Olen huomannut kaveripiirissäni, että naiset ovat käsittämättömän ahneita. Ekana suhteissa ollaan selvillä miehen varallisuudesta, samoin lahjoja vastaanotetaan silmät kiiluen. (Olen itse nainen.)
Miehet tuntuvat yleensä ottaen olevan tunteettomia, pinnallisia ja kapea-alaisia.
Seksiä miehet pihtaavat, vaikka aina väitetään, että nainen pihtaa.
Tuossa muutama, mitä tuli nyt mieleen. Ottaa vaan just nyt päähän oma mies, kun hän vastaa stereotypiaa "älykkö, joka ei osaa käytännön asioita". Itse joudun tekemään IHAN KAIKEN, kun mies vaan näprää tietokonetta tai soittaa soittimia. Viimeksi eilen keittiön vetolaatikon kahva irtosi, mies ei edes huomannut, minä ruuvasin sen kiinni. Joudun tekemään kaikki pikkurempat sun muut ja roskapussin se vie, jos erikseen käskee. Olen antanut sille vuoron laittaa ruokaa toisinaan, kun en itse IHAN JOKA KERTA haluaisi/jaksaisi, niin keittiössä on kaaos (jonka minä siivoan) sen jälkeen. Monesti mietin, mitä tuollaisella epämiehellä tekee, kun ei osaa muuta kuin jotain shakkia ja kemiaa.
Onneksi emme oikeastaan asu yhdessä. Hän on paljon aikaa luonani, mitä en ihmettele. Oman asuntonsa on laittanut sellaiseen kaaokseen, jota näkee himohamstraajat-ohjelmassa. Ei mikään ihmisasumus siis :-/
Miehet tuntuvat yleensä ottaen olevan tunteettomia, pinnallisia ja kapea-alaisia.
Seksiä miehet pihtaavat, vaikka aina väitetään, että nainen pihtaa.
Tuossa muutama, mitä tuli nyt mieleen. Ottaa vaan just nyt päähän oma mies, kun hän vastaa stereotypiaa "älykkö, joka ei osaa käytännön asioita". Itse joudun tekemään IHAN KAIKEN, kun mies vaan näprää tietokonetta tai soittaa soittimia. Viimeksi eilen keittiön vetolaatikon kahva irtosi, mies ei edes huomannut, minä ruuvasin sen kiinni. Joudun tekemään kaikki pikkurempat sun muut ja roskapussin se vie, jos erikseen käskee. Olen antanut sille vuoron laittaa ruokaa toisinaan, kun en itse IHAN JOKA KERTA haluaisi/jaksaisi, niin keittiössä on kaaos (jonka minä siivoan) sen jälkeen. Monesti mietin, mitä tuollaisella epämiehellä tekee, kun ei osaa muuta kuin jotain shakkia ja kemiaa.
Onneksi emme oikeastaan asu yhdessä. Hän on paljon aikaa luonani, mitä en ihmettele. Oman asuntonsa on laittanut sellaiseen kaaokseen, jota näkee himohamstraajat-ohjelmassa. Ei mikään ihmisasumus siis :-/
Vastaukset 33
Vanhimmat
Eli oletko myös itse tuollainen kuin sanot naisten olevan, ahne ja enimmäkseen rahan perään? Itsellä tulee mieleen että noita ystäväsi kaltaisia pikkuprinsessoja asuu jossain kehäkolmosen sisällä enimmäkseen, rahalla pienestä pitäen paapottuja materialiateja. On niitä toki muuallakin mutta vähemmän. Ne tietynlaiset ihmiset sitten vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä ja yleistämissoppa on fine.
Kun avaa silmänsä ja hakeutuu erilaisiin piireihin ja tutustuu muihinkin kuin niihin kusipäihin, saattaa yllättyä posiviitisesti.
