kitisenkö turhaan?

Huoh...first world problems...

Ei ehkä ole mikään suurin ongelma tämä kyllä. (varsinkin kun elin helvetillisessä narsisti suhteessa ennen tätä 7vuotta). Mutta välillä on hyvin yksinäistä kun lapsi ei ole kotona ja mies vaan tunkee rahaa jotta voin itseäni viihdyttää ja nimen omaan ilman häntä :( ei siis yhteistä tekemistä lainkaan. Hän ennemmin vaan töiden jälkeen makaa ja viikonloppuna tapaa yksin ystäviä.

Kyllähän tuo turhaa kitinää onkin. Minunkaan mieheni ei muistanut, synttäreitä, hääpäiviä yms. Jotkut ihmiset ei vaan paina noita mieleensä, ei se ole tarkoituksellista, eikä siitä kannata vetää herneitä nenäänsä. Minä ratkaisin sen niin, että kun tuli esim. 15-vuotishääpäivä, niin varasin hotellin ja sanoin että nyt lähdetään. Omista synttäreistäni muistutin muutamaa päivää ennen, mutta jos unohti niin en siitä mieltäni pahoittanut.

Ei ole turhaa kitinää, vaan oma toive. Voit sanoa selvästi ja suoraan miehellesi, että on tosi ihanaa, että olet avokätinen ja huomioit näin, se tuntuu kivalle. Minulle on kuitenkin vielä tärkeämpää, että teemme välillä yhdessä jotain, tai että yllättäisit minut jollain itse ostamallasi lahjalla.
Sitten ehdotat jotain konkreettista, mitä haluaisit mielummin hänen kanssaan tehdä.

Omat tarpeet pitää tuoda esiin selkeästi. Mitä suoremmin ja selkeämmin, niin mieskin helpommin ymmärtää. Jos on rautalankamiehiä, niin sitten sanot konkreettisesti, että vaikka kerran kuussa haluan että teemme jotain. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että heidän on oikeasti myöskin vaikea keksiä yllätyksiä tai lahjoja, eli se saattaa olla joskus niin, että voit ilmaista oman tarpeesi, mutta toinen ei vain osaa vastata siihen, ja sitten siihen on tyytyminen.

Ajan viettäminen yhdessä ei ole mielestäni parisuhteessa millään lailla suuri tai liika vaatimus, joten sen pitää järjestyä. Tekemisen pitäisi kuitenkin olla riittävän mielekästä kummallekin. Mutta neuvo: ehdota konkreettista, älä odota, että toinen keksii jotain, jos ei ole sen tyyppinen ollut tähänkään asti.

"Onko väärin toivoa että joskus saisi yllättyä että toinen muistaisi jollain lahjalla,veisi syömään tai elokuviin tai jotain ihan vain minua ajatellen"

Et kuulosta toimintakyvyttomältä. Pystyt hoitamaan talouden omin avuin, pystyt liikkumaan omin avuin! Miksi odotat että miehesi pitäisi "viedä" sinua mihinkään?! Miksi et ITSE suunnittele kahdenkeskistä aikaa miehesi kanssa ja siten "vie" miehesi elokuviin, päivälliselle, kävelylle? Antaahan hän sinulle täydet vapaudet kuinka käyttää hänen rahaansa!

Näytä että sinä arvostat hänen panostaan kodin ylläpitäjänä myos! Kyllä hänkin joskus haluaisi kuulla kiitosta ja seläntaputusta!

Eikohän tuo toisen huomiointi ole kaksisuuntaista? Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Tietysti jos sinä huolellisesti ja harkiten haluat saada täysin tyhjästä ongelmia, sehän onnistuu loistavasti! Noin käy kun kaikki on liian hyvin eikä sitäkään osata arvostaa.

Kiitos kaikille vastauksista :) minä tosiaan voin tehdä alotteen itsekkin ja niin myös tein. Ostin meille eilen veneen, sillä kalastus ja luonnossa liikkuminen on kesäisin meille tärkeää. Nyt sitten ollaan yhdessä suunniteltu mitä pitää vielä veneeseen laittaa,milloin lähdetään ensi kertaa vesille ja heitetty huulta kuinka voimme nyt yhdessä paeta vaikka saareen lemmenlomalle aina vapailla :)

Kyllä kitiset ihan turhasta. Loppujen lopuksi sinulla tuntuu olevan todella hyvä elämänkumppani tällä hetkellä. Ole onnellinen siitä mitä sulla on.

Minä kyllä ymmärrän, että yhteisen tekemisen puute rassaa varmasti. Jos kyse olisi vain siitä, että miehesi ei anna sinulle lahjaa jouluna/synttärinä, vaan on niin fiksu, että antaa rahaa ja käskee hankkia sillä, mitä itse haluat/tarvitset, sanoisin, että täysin turhaa kitinää. Yhteistä aikaa ja tekemistä kuitenkin jokainen parisuhteessa kaipaa, joten siltä osin et kitise turhaan. Kerro miehellesi, mitä toivot, ajatuksia hän ei osaa takuulla lukea.

Aika isoja tippejä hän sinulle tunkee, jos tuosta vain veneen ostaa päräytät...

MInulla kului näin miehenä avioliitossamme yli 10 vuotta tajuta että monille naisille nimenomaan se ajatus on tärkein, ei muistamisen tai lahjan kalleus.
Vaimoni on ihan silminnähden ilahtunut enemmän muutaman kympin arvoisesta nappiin osuneesta lahjasta kuin vaikka satojen eurojen lahjakortista tai matkasta joka on sovittu etukäteen tulevaksi jonain suurempana merkkipäivänä.
Näin se vain menee ja siihen pitää miehen tyytyä vaikka se lahjan keksiminen välillä hankalaa onkin...

Toisielle naisille lahjat on tärkeitä, toiselle vaivaannuttavia. Varmaan hankalaa olle mies....

Mutta kommenttina aloitukseesi muutama asia
- paras lahja (ja henkilökohtainen) on se, että mies osallistuu lapsesi elastumenoihin (itse en kokisin tuon kummallisena, koska elatus kuuluu vanhemmille)
- miksi kumppanisi muistaisi sinua äitienpäivänä? Tuossa olet kyllä itsekäs. Äitienpäivänä tehdään/ostetaan kortti omalle äidille tai autetaan omaa lasta kortin tekemisessä. Äitienpäivänäsi saat tervehdyksen lapseltasi, jossa häntä avustaa lapsen isä
- miehesi haluaa antaa sinulle omaa aikaa, koska äidit niin monesti kaipaavat sitä. JOs et halua omaa aikaa, kerro se.