Olen 20 vuotias nainen, joka ei ole sinut kroppansa kanssa. Olen ollu mielestäni aina lihava ja ruma. Nyt 70kg/167cm.
Olen muutaman kerran käynyt salilla poikaystäväni kanssa (hän on urheilullinen, esim. nostaa penkistä n. 105 kg.). Hän on sanonut mulle että jos siellä salilla ei naama irvistä liikkeitä tehdessä niin siellä on tuhlaamassa aikaansa. Asia tuli esille koska mua on inhottanut se jos joudun "irvistämään". En halua näyttää idiootilta muiden nähden.
Kävin tänään salilla sitten poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa. Hänen äitinsä on todella urheilullinen ja omassa lajissaan suomen mestari.
Menimme aluksi kaikki 3 tekemään erästä samaa laitetta. Lopulta pystäväni äiti ehdotti ettei meidän kaikkien kannattaisi tehdä samaa laitetta samaan aikaan, koska tauot suurenisivat liikaa. Poikaystväni ehdotti että minun pitäisi mennä tekemään "alataljalaitetta" vai mikä lie. Sanoin että en edes tiedä mikä kys. laite on. (Ja hän kyllä tietää etten osaa käyttää niitä laitteita yksin ja että vaadin sitä opastusta suoritusten ajan etten tee liikkeitä väärin). Tässä vaiheessa jo hermoni meinasi mennä. Onneksi hänen äitinsä sanoi että sitten on järkevämpää että hän tekee itse jotain.
Noh. Kyseiset laitteet olivat kuitenkin vierekkäin ja mua henk. Koht. ahdistaa että hänen äitinsä katsoo kun teen omia liikkeitäni, koska painoni ovat todella pienet. Hyvä kun saan liikkeitä tehtyä vaikkei olisi lisäpainoa... Yksi syy tähän on, että hän on niin urheilullinen ja minä en. Lisäksi vaikka tulen hänen kanssaan toimeen, emme ole ylimpiä ystävyksiä. En kykene puhumaan hänelle omana itsenäni.
Erästä laitetta tehdessäni jouduin "irvistämään", koska yritin tosissanim haluan laihtua ja saada paremman lihaskunnon. Kun hän näki irvistyksen hän sanoi, että ei tarvitse irvistellä vaan että hymyile. "Ei tätä tarvi nyt niin vakavasti ottaa". Meinasin tässä vaiheessa purskahtaa itkuun koska tuollainen kommentti on juuri sitä mitä olen pelännyt.
Ilmaisin sitten poikaystävälleni että en enää koskaan halua lähteä salille niin että hänen äitinsä on mukana, koska se häiritsee. Kerroin tuosta irvistys-kommentistakin. Poikaystäväni mielestä se oli vitsi ja hän sitten raivosi, että mun ei pitäisi käydä salilla sitten ollenkaan jos se, että muut tuijottaa, häiritsee. Noh, helppohan sellasen henkilön on sanoa, jolla on kroppa ja kunto kohdillaan... Ja että on vielä taitoa käyttää niitä laitteita oikein. Eipä se muakaan häiritsisi, jos painoa olis 55kg ja lihaksisto kunnossa...
Olenko hölmö vai mitä mieltä olette poikaystäväni käytöksestä? Hän kuitenkin tietää etten ole koskaan ollut sujut kehoni kanssa.
Olen muutaman kerran käynyt salilla poikaystäväni kanssa (hän on urheilullinen, esim. nostaa penkistä n. 105 kg.). Hän on sanonut mulle että jos siellä salilla ei naama irvistä liikkeitä tehdessä niin siellä on tuhlaamassa aikaansa. Asia tuli esille koska mua on inhottanut se jos joudun "irvistämään". En halua näyttää idiootilta muiden nähden.
Kävin tänään salilla sitten poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa. Hänen äitinsä on todella urheilullinen ja omassa lajissaan suomen mestari.
Menimme aluksi kaikki 3 tekemään erästä samaa laitetta. Lopulta pystäväni äiti ehdotti ettei meidän kaikkien kannattaisi tehdä samaa laitetta samaan aikaan, koska tauot suurenisivat liikaa. Poikaystväni ehdotti että minun pitäisi mennä tekemään "alataljalaitetta" vai mikä lie. Sanoin että en edes tiedä mikä kys. laite on. (Ja hän kyllä tietää etten osaa käyttää niitä laitteita yksin ja että vaadin sitä opastusta suoritusten ajan etten tee liikkeitä väärin). Tässä vaiheessa jo hermoni meinasi mennä. Onneksi hänen äitinsä sanoi että sitten on järkevämpää että hän tekee itse jotain.