"Miehet tuntuvat yleensä ottaen olevan tunteettomia, pinnallisia ja kapea-alaisia. [...] Monesti mietin, mitä tuollaisella epämiehellä tekee"
Ymmärsinkö oikein, että kaipaat oikeaa tunteetonta, pinnallista, kapea-alaista miestä. Pitääkö myös osata ryypätä, lyödä ja olla uskoton?
No, hanki sitten sellainen -- niitä on maailma täysi.
Minä ainakin ymmärsin, että vaikka hän ei aina pidä näkemästään, hän haluaa nähdä maailman sellaisena kuin se vaikuttaa olevan - ainakin hänen ympärillään.
Juu, saa kai sitä havaintoja tehdä. Näillä mennään ja tässä maailmassa on pärjättävä. Tosin, jos minä saisin päättää, olisin yksin täällä, seurana vain kissoja ja musiikkia :-)
Tässä taas törmätään vanhaan asiaan, että monet naiset ryhtyvät äideiksi miehilleen ja saavat syyttää siitä ainoastaan itseään.
Varmasti pitää paikkaansa, että miehet ovat tunteettomampia kuin naiset. Se on ollut lajin elinehto aikanaan.
Itselläni on ollut ilo tutustua viime aikoina pariin naiseen, jotka eivät mene asioissa varallisuus edellä.
En asu kehäkolmosen sisäpuolella ja olen jo keski-ikäinenkin. Pikkuprinsessoja ei kuulu läheiseen kaveripiiriini. Eilen vaan yksikin ystävätär kävi kylässä ja annoin hänelle pussillisen kosmetiikkaa ja korun, niin eikös hän kysellyt, että oliskos vielä huulipunaa ja kynsilakkaa. Vuosi sitten autoin yhtä kaveria muutossa, tein 8 tuntia yksin pakkaushommia ja hän tarjosi syötäväksi vain pari pientä pasteijaa ja tipan appelsiinimehua (matkoihinkin paikan päälle minulta meni yli tunti suuntaansa). Olen itse tälle kaverille lahjoitellut vaatteita, joista olen lihonut pois, iltapukuja yms. oikein laadukkaita, hän olisi myös itse ollut ottamassa vaatteita, joita minulla ei ollut aikomustakaan antaa. Onko tää vaan tällaista, että kun antaa jollekulle jotain, saisi aina olla antamassa lisää lahjoja, vai olenko joku ihmeen lahja-automaatti? Kolmas (entinen) ystävätär hankkiutui ns. "parempiin" naimisiin vanhanaikaisesti hankkiutumalla raskaaksi... Näitä tarinoita riittää...
Omasta miehestä sen verran, että hän on kyllä harvinaisen empaattinen ihminen. Ja todella älykäs. Kukaan ei ole täydellinen...
Onpa sinulla kummia, ja kiittämättömiä kavereita. En jaksaisi tuollaista, miksi sinä jaksat?
Minä jaan ystävieni kanssa ilot ja surut, ystäviin voi aina luottaa, sekä heidän ystävällisyyteen. En sanoisi ystäväksi ihmistä, joka vinkuu tavaroita, mitä tahansa, ja osoittaa kiittämättömyyttä. Aivan sama pätee miehiin. Onneksi minulla on mies, joka on empaattinen, johon voi luottaa.
Jokainen ihminen on persoona, mitä persoonallisempi sitä parempi.... Ehkä juuri tämän vuoksi olen löytänyt rinnalleni maailman parhaat ihmiset. Stereotypioista tiedän vain yhden: monet naiset tuppaavat ajattelemaan, että miehellä pitää olla rahaa, muuten mies ei ole mikään mies. Nämä naiset ovatkin ikisinkkuja, koska eivät ole koskaan ole kohdanneet rahakasta miestä. Jos ovatkin, saaneet avioon asti, he valittavat, ettei mies ole koskaan kotona, eikä siellä harvoin ollessaan huomioi vaimoaan. Kotona viihtymällä harvoin tienaa sitä pätäkkää. Sen tienaaminen kysyy myös taitoja, mutta vie energiaa, jota ei ole loputtomiin.
