Moikka vaan!! Tässä näitä palstoja lueskellessani ja puheita aasialaisista niin tuli mielenkiinto että kuinka moni seurustelee kyseisen maan ihmisen kanssa? Onko ollut vaikeita ja onnellisiakin aikoja? ja onko ollut teillä hankaluuksia kulttuurin kansssa? ja mitä perhe on tykännyt tytöstä/pojasta?
Meillä menee hyvin ja ei oo mitään eroja tullut ja olen huomannut että aasialaiset naiset on tasan samanlaisia vaikeita ihmisiä kuin suomalaisetkin joten ei mitään eroo...mustat hiukset vaan tulee luonnostaan :) ja osaa olla todella kiltti ja mukava ihminen kaikin puolin :)
Mutta sanokaa oma kokemus ja mielipide
Meillä menee hyvin ja ei oo mitään eroja tullut ja olen huomannut että aasialaiset naiset on tasan samanlaisia vaikeita ihmisiä kuin suomalaisetkin joten ei mitään eroo...mustat hiukset vaan tulee luonnostaan :) ja osaa olla todella kiltti ja mukava ihminen kaikin puolin :)
Mutta sanokaa oma kokemus ja mielipide
Vastaukset 17
Vanhimmat
En mää tiiä. Mut aasia on kiva maa. Perhe tykkää tytöistä ja pojista. Mut ne mustat hiukset. Kikkelis kokkelis.
Seurustelin aikoinaan aasialaisen miehen kanssa. Kulttuurieroista oli se ongelma, että hän ja hänen sukunsa olivat suomalaiselta kantilta hyvin töykeitä, voisi sanoa jopa törkeitä ja julmia. Lisäksi mies yritti aina vääntää jokaisen mielestäni ihan normaalin riidan kulttuurieroista johtuvaksi.
Jaa teillä oli näin päin.
No voin uskoo että oli aika ahdistava juttu jos koko ajan syytetään kulttuurin erosta, vaikka olis normaalista riidasta kyse, niin kun kaikki niin tekee joka suhteessa ja kulttuurissa.
99%:sti arki on aivan samalaista kuin suomalisenkin kanssa, niin yla- kuin alamakineenkin.
Aitini kuulleessaan tyypilliseen "muka ylaluokkaiseen" tyyliinsa oli enemman huolissaan vaimon koulutuksesta ja varallisuudesta kuin kaytannon asioista. Eli on nyt sitten tytyvainen, vaikkakin minun mielestani vaarista syista.
Isani on asunut ulkomailla elakkeelle jaamisestaan asti ja totesi vain, etta on se hyva, kun degeneroitunut perimamme saa uutta verta. Tavattuaan tulivat oikein hyvin juttuun.
Edesmennyt appiukkoni oli perijapanilaisen kohtelias. Oli vahan huolissaan, kuinka me parjaamme, mutta muuten suhtautui aina oikein ystavallisesti. Taloudellisesti on pitanyt vaimostani havettavan hyvaa huolta. Maksanut haamme, haamatkamme, aina kaikki hotellimme, lentolippumme ym. vieraillessamme Japanissa. Kierrattanyt limusiinillaan ympariinsa, etta olemme todellakin tunteneet itsemme hyvaksytyiksi.
Anoppi on oikein mukava. Kuljettaa minua tavatessamme kasikynkkaa ja juttelee niin innoissaan, ettei vaimo ehdi edes kaikkea kaantaa.
Omiin kokemuksiini peilaten tuntuu tosi surkealta, etta joihinkin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja epaystavallisesti.
Hyvä kirjoitus
Minä.
On.
Ei.
Sukulaiset ja ystävät suhtautuvat asiallisesti.
Olen naimisissa japanilaisen kanssa, mutta en kyllä lähtisi siitä vetämään mitään johtopäätöksiä siitä miten suhde yleisesti aasialaisen kanssa sujuu.
Kyseessä on sama juttu kun vaimoni tekisi johtopäätöksiä siitä millaisia tunisialaiset tai portugalilaiset tai venäläiset tai belgialaiset miehet ovat sillä perusteella millainen mies minä satun olemaan.
Eli jos haluat parempia vastauksia niin kerro edes mistä maasta tyttöystäväsi on.
Älähän nyt kohtalotoveri saivartele. Palstan henkihän on, että naidaan kansoja ja valtioita, jopa maanosia ja rotuja. Yksilöistä puhuminenhan on vain yksilökeskeisen suomalaisen kulttuurin joutava sivutuote...
Itselläni on kiinalainen tyttökaveri ja kaikista kiinalaisista en tiedä mutta hän on ainakin huipputapaus. Vietän sieläpäin maailmaa töiden takia aikaa monta kuukautta vuodesta ja yleisestikin ottaen ei ole kovin paljon pahaa sanottavaa kiinalaisista.
