Jatkuva riitely ja ristiriidat parisuhteessa

Riitaväsy

Pahoittelen jo etukäteen pitkää tekstiä, sillä paljon asioita on vajaan vuoden kestäneen parisuhteen aikana ehtinyt mielen päälle kertyä joihin kaipaisin mielipiteitä ja asiallisia neuvoja. :)

Takanani on lukuisia suhteita, ja olen aina viihtynyt pitkissä suhteissa, sillä arvostan perhekeskeisyyttä ja toivoisin voivani perustaa perheen. Jotain on kuitenkin mennyt vikaan, mies ei ole ollut sopiva tai suhde on muuten ajautunut kriisiin. Minulle selvisi edellisen suhteen päättymisen aikoihin, että en mahdollisesti voi saada helposti lapsia, ja niitä täytyy todella suunnitella (neuvottiin jopa tekemään mahdollisimman pian). Se tietenkin asetti minulle entistä suuremmat paineet parisuhteen etsintään, sillä toive omasta lapsesta on suuri.

Tavattuani nykyisen avopuolisoni ajattelin, että olen vihdoin löytänyt tasapainoisen ja vastuuntuntoisen kumppanin. Suhteemme alussa olin edelleen toipumassa erosta, ja olinkin asiasta rehellinen, niin kuin kaikista muistakin asioista koko suhteemme ajan - eli tarvitsin aikaa myös opetellakseni uudestaan tuntemaan itseni. Siksi selitin suhteemme ristiriidat usein sillä, että "johtuu varmasti siitä että minulla on omia asioita selvitettäväni", ja syytin itseäni monista riidoista (varmasti aiheellisestikin). Kuitenkin, ajan kuluessa huomasin, että riitelymme jatkuvat ja jatkuvat ja pahenevat edetessään.

Muutin kuitenkin yhteen miehen kanssa, sillä olin jo edennyt suhteessa siihen pisteeseen että se tuntui ainoalta sopivalta vaihtoehdolta. Jälkikäteen ajateltuna minun olisi pitänyt odottaa ennen niin suuren ratkaisun tekemistä. Yhteenmuuton jälkeen nimittäin huomasin arvomaailmoidemme olevan todella erilaiset. Minä olen suhteemme puhuva osapuoli, ja keskustelen mielelläni asioista ja haluan selvittää asiat ns. "tuoreeltaan". Olen myös yrittänyt parhaani mukaan keskustella toiveistani ja antaa neuvoja siihen, miten minua kannattaa lähestyä esimerkiksi kun olen tuohtunut. Huomaan provosoituvani siitä, kun haluan keskustella ja mies vastaa hymähdyksillä tai ei muuten ole läsnä tilanteessa - silloin alkaa syyttely, mitä piirrettä vihaan itsessäni ja ylipäätään riidoissa. Silloin mies vetäytyy entisestään, pakenee tilanteesta tai jopa uhkaa erolla kun tilanne tarpeeksi kärjistyy.

Pääsyy riitoihimme on todella arvomaailman erilaisuus, mistä esimerkkinä ajankäyttö. Kun minä haluaisin että viettäisimme viikossa edes yhden kokonaisen päivän(/illan) yhdessä, mies on samaa mieltä mutta samaan aikaan toteaa ettei halua aikatauluttaa elämäänsä tai suunnitella liikaa. Niinpä yhä useammin viikot menee siihen, että olen paljon yksin kun mies on omien harrastuksiensa parissa yöhön saakka. Toki itselläni on myös harrastuksia, kaipaisin vain läsnäoloa. Toinen asia on suvaitsevaisuus, itse haluaisin suhtautua avoimesti uusiin ihmisiin enkä tuomita suoralta kädeltä tiettyä ihmisryhmää, mutta jälleen provosoidun toisen usein rasistisistakin kommenteista. Raha on myös avopuolisolleni oleellinen asia, ja tekee kovasti töitä sen eteen että saa sitä lisää vaikka nykyiselläänkin pärjäisi. Minulle taas olisi tärkeämpää että parisuhteessa ja kotona on asiat hyvin, ja olen sen asian eteen valmis tinkimään tarpeettomista mielihyvää tuottavista ostoksista ja elämään tiukemmalla.

