Olen naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Periaatteessa kaikki sujuu hyvin, mutta aina välillä ottaa niin päähän sellaiset pienet kommentit, kuten:
-Tämä on minun kulttuurini, kyllä sinä sen tiesit, kun tapasimme.
Avioliittoa ennen seurustelimme pitkään ja nyt ymmärrän, ettei sinä aikana tapahtunut sellaista yhteenkasvamista kuin mihin olen suomalaisena tottunut. Yhteistä vapaa-aikaa on vähän, sillä miehen kulttuuriin "kuuluu" se, että kotiin tullaan vasta illalla, kahdeksan jälkeen syömään ja kenties telkkaria katsomaan, vaikka molemmilla olisi vapaapäivä. Sitten joskus (harvoin) mies on kotona koko päivän ja käymme yhdessä syömässä.
Pidän siitä, että itsellänikin on vapaus mennä ja tulla. Uskollisuudesta puhumme kuitenkin usein, eli kummallakaan ei ole suunnitteilla sivusuhteita. Joskus vain olisi niin mukava viettää yhteinen vapaapäivä oleskelemalla kotona, kävelylenkillä käyden ja tulevaa suunnitellen.
Välillä tuntuu siltä, että vieraasta kulttuurista tullut sanelee kokonaan arjen kulun. Silloin mielessäni kihisee ajatus: olemme Suomessa, miksemme siis toimi kuin suomalaiset? Leikittelen jopa ajatuksella, että kun menemme miehen kotimaahan, käyttäydyn tosi "suomalaisesti": vedän joka pe ja la kaatokännit jne. Lapsellista - tiedän - mutta kun tuntuu siltä, ettemme ole tulossa lähellekään kompomissia, vaan mies on täysin joustamaton.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Olen puhunut tästä miehelle vaikka kuinka paljon ja häntä alkaa jo koko aihe suututtaa. Nyt alkaa tulla minullakin seinä vastaan ja alan ajatella, että olkoon, ollaan sitten kuin kämppikset eikä kuin aviopuolisot.
-Tämä on minun kulttuurini, kyllä sinä sen tiesit, kun tapasimme.
Avioliittoa ennen seurustelimme pitkään ja nyt ymmärrän, ettei sinä aikana tapahtunut sellaista yhteenkasvamista kuin mihin olen suomalaisena tottunut. Yhteistä vapaa-aikaa on vähän, sillä miehen kulttuuriin "kuuluu" se, että kotiin tullaan vasta illalla, kahdeksan jälkeen syömään ja kenties telkkaria katsomaan, vaikka molemmilla olisi vapaapäivä. Sitten joskus (harvoin) mies on kotona koko päivän ja käymme yhdessä syömässä.
Pidän siitä, että itsellänikin on vapaus mennä ja tulla. Uskollisuudesta puhumme kuitenkin usein, eli kummallakaan ei ole suunnitteilla sivusuhteita. Joskus vain olisi niin mukava viettää yhteinen vapaapäivä oleskelemalla kotona, kävelylenkillä käyden ja tulevaa suunnitellen.
Välillä tuntuu siltä, että vieraasta kulttuurista tullut sanelee kokonaan arjen kulun. Silloin mielessäni kihisee ajatus: olemme Suomessa, miksemme siis toimi kuin suomalaiset? Leikittelen jopa ajatuksella, että kun menemme miehen kotimaahan, käyttäydyn tosi "suomalaisesti": vedän joka pe ja la kaatokännit jne. Lapsellista - tiedän - mutta kun tuntuu siltä, ettemme ole tulossa lähellekään kompomissia, vaan mies on täysin joustamaton.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Olen puhunut tästä miehelle vaikka kuinka paljon ja häntä alkaa jo koko aihe suututtaa. Nyt alkaa tulla minullakin seinä vastaan ja alan ajatella, että olkoon, ollaan sitten kuin kämppikset eikä kuin aviopuolisot.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sitä saa mitä tilaa
Nainen on järjästelmän heikoin lenkki. Uskoo hän itse siihen tai ei. Tämän tuntuu tietävän erikoisen hyvin muslimikulttuurin miehet.
Niinpä, jos myönnytyksiä on tehtävä ne tekee aina nainen.
Miksi annat sanella? Yhtä hyvin sinä voit sanoa, että "tämä on minun kulttuurini, kyllä sinä sen tiesit"? Jos mies on noin joustamaton, eipä sinulle juuri vaihtoehtoja jää. Mitä itse odotat suhteelta? Mihin tyydyt?
Oletko yrittänyt puhua asiasta pehmeämmin, esim. perustella toiveitasi sillä, että haluat viettää aikaa miehen kanssa, koska viihdyt hänen seurassaan?
