Palstan otsikoita lukiessa usein arvailee etukäteen, millaisesta jutusta on kysymys. Tässä erään otsikon pohjalta kerrottu tarina. Jokainen varmasti tuntee jonkun tosielämästä, jolle on käynyt näin.
---
Oli aurinkoinen kesäpäivä. Niina lähti puistoon lukemaan kirjaa. Dekkaria, kuten aina. Hän etsi puolivarjoisen paikan, asetti viltin paikoilleen nurmikolle ja avasi kirjan siitä, mihin oli viimeksi jäänyt.
Pian varjosta huolimatta Niinan tuli jo jano. Hän kaivoi laukusta vesipullon. Juomatauolla oli hyvä vakoilla aurinkolasian suojista, keitä muita puistossa oli. Auringonottajia bikineissä. Kaverukset piknikillä koiran kanssa. Kauempana kalliolla teiniporukka radioineen ja pussikaljoineen. Pari muuta ihmistä oli myös tullut kirjan kanssa: nelikymppinen nainen hippivaatteissa ja nuorehko älykön näköinen mies. Mitähän he mahtoivat lukea? Hippinainen varmaankin jotain hörhökirjaa ja mies tuhannen sivun venäläisklassikkoa? Hassun näköistä porukkaa. Toivottavasti minua ei yhdistetä noihin kun minullakin on tämä kirja tässä.
Hän syventyi taas kirjan maailmaan. Siinä tutkittiin moottoripyöräjengiläisen murhaa.
"Hyvät lukukelit eikö?" Ääni keskeytti. Keskeyttäjä oli se nörtin näköinen mies.
"Juu, onhan nämä." Niina vastasi viileän tekopirteästi.
Pakosta Niinan piti katsoa, mikä kirja miehellä oli kädessä. Karamazovin veljekset. Mies rekisteröi välittömästi Niinan katseen suunnan, ja tekohymystä rohkaistuneena jatkoi juttua.
"Tämä on jo neljäs kirja jonka luen Dostojevskilta."
"Ai."
"Oletko itse lukenut?"
"En oo ehtinyt."
"Kannattaa lukea ensin Rikos ja rangaistus. Se kertoo miehestä, joka..."
Pahempaa kuin olisi arvannut. Niina oli törmännyt selvään asperger-tapaukseen, joka ehtisi puolessa tunnissa spoilata koko kirjan juonen, jos ei häntä keskeyttäisi. Ei sillä, että Niina aikoisi lukea kirjaa. Kuulosti tylsältä. Hänen dekkareidensa henkilöille murhaaminen ei ollut niin hirveän monimutkaista. Väärin tietysti, mutta ainakaan eivät olleet tuollaisia asioita vatvovia vässyköitä.
jatkuu...
---
Oli aurinkoinen kesäpäivä. Niina lähti puistoon lukemaan kirjaa. Dekkaria, kuten aina. Hän etsi puolivarjoisen paikan, asetti viltin paikoilleen nurmikolle ja avasi kirjan siitä, mihin oli viimeksi jäänyt.
Pian varjosta huolimatta Niinan tuli jo jano. Hän kaivoi laukusta vesipullon. Juomatauolla oli hyvä vakoilla aurinkolasian suojista, keitä muita puistossa oli. Auringonottajia bikineissä. Kaverukset piknikillä koiran kanssa. Kauempana kalliolla teiniporukka radioineen ja pussikaljoineen. Pari muuta ihmistä oli myös tullut kirjan kanssa: nelikymppinen nainen hippivaatteissa ja nuorehko älykön näköinen mies. Mitähän he mahtoivat lukea? Hippinainen varmaankin jotain hörhökirjaa ja mies tuhannen sivun venäläisklassikkoa? Hassun näköistä porukkaa. Toivottavasti minua ei yhdistetä noihin kun minullakin on tämä kirja tässä.
Hän syventyi taas kirjan maailmaan. Siinä tutkittiin moottoripyöräjengiläisen murhaa.
"Hyvät lukukelit eikö?" Ääni keskeytti. Keskeyttäjä oli se nörtin näköinen mies.
"Juu, onhan nämä." Niina vastasi viileän tekopirteästi.
Pakosta Niinan piti katsoa, mikä kirja miehellä oli kädessä. Karamazovin veljekset. Mies rekisteröi välittömästi Niinan katseen suunnan, ja tekohymystä rohkaistuneena jatkoi juttua.
"Tämä on jo neljäs kirja jonka luen Dostojevskilta."
"Ai."
"Oletko itse lukenut?"
"En oo ehtinyt."
"Kannattaa lukea ensin Rikos ja rangaistus. Se kertoo miehestä, joka..."
Pahempaa kuin olisi arvannut. Niina oli törmännyt selvään asperger-tapaukseen, joka ehtisi puolessa tunnissa spoilata koko kirjan juonen, jos ei häntä keskeyttäisi. Ei sillä, että Niina aikoisi lukea kirjaa. Kuulosti tylsältä. Hänen dekkareidensa henkilöille murhaaminen ei ollut niin hirveän monimutkaista. Väärin tietysti, mutta ainakaan eivät olleet tuollaisia asioita vatvovia vässyköitä.
jatkuu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Anteeksi, mun pitää varmaan etsiä vessa." Niina sanoi.
"Minäkin voisin."
Hitto, ei toiminut. Burgerinörtti jatkoi selitystään matkalla. Vessassa oli vain yksi koppi. Kun Niina pääsi pois ja toinen meni sisään, hän ei jäänyt odottamaan vaan lähti nopeasti poistumaan paikalta. Hän meni niin lujaa, että melkein törmäsi vastaantulijaan.