Silloin kun asiamme ovat hyvin, silloin ajattelen että suhteemme on ihan hyvä, ja teemme yhdessä asioita ja lapsihaaveet jälleen nostavat päätään. Varautunut olo kuitenkin säilyy, sillä pelkään aina seuraavaa riitaa. Mietinkin nyt, että olisiko JÄLLEEN aika erota ja etsiä arvomaailmaltaan sopivampi kumppani, silläkin riskillä että aikaa etsimiseen kuluu niin kauan että lapsen saanti on osaltani myöhäistä? Vai edelleen yrittää korjata asiat nykyisen kumppanini kanssa, ja toivoa että jossain kohdassa asiat olisivat paremmin ja mieskin haluaisi tulla enemmän vastaan ja olla enemmän perhe-elämässä läsnä?

8

2644

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei.

      Puit elämääsi monelta kantilta älykkäästi ja tarkkanäköisesti. Näet aidosti sekä vahvuudet että sudenkuopat. Mietit myös omaa käyttäytymistäsi etkä ole tyytyväinen siihen, että riidat provosoivat sinua käyttäytymään syyttelevästi.

      Kirjoituksesi lopussa kysyt, ovatko suhteenne pulmat merkki siitä, että pitää erota, vai korjata asiat. Pelkäät myös lapsen saamisen viivästymistä.

      Minulle tulee mieleen kaksi asiaa.

      1) On tehtävä ero sen välillä, mihin voit vaikuttaa ja mihin et. Vaikka eroaisit tästä miehestä, et voi mistään tietää, että seuraava kumppani löytyy sopivalla ajalla, on parempi kuin edelliset ja saat hänen kanssaan lapsen. Lapsen saaminen on tietenkin todella suuri asia, mutta itse ajattelen, ettei se vaan voi toimia niin, että etsimällä etsii sopivan isäehdokkaan biologisen kellon kilistessä. Ihminen ei ole tuote eikä kenenkään toisen projekti. Lapsen hankkimisen kuuluu olla molempien tavoite siinä vaiheessa kun parisuhde on edennyt riittävän turvalliselle tasolle. Et voi tietää etukäteen treffailemistasi miehistä, miten suhde tulee kehittymään. Ihmistä ei voi laittaa vertailuautomaattiin ja sitten valita parasta. Parisuhde on suhde, joka syntyy kommunikaation ja elämän kautta, sellaiseksi että mahdollisen lapsen voi siihen olla hyvä syntyä.

      2)Mielestäni kuvailemasilaiset kommunikaatio-ongelmat ovat parisuhteissa tavallisi, ja kerrot niitä olleen suhteissasi ennenkin. Usein parit ajautuvat 'takaa-ajoralliin' jossa toinen osapuoli yrittää painostaa toista lähemmäs ja samalla tämä vain ajautuukin entistä etäämmälle. Todellinen dialogi vaatii turvallista ilmapiiriä, jossa kumpikin voi säädellä läheisyyden ja erillisyyden tarvettaan. Mitä enemmän toinen vaatii, sitä enemmän toinen usein välttelee. Nämä asiat ovat kuitenkin hyvällä tahdolla opittavissa rakentavimmiksi. Erilaisilla pariviestinnän kursseilla opetellaan kuuntelemaan toista, olemaan hyväksyvämpi, ymmärtämään, että toista ei voi pyrkiä muuttamaan yms.
      Jokin kirjoituksessasi herätti minussa sanan kontrollointi. Tuli olo, että haluat varmistaa kaiken menevän oikein ja miehesikin olevan arvomaailmaltaan tietynlainen. Tällainen kontrollitarve voi estää sinua olemasta vapaa ja avoin. Se myös voi kertoa torjutuista peloista. Näitä asioita voi tutkistella itsessään terapiassa tai muuten ja opetella hellittämään. On myös tärkeä oppia ero toisen ja itsen välillä; toinen ihminen kuten kumppani ei ole minun projektini, vaan ainutlaatuinen oma persoonansa.

