Pojalla oli kaikki hyvin. Hän oli sitoutunut rakkauteen, jonka tuloksena oli hedelmiäkin jo kypsynyt. Poika oli jo vuosia ollut mukana hänelle tärkeän yhteisön toiminnassa. Eräänä päivänä tyttö astui yhteisön toimintaa, jossa pojalla oli asema ja unelma. Tyttö tuli mukaan kuten monet aikaisemmatkin tytöt ja pojat, koska tykkäsi kyseisen yhteisön jutusta ja halusi oppia ja kehittyä.
Pojan asemaan ja rooliin kuului tytön harjaannuttaminen, kuten muidenkin tyttöjen ja poikien. Tyttö harjaantuikin. Hän oli lahjakas ja halusi enemmän. Tyttö halusi toden teolla koetella taitojaan. No tyttöähän lähdettiin harjaannuttamaan kohti taitojen koettelua. Ensimmäinen taitojen koettelun harjoite meni kuitenkin pahasti pieleen. Poika ei ollut vastuussa siitä koska hän harjaannutti erästä toista poikaa.
Pieleen menneen harjoitteen tuloksena tyttöön sattui henkisesti ja fyysisesti. Poika tiesi ettei tämä kuulunut ensimmäiseen taitojen koetteluun. Poikaan sattui tytön kipu. Poika oli tavallaan myös vastuussa kaikista taitojen koetteluista ja niistä arvoista sekä malleista, joilla tyttöä harjaannutettiin. Poika otti tytön siipiensä alle haluten harjaannuuttaa tämän mielestään oikein matkalla kohti taitojen koettelua.
Poika käytti kaiken osaamisensa laatiakseen suunnitelman, jota yhteistyössä muiden harjaannuttajien kanssa lähdettiin toteuttamaan. Poika uhrasi omaa aikaansa, poika uhrasi työnantajansa ja rakkauteen sidottujen aikaa tytön harjaannuttamiseen. Se ei ollut kuitenkaan pojalle vastenmielistä, päinvastoin. Tytön ohella, myös poika kehittyi. Pojasta tuntui, että heillä oli hyvä ja luotettava suhde.
Tyttö oli pojalle kuin sisko tai oman rakkauden hedelmä. Eräänä päivänä poika tajusi, että tytössä oli jotain enemmän. Pojalla oli tunteita tyttöä kohtaan. Poika ei pystynyt pitämään tunteita sisällään vaan sanoi tytölle välittävänsä tästä. Tyttö säikähti tätä. Poika ei pystynyt itsekään oikein ymmärtämään tapahtunutta, mutta tunteita oli. Poika teki tyhmästi.
Hetkeksi pojalle annettiin rauha ja hän sai jatkaa tytön harjaannuttamista. Poika ei ollut saapastyhmä vaikka oli rehellinen ollutkin. Poika tiesi kokoajan että hän oli suurella todennäköisyydellä tarkkailun alla ja tulevaisuutta varten hänen selkänsä takana tehtäisiin suunnitelma. Sitten rakkauden tuloksena tytön kypsyttäneen tahon ja tytön suulla kerrottiin, ettei tytön enää ollut hyvä olla pojan kanssa. Poika ei saisi enää harjaannuttaa tyttöä.
Poika oli aivan pois tolaltaan. Häntä oli koeteltu aiemminkin ja kokemusta oli myös kovista paikoista. Nyt kohdattu tilanne sattui kuitenkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Poika olisi halunnut edelleen harjaannuttaa tyttöä, jopa pojan rakkauden solmun sitonut taho olisi antanut, kun näki pojan tuskan. Poika tiesi, että hän olisi pystynyt siihen.
Tämä sattui poikaan myös siksi, että hän ei enää voisi toimia yhteisössä volyymillä, jolla haluaisi ja jolla hän kehittyisi myös itse. Poikaan sattui myös, koska hän oli sydämellään tavallaan horjuttanut ehkä jopa menettänyt luottamuksensa raukkautensa solmuun ja yhteisöön, jonka arvot hän oli itse kirjoittanut. Poika oli kuitenkin ollut rehellinen eikä mitään lainvastaista ollut tapahtunut. Poika tiesi, ettei hän voisi ikipäivänä tehdä tytölle mitään pahaa. Jopa tytön kypsyttänyt taho sanoi uskovansa niin.