Rikkaat miehet pitävät lähes aina vaimoaan itsestäänselvyyteenä, ehkäpä juuri rahan vuoksi. He tietävät, ettei vaimo mistään varakkaampaa miestä saa itselleen iskettyä. Vakka kantensa valitsee.
Lisäisin vielä, että ehkä olen omituisen kasvatuksen saanut aikoinaan, kun meillä kotona on tehty kaikki itse, korjattu itse viimeiseen asti yms. Oma henkinen ja materiaalinen pääoma on omilla kouluilla ja töillä hankittu. Ei tulisi mieleenkään loisia toisten kukkaroilla. Olen saattanut elää jonkinlaisessa kuplassa myös, koska kuvittelin pitkään, että Suomessa olisi tasa-arvoasiat ihan ok. Nyt yli 4-kymppisenä olen huomannut surukseni, että sovinismi on voimissaan :-/ Ei ehkä ole ollut aikaisemmin aikaa pohtia toisten ihmisten asioita, kun omissa asioissa on ollut riittävästi päänvaivaa.
Rubenesque: "Nyt yli 4-kymppisenä olen huomannut surukseni, että sovinismi on voimissaan :-/"
Anteeksi, kun vastaukseni menee ohi tuosta lkuperäisestä tarkoituksestaa, mutta tuo sovinismi ja sen käyttö pisti silmääni. En tiedä mitä kirjoittaja tuolla tarkoitti, mutta seuraavassa eräs määritelmä:
"Sovinismi (myös chauvinismi ja šovinismi) on jonkin ryhmän tai ryhmän jäsenen äärimmäisyyksiin menevää, yksipuolista ja fanaattistakin käyttäytymistä jotakin toista ryhmää tai sen yksityisiä jäseniä kohtaan. Sovinismista käyttäytymistä voi ilmetä niin maan tai kansan kuin muunkin ryhmän puolustamisessa. Yleensä sovinismia ilmenee silloin kun toinen ryhmä koetaan viholliseksi ja uhaksi.
Käsite on nimetty Napoleon Bonaparten armeijassa palvelleen erittäin isänmaallisen sotilaan Nicolas Chauvinin mukaan. Tarinan mukaan tämä sotilas oli fanaattinen ja kiihkoileva Napoleonin ihailija, joka jatkoi taistelua Ranskan puolesta, vaikka oli haavoittunut jo 17 kertaa. Hänen kerrotaan huutaneen ranskalaisten hävitessä Waterloon taistelun: "Vanha kaarti kuolee, mutta ei antaudu!" Chauvinismi käsitteenä tuli yleiseen käyttöön vuonna 1831 ilmestyneen satiirisen näytelmän La Cocarde Tricolore jälkeen. Eräs näytelmän roolihenkilöistä oli juuri Nicolas Chauvin.
Käsitettä tulkitaan eri tavalla eri maissa. Ranskassa 1800-luvun lopulla sovinismilla (ransk. chauvinisme) alettiin tarkoittaa ylikorostunutta kansallismielisyyttä. Chauvinisme-sanan käyttö ei yleistynyt, ja Isossa-Britanniassa alettiin 1870-luvulla käyttää samaa asiaa tarkoittavaa käsitettä jingoismi. Suomen kielessä käsite tuli käyttöön muodossa šovinismi (toisinaan myös shovinismi), mutta myöhemmin sana on vakiintunut muotoon sovinismi.
Koska sanalla "sovinismi" on sekä yleinen merkitys että erityismerkityksensä, joista kansallisuuskiihkoilu on alkuperäinen mutta miesten harjoittama sukupuolisovinismi tänään vallitseva, joskus puhutaan tarkennuksen vuoksi yleisestä sovinismista, mikä kattaa sisäänsä yhtä hyvin kansalliskiihkoilun, sukupuolisovinismin kuin rasisminkin."
