Täällä jatkuvasti kehotetaan naisettomuudesta kärsivää miestä menemään terapiaan ja/tai syömään lääkkeitä.
Olen kysynyt monta kertaa tuota ehdottaneelta, että tasan tarkkaan mikä siinä terapiassa käymisessä tai lääkkeiden syönnissä on se juttu, joka tekee kyseisestä miehestä naisten silmissä haluttavamman? Aina on terapiaan kehottanut kirjoittaja luikkinut takaisin kivensä alle vastaamatta.
Eli kerrohan nyt vastaus tuohon kysymykseen. Minä olen nimenomaan oikea henkilö tuota kysymään koska minulla on kokemusta sekä terapiasta, että lääkkeistä eikä kumpikaan ole nostanut haluttavuuttani naisten silmissä millään tapaa.
Terapiassa ainut positiivinen asia oli se, että naispuolinen terapeutti itse oma-aloitteisesti sanoi naisttomuuden olevan ongelmieni syy(eikä seuraus) vaikka itse en asiaa ottanut millään tapaa esille häpeän takia. Fiksu terapeutti, mutta ei hänkään osannut sanoa ensimmäistäkään ohjetta asian korjaamiseksi, joten lopetimme terapian yhteispäätöksellä.
Eli siis terapiaa kokeilemattomien AT-miesten ei maksa vaivaa sinne mennä koska minä tein sen jo eikä siitä ollut mitään apua naisettomuusongelmaan joten tuskin on kenellekkään muullekkaan. Toki jos fiksu terapeutti sattuu kohdalle niin saatte ammattilaisen lausunnon palstan vastaaninttäjiä vastaan siitä, että naisettomuus todellakin on syy eikä seuraus
Olen kysynyt monta kertaa tuota ehdottaneelta, että tasan tarkkaan mikä siinä terapiassa käymisessä tai lääkkeiden syönnissä on se juttu, joka tekee kyseisestä miehestä naisten silmissä haluttavamman? Aina on terapiaan kehottanut kirjoittaja luikkinut takaisin kivensä alle vastaamatta.
Eli kerrohan nyt vastaus tuohon kysymykseen. Minä olen nimenomaan oikea henkilö tuota kysymään koska minulla on kokemusta sekä terapiasta, että lääkkeistä eikä kumpikaan ole nostanut haluttavuuttani naisten silmissä millään tapaa.
Terapiassa ainut positiivinen asia oli se, että naispuolinen terapeutti itse oma-aloitteisesti sanoi naisttomuuden olevan ongelmieni syy(eikä seuraus) vaikka itse en asiaa ottanut millään tapaa esille häpeän takia. Fiksu terapeutti, mutta ei hänkään osannut sanoa ensimmäistäkään ohjetta asian korjaamiseksi, joten lopetimme terapian yhteispäätöksellä.
Eli siis terapiaa kokeilemattomien AT-miesten ei maksa vaivaa sinne mennä koska minä tein sen jo eikä siitä ollut mitään apua naisettomuusongelmaan joten tuskin on kenellekkään muullekkaan. Toki jos fiksu terapeutti sattuu kohdalle niin saatte ammattilaisen lausunnon palstan vastaaninttäjiä vastaan siitä, että naisettomuus todellakin on syy eikä seuraus
Vastaukset 49
Vanhimmat
Itsekin kävin psykoterapeutilla ja en kokenut sitä hyödylliseksi. Todella kallistakin oli..
Onko lääkitys kunnossa, ettet tunne itseäsi masentuneeksi? Kukaan ei kaipaa uutta masentunutta ystävää!!!
Toisaalta, voi käydä säkä ja kohdalle osua terapeutti, joka on ihmisenä niin viisas, että osaa antaa hyviä käytännön vinkkejä elämään.
Niin no tuohan on ihan selvä asia ettei se terapeutti voi sitä ongelmaa ratkaista, korkeintaan voi vähän tsempata ja antaa nappeja. Naiselle se ei ehkä ole niin selvä asia, niitähän ne terapeuttia ehdottavat ovat, koska he on tottuneet siihen että seuran saaminen on aina itsestä kiinni ja siihenhän terapeutin neuvot voisi auttaakin kun vain käskisi laskemaan rimaa.
