin painokasta sanot. Niitä ominaisisuuksia hyvin moni ihminen ihmisissä arvostaa. Jos olet luonteeltasi ystävällinen.

Minusta on väärin, että Suomi24- palstakirjoittajien maailmankuva on vääristynyt. Minusta on väärin, että täällä väitetään, ettei ujoista ihmisistä pidetä.Minusta on väärin, että täällä ilmeisestikö(?) leikitään ihmisten identiteeteillä pilkkatarkoituksissa ( rikollista, sellainen ainakin toimintana) ja että aikuiset ihmiset harjoittavat nettikiusaamista. Ymmärrän, että se tietysti varmasti on vaikeaa olla vähän koulutusta omaava, hädintuskin amiksen käynyt jos sitäkään, nuorehko ja työtön ja köyhä mies, jolla ei edes ole ulkonäköäkään edes sitäkään siten että naisetkaan vilkaisisikaan, mutta ei sekään oikeuta vihaamaan ujoja tai mielenterveysongelmista kärsiviä, koska sairauksista kärsiviä kohtaan pitää kokea sääliä ja ymmärtää sairauksista kärsivät ihmisinä tasan tarkkaan samanarvoisiksi, eikä nostattaa itseään palstoilla sillä, että on muka jotenkin sosiaalinen. Kun kerran ette ole - ettehän osaa edes mulle teitä tuntemattomalle kirjoittaa normaalisosiaalisesti. Minusta on väärin, että joudun näkemään tekstejänne.


Annatte täällä ymmärtää, että muka ujouskin olisi jokin sairaus. Asia ei ole niin. Saanko sanoa suoraan, että mieluusti naulaisin melkeinpä munista lipputankoon epäsivistyneen yksilön/yksilöt, joka/jotka on laatinut tämän foorumin Suomi24- palstojen palstajaottelun. Suoraa natsismia, että muka ujous tai jännittäminen olisi sairauksia. Tai että jollekin narsismille on oikein oma sairauspalstansa - missä palstoilla sitten kaikki hullut kiusaa ihmisiä joista vaan muuten vaan eivät pidä, käsitteelle joka ei edes ole diagnostinen sairaustila ja puppujutuilla.

Ja ei tartte sanoa, etten olis yrittänyt vastata asiallisesti, jos mitenkään mahdollista on asiallisesti kommentoida. Mun viestejä vaan ei kommentoida koskaan mitenkään muuten, kuin päätä aukomalla. Outoa kirjoittelijaporukkaa täällä Suomi24-palstoilla! Ja saa tän sanoa.

Olen ujo ja kuullut lapsesta saakka, miten huono ihminen sitä on. Olin yli 20-vuotias, kun kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni erään henkilön sanovan positiivisesti ujoudestani. Töihin en päässyt mihinkään ja en sitten edes viitsinyt hakea, kun en kuitenkaan olisi päässyt. Työkkäristä pistettiin työvoiman palvelukeskukseen, jossa piti käydä parin viikon välein juttelemassa. Sieltä laitettiin työharjoitteluun ja tukihenkilö tuli mukaani tutustumaan paikkaan. Sain sitä kautta sitten jopa oikean työpaikan, jossa olen edelleen. Olen aina ollut ahkera ja tunnollinen tekemään työtä ja teen työni tarkasti ja saanut kehuja, mutta työn löytäminen oli todella vaikeaa. Tuskinpa olisin tätäkään työtä saanut, jos olisi pitänyt käydä haastattelussa.

Itsetuntoni on aivan pohjalukemissa. Välillä tosissaan inhoan itseäni. Nykyään olen vähän armollisempi itselleni ja välillä jopa hyväksyn ujouteni, mutta nyt nousi taas ahdistus ja itseinho pintaan, koska etsin vuokra-asuntoa ja kukaan ei vuokraa tällaista ihmistä. Tuntuu olevan vuokra-asunnonkin hakeminen vaikeaa kuin työhaastattelu.

Jep... Nykymaailma taitaa valitettavasti arvostaa ekstrovertteja enemmän kuin introvertteja TAI ujoja (ujous ja introverttius eivät korreloi toisiaan). :/

Ujot huomataan työpaikalla vasta yt-neuvotteluissa: http://blogit.image.fi/anzionmukaan/ujot-huomaataan-tyopaikoilla-viimeistaan-yt-neuvotteluissa/

Kukaan ei ole kenenkään kaveri. tuttava. ystävä.ellei hänellä ole jokin asema. ammatti tai varallisuutta.ihmiset on niin laskelmoivia. eräs henkilö oli eri mieltä kunnes hän joutui tilanteeseen jossa kaverille, ystävälle, tuttavalle olisi ollu käyttöä. ja yksikään ei auttanut häntä. kyseinen henkilö oli vakuutunut hänellä olevan laaja sosiaalinen verkosto.no epäs ollutkaan. ei ihme että suomessa on noin. miljoona yksinäistä. se on aika paljon.