Lähde wikipedia: sovinismi
"Oma henkinen ja materiaalinen pääoma on omilla kouluilla ja töillä hankittu. Ei tulisi mieleenkään loisia toisten kukkaroilla"
No mikset sitten elä niin kuin opetat? Jos pidät ystävättäriäsi "toisten kukkaroilla loisijoina" niin mikä estää antamaan heille hatkat?
Eivät he loisi minun kukkarollani ja sille yhdelle annoinkin jo hatkat... Surullista vain tehdä näitä havaintoja vuosien varrella. Ei uusien ystävien saaminen ole maailman helpointa ja minulla on ehkä tapana nähdä kaikki uudet tuttavuudet yltiöpositiivisessa valossa. Sitten, kun huomaa ne negatiiviset puolet, niin pudotus on korkealta ja synkistelen mielessäni. Oma henk.koht. ongelmani on tämä. Ensi viikolla tulee taas kitsas kutsuja, kitsas tarjoilija, vaatteiden kahmija kylään. Mieltin, jos en tarjoaisi mitään syötävää/juotavaa... No, ei siitä mitään tulisi oikeasti. Parempi antaa kuitenkin tavaraa kierrätykseen "ystäville" kuin tuntemattomille jonkin järjestön kautta. Huvittavaa, että näillä nk. ystävillä on kaikilla paremmat tulot kuin minulla. Tämä on vain pohdiskelua, ei tartte hyökätä minua vastaan, olenko minä hyökännyt jotakuta vastaan?
Aika jännää. Minulle ei ole koskaan käynyt noin. Mutta en jaksa tarinoida itsestäni sen enempää, koska en ainakaan ole stereotypia, en lähelläkään tavista :). Ehkä sinun pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen millaisista ihmistä innostut. Miksi ne negatiiviset puolet ovat piilossa aluksi? Milloin ne ilmenevät? Vai onko niin, että olet ystävien suhteen samoin sokea kuin monet rakkaudesta? Mistä ihmeestä löydät tuollaisia "Huvittavaa, että näillä nk. ystävillä on kaikilla paremmat tulot kuin minulla" ihmisiä ystäviksesi? Omien ystävieni tulot vaihtelevat laidasta laitaan (500e-10000e kk?). Ei todellakaan ole tuollaista ongelmaa ollut koskaan. Varakkaammat kuin minä eivät edes huoli lahjoja. Ovat tyytyväisiä kupista kahvia vierailuillaan. Minulla ei ole koskaan mitään herkkuja varalla kaapissa ja usein vieraat tulevat yllättäen.
Se on ehkä harhaa, että sinä tai minä emme olisi taviksia :-)
Noh, ehkä vain kuitenkin pidän ihmisistä, vaikka he olisivatkin paskiaisia. Ei mikään ole yksinkertaisen mustavalkoista. Tykkään antaa lahjoja, jos on merkkipäivä tai muuten vaan, jos keksin jotain kivaa, joka mielestäni osuu kyseiselle ihmiselle.
Rekkasin tän nikin, kun näytti olevan vapaana...
Niin ja siis tuohduin mun mieheen myös, koska täyskäsi on "täys käsi" :-) Ei se mua haittaa tehdä rempat ite, jos toinen ei osaa, niin en voi antaa sen sotkea lisää mun paikkoja! :-)
Tarkoitin ns. miessovinismia "male chauvinism". En vain tajunnut sitä aiemmin, mutta totta on myös se, ettei naisilla ole samoja mahdollisuuksia työelämässä kuin miehillä ja nainen on pelkkä esine, jolla on vain ulkonäöllinen arvo. Jotenkin minun nuoruudessani oli enemmän mahdollisuuksia naisillekin. Ovatko nämä silaribimbot pilanneet muittenkin naisten chanssit? Ei liity välttämättä enää alkuperäiseen aiheeseen tämä tajunnanvirta.
Outoa, että joudun samaan syssyyn selittämään sovinismia ja haukkumaan kaikki sekä miehet että naiset. Siis ovatko ihmiset keskimäärin paskapäitä? Taitavat olla.
