Olen 25-vuotias nainen ja olen tapaillut nyt puolisen vuotta vähän vanhempaa miestä. Hän on ensimmäinen mies, jonka kanssa olen näin "vakavalla" pohjalla suhteessa. Emme ole sopineet seurustelusta mutta kummallakaan ei ole ollut ketään muita suhteemme aikana ja käytännössä olemme suhteessa.
Minua vaan kalvaa pelko miehen menettämisestä. Aiemmassa suhteessa oli pettämistä ja muistan edelleen kuinka riipaisevaa se kipu on. Pelkään siis menettäväni hänet toiselle naiselle. Jos hän on esimerkiksi työreissulla, herään aamulla ja huomaan hänen olleen hereillä vielä yömyöhään, alan pelkäämään mitä on mahdollisesti tapahtunut yön pikkutunneilla. Näen myös unia missä hän laittaa minulle erilaisia vihjailevia viestejä että hän on pettänyt minua.
Olen aina ollut hyvin sitoutumiskammoinen ja kun tapasin tämän miehen, uskalsin enemmän avautua ja mies sai minut pääsemään hiukan eroon kammosta. Mies itsekin saattaa heittää kommenttia etten saa sitten hänen työreissunsa aikana tuoda ketään kuumia miehiä kotiini jatkoille. Itse tiedän etten sitä tekisi mutta toisesta ihmisestä ei voi ikinä olla 100% varma.
Miten voi päästä tästä menettämisen pelosta eroon? Vai onko normaalia tuntea näin?
Minua vaan kalvaa pelko miehen menettämisestä. Aiemmassa suhteessa oli pettämistä ja muistan edelleen kuinka riipaisevaa se kipu on. Pelkään siis menettäväni hänet toiselle naiselle. Jos hän on esimerkiksi työreissulla, herään aamulla ja huomaan hänen olleen hereillä vielä yömyöhään, alan pelkäämään mitä on mahdollisesti tapahtunut yön pikkutunneilla. Näen myös unia missä hän laittaa minulle erilaisia vihjailevia viestejä että hän on pettänyt minua.
Olen aina ollut hyvin sitoutumiskammoinen ja kun tapasin tämän miehen, uskalsin enemmän avautua ja mies sai minut pääsemään hiukan eroon kammosta. Mies itsekin saattaa heittää kommenttia etten saa sitten hänen työreissunsa aikana tuoda ketään kuumia miehiä kotiini jatkoille. Itse tiedän etten sitä tekisi mutta toisesta ihmisestä ei voi ikinä olla 100% varma.
Miten voi päästä tästä menettämisen pelosta eroon? Vai onko normaalia tuntea näin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varsinkin, jos edellisissä ihmissuhteissa on ollut pettämistä ja jättämistä, tuo on ihan normaali suojareaktio. Mieli suojelee itseään jo vähän valmiiksi, ettet "kiinny liikaa".
Itselläni ihan sama tilanne, 27-v. ja eka suhde menossa, mutta aiemmassa elämässä kaverit pettäneet ja jättäneet tosi paskamaisilla tavoilla, joten onhan se nyt kaameaa yrittää avata koko sydämensä jollekin ihmiselle, päästää siis tosi lähelle, kun se "kuitenkin voi pettää ja jättää...." :( Mutta se jatkuva epäilykin on tuhoisaa. Voit epäillä hänen uskollisuuttaan, mutta älä näytä hänelle epäileväsi, ettei hän ahdistu. Jos et luota häneen, mitä syytä hänellä on edes olla pettämättä?
Hmm... No vaikuttaa melkein siltä, että olet päässyt kokonaan aiemmasta sitoutumiskammostasi ja sen sijaan tarrautunut takiaisenlailla kiinni tähän mieheen..?
Okei, jokainen meistä iän mukana kantaa mukanaan erilaisia "taakkoja" muistoina aiemmasta elämästä - ja sinulla se on tuo menettämisen pelko. Oletko tulluta ajatelleeksi, miltä itsestäsi tuntuisi, jos mies olisi menettämisen pelkoinen eikä sinulla olisi vastaavasta omakohtaista kokemusta? Eikö tuntuisi aika ikävältä, kun tietäisit olevasi täysin luottamuksen arvoinen = et säätäisi muiden kanssa kumppanin selän takana ym. ja toinen kuitenkin epäilisi? Ei omia huonoja kokemuksiaan voi eikä saa kaataa uuden ihmisen niskaan. Niistä voi toki kertoa, että toinen pääsee kartalle, mitä mielessäsi liikkuu, mutta... Herranen aika, ei se uusi ihminen ole syyllinen sinun huonoihin kokemuksiisi!
Elämässä ei mitään saa, jollei uskalla ottaa riskiä, että saa nenilleen. On uskallettava luottaa ja päästää toinen lähelleen, vaikka aina on olemasas vaara, että satuttaakin itsensä. Itse pitää miettiä ja punnita, pystyykö siihen... Ei ole kovin kaksinen pohja parisuhteelle sellainen, jossa mieleensä maalailee kaikenlaisia mörköjä toisen tekemisistä heti, kun toinen on poissa silmistä. Onko toisen missio todistaa sinulle kerta toisensa jälkeen olevansa luotettava? Vai olisiko niin, että sinun on otettava lusikka kauniisti käteesi ja opeteltava luottamaan, koskei toinen ole sinua pettänytkään?