      Näin ollen kannustan ehdottomasti yrittämään korjata tätä suhdetta, ja erityisesti paino siinä, miten itse voi muuttaa omaa olemistaan ja viestimistään parempaan suuntaan, ei niinkään siinä, että miten toisen pitää muuttaa käytöstään. Usein jos lakkaa jollain tavalla painostamasta, ja antaa ikään kuin 'ilmaa', parisuhteeseen tuleekin itsestään uutta läheisyyttä. Se syntyy vain vapaudesta.

      Mitä näistä kommentoinneistani sinulle tuli mieleen?

      Diakoni Meiju

      • Riitaväsy

        Kiitos viisaista kommenteistasi, olen monesti miettinyt sitä että teenkö väärin siinä että yritän löytää kliseisesti sen "täydellisen kumppanin" (kun tuntuu että on jo yrittänyt kaikkensa suhteen eteen) tai olen tyytymätön/salaa katkera ettei toinen mene haluamaani muottiin ja pettymykseni heijastaa käyttäytymiseeni. Olen huomannut, että mitä useamman suhteen kanssa olen taistellut ja se on päättynyt kuitenkin huonosti, niin sitä enemmän pyrin tuohon mainitsemaasi kontrolliin. Ehkä juuri se kontrollointi jolla kuvittelen suojelevani ettei toinen pääse minua ns. "alistamaan tahtoonsa" tai satuttamaan onkin se joka estää suhteen etenemisen...Ja onkin. Vaikka onkin pelottavaa luopua kontrollista niin minun on kaiketi vain antauduttava sille asialle, että asiat menee niin kuin on tarkoitettu ja olemalla itse rento niin asiat voi vielä mennä parempaan suuntaan.

        Kiitos kannustuksestasi, pyrin tästä eteenpäin kiinnittämään enemmän huomiota omaan käyttäytymiseeni ja ottamaan rauhallisemmin asiat vastaan sellaisina kuin ne tulee. Ehkä luottamukseni kumppaniini paranisi kun huomaisin että vaikken olekaan aina ohjailemassa toisen käytöstä niin menee ihan mukavasti, ellei paremminkin :)

        -ap


      • sdjkflsd

        Moikka!
        Pakko kommentoida. Itsekin olen etsinyt elämässäni "sitä oikeaa" ja ehtinyt seurustellakin jo monta monta kertaa. Mutta. Voin todeta että aiemmin en ollut häntä löytänyt. Nyt olen. Miten hän eroaa muista joiden kanssa olen ollut? Meillä on luottamus, rehellisyys, ilo, huumori ja himo. Tärkeintä kuitenkin se että viihdymme aidosti toistemme kanssa. Se on tärkeintä.

        Jossain vaiheessa tajusin etten edes koita muuttaa itseäni vaan kun oikea kemia löytyy, niin se on siinä.

        Ja nyt se on löytynyt.

        Itse suosittelen tekemään plussat ja miinukset ja jos jää pakkasen puolelle, niin eteenpäin vaan. Kyllä se jokin päivä löytyy se oikea.

        Jos pitää kovasti muuttaa itseä tai toivoo että toinen muuttuisi, eikä viihdy aidosti toisen kanssa niin sitten siinä ollaan ikään kuin jatkuvassa pingotuksessa eikä rennossa olotilassa toisen kanssa. Minusta parisuhteen pitäisi olla lepopaikka ja turvasatama tässä kovassa maailmassa. Eikä niin että kotona joutuu pingottamaan.