Lähestytäänpä ongelmaa ihan loogisesti. Ätmillä ei ole naista koska on liian ruma tms. ratkaisuja:
1. Terapeutille joka tsemppaa, nostattaa itseluottamusta jne. ja antaa nappeja
- Ätmi on edelleenkin ruma, ei auta vaikka ätmi naisille hymyilee nappipäissään
2. Yrittää enemmän, laittaa ilmoituksia deittipalveluihin, tinderiin yms.
- Ätmi on edelleenkin ruma, hakemalla useampaa voi toki jotain löytää mutta tuskin mitään kovin houkuttavaa
3. Lopettaa yrittämisen, unohtaa naiset ja keskittyy vaikka työntekoon
- No nyt ei tule torjuntoja, itsetunto ja pankkitili kasvavat kilpaa. Muutaman vuoden päästä voi ätmi muuttaa vaikka thaikkulaan, sieltä löytyy kiinnostuneita naisia
Joo, kolmonen on hyvä valinta ihan kenelle tahansa, ei tarvitse olla edes ätmi eikä määränpään välttämättä thaikkula.
Kohtaan kaksi toimisi se sama ohje laskea rimaa, jonka mielestäsi naiselle voisi antaa. Samoin se toimisi aloittajalle, joka toistuvasti on kertonut meille että olisi saanut vaan ei taso itselleen riittänyt.
Moni Suomessa toimiva terapeutti ei ole koulutukseltaan lääkäri, joten monikaan terapeutti ei voi "antaa asiakkaille nappeja". Ja tietenkin terapeutti ei voi muuttaa asiakkaan elämää. Aivan samoin kuin kukaan toinen ihminen ei voi suoraan muuttaa toisen elämää. Mutta toinen ihminen voi auttaa ihmistä muuttamaan omaa elämäänsä ja siihen ei kyllä välttämättä mitään terapeuttia vaadita.
Ongelmasi on siis uskomuksesi rumuudestasi. Maailmassa on hurjat määrät rumia miehiä joille naisia riittää, siksi koska ovat paljon muutakin kuin rumia. Rohkea huumorintajuinen avoin itsensähyväksyvä persoona vetää naisia puoleensa kuin hunaja mehiläistä. Aivoissasi on vikaa jos määrittelet itsesi vain rumaksi. Monet naisethan haluavat että mies on ruma eikä kaunis! Sen sijaan huonoitsetuntoista persoonansa kätkevää miestä ei halua kukaan nainen!
Naiset haluavat toki, että mies on miehekkäästi ruma jykeväpiirteinen jyystärikarju eikä mikään meikattu puppelipoika, mutta eivät ne naiset todellakaan halua finninaamaista, leuatonta, kaljua, hörökorvaista rillipäistä nörttiä, jota siis tällä palstalla rumalla miehellä tarkoitetaan kun miehet itsään rumaksi kutsuvat. Eikä se ole mikään uskomus vaan faktajuttu
Varmaan se toimisi mutta jos se ruma ätmi haluaa kauniin naisen ei se sitten voi laskea rimaa.
Ei se ole minun ongelma, minä olen hyvännäköinen keskimääräistä paremmannäköinen eikä mulla ole itsetunto-ongelmaa mutta vastasin ihan noin yleisellä tasolla ajtellen semmoista rumaa ätmiä jolle niitä terapianeuvoja annetaan. Minähän en ole täällä koskaan vinkunut etten saisi naista vaan sitä ettei ole enää semmoisia mieleisiä 50-lukulaisia naisia jollaisia niiden tulisi olla jotta voisi harkita vakavaan suhteeseen.
Ymmärrät varmaan että terapia ei auta ketään saamaan jotain mitä ei vaan voi saada. Sen sijaan se ehkä auttaa sitä rumaa ätmiä löytämään elämälleen muuta sisältöä kuin kauniin naisen, luksusjahdin, suuren kartanon tai yksityissuihkukoneen perään itkemisen ja niiden saamattomuudesta valittamisen. Lisäksi se voi auttaa rumaa ätmiä ymmärtämään että voi löytää silti naisen jota rakastaa.
Kaikille ei riitä kaunista naista ja nokkimisjärjestys on tietty. Jos tässä oli nimenomaan siitä kauniin naisen saamattomuudeseta kyse niin mitä tästä jaarittelemaan?
Niin niin, ei siihen trapeuttia tarvitse kertomaan sitä, minähn sen jo kerroin siinä kolmoskohdassa ja sinä nyt uudestaan. Tyhmähän semmoinen on joka terapeuttia tarvitsee itsestäänselvyyksiin.