Poika oli antanut kaikkensa ja tiesi että väärin tulkittuna hän menettäisi myös lähes kaiken. Tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittiin, että asia jää heidän väliseksi. Poika tiesi kuitenkin suunnitelmasta, jota hänen takanaan tehtiin. Pojalle suunnitelma oli aivan toissijainen juttu, pääaisa että tytöllä oli hyvä olla. Poika oli jo uhrannut itsensä, kai rakkaudesta, nyt hän päätti uhrata itsensä uudestaan tytön takia. Hän tekisi niin, että tytöllä olisi hyvä olla. Kun tytöllä olisi hyvä olla, olisi pojallakin hyvä olla.
Myös pojan rakkaudella sitoma taho piti uhrausta hyvänä vaihtoehtona. Vaihtoehtona poika päätti jätti kaiken saavuttamansa ja lähteä uuteen yhteisöön. Oppisihan hän siellä uusia näkökulmia ja harjaantuisi myös itse. Poikaa ei edes harmittanut että tahot hänen takanaan, vaikka näin ei tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittu meneteltävän, olivat tietoisia ja päivittivät salaista suunnitelmaansa. Pojalle oli pääasia, että tytöllä oli hyvä olla.
Poika päätti myös että hänestä tulisi yksi Suomen parhaista taitojen harjoittajista. Poika tiesi, että jos hän jotain päättäisi, niin luovuttaminen ei tulisi kovin helposti kyseeseen. Hän myös ajatteli, että ymmärtäisi, jos joku jonain päivänä tulisi häneltä vastaavassa asiassa tukea pyytämään; kaikki eivät ymmärtäisi.
Pojan rakkauden sidos tuntui lähes katkenneen, mutta nyt punos oli vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Poika tiesi, että hän tulisi kantamaan muistoa tapahtuneesta loppuelämänsä. Poika ei ollut vihainen kenellekkään eikä kostanut mitään. Pääasia, että tyttöllä olisi hyvä olla.
Poika ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, että tytöllä olisi hyvä olla. Eikä hän itsekään kunnossa ollut.
Pojan asemaan ja rooliin kuului tytön harjaannuttaminen, kuten muidenkin tyttöjen ja poikien. Tyttö harjaantuikin. Hän oli lahjakas ja halusi enemmän. Tyttö halusi toden teolla koetella taitojaan. No tyttöähän lähdettiin harjaannuttamaan kohti taitojen koettelua. Ensimmäinen taitojen koettelun harjoite meni kuitenkin pahasti pieleen. Poika ei ollut vastuussa siitä koska hän harjaannutti erästä toista poikaa.
Pieleen menneen harjoitteen tuloksena tyttöön sattui henkisesti ja fyysisesti. Poika tiesi ettei tämä kuulunut ensimmäiseen taitojen koetteluun. Poikaan sattui tytön kipu. Poika oli tavallaan myös vastuussa kaikista taitojen koetteluista ja niistä arvoista sekä malleista, joilla tyttöä harjaannutettiin. Poika otti tytön siipiensä alle haluten harjaannuuttaa tämän mielestään oikein matkalla kohti taitojen koettelua.
Poika käytti kaiken osaamisensa laatiakseen suunnitelman, jota yhteistyössä muiden harjaannuttajien kanssa lähdettiin toteuttamaan. Poika uhrasi omaa aikaansa, poika uhrasi työnantajansa ja rakkauteen sidottujen aikaa tytön harjaannuttamiseen. Se ei ollut kuitenkaan pojalle vastenmielistä, päinvastoin. Tytön ohella, myös poika kehittyi. Pojasta tuntui, että heillä oli hyvä ja luotettava suhde.