    • ainaeihelppoa

      Rakastatko tätä miestä? Tuntuuko että hänen kanssaan halusiait elää loppuelämäsi? Tunnetko että hän rakastaa sinua? Oletko onnellinen tässä suhteessa? kun itse on suhteessa onnellinen, ja kokee että toinenkin on, ja kun tuntee tavallaan " rauhan" sisällään, silloin on valmis sitoutumaan toiseen, on valmis perustamaan perheen. Jos suhteessa on asioita jotka vaivaa, kannattaa vain keskustella. Kauanko olette olleet yhdessä? Suhteen alussa voi tulla paljon ihmetyksen aiheita; " jaa, tuo onkin tuommonen, jaa, tuo ajatteleekin noin tästä asiasta.." Jotkut asiat oppii hyväksymään, jos ne nyt ei ole hirveän suuria asioita joita itse ei pystyisi hyväksymään..
      Tunnetteko vielä kovin hyvin? Itse olen ollut 3v. yhdssä mieheni kanssa ja alkuun ihmettelin, kun huomasin miten " erilaisia" olemme. mutta en tunne niin enää. Ts. emme ole häiritsevän erilaisia..
      Koetko, että miehesi arvostaa sinua, haluaa viettää aikaansa sinun kanssasi? Itse olen sellainen, että en tykkäisi jos mies olisi paljon poissa, esim.kavereiden kanssa harrastuksissa ja reissuissa. Arvostan miehessäni sitä, että hän on koti-ihminen ja pyytäää minut usein menoihinsa mukaan. Mutta tietenkin on poikien sauna-iltoja sun muita , mihin ei tietenkään pyydä mukaan. Ilmoittaa kuitenkin hyvissä ajoin että " olisi ensi viikonloppuna sellainen ilta tulossa..".
      Tykkään siitä että yhdessä suunnitellaan, otetaan toinen huomioon. Minusta tuo on ikävää että miehesi on paljon poissa. Jos ollaan yhdessä, siihen kuuluu ihanat, mukavat yhteiset koti-illat.
      Minun mieheni myös menee hiljaiseksi ja vetäytyy, kun haluan keskustella. Tämä johtuu siitä, että keskustelun aihe on sillä hetkellä asia, joka vaivaa minua. Asia, jonka avaaminen hermostuttaa minua. Ja tämän mieheni kuulee äänen sävystäni. Hän sitten ottaa sen " jäkättämisenä". Hän ajattelee, että alan jäkätämään. Sitten hän vetäytyy tai hymähtää.. ja sitten minä hermostun..lisää ja lisää.
      Sinuna miettisin, onko mieltäsi painavat asiat sellaisia, joiden kanssa voi elää. Älä asetu liikaa " tutkijan" rooliin ja etsi miehestäsi plussia ja miinuksia. Kysy itseltäsi, oletko onnellinen hänen kanssaan.

    • hulluudenpartaalla

      Meillä vaimoni yrittää edelleen 10 vuoden yhdessäolon jälkeen muuttaa minua muuksi ihmiseksi. Hänelle ei riitä, että rakastan ja haluan elää hänen kanssaan loppuelämäni. Olin myös ennen rehellinen ja suorapuheinen, mutta nykyisin jos sanon jotain rehellusesti mm. Miten jotain kodinkonetta pitää pestä (eli mitä osaa ei saa laittaa pesukoneeseen) tulee siitä kauhea riita ja en kuulemma rakasta häntä ja hän lähtee ja ajaa rekkaa päin. Mua jatkuvasti uhkaillaan naurettavan pienien asioiden takia erolla. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että kaiken on mentävä hänen halunsa mukaan tai saan kärsiä. Seksiä käytetään meillä kaupankäyntiin, jotta asiat menevät hänen haluamallaan tavalla. Vaimoni toimii alalla, jossa tarvitaan hyvää puhetaitoa ja ihmistenlukutaitoa, silti tuntuu että kotona ollessaan haukkuu minua alatyylisesti ja suusta tulee ihan mitä tahansa milloin tahansa. Loukkaannuin verisesti, kun olin syöpäsairaana ja vaimollani nousi valta päähän, kun joutui hoitamaan enemmän asioita. Kerran jopa tunnusti olevansa kateellinen siitä, että minulla on syöpä ja ollessani sairauden takia välillä toistaitoinen haukkui idiootiksi joka päivä. Kerran puolustaessa itseäni sanoi, että jos jatkan sillä linjalla niin emme ole samassa veneessä. Vaimoni hyvin tavanomaisista flunssista ym. täytyy pitää ääntä viikkoja sairauden parantumisen jälkeen, sillä vain vaimoni sairaudet ovat oikeita sairauksia ja minun krooniset kivut ovat keksittyjä.

