Vaimoni on jäänyt jo toisen kerran tämän syksyn aikana kiinni avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta. Toinen tuore tunnustus ja toinen jo vähän ajan takaa. Molemmat tapaukset ovat työympäristöön liittyviä ja työhön liittyvässä iltatapahtumassa alkunsa saaneita.
Täytyy sanoa, että suora tunnustus verekseltään ei sattunut pahasti (tuntui ehkä jopa kiihottavaltakin ajatukselta), mutta itse polttamalla saatu oli jostain syystä se satuttava.
Petyin, tosin tavallaan se helpotti, sillä olinhan jo aavistellut vastaavaa jo ennenkin. Silti se sattui minuun vasta täysin asian konkretisoituessa.
Tämä toi selityksen samalla saamiini lukuisiin muihin ns. myöhäisiin kotiinpaluisiin ja oman ystäväpiirin piilottamiseen minulta (ei esittele tai kerro ystäviään).
En sano vaimoni olevan "leväperäinen", mutta hänen mukaansa hänelle vain sattuu aina kaikkea kummalllista ja toteaa, että tarviiko tässä enään hakea lisää luurankoja kaapista, kun kuitenkin tulevaisuus tärkeää.
Olen hänen kanssaan monesta samaa mieltä. Nyt olemme puineet asioita puhumalla ja kirjoittamalla toisillemme tunteitamme paperille.
Se ehkä toimii hyvänä apuna läpikäynnissä.
Ongelma on vain että luottamus ja usko on mennyt. Miten sen saa takaisin. Tämä vaatii paljon ja siinä varmasti vaaditaan meitä molempia.
En haluiasi erota, sillä pidän vaimostani ja meillä on myös paljon hyvää ja yhteistä. Lisäksi meillä on 10-vuotias poika, jota molemmille tärkeä.
Olen yrittänyt analysoida tilannetta ja päätynyt ratkaisuun, jonka mukaisesti yritän vielä kerran.
Täytyy sanoa, että suora tunnustus verekseltään ei sattunut pahasti (tuntui ehkä jopa kiihottavaltakin ajatukselta), mutta itse polttamalla saatu oli jostain syystä se satuttava.
Petyin, tosin tavallaan se helpotti, sillä olinhan jo aavistellut vastaavaa jo ennenkin. Silti se sattui minuun vasta täysin asian konkretisoituessa.
Tämä toi selityksen samalla saamiini lukuisiin muihin ns. myöhäisiin kotiinpaluisiin ja oman ystäväpiirin piilottamiseen minulta (ei esittele tai kerro ystäviään).
En sano vaimoni olevan "leväperäinen", mutta hänen mukaansa hänelle vain sattuu aina kaikkea kummalllista ja toteaa, että tarviiko tässä enään hakea lisää luurankoja kaapista, kun kuitenkin tulevaisuus tärkeää.
Olen hänen kanssaan monesta samaa mieltä. Nyt olemme puineet asioita puhumalla ja kirjoittamalla toisillemme tunteitamme paperille.
Se ehkä toimii hyvänä apuna läpikäynnissä.
Ongelma on vain että luottamus ja usko on mennyt. Miten sen saa takaisin. Tämä vaatii paljon ja siinä varmasti vaaditaan meitä molempia.
En haluiasi erota, sillä pidän vaimostani ja meillä on myös paljon hyvää ja yhteistä. Lisäksi meillä on 10-vuotias poika, jota molemmille tärkeä.
Olen yrittänyt analysoida tilannetta ja päätynyt ratkaisuun, jonka mukaisesti yritän vielä kerran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se luottamuksen saaminen ja uskominen ylipäätään mihinkään mitä toinen sanoo on vaikeaa.
Jostain luin, että voi kestää vuosia ja voi olla ettei palaudu enää koskaan.
Taitaa olla niin, että sen pettäjän pitää olla ehdottoman rehellinen jatkossa, eikä aiheuttaa tilanteita joka saa toisen epäilemään.
Itse vastaavan kokeneena, voin sanoa että oma rakkauteni miestäni kohtaan on jopa kyseenalaista.
Puhumattakaan, että uskoisin hänen rakkauttaan minuun.
Vaikeaa on, joskus saan etäisyyttä asiaan kunnes jonain hetkenä kolahtaa, kuin halko päähän.
Huono puoli tässä on myös se, että mies on nyt oman tekonsa jälkeen todella mustasukkainen ja pelkää minun tekevän saman minkä itse teki.
Mekin yritämme vaikeuksista huolimatta.
Kiitos palautteistanne.
Ne olivat apuna prosessoidessani tätä tilannetta. Lisäksi käytymme apuna psykoterapeuttia, joka oli mielestäni hyvä prosessin läpkäyntiin.
Harmi vain, että asian edetessä niitä luurankoja tuli lisää ja valehtelu toi aina uusia asioita eteen. Sellaisia, joiden jälkeen en voinut edes kuvitella yhteistä huomista.
Sitten se lopputulos: Avioeropaperit jätetty kihlakunnanoikeiteen, huomenna ositetaan juristin kanssa omaisuus (on jo sovittu, miten). Lapsen huoltajuus ns. yhteishuoltajuus ja poika jää isän kanssa asumaan taloomme. Ex asuinkummpanini on jo muuttanut pois asunnostamme.
Oma olo hyvin helpottunut vaikean ratkaisun jälkeen. Nyt iso vastuu pojasta ja kaikin keinoin taisteltava hänen tasapainonsa puolesta.
Toivon, että pystyn sopimaan tulevaisuudessa ex.vaimoni kanssa asioista mahdollisimman yhteisymmärryksessä.