nuoren yksinäisyys ja perhe väkivalta

:(.
Miten sun äitisi tuohon suhtautuu?

Muistan kun itse nuorena haaveilin pääsystä koulukotiin, pois kotoa. Mutta sitten, stressasin ajatusta, että jos äidistä tuntuisi pahalle, ja että jos pikkusisarukseni joutuisivat vaikeuksiin:/.

Ehkä olisi sittenkin vaan pitänyt lähteä. Mennä kertomaan lastensuojeluviranomaiselle millaista elämää elää. Mutta ei tullut silloin tehtyä, makasin vaan päivästä toiseen huoneessani ja odotin, että peruskoulu loppuisi ja pääsisin muuttamaan pois.

En tiedä olisiko jostain sijaiskodista tms vaihtoehdoksi sinulle? Ei tuollaiseen ilmastoon kannata jäädä kasvamaan, jos vaan pääsisit jonnekin, jossa saisit rauhassa opetella kukoistamaan. Sulla varmaan huoli myös pikkuveljestäsi? Onneksi oot kuitenkin jo niin vanha, että pian pääset muuttamaan ainakin opintojen perässä:).

Voi kulta pieni! Olen kahden ala-asteikäisen tytön äiti, olen eronnut väkivaltaisesta lasten isästä. Ota sosiaaliviranomaisiin yhteyttä, oikeasti! Kerro sinun ja veljesi tilanteesta avoimesti ja pyydä apua. Saat sitä kyllä. Olet nuori, ihana ihminen. Sinun pitäisi olla elämää, uteliaisuutta ja kapinaa täynnä. Älä alistu!! Isäpuolesi kuulostaa kaikkea muulta kuin henkisesti aikuiselta henkilöltä, älä siis usko häntä!

Voisit aloittaa kouluterveydenhoitajasta/kuraattorista. Koska taidat olla vaiennettu, hiljaiseksi pakotettu luonteeltasi, niin kirjoita lapulle tuo kaikki, tai tulosta jos mahdollista, pyydä kouluterveydenhoitajan lukea tuo kaikki. Ja Ilmoita, ilmaise suoraan, että tilanne on niin paha että haluat HETI pois kotoa, paikkaan jossa voit toipua masennuksesta ja yksinäisyyden tuomasta toivottomuudesta. Älä siis hyväksy sitä että sinut lähetetään takaisin isäpuolen armoille niin, että joku vain soittaa tai pyytää äitiä juttelemaan asioista. Kotiympäristö on nyt sinulle kuin myrkkymalja päivittäin. Paikkasi voisi olla sijaiskoti jossa tarvitset jutteluseuraa, ja tervettä kannustusta. Ikäsi puolesta sinut voitaisiin sijoittaa myös omaan asuntoon, mutta mielestäni tarvitset nyt aikuisten tukea.

Kouluterveydenhoitajan kautta asia ehkä käy helpoimmin, voit myös pakata vähän enemmän tavaroitasi mukaan siksi koulupäiväksi ja nyt sinun täytyy, on ihan pakko, ns. nostaa meteli jos tuntuu että et tule ymmärretyksi. Vaadi päästä lastensuojeluviranomaisen puheille ja ilmoita tälle että tulet hulluksi tai tapat itsesi jos joudut palaamaan kotiin. Nyt ei kukaan muu sinua voi auttaa ennen kuin itse autat itseäsi, tulemalla näkyväksi ja kuuluvaksi. Aloitusteksti oli ihan hyvä, sen kotisi ulkopuolisille aikuisille luetuttamalla pääset pois kotoa.

Edellä mainitut neuvot olivat hyviä. Helpointa on kertoa kouluterveydenhoitajalle, hän kyllä ohjaa eteenpäin.
Oikeesti. Tärkeintä nyt on että pääset tuollaisesta ympäristöstä pois mahdollisimman nopeasti. Tee se ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt on sinun elämäsi ja tulevaisuutesi kyseessä. Itse vähän vastaavanlaisissa olosuhteissa syntymästä asti kasvaneena näen nyt virheet jotka itse aikoinaan tein. Minut alistettiin niin etten uskaltanut edes muuttaa pois kotoa ennen kuin 21-vuotiaana, isältäni salaa silloinkin. 23-vuotiaana uskaltauduin hakemaan apua mielenterveyspalveluista ja nyt on lääkitys päällä jne. Olen nyt 24 vuotta enkä taida silti ikinä pystyä olemaan se joka oikeasti luonteeltani olen vaan olen se hiljainen ja alistettu joksi minut saatiin pakotettua. On todella tukala tunne kun ei pysty olemaan oma itsensä.
Sinä olet vielä sen ikäinen että pystyt pelastamaan tulevaisuutesi. Tee se. Oikeasti.

Jos haluat jutella jonkun kanssa niin voin antaa sähköpostiosoitteeni. Voisi olla terapeuttista minullekin kun itsekkin vielä painin noiden ongelmien kanssa.

Tsemppiä!