      Joka aamuisen kiukuttelun jälkeen vaimoni lähtee energisenä töihin ja minulla on tunne, etten jaksa mitään. Illalla jatkaa käytännössä haukkumista. Vaimoni on myös mustamaalannut kaikki kaverini ja sukulaiseni, joten saan aina kärsiä jos olen heidän kanssaan tekemisissä.

      Kaikesta tästä olen nytmasentunut ja sairaslomalla. Vaimoni tosin tokaisee päivittäin, että en voi olla oikeasti sairas. Viiden minuutin päästä em. hän voi valittaa tunnin omaa päänsärkyä tai niskasärkyä, kuitenkaan tekemättä mitään näiden särkyjen syiden selvittämiseksi. Usein näistäkin syyttää minua. Sen jälkeen vielä hänellä on niin raskasta kun minä sairastan (sairautta jota siis hänen mielestään ei edes minulla ole). Minua myös syytetään negatiivisuudesta, vaikka mielestäni olen sairaudestani ja vaimostani huolimatta positiivisempi meistä. Minulla ei meillä ole mahdollisuutta pahottaa mieltänsä ja laiminlyödä kotityöt, mutta vaimoni voi tehdä niin.

      Kaiken kaikkiaan tuntuu nyt siltä, että vaimoni kieltää minulta kaiken mikä on minulle tärkeää. Samalla hän itse kyllä tekee kaikkea mitä haluaa. En siis saa olla enää oma itseni asuakseni saman katon alla.

      Olen käynyt psykoterapiassa ja olenkin oppinut pitämään paremmin omaa puoltani kuin ennen ja nyt vaimoni uhkaa erolla jos jatkan käyntejä psykoterapeutilla, koska ilmeisesti tietää elämäni suistuneen hänen oman narsistisen käytöksen johdosta. Omasta mielestäni on väärin, että minua rehellistä, omillaan toimeentulevaa kilttiä miestä kohdellaan näin, mutta silti rakastan vaimoani. Toisaalta välillä pelkään vaimoani, koska oikeasti pystyisi tekemään minulle tai itselleen pahoja asioita, vaikka onkin korkeasti koulutettu ja arvostetussa ammatissa, jossa psykologiaa käytetään paljon.Psykoterapiaan ehdotettiin, että vaimo tulisi mukaan, mutta hän kieltäytyi heti. Vaimoni on myös uhannut erolla, jos kerron jotain hänen käyttäytymisestään ystävilleni, sukulaisilleni tai muille. Terapeutille ei ole erikseen kieltänyt kertomasta ja sillä tuskin olisikaan vaikutusta.

      Jollakin tavalla luulen, että vaimoni tietää olevansa psykologisen tai psykiatrisen avun tarpeessa, mutta ei tunnusta sitä itselleen ja siten ei ole mahdollista ja samoin haluaa pitää kulissit pystyssä naapureiden ja omien sukulaisten suuntaan, joiden kanssa olemme tekemisissä.

      • Anonyymi

        Tästä on jo monta vuotta, mutta toivottavasti olet päässyt irti narsisti-vaimostasi, ei kannata jäädä tuollaiseen suhteeseen jossa sinua pidetään kynnysmattona!


    • väsynysuhteisiin

      Eipä sen lapsen hankkimiseen tarvitse parisuhdetta väkusin vääntää..tuhlaat aikaasi. Hanki lapsi. Elä sinkkuna. Mistä siittäjä? Kyllä niitä löytyy. Itse olen tuohon ratkaisuun päätyneitä auttanut..

    • Anonyymi

      Heitä kolikkoa aina kun tulee mieleen toi "olisiko aika erota". Jos tulee klaava niin eroat jos tulee kruuna niin odotat kunnes tulee seuraava kolikonheitto hetki. Kuulostaa kyllä täysin kestämättömältä suhteelta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      35
      4592
    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      20
      3185
    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      269
      2331
    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      53
      2197
    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      164
      2056
    6. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      89
      1670
    7. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      17
      1653
    8. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      360
      1651
    9. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1622
    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      15
      1279
    Aihe