Kaikille ei riitä kaunista naista mutta pitäisi riittää ja se on naisten vika ettei riitä. Näkeehän sen täällä palstallakin, meitä kilttejä & kunnollisia miehiä on täällä hirmuinen määrä mutta vastaavasti taas hyvin vähän naisia tarjolla, niistäkään ei kukaan ole tunnustautunut kiltiksi & kunnolliseksi 50-lukulaiseki vaimoihmiseksi vaikka menekki olisi valtava.
Mitä vittua sä nyt höpötät? Ei kaikki naiset ole kauniita, ei sinne päinkään ja miehiä ja naisia on karkeasti sanoen saman verran.
Mitä siinä mikään naisten tekemä auttaa jos jokaisen miehen pitäisi saada kaunis nainen, puhumattakaan siitä, että olisi 50-luvun arvomaailma ja tietynlainen luonne? Yhtä hyvin voisi haaveilla että osaa lentää avaruuteen kuin teräsmies. Kun ei ole mahdollista niin ei ole mahdollista ja tämän ymmärtää päästään terve ihminen eikä jää kieriskelemään ja rypemään siihen mahdottomaan haaveeseensa.
Terapia ja lääkitys auttaa nimenomaan pääsemään irti epärealistisista haaveista ja pakkomielteistä ja löytämään elämästään hyvät asiat ja uusia sellaisia myös.
Vanhainkodista löytyy niitä 50.lukulaisia :)
Sinnne lukemaan lehtiä naisille !
Nämä helka ja jännämiesten ex patjat luulee että katkeruus lähtee pillereitä syömällä ja että puhumalla jollekkin kallotutkijalle lopettaisin jännämies jutut.
Katkeruus ei häviä pillereitä syömällä vaan terapeutille siitä ongelmastasi avoimesti puhumalla. Jollet sitten vaikka uskoon tule ja vapaudu vihastasi ja katkeruudestasi mitkä myrkyttää elämäsi.
Masennus.
Siihen voi saada apua, joko lääkkeistä tai terapeutista. Se, että on sinut itsensä kanssa auttaa kohtaamaan ihmisiä, naisiakin. Masennus karkoittaa ympäriltä kaiken. Jos et ole masentunut, et tarvitse mt-palveluja.
Minulla on lääkitys ahdistukseen ja masennukseen. Terapia ei ollut minun juttuni, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Lääkitys on auttanut, vaikka sen kohdilleen saaminen veikin aikaa. Ei ollut mitään menetettävääkään, oli tarkoitus kuolla - olen tässä vielä. Lääkitys antoi voimaa hoitaa ne asiat joihin pystyi vaikuttamaan itse.
Hyväksynkö asioita joihin en pysty vaikuttamaan - en.
Päätänkö päiväni - todennäköisesti, mutta en ihan vielä.
Tosin minä olen nainen, mitä minä tietäisin pohjattomasta yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta. Palstatotuus kun on, että nainen saa aina seuraa. Nauraisin jos vielä osaisin ja jaksaisin.
Tuli kuin omalta näppikseltä, paitsi että olen vielä enemmän sekaisin.
Mitkä ongelmat palstan masentuneita naisia vaivaa, eli onko teille sattunut jotain dramaattista vai mistä syystä mietitte viimeistä vaihtoehtoa, mitä ei pitäisi edes pitää vaihtoehtona?
Eihän lääkitys auta mutta oikeanlainen terapia voisi, tosin tuskinpa sellaista täältä tai helposti muualtakaan löytyy. Esimerkiksi jossain oli seksuaaliterapeutti joka opetti neitsytjätkiä käsittelemään naisia ihan käytännössä.
Huonoa minä-kuvaa voi muuttaa/parantaa terapiassa jolloin uskaltaa ITSEkin tehdä aloitteita. Lääkkeitä syömällä voi pitää psyykkistä kuntoa yllä jos on negatiiviisia tai positiivisia harhoja ettei ne puske läpi. Toisinsanoen pysyy elämän syrjässä kiinni. Jos ei ole suicidaalinen ihminen ja haluaa parantua niin tällainen ihminen etsii yleensä selviytymiskeinoja pärjätä ja parantaa elämänlaatua.
