Joskus vaan ihmetellyt, että miten tekopyhiä (ja miksi) molemmat sukupuolet osaavat olla parinvalinnassaan, mitä tulee painoon (siihen omaan, ja sen toisen ihmisen).
Suurin osa -omasta painostaan riippumatta- ilmoittaa haluavansa sen hoikan ja normaalipainoisen miehen/naisen, eikä missään tapauksessa kelpuuta ylipainoista/lihavaa.
Mutta auta armias, jos tälle valikoijalle itselleen edes vihjaisee, että se hänen oma vararenkaansa tai möhömahansa ei myöskään ole mikään myyntivaltti parisuhdemarkkinoilla, niin jo ovat kaikki muut pinnallisia, ja miten se on väärin ja loukkaavaa, että ne muut ihmiset kehtaavat kiinnittää huomiota hänen ulkonäköönsä millään tavalla.
Suurin osa -omasta painostaan riippumatta- ilmoittaa haluavansa sen hoikan ja normaalipainoisen miehen/naisen, eikä missään tapauksessa kelpuuta ylipainoista/lihavaa.
Mutta auta armias, jos tälle valikoijalle itselleen edes vihjaisee, että se hänen oma vararenkaansa tai möhömahansa ei myöskään ole mikään myyntivaltti parisuhdemarkkinoilla, niin jo ovat kaikki muut pinnallisia, ja miten se on väärin ja loukkaavaa, että ne muut ihmiset kehtaavat kiinnittää huomiota hänen ulkonäköönsä millään tavalla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No eihän rakkaus nyt ole ulkonäöstä kiinni.
Kemia ratkaisee. Kemiat nyt vain sattuvat kohtaamaan sen pitkän, komean, menestyneen, suositun miehen kanssa. Jos kemiat toimii niin tuskin se pitkä, komea, menestynyt suosittu mies välittää liikakiloista.
SInullakin sukupuoli-identiteettikriisi?
Tottakai parisuhderakkaus on ulkonäöstä kiinni. Parisuhderakkauteen kuuluu olennaisesti seksi ja kaikinpuolinen fyysinen läheisyys, ja siksi sen toisen pitää olla omissa silmissä fyysisesti haluttava. Mies, joka on eri mieltä, löytää ihan varmasti itselleen naisen.
Ja kemiat todellakin ratkaisevat, kenen kanssa "kolahtaa". Jos on aleksityymikko, asperger tai jostain muusta syystä ei ole koskaan kokenut sitä, miltä tuntuu kun kemiat kohtaavat, niin on luultavasti valmis solmimaan järkiliiton ilman sen suurempaa ihastustakin, mutta aleksityymikkoja on arviolta vain kymmenesosa väestöstä ja heistäkin suurin osa miehiä. Aleksityymisen naisen löytäminen on siis haastavaa.
Jos kaikki tuntemasi parisuhteessa olevat miehet ovat pitkiä, komeita, menestyneitä ja suosittuja niin sitten en ihmettele, että oletat kemioiden liittyvän noihin piirteisiin. Itse tiedän kuitenkin lukuisia lyhyitä, meidän muiden mielestä hyvin arkisen tai jopa ruman näköisiä, tavisammateissa olevia miehiä, joilla on onnellinen ja rakastunut naisystävä.
aivan, aivan...
Ja toki ne kemiat kohtaavat myös vain sen hoikan, trimmatun ja halutun kaunottaren kanssa. Ja kemioiden toimiessa ei se haluttu kaunotar tietenkään välitä liikakiloista
Naisillahan se ongelma on että eivät halua edes hiukan ylipainoista miestä. Moni mies ottaisi ylipainoisen naisen mutta naiset ei halua samantasoista.
Puhuu poika mikä ei mistään mitään tiedä. Alle 170cm ylipainoinen ruma mies atmien atmi, on seurustellut 3 eri naisen kanssa, harrastaen näiden kanssa seksiä, joista yhden kanssa on poikenut peräti 2 lasta. Naiset olivat/ovat ok näköisiä, ei mitään missejä, painoindeksi oli/on myös täysin normaali.
Nykyäänhän mies on pitkään ollut sinkku, mikä on täysin ymmärrettävää, kun ei se ylipainoinen, hielle haiseva, itsestään huolehtimaton pitäisi kelvata yhtään kenellekkään. Sen verran järkeilin itse, ettei välttämättä kaikilla naisilla ollut ihan muumeja kanootissa, normaaleja naisia, mutta älykkyysosamäärä ehkä hiukan, tai paljon alle keskitason.
Kyllä naisille kelpaa, tiedän myös susiruman ylipainoisen 165cm pelimiehen, sen pelit pelataan tosin xxl-divarissa, mutta sekin on onnistunut seurustelemaan muutamaan otteeseen oikeaa vaimomateriaalia, vaikka luojankiitos, loput ovat yhtä leveitä kuin pitkiäkin.