Oma mieheni on kulttuurista, jossa nainen on perinteisesti hoitanut perheen sisäiset asiat (vaikka hänellä olisikin myös kodin ulkopuolista elämää) ja mies ulkosuhteet. Naisten ja miesten maailmat ovat jokseenkin erilliset. Mutta ehkäpä mieheni tietoisesti haki jotain muuta, kun suomalaisen vaimon otti. Toki jotkin asiat silti tulivat yllätyksenä tai ei ainakaan ollut valmista mallia, miten toimia. Molemmille oli silti selvää, että jos ottaa puolison toisesta kulttuurista, suhteesta ei tule kaikilta osin samanlaista kuin omanmaalaisen kanssa.
Se nyt ei vaan toimi noin. Ilmeisesti aloittajan ns. mies on joko Afrikan mantereelta tai jostain muslimi maasta sillä noille yhteistä on nimenomaan se että kun nainen on saatu nalkkiin niin se kanssa pysyy nalkissa eli kotona kun taas mies viipottaa missä huvittaa.
Miksi ihmeessä aina pitää sekaantua sellaisiin tyyppeihin että syntyy näitä konflikteja? Eikö olisi syytä ensin tutkia millainen on sen miehen kulttuuri?
Itselläni ei moisia ongelmia ole ollut, mutta se varmaan johtuu siitä että ymmärrän olla sekaantumatta kivikautisten kulttuurien edustajiin.
On syytä tutustua kulttuuriin ja puolisokin voi olla valmis elämään toisin kuin omassa kulttuurissa on tapana. Silti voi tulla tilanteita, ettei oikein tiedä, miten toimia. Tai olettaa toisen toimivan tietyllä tapaa.
Jore oli kyllä mielestäni kerrankin oikeassa yhdessä asiassa: yleensä nainen joustaa enemmän. Varmaan suurimmassa osassa maailmaa ajatellaan, että hyvä vaimo on mukautuva. Vaimo seuraa miestään. Tällaiset ajattelutavat ovat niin syvälle iskostuneita, ettei muita tapoja ehkä näekään. Kyse ei ole pahuuudesta vaan siitä, ettei ole tarvinnut muokata ajatteluaan. Voi olla kyse sukupuolirooleista tai vaikkapa suhtautumisesta ajankäyttöön tai asioiden jakamiseen.
En minäkään varmaan ole miehelleni ihan helppo tapaus, mutta kun näkee vähän vaivaa, voi saada jotain sellaistakin, mikä ei omanmaalaisen puolison kanssa onnistuisi ainakaan helposti.
Ap, tiesitkö tilanteen, kun menit naimisiin? Odotitiko asioiden jostain syystä muuttuvan? Vai olivatko asiat ennen toisin? Jos mies todellakin on täysin joustamaton, silloin sinun on tehtävä päätös, mihin tyydyt.
Mutta kun ei muu merkitse kuin ulkonäkö.
On jo vaimo joka omaa oikean kulttuurin ja taustan,länkkärin kanssa naidaan vain pakosta ja ollaan vain juuri sen verran kun on pakko.
toista ei voi pakottaa viettämään aikaa kanssasi, suhteessa pitäisi olla vapaus mennä ja tulla oman mielensä mukaan. Mutta sekin on ongelma, ettei mies halua viettää aikaa kanssasi. Voisitteko esim. kerran viikossa tehdä päivän, jolloin vietätte vapaapäivän yhdessä? jos mies ei tässäkään suostu joustamaan kannattaa vakavasti harkita kumppanin vaihtoa.
Miksi otit apinan.
Ei kyllä kuulosta yhtään tutulta.. Epäilen että mies pyörittää myös muita naisia, jos kerta viihtyy vain illat kotonaan.. :D Minun ulkomaalainen (muslimi) mieheni ainakin haluaa viettää kaiken vapaa aikansa minun kanssani ja viihtyy kotona.
Sinuna tarkistaisin miehesi puhelimen ja tietokoneen sivuhistorian, voi löytyä mukavia yllätyksiä..
Kyllä monesssa kulttuurissa töiden jälkeen istutaan Iltaa lavereiden kanssa ja vasta myöhään mennään kotiin ei siihen tarvitse pettämistä liittyä. Minun mieheni näkee ystäviään joka pv ainut ero on että kaikki yleensä tulee meille kylään. Mies osaa kyllä tarvittaessa rajata kyläilyä ja sanoo suoraan heille että haluaa viettää päivän minun kanssa
oletteko olleet pitkään yhdessä? jos mies ei tunne suomalaista kulttuuria perhettä voisitte käydä välillä kylässä ihan suomalaisessa perheessä niin mies näkee eron ja. osaa ymmärtää sitten ettei suomalaisen kanssa voi elää ihan samoin kun omanmaalaisen..ajan kanssa löytyy varmasti kultainen keskitie näin ainakin meillä aluksi mut nyt jo ei näistä asioista enää edes keskustella ja yhdessä kohta 14vuotta...lapset ym..mut hei tulin alunperin kysymään täältä en onkohan monikulttuurisia tapahtumia pääkaupunkiseudulla olis kiva lasten vuoksikkin..?jos joku tietää...
Kuka itseään kunnioittava suomalainen päästää muslimin kotiinsa?