Eli et sä saa naista suoralta kädeltä jos syöt lääkkeitä tai käyt terapiassa niinkuin aloittaja naivisti luulee provoilevansa. Ne antaa sulle keinoja pärjätä ongelmien kanssa ja jopa voittaa ne.
Väännetäänkö vielä rautalangasta? Jos olet ujo, niin terapiassa keskustelemalla AKTIIVISESTI löydät keinoja terapeutin kanssa pärjätä ujouden kanssa tai jopa päihittää sen. Tämä tarkoittaa siis sitä että uskallat tehdä esim. aloitteita. Ellet ole sitten jästipää pässi joka kuvittelee että naisten pitää tehdä aloite ensin. Loppu on sitten kiinni susta miten handlaat kommunikaation naisen kanssa...
Juurikin näin, mutta kaikilla ei valitettavasti ole riittävää itsereflektio kykyä, että terapia voisi ikinä toimia. Eiköhän aloittajankin kohdalla ole todettu, että täysin epärealistinen minäkuva, narsistinen persoonallisuushäiriö ja kyvyttömyys kehittyä kummankaan osalta estävät terapian.
Etkös sä naisasialuuseri ole kertonut aina siitä, että kuinka monet naiset ovat susta kiinnostuneet, mutta sä oot sitten kuitenkin aina itse pistänyt heihin siinä vaiheessa välit poikki?? Kun oot varmaan pelännyt sitä, että jos siitä voisi vaikka jotain muodostua ja pahimmassa tapauksessa se sun hieno atm-miehen maine olisi jopa uhattuna.
En usko yhdenkään fiksun terapeutin kertoneen sinulle ongalmasi syyn olevan tuon. Se ei ole terapeutin tehtävä.
Kun naisettomuus vaivaa niin paljon että se täyttää koko ajatusmaailman, tekee vihaiseksi, katkeraksi, aika menee näppiksen kanssa valittamiseksi, silloin minäkin suosittelen terapiaa. Päällimmäisenä ajatuksena ei ole tehdä sinusta haluttavampi naisten silmissä. Samaa suosittelisin kaikille joilla on jokin ongelma joka selvästi haittaa omaa elämää oli se sitten vaikka yökaudet netin kimpussa häärääminen ym.
Mutta halutttavuus naisten silmistä voi silti nousta terapian myötä syy/seurauksen kautta. Terapian tarkoitus on auttaa ihmistä itseään tunnistamaan ongelmansa, tulemaan ongelmiensa kanssa toimeen, hyväksyä ne osana omaa elää ja jossain onnellisessa tilanteessa jopa poistaa ne. Tämän kautta haluttavuutesi naisten silmissä voi kasvaa. Olemalla tyytyväisempi itseesi ja elämääsi. Jos viha, katkeruus ja negatiivinen asenne on noin silmiinpistävää elämässäsi kuin mitä tämän palstan kautta kuva tulee toisille, haittaa se saada nainen elämääsi.
Kun osaa olla onnellinen omassa elämässään näkyy se ulospäin muille ihmisille. Silloin ihminen saattaa tuntea vetovoimaa sinua kohtaan, onnellinen ihminen kiehtoo toista ihmistä.
Kukaan toinen ihminen ei sinusta onnellista tee, ei edes se nainen jos sen saisit.
Oletkohan käsittänyt väärin?
Kun nainen kärsii lapsettomuudesta ja menee terapiaan asian vuoksi. Onko tarkoitus saattaa nainen raskaaksi terapian avulla?
oletkp tietämätön...lapsettomuuteen on ihan eri hoitomuoto eikä se liity psykiatriaan millään muotoo.
Kyllä lapsettomuuden yksi hoitomuoto on terapia. Nimenomaan silloin kun se häiritsee muuta elämistä ja vie vallan ajatusmaailmasta. Kaikkia lapsettomuudesta kärsiviä ei voida auttaa saamaan lapsia ja tällöin asian hyväksymiseksi suositellaan nimenomaan terapiaa.
Ne itse lapsettomuushoidot on niin rankkoja et monen pää sekoo jo niistä. Mut lähtökohtaisesti mikään toimiva hoito lapsettomuuteen EI ole terapia. Ei niitä lapsia ala tulee jos terapiassa istuu, vähän ku käskisit syöpäpotilaan mennä terapiaan.
ätmeillä ei ole lapsettomuutta eikä syöpää vaan mahdollisesti lievä/keskivaikea tai vakava masennus.