Tyttö oli pojalle kuin sisko tai oman rakkauden hedelmä. Eräänä päivänä poika tajusi, että tytössä oli jotain enemmän. Pojalla oli tunteita tyttöä kohtaan. Poika ei pystynyt pitämään tunteita sisällään vaan sanoi tytölle välittävänsä tästä. Tyttö säikähti tätä. Poika ei pystynyt itsekään oikein ymmärtämään tapahtunutta, mutta tunteita oli. Poika teki tyhmästi.
Hetkeksi pojalle annettiin rauha ja hän sai jatkaa tytön harjaannuttamista. Poika ei ollut saapastyhmä vaikka oli rehellinen ollutkin. Poika tiesi kokoajan että hän oli suurella todennäköisyydellä tarkkailun alla ja tulevaisuutta varten hänen selkänsä takana tehtäisiin suunnitelma. Sitten rakkauden tuloksena tytön kypsyttäneen tahon ja tytön suulla kerrottiin, ettei tytön enää ollut hyvä olla pojan kanssa. Poika ei saisi enää harjaannuttaa tyttöä.
Poika oli aivan pois tolaltaan. Häntä oli koeteltu aiemminkin ja kokemusta oli myös kovista paikoista. Nyt kohdattu tilanne sattui kuitenkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Poika olisi halunnut edelleen harjaannuttaa tyttöä, jopa pojan rakkauden solmun sitonut taho olisi antanut, kun näki pojan tuskan. Poika tiesi, että hän olisi pystynyt siihen.
Tämä sattui poikaan myös siksi, että hän ei enää voisi toimia yhteisössä volyymillä, jolla haluaisi ja jolla hän kehittyisi myös itse. Poikaan sattui myös, koska hän oli sydämellään tavallaan horjuttanut ehkä jopa menettänyt luottamuksensa raukkautensa solmuun ja yhteisöön, jonka arvot hän oli itse kirjoittanut. Poika oli kuitenkin ollut rehellinen eikä mitään lainvastaista ollut tapahtunut. Poika tiesi, ettei hän voisi ikipäivänä tehdä tytölle mitään pahaa. Jopa tytön kypsyttänyt taho sanoi uskovansa niin.
Poika oli antanut kaikkensa ja tiesi että väärin tulkittuna hän menettäisi myös lähes kaiken. Tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittiin, että asia jää heidän väliseksi. Poika tiesi kuitenkin suunnitelmasta, jota hänen takanaan tehtiin. Pojalle suunnitelma oli aivan toissijainen juttu, pääaisa että tytöllä oli hyvä olla. Poika oli jo uhrannut itsensä, kai rakkaudesta, nyt hän päätti uhrata itsensä uudestaan tytön takia. Hän tekisi niin, että tytöllä olisi hyvä olla. Kun tytöllä olisi hyvä olla, olisi pojallakin hyvä olla.
Myös pojan rakkaudella sitoma taho piti uhrausta hyvänä vaihtoehtona. Vaihtoehtona poika päätti jätti kaiken saavuttamansa ja lähteä uuteen yhteisöön. Oppisihan hän siellä uusia näkökulmia ja harjaantuisi myös itse. Poikaa ei edes harmittanut että tahot hänen takanaan, vaikka näin ei tytön kypsyttäneen tahon kanssa sovittu meneteltävän, olivat tietoisia ja päivittivät salaista suunnitelmaansa. Pojalle oli pääasia, että tytöllä oli hyvä olla.
Poika päätti myös että hänestä tulisi yksi Suomen parhaista taitojen harjoittajista. Poika tiesi, että jos hän jotain päättäisi, niin luovuttaminen ei tulisi kovin helposti kyseeseen. Hän myös ajatteli, että ymmärtäisi, jos joku jonain päivänä tulisi häneltä vastaavassa asiassa tukea pyytämään; kaikki eivät ymmärtäisi.
Pojan rakkauden sidos tuntui lähes katkenneen, mutta nyt punos oli vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Poika tiesi, että hän tulisi kantamaan muistoa tapahtuneesta loppuelämänsä. Poika ei ollut vihainen kenellekkään eikä kostanut mitään. Pääasia, että tyttöllä olisi hyvä olla.
Poika ei kuitenkaan ollut vakuuttunut, että tytöllä olisi hyvä olla. Eikä hän itsekään kunnossa ollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.