Yli vuoden salasuhteen jälkeen lähetin miehen avovaimolle tekstiviestin, jossa kerroin, että miehesi pettää sinua. Sanojeni vahvistukseksi kerroin hieman aikoja ja tapoja millai oltiin tavattu, että osaa yhdistää. Niin raukkamainen olin, etten kertonut nimeäni ja puhelinnumero ei johda minnekään. Väsyin ainaiseen epärehellisyyteen ja salailuun. Avovaimo suunnitteli yhteistä tulevaisuutta, johon mies ei aikonut kuulua. Saa hänkin nyt rakentaa elämäänsä totuudenpohjaisesti.Raukkamaista vai rohkeaa?
Kertomiskokemuksia
Torvi
142371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ihan oikein teit! Rohkeaa.
Voi millaisia raukkiksia miehet ovat. Totuuden esiin tuominen tekee kipeää, mutta vielä kamalampaa on elää tai rakentaa elämänsä valheelle. Kyllä tämä elämä on merkillistä: raha-asioita ja taloutta suunnitellaan tarkasti, mutta tärkeimmissä asioissa eli läheisissä ihmissuhteissa tehdään vaikka mitä, eikä ollenkaan ajatella, millaiset seuraukset teoista saattavat olla.
Samaa olisin toivonut miheheni "ystävättäreltä". Toivoisin että ottaisi vielä yhteyttä vaikka heidän suhde on jo ohi.
Yleensä ottaen olen kyllä sitä mieltä, että tämmöinen käytös on typerää. Jos touhuaa varatun kanssa, on raukkamaista pilata muiden elämää vain sillä perusteella, että itseään alkaa inhottaa katsoa peiliin.
Tässä tapauksessa en oikein tiedä, olenko ihan samoilla linjoilla, ehkä enimmäkseen kuitenkin. Jos suhde on jatkunut yli vuoden, eikä miehellä tosiaan ole aikomustakaan jatkaa avovaimonsa kanssa kovin kauan, sitten on ehkä oikeudenmukaista, että avovaimo kuulee totuuden. Siltikin se on parempi kuulla omalta mieheltään, kuin tämän rakastajattarelta. Voihan myös olla, että mies valehteli kertoessaan sinulle, ettei ole ajattellut tulevaisuutta avovaimonsa kanssa; miksi hän olisi yli vuoden ajan sitten jatkanut tämän kanssa?
Jos kerran alkoi kyllästyttää, miksi et vain ottanut hatkoja, eikö se olisi ollut viistainta? Taisit olla vain kostonhimoinen!
No voi, voi, jos valehteli minulle. En kylläkään sitä usko... Sitten täytyy vaan ottaa vastuu siitä mitä tuli sanottua. Eikös? Hmm. ...ja sitten vielä tuo,: toinen nainen pelasti suhteemme. Ihan totta? Miten?
Minä olen onnellinen, että mieheni rakastajatar "pilasi" elämäni kertomalla heidän pitkästä suhteestaan. Suunniteltiin lapsia ja kaikenlaista muuta perheeseen liittyvää miehen kanssa. Onneksi ei tarvitse sitten kahden lapsen yksinhuoltajana täällä valitella miesten petollisuudesta.Eli pilatkaa vaan toiset naiset, se voikin olla jonkun pelastus!
Jos vaimolla on jalat maassa eikä usko kaikkea paskaa mitä juorutaan tai paljastetaan, ja jos mies vielä kieltää.. et ole tehnyt juuri mitään. Sinä siis et jaksanut elää sen mukaan miten mies vaimoltaan ehti sinun luoksesi? Mitä mahtaa mies miettiä teostasi, oletko kysynyt?
Saman kokeneena... toinen nainen pelasi itsensä ulos elämästäni. Vaimoni ei uskonut toisen olemassaoloon ja kun saimme vähitellen selviteltyä suhteemme kuntoon... perheemme on sen jälkeen lisääntynyt suloisilla kaksospojilla. Palveluksen teki se toinen korkeintaan.
Sairas mies olet, kun kerskut siitä miten olet vedättänyt kahta naista.
Säälin vaimoasi, että on tuollaiselle synnyttänyt ja vielä kaksoset. Ja vielä rakastaa sinua niin, että uskoo kaikki valheesi. Kyllä olet hieno ihminen kun palkitset toisen rakkauden noin.
No..minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Saat vielä palkkasi sinäkin. Jos vaikka ne niin ihanat pojat ei ole edes sun..olisi hienoa..
Et tiedä kaikkea taustaa, et sitä mien "rakastava" vaimoni oli ollut, mikä johti minut toisen naisen luo (enkä niitä tähän edes tuo - se on historiaa). Olin valmis eroamaan, jatkamaan tämän toisen naisen kanssa. Vaimoni ei uskonut toisen olemassaoloon, mutta ymmärsi mitä meillä oli ollut ennen kuin asiat menivät metsään. Ymmärsi myös sen, että ellei tahti muutu kaikki romahtaa. Vaimoni oli se, jonka piti selvittää asiat ensin itselleen ennen kuin pystyi keskittymään parisuhteeseen. Hän teki sen, me teimme sen. Vaimoni olisi kyennyt ryhdistäytymään ilman minuakin, mutta halusi pitää kiinni avioliittolupauksestamme. Se toinen nainen ei ymmärtänyt, etkä taida ymmärtää sinäkään. Kommenttini olikin tarkoitettu sille joka pohti onko paljastaminen aina kannattavaa. Tavallaan se onkin.
lapsen avulla korjata metsässä olevaa avioliittoaan kuntoon. Mikä on lasten tulevaisuus...?
Lapsen tulevaisuus on aivan yhtä varma tai epävarma kuin ns. rakkaudella hankitunkin. Elämässä ei ole kaavoja, että kun teet näin se johtaa aina tuohon. Ihmiset tuntuvat ajattelevan asiat aina negatiiviselta kannalta: mikään ei voi onnistua kun jokin asia on huonosti. Monet oppivat virheistään, oppivat elämään rakentavammin ja järkevämmin. Huono alku ei aina ole tuhon merkki.
Miten kävi? Itsellä mietityttää, että pitäisikö kertoa vai ei. ...ja miten? Neuvoja?
En olisi mennyt tekemään samaa. Minulla oli tuossa noin vuoden kestänyt seksisuhde naimisissa olevaan meiheen, eikä kertaakaan tullut mieleen, että edes vihjaisisin asiasta. Päinvastoin, jos olisi kysymään tullut olisin viimeiseen asti kieltänyt. Tarkoitushan oli vain harrastaa seksiä seksin vuoksi eikä rikkoa avioliittoa.
Ihan oikein on kertoa suhteesta petetylle osapuolelle, silloin antaa petetylle tämän elämän todellakin takaisin.
Mutta petettynä osapuolena olleena olen myös sitä mieltä että sinun kannattaisi keskustella tämän petetyn kanssa, sillä sinulla on varmasti tietoja ja vastauksia joita hän toipuakseen todella tarvitsee.