Nyt olet väärässä tässäkin. Monien lapsettomuusklinikoiden henkilökuntaan kuuluu terapian antajia. Jossain onnellisissa tilanteissa jo pelkkä terapia ilman lääketieteellisiä hoitoja antaa avun lapsettomuuteen. Lapsettomuus sisällään saattaa olla jo niin andistavaa, rankkaa ja masentavaa että ei tule raskaaksi. Kun tätä olotilaa kyetään terapialla helpottamaan voi raskaus alkaa ilman muita hoitomuotoja.
Kerrotko vielä miten tämä lapsettomuusasia liittyy ätmeihin ja niiden masennukseen?
Se, ettei terapian tarkoitus ole tehdä ihmisestä jotakin mitä tämä itse haluaa. Aloittajahan peräänkuulutti miten terapia tekisi hänestä naisten silmissä haluttavamman. Mutta kun se ei ole edes terapian tarkoitus. Esimerkkejä nyt voi ottaa vaikka mitä, lapsettomuus oli vain yksi niistä.
Suurimman osan palstamiesten naisettomuus pysyy yllä 100% varmuudella sen takia et he kieriskelee itsesäälissä ja itsemurha-ajatuksissa. Se on ensimmäinen asia mikä pitää hoitaa pois päiväjärjestyksestä-oli syynä mikä tahansa, vaikkapa epäkelvoksi itsensä kokeminen. Millä tahansa keinoin, jotta heistä tulee itsensä hyväksytyiksi kokevia kansalaisia. Mitä naisasialuuseri olen lukenut juttujasi, sinulla taisi olla skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö eikä mikään huonosta itsetunnosta juontava masennus! Ja olet myös kertonut lukuisten naisten olleen kiinnostunut sinusta joten en lähtis vertaamaan hoitoasi ja tilannettasi muihin.
Tämne tulee 20v jannuja jotka itkee ettei oo saanu naista eikä suhdetta, onhan se nyt päivän selvää että jos ongelma on jo parikymppisenä niin se johtuu huonosta itsetunnosta eikä naisen puutteesta! Miehet menevät parisuhteeseen keskimäärin 33v joten sen jälkeen valitus suotakoon:)
Kyllä jokainen ikäryhmä on oma skenaarionsa, miten miehillä kumppanin löytymiseen käytetyt resurssit vaikuttavat elämään sillä hetkellä ja mitä siitä seuraa.
Parisuhdemarkkinat eivät koskaan ole sitä miehelle mitä tilanne on lähes jokaiselle naiselle. Olisi kaunis ajatus että voisi saada muodikkaan fittness-hottiksen olematta bodarijuristi tai liigapelaaja itse.
Naisettomuus ei ole masennus (en toki ole millään tavalla pätevä näin analysoimaan lääketieteellisesti) mutta vuosia kestävä turhautuminen kumppanin haussa tai edes jonkun naisen saantiiin voi varmasti edesauttaa miehen masentumis altistumista.
Mitä teknisesti at-miehelle hoito tarjoaa?? Itsesuggestiota "kelpaat omana itsenäsi, kampaa tukka, osta merkkivaatteet, käy suihkussa- tyyliin? Tabu huuleen, "en tunne mitään"- tyyliin? Mielialalääkkeitä, lemmikin kuolema etc. vain naurattaa?
Sanon kovasti, mutta sanon suoraan, moni at-mies elää umpinaisessa romanttisessa utopiassa:
Eloveena tyttö on siellä jossain aina vapaana ja ei itse tarvitse juuri mitään tehdä iskemisen eteen. Näin kuluu vuodet, näin kertyy katkeruus kun tulee pakkeja, ei pääse jatkoille, kaverit hylkää ja työkin menee alta. Tai niitä tyyppejä jotka tuhlaa omaisuutensa yökerhoihin saaden yhtään mitään vastineeksi. Moni asia ei parane vain odottamalla. Joskus täytyy uskaltaa alkaa tekemään muutosta.
Koko homman ydin on sieltä itsestään etsiä, löytää ja voimistaa sisäistä positiivista energiaansa niiden omien hyvien juttujen kanssa. Ei kukaan normi äo:lla varustettu nainen vaadi jokaista miestä näyttämään David Beckhamilta tai puhumaan kuin George Clooney.