Ovatko ihmiset paskapäitä? Ja vastaat että ovat, siis johtopäätös on, että sinä olet paskapää koska olet ihminen. No, se siitä
En tiedä ketä ja mitä tarkoitat yleensäkään muilla ihmisillä; onko heillä ominaisuuksia joita sinulla ei ole ja ovatko he keskimäärin typerämpiä ja muutenkin negatiivisvoittoisampia kuin sinä. Tyypillinen harhaluulo ja -olettamus. Olet itse aivan samanlainen.
Sinulla on turhan fiksu asenne itseäsi kohtaan ja täysin kieroutunut muita ihmisiä kohtaan. Puolustusmekanismisi ja selittelysi ovat aika paksun puppua.
Suosittelen itsetuntemuksen lisäämistä ja asenteen päivitystä
Olen paskapää, toki. Havaintoja vain esitin. Naisena naisista ja miehistä miesten kanssa tekemisissä olleena. En voi mennä miehen pään sisälle, mutta miesten ja naisten välillä on eroavaisuuksia. Kenellä täällä on negatiivinen asenne?
Rubenesque
Ihan toista mieltä. Nykyisin naisille on mitä parhaimmat mahdollisuudet edetä urallaan. Ainakin jos sellaista tahtovat. Hyvin monet eivät tahdokaan, mutta silti jaksavat valittaa epätasa-arvosta. Itse olen ylpeä etenemisestäni sihteeristä asiantuntijaksi, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä ettenkö olisi rakastanut entisiä(kin) töitä. Pomonani on mies, joka keksi vasta "vanhemmalla" iällä, lähes 40-vuotiaana, että haluaa ehdottomasti johtajaksi, koska hänellä on kova hinku parantaa maailmaa, tehdä siitä toimivampi ja parempi elää... Hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa, paljon tietoa, luovuutta, ystävällinen mieli, hän on helposti lähestyttävä jne. Paikkansa ansainnut mies.
Äläkä viitsi paasata tuosta naisen "vain esineellisestä arvosta". Omalla työpaikallani vähintään puolet on naisia, vieläpä korkeasti koulutettuja. Heillä on työpaikalla todellakin paljon muuta annettavaa kuin ulkonäkö. Ei ulkonäöstä makseta palkkaa. Silaribimbot saavat olla sellaisia, mutta aivan toisissa ammateissa heitä arvostetaan. Eikä heitä kukaan sellaiseksi pakota, vaan se on jokaisen oma valinta. Ilman koulutusta, puutteellisilla vuorovaikutustaidoilla silikoneilla cv:ssä ei pitkälle pötki. Oma valinta siis.
No, on minulla pari tutkintoa ja ihan hyvät, mutta miesvaltaisilla aloilla. Olen kyllä törmännyt koviin ennakkoluuloihin. Ja arjessa, kerran tein rempan harrasteautoni rumpujarruihin, niin eräässä liikkeessä kommentoitiin kovasti hiusteni väriä ja sen sellaista. Minä en tiedä millä alalla itse toimit, mutta oma alani romahti Suomessa taannoin ja siitä lähtien on ollut tosi vaikeaa.
Otsikossa ilmoitin kyseessä olevan stereotypiat. Naiset ovat ahneita, totesin, että oman kokemuksen perusteella kyllä ovat. Miehet ovat kapea-alaisia, totesin, että ovat. Bonuksena oma kokemuspohja: ne ovatkin miehet, jotka pihtaavat. :-)
Täähän on täysin tieteellistä. Vastaukseksi saan Wikipediasta (haloo!) copypastettua offtopiccia ja henk.koht. haukut. Mielenkiintoista tässä vaiheessa... Seuraan vastauksia mielenkiinnolla :-)
Stereotypiat ovat siis stereotypioita, joita periaatteessa ei ole olemassakaan, ainoastaan meidän jokaisen mielessä, mikäli yleistämme oman kokemuksen tai näkemyksen asiasta. Minun mieheni ei ole pihtari, päin vastoin, joten siinä kumoutuu heti yksi yleistys, toki varmaan meistä jokainen tietäisi tuon muutoinkin, siis että pihtaaminen on yksilöllistä ja riippuu monesta seikasta.