"Hups!" Niina reagoi äkisti.
"Olis saanut törmätäkin!"
Vastaantulija oli raamikas nahkatakkinen kalju mies. Helteen takia kalju ja siinä oleva tatuointi kiilsivät hiestä. Nyt Niina koitti hymyillä ihan kunnolla ja tunsi pienen lämmönnousun kropassaan.
"Miksei sinun näköisiä miehiä ole aina täällä puistossa?!" Niina kysyi. Burgerinörtin herättämä hiljainen raivo ei ollut vielä kokonaan laantunut ja antoi rohkeutta sanoa sellaista, mitä ei yleensä selvin päin olisi.
"Meillä on kato ihan omat paikkamme. Ei tarvii katella ketään idiootteja."
"Idiootteja, niinpä!"
"Mihin neidillä niin kiire?"
"Ei oikeestaan mihinkään..."
"Pitäiskö mennä tuossa viereisessä baarissa käymään yksillä?"
"Sopiihan se." Päivä oli saanut oitis jännittävämmän käänteen.
Useimmat olivat terassilla, mutta he jäivät sisään hämyisen baarin nurkkaan. Mies joi tuopistaan rauhallisesti ja kyseli Niinalta, mitä tämä tekee, harrastaa. Sitten puhuttiin jotain satunnaista. Itsestään mies paljasti hyvin vähän, vastaili ympäripyöreästi. Niina ei halunnut myöskään olla tunkeileva. Kun mies vaihtoi paikkaa viereen ja laittoi kätensä Niinan polvelle ja sitten reidelle, hän tajusi juovansa ties monetta siideriä ja olevansa melkoisen humalassa. Eikä vielä ollut myöhäkään. Mutta hän olisi kyllä tuollaiselta mieheltä hyväksynyt lähentelyn selvin päinkin.
Miehen puhelin piippasi tekstaria.
"Kohta mun pitää jatkaa matkaa." Mies sanoi.
"Ai jaa." Niina sanoi yllättyneen harmistuneesti.
"Mihin päin olit menossa?"
"Keskustaan."
"Voidaankin sitten mennä hetki samaa matkaa."
Päivä oli taittumassa illaksi ja valo hämäräksi. Oli vielä lämmintä, mutta auringonottajat olivat jo kaikonneet puistosta. Teinien huudot kantoivat yhä jostain.
Puistotiellä mies pysäytti Niinan, tuli lähelle, tarttui käsivarresta ja katsoi tätä silmiin. Niina tunsi punastuvansa hieman.
"Täällähän on rauhallista." Mies katsoi yhä kiinteästi. Niinaa kuumotti yhä enemmän. Mies suuteli ja Niina tunsi viinan ja miehen tuoksun ja sängen poskellaan. Suudelma maistui humalluttavalle. Mies lopetti liian aikaisin.
Hän irtaantui ja sitten tarttui Niinaa kädestä. Humala pakotti keskittymään kävelyyn hieman tavallista enemmän ja oli ihanaa, että oli karski mies ottamassa vastaan, ettei varmastikaan kaatuisi.
He kävelivät pensaikon keskelle. Mies paljasti hieman kovettuneen, suuren kalunsa ja tarvitsematta käskeä Niina kävi ottamaan suihin. Kalu paisui entistä enemmän ja Niina mietti, miltä noin iso elin tuntuu sisällä. Ajatus kiihotti.
Mies käänsi Niinan selin pylly pystyyn, tarttui pakaroista kiinni ja kävi työntymään Niinan märkään vakoon takaapäin. Niina vinkui mielihyvästä kun kulli lopulta liukui sisään, melkein tuskallisesti mutta varmasti. "Hiljaa", mies kähisi. "Nnngh" Niina puri rannettaan ja koitti hillitä itsensä.
Niinan pillu lotisi kun mies pumppasi. Sitten hän veti kullin ulos ja Niina tunsi lieväksi kauhukseen, että mies kävi työntymään perseeseen. Niinan pyllynreikä ei meinannut antaa millään periksi. Mies tunki sinne kärsimättömänä sormensa avatakseen sen, ja äkkiä perään toisen. Lopulta hän sai kullinkin työnnettyä sinne. Niinaa melkein itketti, mutta itsehän hän oli lähtenyt ja samaan aikaan hän melkein valui reisille. Miehen työnnöt tuntuivat vatsassa asti ja olo oli ihanan täytetty, vaikka sisukset olivat repeämäisillään.
Pari minuuttia ankaraa pumppausta ja mies purki lastinsa Niinan herpaantuneeseen
pyllynreikään, joka ei oikein edes tahtonut enää pitää niitä sisällään. Niina sai vielä nuolla miehen kullin puhtaaksi spermasta, verestä ja omasta ulosteestaan. Mies taputti Niinaa hellästi päälaelle, veti housut takaisin jalkaan ja käveli pois. Niina katsoi kaiholla leveää nahkatakin selkää, kunnes se katosi puiden ja pensaiden taakse.
Toisessa suunnassa Niina näki jotain ihan muuta. Nörttiburgeri seisoi kymmenen metrin päässä silmät ymmyrkäisinä ja leuka alhaalla. Dostojevskin kirja oli tippunut maahan ja sivut menneet sekaisin. Burgeri kauhistui tullessaan huomatuksi, hapuili kömpelösti kirjan maasta ja luikki pakoon.
loppu
Jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies jännämies
Tulitko tätä kirjoittaessasi?