Mutta jos itse ei hyväksy itseään, ei se yhtään ainakaan helpota muiden suhtautumista sellaiseen ihmiseen. Monella on silti asiat paremmin kuin itse tietävätkään.
Jokainen voi saada joskus joltain, mutta jotkut eivät ole parisuhteen arvoisia. Se vaatii duunia elämän eteen että on sellainen että joku näkee että tässä on joku joka on parisuhteen arvoinen.
Erotetaan nyt ensi alkuun psykoterapeutti psykiatrista. Psykiatrillakin voi olla psykoterapeutin pätevyys mutta ei läheskään aina ole.
Jos psykoterapeutti on aloittajalle sanonut, että naisettomuus on hänen ongelmiensa syy, niin häneltä kuuluisi ottaa Kela-kelpoisuus pois - jos siis oli laillistettu psykoterapeutti eikä joku muu terapeutti. Terapiassa ei koskaan nimetä ulkopuolisia tekijöitä syyksi ja jätetä asiaa siihen.
Terapian tavoitteena ei ole tehdä haluttavaksi naisten silmissä vaan antaa työkaluja oman elämän hyväksymiseen sellaisena kuin se on. Onnellista elämää voi elää myös naisettomana ihan kuten jotkut joutuvat elämään lapsettomina, leskinä, jalattomina, näkökyvyttöminä tai vaikkapa koko omaisuutensa tulipalossa menettäneenä. Ihmisellä on tarve läheisyyteen ja parisuhteeseen, mutta monihan on täällä varma siitä, ettei tule koskaan niitä saamaan, joten minkä ihmeen takia ei siis pyrkisi tekemään elämästään mahdollisimman onnellista ilman niitä?? Onko se "kosto" naisille ja jännämiehille, että kiduttaa itseään katkeruudella? Miten se naisia ja jännämiehiä liikuttaa?
Kyllä näille palstoille tekstiä mahtuu, ei se ole minulta pois että joku viettää kaiken vapaa-aikansa täällä ja tekee samat avaukset päivästä toiseen. Säälihän se on, että nuori aikuinen tuhlaa elämänsä turhanpäiväiseen provoiluun, mutta se on hänen valintansa. Hän voisi koska tahansa valita toisin, koska kuten eilen jo kirjoitin: länsimaassa elävä terve aikuinen, jolla on liikuntakyky ja kaikki aistit tallessa, on tosi etuoikeutettu ja voisi tehdä mitä tahansa. Jos ei Suomessa ole töitä eikä naista niin Eurooppa on avoin ilman viisumia. Jos vielä halvemman elintason maahan haluaa niin sekään ei ole ongelma. Työttömyyskorvauksellakin saa lähteä ulkomaille tietyin ehdoin.
Mutta kun ei uskalla ja kun ei saa lähdettyä ja kun sosiaaliset pelot ja kun sitä ja tätä. No siksi juuri siellä terapiassa kannattaisi käydä, että pääsisi eroon niistä sosiaalisista peloista ja oppisi tuntemaan itseään => saisi varmuutta.
Lääkitys on tarpeen siinä vaiheessa, kun ei ole toimintakykyä sen vertaa, että jaksaisi lähteä ovesta ulos. Ei senkään tarkoitus ole tuottaa ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Lääkkeiden avulla voi saada itsensä liikkeelle niin, että jaksaa lähteä hakemaan sitä keskusteluapua ja ehkä pikkuhiljaa syömään paremmin, liikkumaan enemmän ja lopulta kiinnostumaan jostain.
Valintoja, valintoja.
"Työttömyyskorvauksellakin saa lähteä ulkomaille tietyin ehdoin."
Työttömyyskorvaus ei riitä edes asumiseen useimmissa EU-maissa.
Hyvä teksti taas kerran Helkalta.
Terapia tai lääkitys ei tuo kenellekään unelmien naista tai -miestä. Terapian ja/tai lääkityksen tehtävänä on yrittää saada ajatuskehää muutettua. Monella palstamiehellä on urautunut käsitys siitä, että: naiset on nirsoja --> on kelpaa kenellekään --> olen yksin loppuikäni --> tämä on naisten syytä --> naiset on nirsoja --> en kelpaa kenellekään jne
Terapiassa ei tuputeta valmiita ajatuksia, vaan yritetään saada potilas ajattelemaan asioista uudella tavalla ja löytämään itse ratkaisuja. Siis mies voisi yrittää oppia ajattelemaan, että millä keinoin hän voisi löytää parisuhdetta esim. hoidattaa masennuksen ensiksi pois, hoitaa opinnot loppuun, keskittyä löytämään työtä ja kun nämä perusasiat ovat kunnossa niin sen jälkeen alkaa harrastamaan jotakin ja saamaan nautintoa työstä, harrastuksista ja muista ihmissuhteita.