Jännä, etten ole tavannut ns ahneita naisia vaikka olen täällä elellyt jo yli 50 vuotta ja sosiaalinen verkostoni on erittäin laaja, niin yksityiselämässä kuin työelämässäkin; ja alakin vielä hyvin tulosorientoitunut. Ehkä en vain huomaa tai sitten en tulkitse, kuka tietää.
Olen samaa mieltä siinä, että keskimääräisesti miehet ovat kapea-alaisempia tai yksioikoisempia kuin naiset mutta onko se hyvä vain huono asia, sitä en osaa sanoa.
Samanlainen kokemus. En ole kohdannut 50 elämäni aikana yhtäkään ahnetta naista, vaikka minunkin sosiaalinen verkosto on erittäin laaja. Sisältäen ihmisiä laidasta laitaan.
Lähipiiriini kuuluu myös verraten paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia. En ole huomannut heidän parissaan tällaista stereotypia ajattelua. Vaan nimenomaan he pyrkivät karsimaan kaikkia mahdollisia stereotypioita. Ihmistä ei voi määrittää heidän sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautuneisuutensa perusteella. Tämän allekirjoitan täysin.
Pihtaamisesta olen samaa mieltä. Miehet pihtaa!!! Mitä muuhun tulee niin kyllä ne kodin remontit itse on joutunut tekemään, elättämään kotona päivät viettävän miehensä. Työpäivän jälkeen normi kotitöitä nukkumaanmenoon asti. Meilläkin kun useampi lapsi oli aikoinaan. Sitten lähdin lätkimään. Mies joutui opettelemaan kaiken veden keitosta verkkopankin käyttöön ja ne lapset ne oli sitten siinä. On tänäkin päivänä ja ex valittaa väsyneenä. Se pyörittää nyt sitä rumbaa mitä minä 10 vuotta. Että kun minä aamulla venyttelen makoisasti sohvalla ja uusi puolisoni kaataa mukiini kahvia meidän siistissä lapsivapaassa kodissamme niin ex etsii lapsien tavaroita ja laittaa aamiaista. Illalla ex juoksee läpi lasten harrastuksia ja pesee pyykkiä ja siivoaa niin lasten kuin lemmikeittenkin jälkiä ja valmistaa ruokaa. Minun koti on samassa kuosissa kuin aamullakin. Mieheni laittaa hyvää ruokaa ja saatamme avata vaikka pullon viiniä ja katsoa ihan rauhassa televisiota ja rakastella pitkään. Viikonloppuna tapaamme ystäviämme. Laitamme hyvää ruokaa ja seurustelemme. Ex saa vihdoin lapset tungettua mummolaan ja juo itsensä tajuttomaksi. Näin meillä. Kannattaa miettiä miten käy kun äiti lähtee.
Oikein teit! Itse en ole tähän päivään mennessä löytänyt miestä (eipä ole ollut varaa kait valkatakaan), jonka kanssa olisi voinut edes harkita lapsia. a) ne eivät joko pidä lapsista b) ei ole vastuuntuntoa, kiinnostus kohdistuu vain omaan työhön/harrastuksiin. No, enpä ole paljon menettänyt ja ympäristötekokin tuli samalla tehtyä.
