Miksi huomautella jakuvasti toisen hiljaisuudessa, jos kerran kuitenkin tykkää tästä?
Miksi sanoa toiselle; "miksi olet niin hiljainen", "puhu jotain" tai vain mainita, että "olet hiljainen", jos tämä normaalistikin on tavallista hiljaisempi? Jos tuntuu ettei ole sanottavaa, ei se auta toisen sanoa "puhu jotain". Miksi on niin vaikea nähdä näiden kommentointien loukkaava puoli? Ei ole kiva kuulla tälläistä kommentointia. Puheliaampi tapaus odottaa toiselta sellaista, johon tämä ei pysty, ja joka on tämän luonteessa ja sitten tämän ei auta muu kuin aiheuttaa taas uusi pettymys; ei löydy nyt sanottavaa, tai jotain pientä vain.
Tuo, että sanotaan kelle tahansa suoraan tämän olevan hiljainen, ei ole minusta koskaan kohteliasta, ainakaan ellei sano samalla pitävänsä tästä ominaisuudesta.
Nämä normaalipuheliaat tapaukset, jotka kommentoivat vastapuolen hiljaisuutta, voivat kuitenkin olla kiinnostuneita tästä seurustelumielessä.
Jos hiljaisuus tuntuu häiritsevän niin paljon, että sitä pitää "jatkuvasti" kommentoida, miksi kiinnostaa kuitenkin seurustelu tämän ihmisen kanssa? Tapa kommunikoida on selvästi tärkeä tälle ihmiselle, joka kommentoi toisen vähäpuheisuutta. Miksi siis valita varsinkaan läheisimmäksi ihmiseksi sellainen, jolla on häiritsevä, tai ainakin ei niin mieleinen tapa kommunikoida? Se hiljaisempi tuskin haluaa kokea jatkuvasti alisuoriutuvansa kommunikoinnin suhteen, jonka suhteen toisella suurempia odotuksia.
Jos kiinnostaa hiljaisempi tyyppi jostain syystä, niin ei kannata kommentoida tämän hiljaisuutta, etenkään ellei näe tätä enemmän hyvänä ominaisuutena ja mainitse siitä myös.
Miksi sanoa toiselle; "miksi olet niin hiljainen", "puhu jotain" tai vain mainita, että "olet hiljainen", jos tämä normaalistikin on tavallista hiljaisempi? Jos tuntuu ettei ole sanottavaa, ei se auta toisen sanoa "puhu jotain". Miksi on niin vaikea nähdä näiden kommentointien loukkaava puoli? Ei ole kiva kuulla tälläistä kommentointia. Puheliaampi tapaus odottaa toiselta sellaista, johon tämä ei pysty, ja joka on tämän luonteessa ja sitten tämän ei auta muu kuin aiheuttaa taas uusi pettymys; ei löydy nyt sanottavaa, tai jotain pientä vain.
Tuo, että sanotaan kelle tahansa suoraan tämän olevan hiljainen, ei ole minusta koskaan kohteliasta, ainakaan ellei sano samalla pitävänsä tästä ominaisuudesta.
Nämä normaalipuheliaat tapaukset, jotka kommentoivat vastapuolen hiljaisuutta, voivat kuitenkin olla kiinnostuneita tästä seurustelumielessä.
Jos hiljaisuus tuntuu häiritsevän niin paljon, että sitä pitää "jatkuvasti" kommentoida, miksi kiinnostaa kuitenkin seurustelu tämän ihmisen kanssa? Tapa kommunikoida on selvästi tärkeä tälle ihmiselle, joka kommentoi toisen vähäpuheisuutta. Miksi siis valita varsinkaan läheisimmäksi ihmiseksi sellainen, jolla on häiritsevä, tai ainakin ei niin mieleinen tapa kommunikoida? Se hiljaisempi tuskin haluaa kokea jatkuvasti alisuoriutuvansa kommunikoinnin suhteen, jonka suhteen toisella suurempia odotuksia.
Jos kiinnostaa hiljaisempi tyyppi jostain syystä, niin ei kannata kommentoida tämän hiljaisuutta, etenkään ellei näe tätä enemmän hyvänä ominaisuutena ja mainitse siitä myös.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.