Kun elämä on balanssissa, niin voisi miettiä, että millä keinoin voisi edistyä myös naisrintamalla esim. laatimalla parempia treffi-ilmoituksia, hiomalla keskustelutaitoja, uskaltaa tehdä aloitteita baarissa tms. Yksi vaihtoehto on myös miettiä tavoitteenasetteluaan, että ovatko omat puolisokriteerit liian tiukat ja että mikä niiden ehdottomien edellytysten taustalla on.
Useinkaan nainen ei halua masentunutta, työtöntä, itsetuhoista ja erilaisista fiksaatioista kärsivää miestä. Kyse ei ole ulkonäöstä. Tämä sama mies voisi olla ihan eri tavalla kiinnostava, kun hänellä olisi ns. elämä mallillaan eikä hän treffeillä jankuta siitä, että monenko käyttämä nainen on tms. Monelle naiselle on pelottava ajatus se, että alkaisi treffailla mieleltään epävakaata miestä, joka etsii epätoivoisesti naista, jotta nainen vetäisi hänet turvaan masennuksista, työttömyydestä yms. Nainen haluaa yleensä parisuhteen eikä terapeutti-potilas -suhdetta.
Vain nainen voi tehdä miehen onnelliseksi. Elänmähän on aika turhaa jos ei saa rakkautta. Eikä naisten kuuluis mennä myös hoitoon kun vehtaavat jännämiesten kanssa. Siinähän nainen on vaarassa kuolla kuten monesti on nähty. Nainen tekee tavallaan itsemurhan kun ottaa jännämiehen.
Puhuuko nyt kokemuksen ääni?
Vai kateellinen mielesi?
Elämä on ihmisen parasta aikaa ja siihen kuuluu rakkaus ja rakkaus sitoo ihmiset yhteen. Tänne synnytään ja jokainen täyttää sielunsopimuksensa. Kaikella on tarkoituksensa.
Vihassa eläminen aiheuttaa kärsimystä joka tekee ihmisestä katkeran. Kukaan ei halua katkeraa ihmistä ystäväkseen .
Toivon rakkautta elämääsi <3
"Terapian tavoitteena ei ole tehdä haluttavaksi naisten silmissä vaan antaa työkaluja oman elämän hyväksymiseen sellaisena kuin se on"
Oma mielipide on, että ennemmin kuin hyväksyy jotain mitä ei ole pakko hyväksyä lopullisena totuutena, kehittää itseään ja ajatteluaan sellaiseksi, että pärjää paremmin.
Jos terapeutti ei kykene antamaan tällaisia työkaluja ajattelun, itsereflektion ja itsetunnon tueksi, on terapian apu täysi torso.
Vastaukseni oli niille, jotka ovat varmoja etteivät tule koskaan naista saamaan. Jos siitä on tehnyt itselleen vääjäämättömän totuuden niin silloin terapian tavoitteeksi otetaan sen hyväksyminen ja onnellisuuden löytäminen muista asioista kuin parisuhteesta.
Jos sinun tavoitteesi on jokin muu niin tottakai terapian tavoitekin muodostuu toisenlaiseksi.
Jos olisivat 100% varmoja niin hyväksyisivät asian. Epävarmuus siitä mistä asia johtuu ja olisiko sittenkin mahdollisuuksia tärkeiden elinvuosien kuluessa luo sen tuskan.
Ei pidä käyttäytyä kuin pikkupoika, jos haluaa saada aikuiselle suunnattuja vastauksia. Jos jankuttaa, että ei varmasti tule saamaan naista, niin kannattaa varautua siihen, että vastapuoli muotoilee oman vastauksensa sen pohjalta.
Lapsena juostiin äidin luo valittamaan, että kukaan ei ikinä koskaan milloinkaan leiki mun kaa, ja silloin äiti lohdutti, että kyllä ne vielä leikkii. Aikuisena pitää ottaa vastuu omista sanoistaan.