Kyllä. Jompikumpi tuntuu aina puuttuvan. Nykyinen puolisoni jätti myös perheensä ensiksi revittyään itsensä burnouttiin. Ollaan nyt itsekkäitä paskoja kun halutaan nauttia elämästä. Katsellaan kauppareissulla lapsiperheitä ja kummallakin kiertää mahassa, että hyi...muistatko? Kyllä me lapsiamme rakastamme mutta kumpikin myöntää että hankkimatta olisi saanut jäädä. Ei olla lapsi-ihmisiä. Sitä vaan ei voi tietää ennen kuin sen yhden on hankkinut. Minulla oli vielä seuraava vahinkoraskaus ja sitten seuraava olikin jotain opitun käytösmallin toistamista. Kun ei osannut enää kuvitella muuta. Väsymyksestä johtuvia virheitä. Kannattaa miehet miettiä sitä vaimon työtaakkaa. Jos puoliso lohduttaa itseään ruualla, ei osaa muuta puhua kuin pottatreeneistä ja huomaatte että nainen johon rakastuitte on muuttunut möykkymäiseksi pirttihirmuksi joka laiminlyö ulkonäkönsä ja kaiken itsessään. Se vika on miehen osallistumattomuus ja saamattomuus. Kun nainen on selviämismodella se elää jälkeläisilleen pelastaakseen ne ja jättää kaiken muun ympäriltään huomioimatta. Minäkin olen ollut tajuttoman väsynyt piikkitukkainen pihtari sotanorsu. Nykyinen mieheni tuntee minut suorastaan nymfona. Laitan itseni nätiksi joka päivä ja olen laihduttanut kärsimyskiloni. En ole enää yksinäinen kotiin homehtunut ihmisen tapainen jonka ainoat " kaverit" on ihmiskontaktit työssä. Voi luoja mitä paskaa elämä oli ennen! Tiedän, että kun tämä pää saadaan kunnolla auki, että äidit sanoo nyt riitti ja marssii ulos ovesta niin sitten vasta oikeasti perhe-elämä muuttuu. Että kengät jalkaan ja seinässä on reikä mistä mennä. Katsokaa mitä tapahtuu. Mun ex pyytää vuosien jälkeenkin vielä anteeksi omaa laiskuuttaan ja sitä kun ei arvostanut. Se oppi. Kovemman kautta, mutta oppi.
Hylkäsit omat lapsesi ex-miehesi hoitoon joka on avuton monessa asiassa.
Itse ryystät uuden miehesi keittämää kahvia ja katselet kun kotisi ei likaannu enää.
Hässitte pitkin päivää ja loppuajalla tapaatte ystäviä..
Sinähän melkoinen äiti olet... :)
Miehet pihtaa... No voihan sen niinkin nähdä. Monet miehet ovat stressaantuneita, arkoja, epävarmoja, seksuaalisesti hauraita/haluttomia, heillä on itsetunto-ongelmia yms. (kuten naisillakin), siksi he eivät uskalla innostua sekstailemaan naisen kanssa. Jos nyt sellaisen jostain saavat. Lisäksi on hyvin monia, raitistuneita alkoholisteja (päihdeongelmaisia), jotka ovat nuorena viettäneet erittäin "railakasta" elämää, joka on jättänyt moninaiset jälkensä. Jos on "bilettänyt" alle kaksikymppisestä, nauttinut kaksin käsin alkoholia, sekstaillut ehkä satojen naisten kanssa, niin jokainen ymmärtää, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Yleensä siinä 30 iässä jo. Ensin törmää potenssiongelmiin. Sitten omaan pääkoppaansa. Ainakin itsellä on tiedossa, että monet tuon kaltaiset miehet eivät ole koskaan oikeasti kohdanneet naista muuta kuin seksiobjektina. Heillä saattaa olla hyvin vaikeita tunne-elämän ongelmia, joka estää kohtaamisen. Yms. yms. yms. Siksi en sanoisi miesten erinäisistä ongelmista kumpuavaa haluttomuutta pihtaamiseksi.
Se tosiaan ei ole useinkaan pihtaamista.
Itseä seksi ei kiinnosta, syytä en tiedä.
Ehkäpä jonkinlainen masennus/ahdistus/pelot/tressi,,, kuka tietää.