Noh. Kyseiset laitteet olivat kuitenkin vierekkäin ja mua henk. Koht. ahdistaa että hänen äitinsä katsoo kun teen omia liikkeitäni, koska painoni ovat todella pienet. Hyvä kun saan liikkeitä tehtyä vaikkei olisi lisäpainoa... Yksi syy tähän on, että hän on niin urheilullinen ja minä en. Lisäksi vaikka tulen hänen kanssaan toimeen, emme ole ylimpiä ystävyksiä. En kykene puhumaan hänelle omana itsenäni.
Erästä laitetta tehdessäni jouduin "irvistämään", koska yritin tosissanim haluan laihtua ja saada paremman lihaskunnon. Kun hän näki irvistyksen hän sanoi, että ei tarvitse irvistellä vaan että hymyile. "Ei tätä tarvi nyt niin vakavasti ottaa". Meinasin tässä vaiheessa purskahtaa itkuun koska tuollainen kommentti on juuri sitä mitä olen pelännyt.
Ilmaisin sitten poikaystävälleni että en enää koskaan halua lähteä salille niin että hänen äitinsä on mukana, koska se häiritsee. Kerroin tuosta irvistys-kommentistakin. Poikaystäväni mielestä se oli vitsi ja hän sitten raivosi, että mun ei pitäisi käydä salilla sitten ollenkaan jos se, että muut tuijottaa, häiritsee. Noh, helppohan sellasen henkilön on sanoa, jolla on kroppa ja kunto kohdillaan... Ja että on vielä taitoa käyttää niitä laitteita oikein. Eipä se muakaan häiritsisi, jos painoa olis 55kg ja lihaksisto kunnossa...
Olenko hölmö vai mitä mieltä olette poikaystäväni käytöksestä? Hän kuitenkin tietää etten ole koskaan ollut sujut kehoni kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä tarina oli, mutta tuskin totta.
No anteeksi vaan, mutta totta on vaikken sen niin haluaisikaan olevan...
Ap
Se harjoittelusi vaikuttaa jonkinlaiselta seurustelulta. Mies - miehen äiti.
Kolmiodraama. Nyt energia tuntuu menevän kaikki tähän seurusteluun. Asennoitumisesi on hyvin egolähtöistä.
Vaikka näilläkin sivuilla on monenlaista pubeerteettista kommenttia, niin tosiasiassa sali on aika tylsä paikka seurustelulle. Ei sinne kannata mennä sen takia.
Voisitko mennä sinne salille ilman tätä seuruetta? Mene yksin.
Jos saliharjoittelu kiinnostaa, niin opettele se. Aloita aakkosista eli alusta. Aluksi paljon toistoja pienillä painoilla, kunnes keho tottuu harjoitteluun. Yksinkertaisesta monimutkaiseen, helposta vaikeampaan. Laitteet helpottavat alkuun pääsyä. Myöhemmin sitten voi siirtyä kohti vapaita painoja. Hae neuvoa harjoitteluun tämän seurustelupiirin ulkopuolelta.
Sitten kun se harjoittelu alkaa sujua, niin ihminen ei ole ruma eikä kaunis, hän vain harjoittelee, liikkuu.
Mistä olet vetänyt ton ap:n seurustelemisen ja egohomman? :D voi hyvänen aika jos ihmisellä on huono itsetunto niin mitä egolähtöistä siinä on?
been there ja kyllä poikaystävän olisi pitänyt ymmärtää asia eikä raivota niin kuin ap mainitsi.
Jos sulla on mahdollista pyydä joku muu mukaan salille opettamaan nämä asiat. Tuntuu, että luotat vaan poikaystävääsi (oletan että siksi olet mennyt alunperinkin juuri hänen kanssaan salille???), mutta jos on muita, joiden kanssa koet ehkä pystyväsi treenaamaan ilman tuota häpeän tunnetta niin mene sellaisen kanssa. Kyllä minuakin häiritsisi, jos joku tulisi naljailemaan noin naaman asennosta.
Aika monet ihmiset, joilla on ns huono itsetunto, käyvät salilla siitä huolimatta. He jättävät sen huonon itsetunnon narikkaan, tai harjoittelevat siitä huolimatta. Näin ainakin minä teen. Ego ei ole toiminnan esteenä.
Minä en ole ruma enkä kaunis, olen sellaisten määrittelyjen ulkopuolella.
Mitä poikaystävä ajattelee? Vastaus: en tiedä, koska olen liian keskittynyt kyykkyyni, jonka aion tehdä. Mitä poikaystävän äiti ajattelee? Vastaus: en tiedä, koska ajattelin heilauttaa vähän tuota kahvakuulaa. Millainen ilme kasvoillani on? Vastaus: en tiedä, koska olen keskittynyt pitämään selän suorassa maastavedossa.
Yritin tuossa vähän kuvailla harjoittelua, joka ei ole egolähtöistä. Se on toimintaan keskittyvää. Jos siihen ei pysty, kannattaa jäädä kotiin.