Jos joku kertoo minulle olevansa varma, ettei tule koskaan saamaan naista, niin en ala hänelle äidiksi ja lohduttajaksi, joka virtuaalisesti silittää päätä ja sanoo, että "kyllä se sieltä tulee, kunhan kasvat isommaksi/komeammaksi/vahvemmaksi". Aikuinen ihminen on silloin itse ottanut lähtökohdaksi sen, että hän ei tule saamaan naista - ok, ruvetaan miettimään mitä vaihtoehtoja silloin on olemassa.
Ilmeisen moni täällä ei ole koskaan joutunut kantamaan valintojensa seurauksia. Oman pahoinvoinnin syy ulkoistetaan muiden syyksi, epämääräisen naisten (ja jännämiesten) joukon syyksi, ikään kuin ventovieraat ihmiset voisivat aiheuttaa tietyn tunnetilan. Jos valitsee pornon, pleikkarin ja runkun, sillä on seurauksensa. Ne eivät ole syy jostain ("mitäpä se kannattaisi minnekään lähteä kun muut ihmiset sitä-ja-tätä) vaan ne ovat nimenomaan oma valinta, ja valinnoilla on seuraukset.
Ehkä se terapia pelottaa juuri siksi, kun siellä joutuu muuttamaan ajatusmaailmaansa eikä vastuuta enää voi sälyttää kaikille maailman naisille ja jännämiehille vaan se on otettava itse ;)
Terapialla on tunnetusti mahdoton parantaa henkilöä, jolla ei ole sairaudentuntoa. Sinä tunnut vain hakevan omaan kuplaasi vahvistusta, etkä ole valmis tutkimaan omaa uskomusmaailmaasi edes vähän kriittisesti.
Lopetan jännämies jutut heti kun naiset lopettaa jännämiesten kanssa vehtaamisen.
Tässä muistutus kuinka naisille käy jännämiehen kanssa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015050519632640_uu.shtml
En minä sinun jännämiesjutuistasi kärsi (enkä linkkejä availe), minulle tämä on edelleen viihdettä. Jotenkin välittyy sen sijaan sellainen fiilis, että sinä itse et ole kovin onnellinen ja tyytyväinen ;)
Miksi miehen pitäis hyväksyä se että ei koskaan saa naista ja rakkautta. Nainen saa valita saako hyväksyntää ja rakkautta, mies ei saa valita. Naisten on hyvä puhuu kun ei tarvii koskaan olla yksin. Mielipiteiden sanominen ei tee kenestäkään hullua.
Nainen ei voi valita saako rakkautta vaiko ei, mitä sää oikein höpiset?_
Ei tarvitse hyväksyä, jos haluaa olla onneton. So simple. Luetko sinä koskaan mitä muut kirjoittavat? Johan se on täällä moneen kertaan kirjoitettu, että ihan oman itsensä takia kannattaisi hyväksyä, mutta jos haluaa olla onneton, katkera ja surullinen niin ei se ketään meitä muita liikuta.
Se on ylemmäntason/luokan ihmisen kiusantekoa alempiarvoistaan kohtaan. Jo pienestä saakka koulussa niin ala ja yläasteellakin sanotaan ihmiselle jota kiusataan että "mee hoitoon tyhmä idiootti" Ei se mihinkään ole muuttunut aikuis ikään tullessakaan. Psykiatrin ja psykologin palveluja tarvitsevia sanotaan edelleenkin yleisesti hulluiksi sekopäiksi. Siksi jos joku ihminen tuntee olevansa eriarvoisessa asemassa toisiin nähden ja tuntee että ei saa saman arvoista kohtelua on ihmisen joka on paremmassa asemassa tavallaan ylpeyttä sanoa että "mee hoitoon" Tavallaan halutaan loukata ja kääntää entistä enemmän sitä veistä haavassa jos toisella on paha olo. Yleensä se paha olo tulee ihmisten kohtelusta ihmistä kohtaan. Kiusaaminen jatkuu aikuisena ihan yhtä paljon jos sitä on ollut lapsenakin. Suosituilla ihmisillä on helppo olla koska heitä ei syrjitä mutta vähemmän suosittuja syrjitään myös aikuiselämässä samalla tavalla kuin lapsena. Jonkun yksilön syrjiminen, huomiotta jättäminen ja kiusaaminen jonka jälkeen sanotaan että "mee hoitoon" on pahin mahdollinen loukkaus.