Aloin pohdiskella tuossa äsken sellaista, että pääseekö ihminen työpaikkahaastatteluja koskevasta jännityksestä ikinä eroon; miten on?
Mikään ei ole inhottavampaa kuin se, että vatsassa on perhosia turhasta. Pitäisi olla iloinen siitä, että edes pääsee haastatteluun, ja kun CV:ssä on jo useampia merkintöjä, intti suoritettu ja elämänkokemusta noin muutenkin jo on, niin luulisi, että tässä vaiheessa sitä vain menee paikalla, hoitaa haastattelun pois alta ja saa tietää, miten kävi. Sen pituinen se. Mutta kun se ei noin mene, niin se ei noin mene...
Miten muilla? Onko normaalia, kun aina on valtaisa jännitys?
Mikään ei ole inhottavampaa kuin se, että vatsassa on perhosia turhasta. Pitäisi olla iloinen siitä, että edes pääsee haastatteluun, ja kun CV:ssä on jo useampia merkintöjä, intti suoritettu ja elämänkokemusta noin muutenkin jo on, niin luulisi, että tässä vaiheessa sitä vain menee paikalla, hoitaa haastattelun pois alta ja saa tietää, miten kävi. Sen pituinen se. Mutta kun se ei noin mene, niin se ei noin mene...
Miten muilla? Onko normaalia, kun aina on valtaisa jännitys?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tästä turhanpäiväisestä pelosta pääsee varmasti pois jos vaan omaa tahtoa tarpeeksi löytyy. Ja kokemus auttaa. Puhu paljon kaikille, joka tilanteessa ihan mistä tahansa. Monta haastattelua pitää olla. Älä masennu ekasta ja tokasta, kolmannesta tiedät mihin kompastuit. Ja ylös noustaan taas. Jos oikeita kysymyksiä ei mielestäsi esitetä (pääsemiseksi) niin Kysy itse. Ole utelias. Ärsytä kauniisti. Kymmenen-kaksitoista kertaa samaa settiä opettele puheesi vaikka ulkoa.
Jännitykseen mene vessaan=> puhise, hengitä rauhallisesti ja vaikka nojaa täydellä painolla käsien varassa seinään, yski räät pois, juo vettä (ettei ääni korise) kokoa itsesi ja taas mennään. Varmasti natsaa.