Nuoret ovat jääneet minulle,mutta elävät kuin äiti. Miten saan osalistumaan kotitöihin,pyykkämiseen osallistuvat kun äiti määrännyt. Pitäisikö olla julma vai miten saan pelittään. Muuten en valita,ei tahdo voimat riittää,pliis asiallisia käytännön vihjeitä.
Jostain syystä
olisinlähestyyyyväinen
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Elävät kuin äiti"... ai. Itse (äiti) puursin ennen eroa suurin piirtein kaiken, ja tein sen mielelläni, vaikka rankkaakin se tietysti oli. Mutta jos nuorten ei ole ennenkään tarvinnut osallistua kotitöihin = helpompaa, kun kaikki voimavarani meni huonoon parisuhteeseen, niin turha alkaa yhtäkkiä niihin pakottamaan. Tulee vain suotta huono ilmapiiri.
Eron jälkeen teinit jäivät minulle, ja alkoivat tehdä kotitöitä epäsäännöllisen säännöllisesti, vähän kuin itsestään. Siitä alkoi pehmeä lasku parin vuosikymmenen kotityöputkeeni. Mutta tämä ei nyt auta sinua. Jos haluaisin ihan välttämättä nuorten osallistuvan kotitöihin, keksisin jonkin porkkanan. Se on parempi kuin keppi. Monen ystäväni perheessä on vuorolista ilmoitustaululla/jääkaapin ovessa - missä sanotaan mitä töitä kenenkin vastuulle kuuluu - ja deadline. Monilla on ihan vapaaehtoistyöhön perustuva euromääräinen taulukko: kun homma tehty, niin ruksitaan oikea kohta, ja saadaan työstä tietty rahasumma. Tämä jälkimmäinen on ollut niin suosittu monilla, ettei mitään töitä ole tekemättä.
Päätät sitten tehdä mitä tahansa, niin tuloksen ratkaisee se miten "myyt" asian nuorillesi. Eli kunnon palaveri pystyyn, harkitset tarkkaan mitä esität. Yrität myös ennakoida muutosvastarinnan, ja keksiä valmiiksi tunnepohjaisia järkivastauksia :). Mieti miten itse teit kotitöitä lapsuuden kodissasi, miltä tuntui. Mitä hyvää, mitä huonoa siellä oli käytäntönä.