Tyttökaverini on kovin halukas miellyttämään kaikin tavoin, jopa niin paljon että kun ensimmäisen kerran hänet tapasin epäilin hänen olevan vain hyötymistarkoituksessa liikenteessä. Ja täytyy sanoa että tällaisella pohjoismaisella tasa-arvo kasvatuksella varustettu mies on kyllä saa kyllä tytön sekaisin. Aivan normaalit oven aukaisut yms. olivat hänelle alkuun täysin käsittämättömiä. Että miten mies voi huomioida naista, kun siellä on tapana että miehen etu on aina edellä.
Saa nähdä mitä tästä kehittyy, onneksi komennusta riittää vielä näillä näkymin useampi vuosi. Hieman on kyllä arveluttanut että milloin suku alkaa olettamaan että otan kontolle heidänkin elättämisen :)
Johonkin pisteeseen saakka ylestäminen on tietysti myös järkevää. On vaike mieltää maailmaa jossa on 6 miljardia yksilöä, jolloin jakamalla heidät ajattelussa ja keskustelussa suomalaisiin, ruotsalaisiin, tanskalaisiin jne. tekee keskustelun helpommaksi. Mutta jo japanilaiset, kiinalaiset ja korealaiset eroavat toisistaan melkoisesti puhumattakaan muista aasialaisista, joten yleistäminen särähtää niin että tuntuu.
Demo kyou mo ichinichi. Ja nee.
Tosta elättämisestä, niin heräs ajatus että en usko että sun pitää tyttökaverisi perhettä elättää, koska hän luultavasti vaan lähettää ja ei se oo sun velvollisuus tehä mitään, Mutta aina ne on kiitollisia siitä jos apua tulee kuin omasta takaa. Siellä kun on elintasot paljon huonommat ja taatusti susta tulee heille kultapoika ja he osaavat kunnioittaa sua kaikella mahdollisilla tavalla jos edes kerran olet heitä auttanut tai jotain! sitä he eivät unohda koskaa.!!
Omasta kokemuksesta niin tyttöystävä on kiinalainen. Ja aina autan heidän perhettä esim. painavissa asioissa ja vaikka korjaan jotain asioita, niin kyllä kiitos myös näkyy ja iteselle tulee tosi hyvä mieli :) rahaa lähetttään ei oo koskaan tarvinnut koska kaikki asuu täällä.
Niin sanottakoon tarkennuksena että tyttökaverini asuu edelleen siellä Kiinassa kuten minäkin suuren osan ajasta. Se on kyllä totta että kovin ovat vilpittömästi kiitollisia kaikenlaisesta pikku avusta mitä on tullut tarjottua. Ja mukavahan sitä on tarjota.
Tässähän aikaa on mennyt thaitypyn kanssa ja enkä päivääkään ole katunut, eli onnellisesti elellään..
Mutta kaikkihan olemme erillaisia ja taatusti on erillaisia kokemuksia..
Kulttuuri ero nyt mikään ongelma ole, jos osaa joustaa ja tykkää esim. toisenmaan ruuasta ja jne..
Ja naisten kanssa kannattaa aina pitää silmät auki ja järki päässä..olemmehan yksilöllisiä..
ja aina se raha kummittelee parisuhteesa, kuin parisuhteessa..
Siinä olisi monella oppimista naisellisuudesta ja käytöstavoista.
Niinpä
Hyvin on toiminut, kymmenen vuotta jo yhdessä. Kavereja monia käy sääliksi, ku ovat turtuneet nalkuttavaan suominaiseen, niin et ohrapirtelö maistuu solkenaan. Pakenevat todellisuutta sinne. Ovat suoraan sanoneetkin tehneensä elämänsä mokan, mutta erotakkaan ei voi lasten takia, ku suominainen lypsää tuhkatkin pesästä.
Jollakulla on näemmä intoa nostella vanhoja ketjuja, mutta mikäs siinä, saadaan ehkä tuoreitakin näkökulmia.
Hyvin on suhteemme toiminut, reilut 20 vuotta jo yhdessä. On ollut vaikeita ja onnellisia aikoja, vaikeudet ovat tosin olleet enemmän suhteen ulkopuolisista tekijöistä johtuvia.
Kulttuurin kanssa ei ole ollut hankaluuksia. Eroavaisuuksia toki on, mutta niistä ei ole tarvinnut tehdä ongelmaa. Ollaan keskitytty siihen, mikä meitä yhdistää. Puolisoni on tehnyt selkeästi pesäeroa moniin oman kulttuurinsa tapoihin, joten ei häntä stereotyyppisenä aasialaisena voine pitää, kuten ei minuakaan stereotyyppisenä suomalaisena.
Tiedämme rakastavamme ja kunnioittavamme toisiamme, joten jos jompikumpi kokee tulleensa loukatuksi, voi lähteä siitä, että toisella ei ole ollut tarkoitus loukata vaan kyseessä on väärinkäsitys.
Perheeni ei aluksi ollut ihastunut, koska olin melko nuori, mutta eivät vanhempani avoimesti vastaankaan olleet. En usko appivanhempieni haaveilleen suomalaisesta miniästä, mutta kyllä minut sukuun hyväksyttiin.