Mun äiti oli juuri tuollainen itsekäs ihminen joka jätti lapsensa. Sain siitä elinikäisen trauman jota olen terapiassa käynyt hoitamassa hyvin tuloksin. Ettei siis ollut minussa vika kun emme äidille kelvannneet. Nykyään kun on jo vanha on turha tulla minulta apua ja armoa kitisemään. Laitokseen vaan ja ovi kiinni perässä. Voi kun olis äiti jättänyt lapset tekemättä kun ei pystynyt sitten vastuutaan (lortto) kantamaan. Itse en mistään hinnasta jättäisi omia lapsiani vaikken sattuneesta syystä mikään neitsyt Maria tyyppinen äiti olekaan.
"Kyllä me lapsiamme rakastamme mutta kumpikin myöntää että hankkimatta olisi saanut jäädä. Ei olla lapsi-ihmisiä. Sitä vaan ei voi tietää ennen kuin sen yhden on hankkinut"
Höpönlöpön. Lapsia SAADAAN, ne lahja, ei niitä hankita. Ihminen tietää haluaako lapsia, mikäli yhtään ajattelee aivoillaan. Ja vahinkolastakin voi rakastaa koko sydämestä. Riippuu tietysti kenen sydän.
Sanot rakastavasi lapsiasi, mutta kumoat kyllä sanomasi tällä "hankkimatta olisi saanut jäädä. Ei olla lapsi-ihmisiä" Säälin lapsiasi. Samoin niitä, jotka niin kovin pitkään yrittävät, mutta lapsia ei suoda. Sitten niitä saa kaikki tuollaiset "ei olla lapsi ihmisiä". Voi räkä!
Kyse ei välttämättä ole ollenkaan siitä, ettette "kelvanneet" äidillenne, vaan monet muut, todella monimuotoiset seikat.
"Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus". Toki sen saaminen edellyttää anteeksiantoa, armoa ja nöyryyttä. Ne ovat laji, jotka eivät onnistu yhtä luontevasti kuin trauma, josta ei haluakaan päästä yli.
Sama juttu täällä.
Nyt se synnyttäjä itkee kun ei lapset auta ja palvotaan vaan isää. ;)
Isän otan meille sivurakennukseen asumaan (saa käyttää eläkkeensä matkusteluun ym virkistykseen, kulut hoidetaan kyllä) kun sen aika tulee mutta tää "lortto" saa mennä kunnalliseen vanhainkotiin. Sitähän se nyyhkii jo nyt. Mutta eläkööt vapaana vaan. Ketään ei pakoteta lasta hankkimaan mutta silti niitä saa ihmiset, jotka eivät sovellu vanhemmiksi!
Kannattaa säästää kovasti vanhuutta varten mikäli jättää lapsensa. :) Jos tämä maailma vielä hiukian kovenisi niin saattaisimpa palkata oikein vittumaisen hoitajan toki tuolle synnyttäjälleni jos elää niin pitkään.. heh. Mutta nekin rahat kyllä mielelläni pistän isälleni hyvään vanhuuteen.
Joo, olen katkera. Mutta onneksi oli edes yksi hyvä vanhempi.
Kokeilepa, valittaja, elää muutama vuosi narisitin kanssa joka pettää, valehtelee, varastaa, aliarvio, alistaa, manipuloi, haukkuu ja vetää turpaan. Ehkä sen jälkeen sun ei tee mieli valittaa turhista. Mulle kelpaa normimies, vaikkei sitä kahvaa osaakaan laittaa, tuon kyseisen luonnevikaisen jälkeen vallan mainiosti.
Jokaisen ihmisen stereotypioista näkee sen, millaisissa piireissä hän elää ja liikkuu, ei sitä millainen on todellisuus. Minun elämässäni ei ahneita naisia ole näkynyt, kuten ei myöskään kauhean kapea-alaisia ja tunteettomia miehiä tai pihtaavia miehiä. Mutta tämä ei tarkoita etteikö sellasia ihmisiä jossain olisi ihan paljonkin.
Katso siis omat stereotyypiset ajatuksesi ja näet millaisessa maailmassa elät. Jos haluat muuta, älä väitä ettei sellaisi ihmisiä ole lainkaan, etsi vain muualta kuin missä nyt elät.